Kevyet kilometrit, raskaat raudat: toukokuuta 2014

lauantai 31. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 20. etappi - 17 kilometriä, maali näkyy jo!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 19. etappi - 3 kilometriä.

Giro-juoksuhaaste: 18. etappi - 17 kilometriä sinnittelyä ja hidasta hiipumista.

Matkaa on jäljellä ehkä neljä tuntia, tässä mittakaavassa ei juuri mitään mutta silti se on kymmenys koko haasteesta. Päättäväisyys on näennäisesti puntarissa. Todellisuudessa mitään mahdollisuutta luovuttamiselle ei ole.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Huikea pläjäys juoksumotivaatiota helatorstaina Helsingissä.

Kuulin eilen erittäin mielenkiintoisesta elokuvatapahtumasta joka on Helsingissä huomenna helatorstaina. Eerikinkadulla sijaitsevaan Kino Andorraan saapuu Trails In Motion Film Festival. Se on kiertänyt aiempina vuosina ympäri maailmaa ja saapuu nyt ensimmäistä kertaa meille Suomeen.

Tapahtuma tarjoaa kymmenen polku- ja ultrajuoksuaiheista lyhytelokuvaa. Esitys on jaettu kahteen tunnin mittaiseen näytökseen, molemmissa on viisi elokuvaa. Näytösten välissä on 45 minuutin tauko. Liput maksavat 12 euroa, ne voi ostaa ennakkoon tapahtuman sivuilta: http://www.relaa.com/trailsinmotion

No entäs ne leffat sitten?

NÄYTÖS 1 KLO 19-20

Trails and Tribulation
Ohjaaja: Stefan Beaumont
Lyhytelokuva vuorten kutsusta ja hienoudesta.

An Endurance Life
Ohjaaja: Etienne Valentin
Dokumenttielokuva Sebastien Chaigneausta. Seb rakastaa ultramatkoja vuoristossa ja dokumentti kertoo miksi ja miten hän juoksee.

Emilie Lecomte | GR20 Record
Ohjaaja: Romain Decomble
Lyhytelokuva kertoo Emilie Lecomten vedonlyönnistä juosta yhtämittainen GR20 alle 50 tunnissa. Emilien ennätys 41 tuntia 22 minuuttia oli yli 9 tuntia edellistä ennätystä nopeampi.

White Sherpa | Picture of a free ultra-trailer
Ohjaaja: Antonin Michaud Soret & Tomas Schira
Lyhytelokuva juoksemisesta merkittyjen reittien ulkopuolella. Lyhyelokuva luo muotokuvan Pascal Beaurystä, jolle ne ovat intohimo.

5 Races 5 Continents
Ohjaaja: Dean Leslie
Dokumenttielokuva Kilian Journetin legendaarisesta projektista voittaa viisi kilpailua viidellä mantereella vuonna 2011. Projektin kautta dokumentoituu trailrunning-kulttuuri eri puolilla maailmaa.

NÄYTÖS 2 KLO 20:45 – 21:45

Mountain Runner | Sarah Ridgway
Ohjaaja: Lukasz Warzecha
Lyhytelokuva polkujuoksuun erikoistuneesta juoksijasta ja juoksuoppaasta Sarah Ridgwaystä.

Race Across the Sky
Ohjaaja: Dean Leslie
Lyhytelokuva Ryan Sandesin osallistumisesta Leadville Trail 100 Miles kisaan, jota nimitetään “juoksuksi taivaan poikki.”

Zion Traverse
Ohjaaja: Patagonia
Lyhytelokuva Luke Nelsonin ja Krissy Moehlin juoksusta Utahissa sijaitsevan Zionin kansallispuiston läpi.

In the High Country
Ohjaaja: Joel Wolpert
Dokumenttielokuva. Elokuvantekijä Joen Wolpert ja vuoristojuoksija Anton Krupicka työskentelivät yhdessä kokonaisen vuoden tätä filmiä tehdessään. Se avaa katsojalle Antonin maailman.

The Most Beautiful Thing
Ohjaaja: Lloyd Belcher
Lyhyelokuva tunnetun TMBT Ultra Maratonin upeasta reitistä Mount Kinabalulla Malesian Borneossa.

Trails In Motion Film Festival 2014 from Trails In Motion on Vimeo.

Kaikki elokuvat vaikuttavat erittäin kiinnostavilta ja haluaisin nähdä jokaisen. Jos pelkkä tapahtuman traileri on noin hieno niin miten vaikuttavia ne itse leffat sitten oikein voivat olla?

Ikävä kyllä itselläni ei ole mahdollisuutta osallistua tapahtumaan. Harmittaa todella paljon. Välimatkaa on liikaa, huomenna on 16 kilometrin juoksuetappi, painonnostokilpailut ja työpaikan muutto... Kaikkea ei voi saada.

Toivottavasti kaikki juoksuun hurahtaneet ja urheilua fiilistelevät löytävät tiensä paikalle, tätä ei varmasti kannata missata!

Giro-juoksuhaaste: 17. etappi - Väsymys alkaa hiipiä kintereille.

Metsäpolut eivät ole sopiva paikka juosta liian syvällä ajatuksissaan, juoksuun väsyneenä ja kilometrihin turtuneena. Palaute tulee välittömästi. Siellä pitää olla aistit hereillä ja tarkkana jotta vahinkoja ei tapahdu.

Neljä etappia enää. Ehkä huomenna sujuu jo paremmin, matka ainakin käy vähiin.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Aasian CrossFit Regionals ja Mikko Aronpää.

Mikko Aronpää on hallinnut viime vuodet mielin määrin suomalaista crossfittiä. Hän on voittanut kaikki tarjolla olleet kolme suomenmestaruutta ja on ainoa eurooppalainen joka on selviytynyt kolmena peräkkäisenä vuotena lajin MM-kisoihin eli Crossfit Gameseihin.

Tämä kevät ja Games-karsinnat ovat olleet Mikolle ihan uudenlainen matka kun hän on Euroopan sijaan ollut mukana Aasian karsinnoissa niin Open kuin Regionals-vaiheessa. Crossfitissahan ei ole mitään kansallisia lajiliittoja joiden perusteella kilpailijat jaettaisiin kansallisuuksien perusteella vaan jokainen kilpailee Gameseissa siinä maanosassa jossa asuu ja harjoittelee. Dubaihin alkuvuodesta muuttaneen Aronpään oli siis kilpailtava tutun Tanskan regionals-kisan sijaan Etelä-Korean Soulissa. Tuo kilpailu käytiin viime viikonloppuna.

Mikko sai kisaan hyvän alun, hän tempasi ensimmäisessä lajissa riiipusta 111 kiloa ja käveli käsillään 58 metriä. Perjantain päättäneessä kolmannessa lajissa eli yhden jalan kyykkyjen, raaka rinnallevetojen sekä muscle-uppien yhdistelmässä hän oli kolmas. Ensimmäinen päivä meni siis erinomaisesti, Mikolla oli kasassa 18 sijoituspistettä ja miesten sarjan ykkössija.

Lauantai ikävä kyllä romutti miehen kisareissun. Jo päivän ensimmäinen laji (käsiseisontapunnerrukset, etukyykyt, burpeet) oli vaikea ja sijoitus oli vasta 12. Viides laji ilman jalkojen apua tehtyine köysikiipeilyineen tuhosi lopulta Mikon unelman neljännestä Games-edustuksesta. Muita kilpailijoita raskaammalle Aronpäälle 10 köysikiipeilyä ja 600 metriä juoksua oli 5 minuutin ja 28 sekunnin suoritus kun parhaat tekivät saman kaksi minuuttia nopeammin. Tuollainen ero on tässä lajissa valovuosi. Mikon sijoitus oli viidennessä lajissa 32. ja hänen ykkössijansa kokonaiskilpailussa vaihtui sijaan 8. Kilpailua johtanut Michael Mogard ja paikka Gameseissa olikin yhtäkkiä 27 pisteen päässä. Aronpää otti kahdessa lajissa turpaan 31 pisteen verran.

Sunnuntaina kahdessa viimeisessä lajissa Mikko sai noustua perjantaina nähdylle omalle tasolleen ja oli molemmissa lajeissa viides. Ikävä kyllä se ei enää riittänyt vaan lopulliseksi sijoitukseksi tuli viides. Ykkössija ja kisapaikka Carsonin parrasvaloissa jäi 26 pisteen päähän. Aivan kuten Samantha Briggsille kävi Euroopan karsinnoissa, myös Mikon kisamatka tyssäsi käytännössä yhteen lajiin.

Jälkikäteen voisi ajatella oliko Aasian karsinnat liian haastavat kun sieltä pääsi Gameseihin vain yksi mies ja nainen, Euroopasta kun olisi kisapaikan saanut kolme kilpailijaa. Itse asiassa Aasian taso on hyvin kaukana Euroopan tasosta ja Mikon sijoitus olisi ollut Tanskassa viikko sitten paljon heikompi kuin nyt Soulissa.

Kaikissa Regionals-kilpailuissa on samat lajit joten eri kilpailuiden tasoa on helppo vertailla. Aronpään tekemillä suorituksilla Euroopassa olisi saanut 132 sijoituspistettä joka olisi riittänyt 13. sijaan. Kilpailun voittanut Jonne Koski keräsi 40 pistettä ja viimeiset kaksi kisalippua napsineet Högberg ja Guðmundsson 58 pistettä. Euroopassa Games-matkaan olisi siis ollut matkaa peräti 74 pistettä.

Kaikki putket loppuu joskus eikä paraskaan urheilija dominoi ikuisesti. Crossfitissä lajit ja kilpailut muuttuvat jatkuvasti ja dynastioiden rakentaminen on vaikeampaa kuin monissa muissa urheilulajeissa. Kaikesta huolimatta Aronpää on erittäin kovan luokan kilpailija joka toivottavasti tulee ensi keväänä entistä vahvempana mukaan niin SM-kisoihin kuin Games-karsintoihinkin.

Aasian karsinnoista löytyy netistä aika vähän videomateriaalia, CrossFit inc ei lähettänyt kisoista suoraa nettilähetystä kuten monista muista aluekarsinnoista. Löysin kuitenkin Youtubesta katsojan kuvaaman videon finaalilajista, Mikko Aronpää on radalla 10 punaisessa paidassa.

Sympaattisen oloinen tapahtuma, ois ollut kiva olla paikalla. Ehkä Crossfit inc. pestaa mut toimittajaksi näihin skaboihin ensi keväänä?

Miesten karsinnan ja Games-edustuspaikan voitti Eric Carmody joka viime vuonna oli mukana Floridan karsinnoissa. Kakkoseksi tullut Phil Hesketh oli Aronpään tavoin viimeksi mukana Euroopan regionalseissa. Mulle tulee vähän hassu fiilis asiasta. Minkä maanosan karsinnoissa tässä nyt oikein ollaankaan? Olisi ollut hienoa jos Aasiasta olisi Gameseihin lähtenyt vaikka irakilainen tai kiinalainen urheilija. Japanin Shingo Moromasa oli neljäs ja esimerkiksi Turkin Utku Tuncer kahdeksas.

Tietysti Gameseissa tuleekin kilpailla lajin parhaiden urheilijoiden mutta eri maanosien ja maiden alueellinen edustus olisi tärkeää lajin imagon, näkyvyyden ja paikallisen kehityksen varmistamiseksi. Mitäpä jos Froning, Khalipa ja Smith muuttaisivat Eurooppaan ja veisivät ensi vuonna kaikki Games-paikat Euroopasta?

No joo, melkoista utopiaa. Eihän ne pärjää meidän Jonnelle!

Giro-juoksuhaaste: 16. etappi - Sadetta ja ihmepelastuminen.

Olin siirtymässä ensimmäiseltä seitsemän kilometrin lenkiltä toiselle samanlaiselle kun jalka otti kiinni puiden juurakkoon. Olin ilmassa melkein vaakatasossa lentämässä naamalleni kun jollain uskomattomalla akrobaattisella suorituksella sain vielä jalat alleni ja pysyin pystyssä! Nilkka muljahti ikävästi mutta parin askeleen jälkeen huomasin että kaikki kunnossa. Uskomaton tuuri. Jos joku oli puskassa kuvaamassa etenemistäni niin ei muuta kuin video youtubeen, haluaisin itsekin nähdä miten ihmeessä onnistuin välttämään kaatumisen :)

Huomenna on viimeinen yli 20 kilometrin etappi. Tänään puolestaan pyöräilijöillä on Girossa aivan hullu etappi kun he ylittävät päivän aikana niin Passo Gavian, Passo dello Stelvion kuin Val Martellon. Profiili näyttää juuri niin tylyltä kuin kuulostaakin:

Non c'e male, eh?! ;)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 15. etappi - 23 kilometriä spagetin keittämistä.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 256 / 345 kilometriä.

Viidestoista etappi! Miten pitkälle onkaan jo tultu. Toisaalta on sellainen olo kuin etappeja ei olisi vielä takana montaa, 2-3 tuntia juoksua päivittäin samoissa maisemissa on saanut jotenkin mielikuvissa ne lenkit sulautumaan toisiksi. Asioiden mittakaava muuttuu kun on konkreettisesti niissä sisällä eikä kyse ole jostain isosta asiasta tulevaisuudessa, niin kuin tämä haaste mun mielessä oli yli vuoden ajan. En erityisemmin odota haasteen loppumista eikä tämä tunnu mitenkään raastavalta ja rankalta. Aikatauluttaminen on haastavinta, henkinen ja fyysinen jaksaminen ei niinkään. Aikataulutkin ja etappien sovittaminen muuhun elämään sujuu helposti kun perhe ja läheiset on täysillä tukemassa mua tämän haasteen kanssa ja he tietävät että nämä toukokuun 12-14 tunnin juoksuviikot on suoraan pois muiden kesäkuukausien liikuntamääristä.

Viidestoista etappi oli yksi haasteen pisimmistä. Se taisi olla myös viimeinen helteessä juostu etappi mikä on ihan hyvä juttu. Lenkki eteni tosi kevyesti ja helposti ensimmäiset 20 kilometriä mutta viimeiset kolme kilometriä olivat hankalia. Jostain syystä kahdenkympin kohdilla jaloista katosi voimat ihan täysin, ikään kuin lenkin alussa mulla olisi ollut jalkojen tilalla raakaa spagettia ja reilut kaksi tuntia juoksua helteessä olisi kypsentänyt ne veteläksi nauhapastaksi. Piti keskittyä ihan kunnolla että askeleet veivät eteenpäin, muuten meinasin jäädä pomppimaan paikoilleni eikä eteenpäin vievää voimaa ollut lainkaan ponnistuksessa.

Enää alle sata kilometriä jäljellä. Ekalla viikolla juoksua tuli lähes 14 tuntia, toisella viikollakin 12½ tuntia. Vikalla viikolla ehkä noin kymmenen tuntia fiiliksestä ja menohaluista riippuen.

Muuttaakohan 40 tuntia juoksua kolmessa viikossa ihmistä jotenkin? En oikein tiedä vielä. Katsotaan osaanko vastata siihen viikon kuluttua.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 14. etappi - Uusinta.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 13. etappi - 16 kilometriä hellettä.

Eikä muuten 25 astetta tänään edes riittänyt, lenkin aikana oli 28-29 astetta varjossa ja lähes koko lenkki oli vailla suojaa. Puita oli joka puolella kun metsässä olin mutta aurinko oli niin korkealla että polulla ei juuri suojaa ollut. Muutamassa kohdassa toinen puoli polusta oli puuston varjostama ja yritin asettaa askeleeni tummien kohtien päälle.

Hellejuoksut ei ole koskaan ollut mun juttu mutta nyt kun juoksua on tullut päivittäin niin tähän on tottunut melkein huomaamatta. Ei tuntunut pahalta juosta paria tuntia, joskus muinoin ois ollut tyly rasti.

Kaikilla etapeilla (parin kilometrin lyhyitä pätkiä lukuunottamatta) mukana on ollut juomavyö, yli 20 kilometrin etapeilla olen täyttänyt pullot Endurance-palautusjuomalla ja sitä lyhyemmillä pelkällä vedellä. Neljään pulloon mahtuu noin 6 desilitraa joten tänään join suunnilleen yhden pullon (1.5 dl) per 4 kilometriä.

Blogiini tullaan paljon hakusanoilla joissa etsitään tietoa juomavyöstä. Mulle se on ehdoton juoksukaveri niin pidemmillä treenilenkeillä kuin kaikissa juoksutapahtumissakin. Puolimaraton on varsinkin hellesäässä rankka keikka jos nestettä saa vain esimerkiksi 5 kilometrin välein olevista huoltopisteistä. Juomavyössä nestettä on tarjolla just silloin kun haluat ja mukaan voi ottaa esimerkiksi omaa tuttua urheilujuomaa. Jos tapahtumissa on urheilujuomaa jota et ole koskaan käyttänyt, se voi olla pieni riski. Itse juon tapahtumissa huoltopöydiltä aina pelkkää vettä ja omiin pulloihin otan tuttuja juomia.

Juomavyö tuntuu aina alussa vyötäröllä, joko se liikkuu ja hölskyy tai tuntuu että se putoaisi. Ei putoa, ei ole mulla ainakaan koskaan pudonnut. Tunteeseen tottuu parin ekan kilometrin jälkeen eikä sitä yleensä sen jälkeen edes huomaa. Joskus pidemmillä lenkeillä siirrän juomavyötä vähän jotta pullot eivät koko ajan painaisi samoihin kohtiin ihoa.

Järkevästi ja varovasti totutellen helteessäkin voi urheilla. Juokseehan jotkut ultramaratoneja esimerkiksi Kalifornian Kuolemanlaaksossa jossa kengät sulavat asvalttiin ellei saa askeleita osumaan valkoiselle reunaviivalle. Itse olen pikkuhiljaa nostanut omaa lämmönsietokykyäni ja olen huomannut että se on parantunut samaa tahtia peruskestävyyskunnon kanssa. Tätäkin bloggausta kirjoitan huppari päällä toimistossa jossa on saman verran lämpöasteita kuin ulkona eli 28-29C :D

Tänä viikonloppuna tulee seurattua tietysti paljon urheilua omien juoksujen lisäksi. Tämän kirjoituksen valmistuttua suljen koneen ja lähden futismatsiin, huomenna yritän ehtiä katsomaan alle 17-vuotiaiden painonnoston SM-kilpailuja ja Giro d'Italiassakin jännitys tiivistyy kun pyöräilijät saapuvat Alpeille ajamaan vuoristoteitä. Uimassakin ajattelin käydä pitkästä aikaa. Ja grillailla ja nauttia kesästä! :)

torstai 22. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 12. etappi - 4 kilometriä paahtoa.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 201 / 345 kilometriä.

Tämän päivän lyhyen, vaivaisen 4 kilometrin etapin piti olla vähän kuin yksi ylimääräinen lepopäivä. Heti kun pääsin polulle niin mieleen kuitenkin tuli ajatus että eiköhän tässä ole joka päivä hölkötelty ihan tarpeeksi. Ei muuta kuin kunnolla kaasua!

Oli melko erikoinen fiilis juosta noin 7 minuutin kilometrien jälkeen arviolta 5 minuutin kilometrejä, se on lopulta valtavan iso ero. Syke nousi tottakai ihan eri tavalla kuin aikoihin mutta oli silti yllättävän helppoa juosta reippaasti. Vauhti pysyi mielestäni melko tasaisena eikä laskenut loppua kohden.

200 kilometriä haasteen aikana on nyt siis rikottu. Tulevina päivinä on edessä mukavalta kuulostavia 16 kilometrin etappeja, ihan kiva ettei joka päivä tarvitse juosta 2-3 tuntia vaan tässä haasteessa on näitä vajaan kahdenkin tunnin lenkkejä mukana.

Varsinaista Giro d'Italiaa johtaa australialainen Cadel Evans ennen tämän päivän maratonin mittaista henkilökohtaista aika-ajoa. Periaatteessa mulla ei ole mitään suuria suosikkeja kisan voittajaksi mutta kuudennen etapin tapahtumat olivat sellaisia että toivon että voittaja ei ainakaan ole Evans.

Tuolla kuudennella etapilla nimittäin ajettiin isolla pääjoukolla kohti maaliviivaa kunnes 9 kilometriä ennen maalia tuli hirveä kasa, yli puolet pääjoukosta eli monta kymmentä ajajaa kaatui kahdessa eri kolaritilanteessa muutaman sekunnin välein. Myös monta ennakkosuosikkia ja kilpailun kokonaisvoitosta taistelevaa pyöräilijää kaatui ja menetti paljon aikaa, osa loukkaantui vakavasti eikä pystynyt edes jatkamaan kilpailua. Kolareilta välttynyt Evans lähti yhdesssä BMC-tallinsa kanssa ajamaan täysillä kohti maalia. On makuasia olisiko Evansin ja kumppaneiden varsinaisesti pitänyt hidastaa ja odotella muita mutta vähintäänkin rehtiä ja reilua kilvanajoa olisi ollut jatkaa samalla nopeudella kuin ennen kolaria.

Maantiepyöräilyssä on paljon erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä ja yksi niistä on ehdottomasti se että kolme viikkoa ja 3500 kilometriä kestävää suurta etappikilpailua ei pyritä voittamaan hyötymällä kun kaverilta pomppaa ketjut pois paikoiltaan ylämäessä, hajoaa rengas tai tapahtuu kolari. Kilpailut on kunniakasta voittaa ajamalla, olemalla nopeampi kuin muut, ei onnekkaampi. Kun kilpailu kestää 80-85 tuntia ja ratkeaa muutamalla sekunnilla tai korkeintaan parilla minuutilla, on ihan selvää että ajajat haluavat vähentää onnen merkitystä suuressa kokonaisuudessa.

Ehkä olisi epäurheilijamaista toivoa Evansille epäonnea tulevilla etapeilla. Mies on hirveän kova aika-ajaja ja voi tehdä tänään reilusti lisää eroa muihin. Mutta jos Evans kohta itse epäonnea, on vaikea olla ajattelematta että niin pitikin tapahtua ja tilit on tasattu.

Rehtiä kilpaa ja solidaarisuutta urheilijoiden välillä - sitä urheilu mulle tarkoittaa vaikka se onkin lopulta aina ihan yhtä kaukana ihanteista ja täydellisyydestä kuin ihminen muutenkin.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 11. etappi - Toiset 25 kilometriä ja puoliväli ohitettu.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 197 / 345 kilometriä.

Tänään oli se päivä kun Giron toinen ja samalla viimeinen hirmuisen pitkä etappi oli ohjelmassa. Pyöräilijät polkivat peräti 249 kilometriä Emilia-Romagnan maakunnasta Collecchiosta aina Välimeren rannalle Liguriaan Savonan kaupunkiin. Pyöräilijöiden pitkä taivallus tarkoitti tietysti myös sitä että mulla oli edessä 25 kilometriä juoksua.

Eka 25 kilometrin lenkki viikko sitten oli raskas reissu. Pää ei oikein pysynyt kasassa ja juoksu sakkasi alusta asti, ei vain huvittanut. Se on ollut tähän mennessä koko haasteen ainoa nihkeästi mennyt etappi.

Tänään koitin pitää pään kasassa ja edetä aurinkoisessa ja lämpimässä säässä normaalilla rentoudella ja itsevarmuudella. Eikä mitään suurempia seiniä tullut eteen henkisesti eikä fyysisesti! Juoksin ensin kolme kertaa 6 kilometrin lenkin ja jokainen rullasi mukavalla rytmillä ja vauhdilla ilman pienintäkään merkkiä väsymyksestä, tämä oli ehkä parasta vauhtia mitä mulla on tähän mennessä koko haasteen aikana ollut. Lopussa oli vielä seitsemän kilometrin maasto-osuus joka alkoi painaa jaloissa mutta olin jo niin lähellä loppua että tiesin jokaisen askeleen vievän jo hyvin lähelle etapin päätepistettä.

Tämän päivän etapin myötä haasteen puoliväli on ohitettu niin kilometreissä kuin etappien määrässäkin. Takana on 11 etappia ja jäljellä on enää kymmenen. Kilometrejä on kertynyt 197 joten jäljellä on "vaivaiset" 148 kilometriä. Eihän se oo enää paljon yhtään! :)

Huominenkin tuntuu melkein lepopäivältä, pyöräilijät suhaavat 41.9 kilometrin henkilökohtaisen aika-ajon jossa jokainen ajaja polkee siis yksin katuja pitkin kelloa vastaan. Hirveä rääkki pyöräilijöille, mulle nautinnollisen lyhyt 4 kilometrinen.

Ehkä musta tosiaan on tähän? :)

Giro-juoksuhaaste: 10. etappi - 17 kilometrillä uusi viikko käyntiin.

tiistai 20. toukokuuta 2014

CrossFit Regionals 2014 - Euroopan kovin jätkä tulee Suomesta!

Euroopan aluekarsinnat Crossfit Gameseihin ovat ohi ja jälleen on tiedossa ketkä ovat maanosan kovimpia urheilijoita kun testinä käytetään laajaa kirjoa erilaisia lajeja.

Suomalaisittain kovin juttu oli Jonne Kosken huikea dominointi, Jonne johti miesten sarjaa alusta loppuun ja hänestä tulee Mikko Salon, Tuomas Vainion ja Mikko Aronpään jälkeen neljäs suomalainen joka selviytyy Crossfit Gameseihin. Aronpäätä lukuunottamatta kaikki ovat muuten porilaisia, sattumaako? ;)

Jonne harmaassa paidassa lähimpänä kameraa. Toisen lajin eli maksimimatkan käsilläkävelyä tulos oli hänellä 85 metriä, se oli toiseksi paras tulos koko kisassa.

Jonnen vahvuus oli tasaisuus, hän voitti seitsemästä lajista vain yhden eli nopean finaalilajin mutta kakkossijoja tuli peräti kolme. Viides laji jossa kiipeiltiin köyttä ilman jalkoja (ei siis ilman käsiä kuten viimeksi kirjoitin! :D) ja juostiin sprinttejä oli ainoa heikko lenkki. Toisaalta juuri tässä lajissa eurooppalaisilla oli kova taso, esimerkiksi suurmestari Rich Froningia paremman ajan teki useampikin kilpailija.

Ylivoimainenkaan voitto regionalseissa ei silti takaa yhtään mitään itse Crossfit Gameseissa. Se on perinteisesti ollut eurooppalaisille miehille todella vaikea paikka Mikko Salon huippuvuosia lukuunottamatta. Mikko Aronpää on ollut mukana poikkeuksellisen monta kertaa eli kolmesti mutta paras sijoitus on 30. Ehjä ja tasainen suoritus lajista toiseen Gameseissa olisi hieno debyytti kovimmalla mahdollisella tasolla.

Jonnen terveiset treenikaverilleen :D Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!

Naisten kisassa mukana oli peräti kolme naista, Crossfit Turun superkaksikko Saara Laaksonen ja Emilia Leppänen sekä kisojen toinen porilainen, Heidi Horelli.

Saara Laaksonen tempasi avauslajissa riipusta komeat 70 kiloa suorille käsille ja heti perään käsilläkävelyssä tulos oli viidenneksi paras eli 65.5 metriä. Lauantain ja sunnuntain päätöslajit eli se köysikiipeily ja nopea leuanveto-valakyykky-setti olivat viikonlopun parasta Saaraa, pidemmissä metconeissa suoritukset eivät riittäneet parempiin sijoituksiin jotta top10-sijoitus olisi lopulta ollut mahdollinen. Saara oli viime vuonna 18. joten tämän vuoden 15. sija on erinomainen, taso niin kilpailijoiden kuin lajien haastavuuden vuoksi oli jälleen uudella tasolla.

Emilia Leppäsen debyytistä puuttuivat kaikista kovimmat itsensä ylittämiset ja huippusuoritukset, tasaisilla suorituksilla sijoitukset eri lajeissa olivat 26. - 36. ja sijoitus asettui samaan haarukkaan eli Emilia oli lopulta 34. Kuvassa Emilian paras suoritus eli neljäs laji jossa tehtiin etukyykkyjen lisäksi käsiseisontapunnerruksia ja burpeita.

Heidi Horellia ei ikävä kyllä juurikaan kisojen nettilähetyksissä näkynyt mutta hänkin debytoi Emilian tavoin tasaisesti omalla tasollaan, sunnuntain avauslajina ollut pitkä metcon sujui hyvin ja se nosti Heidin lopulta sijalle 29.

Annie Thorisdottir voitti lopulta naisten sarjan ja isoin jymy-yllätys oli että lajia viime vuodet hallinnut Sam Briggs jäi neljänneksi ja ulos kisaan oikeuttavilta sijoituksilta. Samanthan sijoitus johtui tasan yhdestä lajista, käsilläkävelystä, jossa hän ikävä kyllä epäonnistui harvinaisella tavalla ja oli vasta 26. Vaikka Sam voitti kolme lajia niin se ei riittänyt, hänelle kertyi kuusi pistettä liikaa tuosta toisesta lajista. Lauantaina jo näytti siltä että urakka on mahdoton ja kirittävää liikaa mutta itse asiassa finaalilajissa oli vielä mahdollisuus tarrata kolmanteen sijaan mutta siinäkin Briggs epäonnistui häviten kärjelle harvinaisesti peräti yli minuutin.

Niille urheilijoille jotka jäävät täpärästi ulos kisapaikoilta on mahdollista antaa villikortti ja koska Briggs oli ensimmäinen karsiutuja niin pidän selvänä että hänet myös Gameseissa nähdään. Viides sija olisikin ollut turmiollisempi eikä sekään jäänyt kuin yhden vaivaisen sijoituspisteen päähän.

Crossfit European Regionalsin kisavideoita voi katsoa sivulla: http://games.crossfit.com/archive/live

Usein crossfit-kilpailuiden voittajista uutisoitaessa otsikoidaan jonkun olevan kovakuntoisin, tällä kertaa Jonne Koski on Euroopan kovakuntoisin, tammikuussa Saara Laaksonen ja Mikko Aronpää olivat Suomen kovakuntoisimpia. Nämä otsikot ja maininnat herättävät usein närää eri lajien harrastajissa. Yleensä nettilehtien kommenteissa, foorumeilla ja blogeissa harmitellaan että kyllä minun oman lajini urheilijat ovat kovempia, on kyseessä sitten hiihto, yleisurheilu tai vaikka voimanosto.

En ihan ymmärrä tätä hermostumista. Kyllä, parhaat hiihtäjät ovat kovempia hiihtäjiä kuin crossfittaajat, samoin voimanostajat ovat voimakkaampia ja parhaat maratoonarit kestävämpiä juoksijoita. Tottakai heidän tuleekin olla parempia omassa lajissaan koska he ovat panostaneet ja keskittyneet siihen omaan lajiinsa. He eivät kilpaile siitä kuka on kovakuntoisin vaan siitä kuka on tietyn urheilulajin paras. Crossfitissa ideana nimenomaan on kilpailla yleisessä kovakuntoisuudessa, ei niinkään crossfitissa joka muuttuu koko ajan ja voi olla mitä tahansa, joten tuo sanamuoto on minusta ihan passeli.

Minusta nuo otsikot eivät ole keneltäkään pois. Tottakai jokainen tajuaa että kaikki huippu-urheilijat ovat kovakuntoisia eikä kenenkään liene syytä hermostua tai ottaa tästä itseensä.

Taannoin nettikeskusteluissa levisi väite jonka mukaan lähes kuka tahansa menestynyt huippu-urheilija voisi parin kuukauden lajiharjoittelulla tulla erinomaiseksi crossfittaajaksi. Olen osittain samaa mieltä, kyllähän se että on kovassa kunnossa tavalla tai toisella antaa hyvän pohjan sille että voisi olla erinomaisessa kunnossa useammallakin osa-alueella. Näissä regionalseissa nähdään mm. ranskalainen maajoukkuekelkkailija Alexandre Jolivet (20. Euroopan karsinnoissa) sekä olympiakultaa Pekingissä laser radial-luokassa voittanut Anna Tunnicliffe joka on tulessa omissa karsinnoissaan ensi viikonloppuna. Ja tietysti on Oxana Slivenko, maailmanennätysnainen painonnostosta. Vaikka painonnostolla on merkittävä osuus crossfitissa niin Slivenko ei ole vieläkään selviynyt Gameseihin. Viime vuonna hän oli Euroopan karsinnan 13., tänä vuonna jo 5. Ehkä jo ensi vuonna?

Vaikka olisi maailman paras missä tahansa lajissa, se ei takaa että on maailman paras crossfittaaja. Ja vaikka olisit maailman paras kaikissa mahdollisissa urheilulajeissa, aina on joku jonka mielestä mittarina pitäisi käyttää mieluummin vaikka shakin ja suunnistuksen tai tractor pullingin ja eukonkannon yhdistelmää.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 9. etappi ja hurja ensimmäinen viikko ohi.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 155 / 345 kilometriä.

10 päivää ja 155 kilometriä, noin 19 tuntia juoksua. Ensimmäisen täyden viikon eli kuuden perättäisen juoksupäivän putken piti olla todella raskas koettelemus. Keskimäärin 18.6 kilometriä juoksua joka päivä.

Oikeasti tuo viime viikko ei tuntunut kovinkaan raskaalta. Tottakai juokseminen tympi välillä, erityisesti torstain 25 kilometriä otti kupoliin, mutta silti en olisi ikinä uskonut että eka viikko sujuu noin helposti. Mikään paikka ei ole sattunut tai särkenyt, ei juoksun aikana tai levätessä. Minusta olisi ollut hyvin odotettavaa että esimerkiksi yöllä pohkeita kuumottaa tai särkee niin ettei saa nukuttua. Jalat eivät ole tuntuneet juuri miltään, lähinnä tuoreilta ja hyviltä.

Mitä useamman päivän peräkkäin juoksin, sitä enemmän tuntui että keho adaptoituu, siis sopeutuu, sille annettuun tehtävään. Tämähän on kaiken harjoittelun ja tekemisen perusta, mitä enemmän teet jotain niin sitä paremmin keho ja mieli siihen sopeutuu. Olin kuitenkin aiemmin ihan varma että näin raju muutos ja määrän lisäys, käytännössä juoksumäärät ovat 3-4 kertaistuneet normaalista, vaikuttaisi monella tavalla negatiivisesti eikä keho pystyisi sitä käsittelemään.

Vielä on paljon matkaa jäljellä mutta päätin kuitenkin tehdä tällaisen välitinpäätöksen kun tämä eka viikko niin raskaalta jaksolta etukäteen tuntui.

Kävin vaa'lla aamulla, painoa oli tullut kilo lisää ekan viikon aikana! Siis vaikka olen lopulta syönyt ihan kuten ennenkin! Huh huh. Vaikea kuvitella että rasvaa olisi tullut lisää jos hölköttelee 13-14 tuntia viikossa rasvanpolttosykkeellä. Todennäköisesti tämän tyyppinen liikunta kerää nestettä lihaksiin ja kroppa muutenkin toimii eri tavalla kuin tavallisesti, ehkä varastoi energiaa tehokkaammin kuin normaalisti?

Tänään on viikon ainoa lepopäivä, just sopivasti kun lämpömittari näyttää melkein kolmeakymmentä astetta varjossa. Kilometrejä tulee tällä viikolla nipin napin yli sata, keskiviikon 25 kilometrin ja sunnuntain 23 kilometrin etappeja lukuunottamatta tää viikko näyttää aika mukavalta.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 8. etappi, kesä ja CrossFit Regionals alkoivat.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

Kesä alkoi tänään!

Huh huh, lenkillä oli vielä juoksutakki päällä mutta oli ihan selvä asia että shortsien lisäksi pelkkä t-paita olisi riittänyt. Se tulee varmasti olemaan vaatetus haasteen loppuun asti.

Kesä alkoi viime vuonna tismalleen samaan aikaan, muistan sen tarkasti koska juoksin samana päivänä puolimaratonin joka meni täysin penkin alle ja tulin melkein hämärän rajamailla maaliin kun lämpö yllätti juoksijan. Tämän päivän etapilla vauhti oli verkkainen ja metsän puusto antoi hieman suojaa auringolta eikä olo muuttunut liian tukalaksi. Mun kroppa tottuu kyllä yleensä aika nopeasti lämpöön, pari lenkkiä siihen taitaa mennä. Yleensä jos on mahdollista valita niin kesällä lämpimimpinä päivinä treenaan salilla ja juoksen pilvisellä säällä mutta nyt ei voi valita. Joka päivä juostaan!

18 kilometriä sujui aika helposti, vieläkään haasteen rasitukset eivät paina jaloissa hirveästi. Toivotaan että se olisi vallitseva tila mahdollisimman pitkään.

Crossfitin aluekarsinnat ovat muuten käynnissä, Euroopassa on menossa toinen päivä. Osoitteessa http://games.crossfit.com/ voi katsoa helposti suoraa lähetystä kisoista ja tuloslistat löytyvät myös kätevästi. Vaikka seuraan innolla kaikkia suomalaisia niin erityistä lisäjännitystä tulee siitä että meidän painonnostoseuran huikeat urheilijat Jonne Koski ja Heidi Horelli ovat mukana. Jonne jopa johtaa miesten kisaa kolmen lajin jälkeen! Toivottavasti hurjan korkea suorittamisen taso pysyy sunnuntai-iltaan asti ja himoittu kisalippu Kalifornian auringon alle irtoaa.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 7. etappi, puolimaraton.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

Tämä on ollut hyvä päivä paitsi loistavan juoksufiiliksen vuoksi niin myös siksi että elämäni valo täytti tänään 6-vuotta. Meillä on työn alla jalkapallon MM-kisojen tarrakirja, ollaan tehty niitä yhdessä siitä asti kun poika syntyi - siis ekan kerran vuoden 2008 EM-kisojen aikana kun kaverilla oli ikää kuukausi :D Silloin tarrojen liimailu oli vielä aika vaivalloista, kaksivuotiaana sujui tarrojen katselu, neljävuotiaana liimaaminen ja nyt iskää ei oikeastaan tarvitakaan enää muuhun kuin tarrojen ostamiseen kioskilta.

Mulla on vielä vähän töitä tehtävänä mutta kohta lähden viettämään synttäriviikonloppua sankarin kanssa. Juhlista ylijäävät herkut varmaan voidaan hyvillä mielin lahjoittaa Giro-juoksuhaasteen Energiakeräykselle eli mun mahaani? :D

torstai 15. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 6. etappi, viiden tähden kärsimysnäytelmä.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 99 / 345 kilometriä.

Kirjoitin aiemmin että eilinen etappi oli aika helppo. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Illalla sääret ja polvet olivat arat ja tänään aamulla huomasin että oikean säären alaosassa on puolikas golf-pallo. Jes, etappi jolle annoin ennakkoarviossani täydet viisi tähteä eli 25 kilometrin siivu olisi kohta edessä!

Kävelykin tuntui vähän oudolta ja penikat vaivasivat enkä tosiaan huudellut kovinkaan isoja riemun kiljahduksia kun lähdin matkaan. Pari ekaa juoksuaskelta tuntui vähän kivuliailta mutta tuntemukset katosivat nopeasti. Kuudes etappi ei lopulta ollut haastava minkään kipujen vuoksi. Tuntui vain aika raastavalta juosta kolme tuntia kun eteneminen oli jo suht hidasta ja raskasta. Olo oli aika väsynyt. Juoksin neljä kertaa 6-7 kilometrin lenkin, eka ja viimeinen kierros olivat vaikeita, toka ja kolmas sujuivat kohtuullisen hyvin. Mieli meni välillä matalaksi, ajatukset muuttuivat synkiksi ja alkoivat kiertää omaa noidankehäänsä. Tässä vaiheessa olisi kaivannut piristäviä ajatuksia mutta elämän nurjaa puoltahan ne mielen liikkeet pyörittivät.

Tästähän tässä haasteessa on kyse. Henkisten ja fyysisten rajojen löytämisestä ja eteen nousevien vuorten ylittämisestä. Aina ei oo kliffaa vaikka aurinko paistaa ja linnut laulaa.

Etapin jälkeen virallinen matkamittari näyttää 99 kilometriä. Olen juossut käytännössä yli sata kilometriä viiimeisen viikon aikana, aikaa on kulunut noin 12 tuntia. Haasteesta on takana jo melkein kolmannes.

Via Dolorosan jälkeen ajattelin laittaa soimaan Lily Allenilta sen laulun jonka nimessä on kaksi sanaa, toinen on Fuck ja toinen on You. Oikeasti laitoin sen joka kuvaa aikalailla täydellisesti mun suhdetta juoksemiseen.

I'm an angel bored like hell

and you're a devil meaning well

you steal my lines and you strike me down

come raise your flag upon me

...

'cause you're the storm that I've been needing

and all this peace has been deceiving

I need some wind to get me sailing

so it's the storm that I believe in

you fill my heart, you keep me breathing

'cause you're the storm that I believe in

and if you want me I'm your country

Huomenna uudestaan! 21 kilometriä odottaa!

Giro-juoksuhaaste: 5. etappi, 20 kilometriä.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 4. etappi, 11 kilometriä ja crash boom bang.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 54 / 345 kilometriä.

Lepopäivän jälkeen ei tuntunut hirveän vaikealta palata poluille. Mielelläni juoksisin aina samaan aikaan päivästä eli aamupäivällä mutta eilen se ei ollut mahdollista. Juoksin illalla kuudesta seitsemään ja energiaa oli kyllä vielä ihan kohtuullisesti siihen aikaan. Paria tuntia myöhemmin ei ehkä enää olisi ollut. Toisaalta 11 kilometriä on niin lyhyt pyrähdys että eipä se hirveitä ponnistuksiakaan vaadi. Tosin tässä tilanteessa etappiin kului pitkälti yli tunti.

Kun etappi oli jo loppumassa, tapahtui jotain harvinaista. Toinen polku yhtyi omaan polkuuni ja näin että joku mies oli tulossa sieltä reipasta vauhtia. Ehdin kuitenkin risteyksestä ensin ja odottelin ohitusta. Maastopolulla riittää juurakoita ja kivikkoa mutta parhaani mukaan yritin pysyä oikeassa reunassa. Helpostihan se sujui. Jotain kummaa kuitenkin tapahtui nimittäin juuri sillä samalla hetkellä kun mies oli rinnallani kompastuin ja kaaduin! En koskaan kaadu haastavassakaan maastossa. Tämä taisi olla eka kerta koskaan kun kaadun lenkillä. Kanssajuoksija hidasti ja kysyi olenko kunnossa, olinhan minä, nousin sekunnissa pystyyn ja jatkoin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kämmenet ja polvet olivat mustan mudan ja kuran peitossa.

En vieläkään tiedä mitä siinä oikein tapahtui. Olin keskittynyt ja katsoin jalkoihini kuten aina maastoetapeilla. Ei ohitetuksi joutuminenkaan niin erikoista ole että se saa pasmani täysin sekaisin :D Vaikka yleensä minä olen kyllä se joka ohittaa, lähinnä noissa maisemissa kohtaa kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia ja kapealla polulla ohittaminen on ihan jokapäiväistä.

Lenkin jälkeen putsasin vaatteita ja totesin että juoksutrikoissa on polven kohdalla reikä ja vertakin siitä vähän vuoti. Aika monta tuhatta kilometriä samoilla trikoilla onkin jo menty, ehkä onkin jo syytä vaihtaa shortseihin ja etsiä rauhassa kesän aikana uusia trikoita ennen syksyn viileneviä lenkkejä.

Kovan kolahduksen saaneet polvet alkoivat huolestuttamaan. Muutama vuosi sitten jonkun mystisen ja mitättömän törmäyksen vuoksi toinen polveni turposi muodottomaksi ja esti jopa kävelemisen. Niinpä kotona putsasin polven ihon heti antiseptisellä liuoksella ja laitoin vuorotellen molempien polvien päälle kylmäpussia.

Ennen nukkumaanmenoa vasen polvi tuntui edelleen kuumalta joten laitoin vielä hetkeksi kylmäpussin ja varmuuden vuoksi sivelin polven voltarenilla, jos siellä olisi joku pieni alkava tulehdustila niin katkaisisin sen heti alkuun.

Pahimmassa skenaariossa aamulla herätessäni polvi olisi turvonnut ja haaste olisi ohi.

Pyöräily on laji johon ikävä kyllä kuuluu isona osana erilaiset kolarit eli kasat. Ehkä on jotenkin osuvaa että jos kerran elämässään kaatuu juoksulenkillä niin se tapahtuu osana Giro-haastetta!

tiistai 13. toukokuuta 2014

CrossFit Regionals 2014 - Euroopan parhaat kohtaavat viikonloppuna.

CrossFit Gamesit ovat edenneet toiseen karsintavaiheeseensa eli maantieteellisesti jaettuihin aluekarsintoihin. Regionalsit käydään toukokuun aikana, ensimmäisenä tuleen pääsivät viime viikonloppuna Floridan, Vancouverin, Chicagon sekä Etelä-Amerikan karsintalohkot. Euroopan karsinnat käydään ensi viikonloppuna Tanskassa ja Suomesta mukana on porilaiset Jonne Koski ja Heidi Horelli sekä turkulaiset Saara Laaksonen ja Emilia Leppänen. Joukkuekilpailuun selviytyi puolestaan CrossFit Lappeenranta.

Kilpailut alkavat perjantaina aamulla ja päättyvät sunnuntaina illalla, luvassa on siis kolme täyttä päivää toinen toistaan haastavampia lajeja. Kaikissa regionals-kisoissa on samat lajit joten tuloksia voidaan vertailla myös globaalisti ja alustavien tietojen mukaan parhaan tuloksen tehneet urheilijat jotka karsiutuvat tulevat saamaan villejä kortteja varsinaisiin CrossFit Gameseihin Kaliforniaan.

Kisalajit:

http://games.crossfit.com/workouts/regionals

Ruuvia on väännetty jälleen kireämmälle, mun mielestä nämä lajit muistuttavat viime vuotisten Gamesien lajeja. Heti ekana raaka yhdistelmä: maksimitempaus kyykyn kautta riipusta ja kahden minuutin palautuksen jälkeen maksimimatka käsilläkävelyä :D Yhden jalan kyykkyjä, muscle-uppeja... Käsilläseisontapunnerrukset pitää tehdä ilman kippaamista eli ns. sammakkopotku ala-asennosta ylös ei ole sallittu. Köyden kiipeäminen ilman käsiä - Lacee Kovacshan teki tuota jo viime vuoden kisoissa vaikka jalkojakin olisi saanut käyttää :) Kuudes laji on erittäin raastava pituutensa puolesta, aikaa on käytössä maksimissaan 21 minuuttia ja se pitäisi pystyä käyttämään tehokkaasti alusta loppuun.

Openit antoivat hieman osviittaa voimasuhteista ja sen perusteella voidaan tehdä alustava ranking, kovimman kärjen ja suomalaisten järjestys näyttää seuraavalta:

1. Samantha Briggs
2. Martina Barbaro
3. Annie Thorisdottir
---
24. Heidi Horelli
30. Emilia Leppänen
32. Saara Laaksonen

1. Jakob Magnusson
2. Björgvin Karl Guðmundsson
3. Lukas Högberg
4. Jonne Koski

Naisia on mukana 43 ja miehiä 48. Joukkueita on kilpailussa yhteensä 30, lappeenrantalaisten sijoitus Openin perusteella on 27.

Euroopan karsinnan kolme parasta naista, miestä ja joukkuetta selviytyy Gameseihin. Pienempien harrastajamäärien alueilla, Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa vain yksi nainen, mies ja joukkue selvityy lopullisiin mestaruuskisoihin. Kaikki Suomen mestaruudet voittanut Mikko Aronpää asuu tällä hetkellä Dubaissa ja kilpailee Aasian karsinnoissa Etelä-Korean Soulissa ensi viikolla, 23-25. toukokuuta.

Mikko Aronpäällä on toki jo rautainen kokemus näistä Regionals-kisoista, hänhän on ainoa eurooppalainen joka on selvittänyt tiensä kolme kertaa peräkkäin Gameseihin. Jonne Koski ja Saara Laaksonen debytoivat Tanskassa Ballerupin Arenalla jo viime vuonna, Jonne oli huikeasti kymmenes ja Saarakin hienosti 18. Heidi Horellille ja Emilia Leppäselle nämä ovat ensimmäiset regionals-tason kilpailut. Saara Laaksonen mietteitä ennen kisoja voi lukea hänen blogistaan .

Tsemppiä kaikille suomalaisille!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 3. etappi ja ensimmäinen jakso ohi.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 43 / 345 kilometriä.

Käsi ylös, kuka ajatteli että lopetin koko touhun kesken kun eilen ei kuulunut bloggausta? Haa haa, no en tietenkään lopettanut :)

Sunnuntain etappina oli siis 19 kilometriä mikä tuntui jo kohtuullisen raskaalta lauantain jälkeen. Jalat kyllä toimivat itse lenkin aikana mutta sen jälkeen alkoi tuntua pieniä epämiellyttäviä fiiliksiä. Yhden varpaan kynsi tuntuu vuorotellen kuin se olisi painunut ihon sisään tai päinvastoin heiluisi ja olisi irtoamassa. Sääretkin alkavat jo tuntumaan hieman aroilta, tämä ei ole yleensä mulla tarkoittanut yhtään mitään eikä vaikutuksia juoksussa ole ollut. Suurin haitta on ollut voimaharjoittelussa kun tankoa on vedetty sääriä pitkin ylöspäin - nyt sitä ei onneksi tarvitse tehdä.

Aikaa ensimmäiseen jaksoon, joka kesti siis vain kolme päivää, kului suunnilleen 5 tuntia 18 minuuttia. Kilometrivauhdiksi tulisi näin 7:24 mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Olen tavoilleni uskollisesti juossut joka päivä vähän ylimääräistä, ei pääse ainakaan kukaan sanomaan että olisin oikaissut jossain kohdassa :D Oikeasti takana lienee noin 45-46 kilometriä eli tasaisesti etenen suunnilleen seitsemän minuutin kilometreillä.

Tänään on siis haasteen eka lepopäivä. Onnekseni tänä vuonna Girossa on tämä yksi ylimääräinen välipäivä normaalin kahden lisäksi. Tuntuu aika karmealta ajatella että esimerkiksi viime vuonna tämä haaste olisi vaatinut heti alussa 9 perättäistä juoksupäivää ennen ekaa lepoa! Se olisi ehdottomasti liian raskas rasitus mulle vielä tässä vaiheessa juoksuharrastusta. Perinteisesti olen pitänyt älyttömänä että Italian, Ranskan tai Espanjan ympäriajot alkaa jostain ihan muusta maasta mutta tällä kertaa olen ihan tyytyväinen enkä valita irkuille tarjotusta kestävyysurheilun superherkusta.

Tuleva viikko on kilometrien puolesta haasteeni raskain. Huominen kuulostaa vielä tosi hyvältä, vaivaiset 11 kilometriä, mutta sitten alkaakin todellinen taistelu. Keskiviikkona kaksikymppiä ja sitten torstaina todellinen pommi, 25 kilometriä, ja sen perään parikymppisiä siivuja koko loppuviikko.

Päivä kerrallaan, kilometri kerrallaan, askel kerrallaan. Pyrin keskittymään vain siihen etappiin mikä on menossa tai tulossa seuraavaksi enkä tilttaa mieltä tai kehoa ajattelemalla sitä mitä pitää tehdä seuraavien päivien aikana. Koska kyllähän se tuntuu rehellisesti sanottuna aika raastavalta savotalta :)

Kaikki etapit on menty tähän asti kuivalla kelillä vaikka taivas on ollut ajoittain täynnä pikimustia pilviä. Ehkä ihan lumisadetta ei ole luvassa mutta kyllähän joku kunnon rankkasade, ukkosmyrsky tai raekuuro piristäisi mieltä. Vaikka sitten torstain 25 kilometrin kiepillä? ;)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 2. etappi - 22 kilometriä, tää tuntuu jo juoksulta.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 24 / 345 kilometriä.

Ulkona oli upea, melkein kesäinen ilma kun lähdin yhden maissa toiselle etapille. Tuntui kuin haaste olisi alkanut vasta nyt, eilistä kahden kilometrin pyrähdystä kun ei meinannut edes huomata kun se oli jo ohi.

Askel tuntui ison osan matkasta tosi kevyeltä ja ajatus karkasi vähän liiankin kauas. Vaikka tässä vaiheessa tuntuisi miten helpolta tahansa niin se ei varmasti tarkoita sitä että jatko olisi helppo. Pitäisi vain pyrkiä keskittymään täysillä tähän hetkeen ja tähän etappiin - toisaalta kun ajatus vaeltaa niin ajantaju katoaa ja kilometrejä tulee ja menee kuin huomaamatta.

Ilma oli niin lämmin että olisin voinut ihan hyvin juosta pitkien trikoiden sijaan shortseilla. Muita lenkkeilijöitä ja ulkoilijoita oli kuitenkin yllättävän vähän liikkeellä. Ehkä ihmisillä on lauantaisin yhdestä kolmeen parempaa tekemistä? Mikä muka voisi olla parempaa tekemistä!? :)

Huomenna on äitienpäivä ja vaikka perheen kanssa olisi kiva olla koko päivä niin 19 kilometriä odottaa jossain välissä. Katsotaan miten yöunet riittää palautumiseen kun yöllä pitää valvoa Euroviisujen parissa :D

Kuvat: Giro d'Italia facebook

Se oikea Giro eli Italian ympäriajo alkoi eilen Belfastista joukkueaika-ajolla. Kaupunki on värjäytynyt kilpailun tunnusväriin eli vaaleanpunaiseen ja Belfast Telegraphkin näyttää hetken ajan La Gazzetta dello Sportilta. Väkeä oli tuhansittain eilisen reitin varrella joka alkoi ihan hienossa säässä mutta sai ikävän käänteen kun peribrittiläiseen tapaan taivas repesi ja alkoi sataa.

Kilpailun kokonaismittaan (3450 kilometriä) nähden erittäin lyhyellä eli vajaalla 22 kilometrin etapilla nähtiin jo unelmien murskautuvan. Garmin Sharp-tallin aika-ajoletkan keskimmäinen pyöräilijä kaatui kaivon kanteen ja kolme seuraavaakin ajajaa lensivät karmean näköisesti ilmaan ja iskeytyivät maahan. Neljästä kaatuneesta ajajasta kahdella murtui solisluu, toinen heistä oli erinomainen irlantilaispyöräilijä Dan Martin jolla olisi ollut ainutlaatuinen tilaisuus ajaa yhtä maailman suurimmista kilpailuista kotiyleisönsä edessä. Saman tallin Ryder Hesjedal, joka voitti Giron kaksi vuotta sitten, selvisi ilman kaatumista mutta menetti tapauksen vuoksi kuitenkin niin paljon aikaa että hänen mahdollisuutensa kokonaiskisassa ovat käytännössä menneet jo ennen kuin kilpailu oikeastaan edes alkoi. Näin tylyä ja surullista urheilu voi joskus olla.

Minä lähden nyt saunomaan ja palauttelemaan lihaksia, huomenna on taas uusi päivä metsäpoluilla!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 1. etappi - 2 kilometriä. Tästä se lähtee!

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 2 / 345 kilometriä.

Olen aika hidas aamuihminen. Herätyskellon soimisesta aamupalan syömiseen saattaa kulua kaksi tuntia. Viikonloppuisin jopa kolme. Nukuin viime yönä hyvin ja laitoin heti heräämisen jälkeen stereot tuuttaamaan Pearl Jamia. Aamupala valmistui reippaassa tahdissa ja oli vaikea pysyä paikoillaan. Tänään se alkaa!

Vaikka ensimmäinen etappi on kaikista lyhyin, vaivaiset kaksi kilometriä, mulle oli tärkeää että perhe on läsnä kun lähden liikkeelle. Aina kun haasteen aikana tulee vaikeita hetkiä, voin miettiä sitä tunnetta 1. kesäkuuta kun kaikki kilometrit on juostu ja viimeinen etappi loppuu ja perhe on jälleen vastassa. Maratoneilla olen aina saanut valtavasti lisäenergiaa ja henkistä potkua kun olen tiennyt että maalissa odotellaan innokkaasti jo iskää.

Täällä on ollut viimeisen vuorokauden ajan todella sateista, välillä sade on piiskannut todella lujaa eikä poutaisia hetkiä ole juuri ollut. Juuri kun olin lähdössä juoksemaan ensimmäistä etappia, sade loppui. En oikein tiennyt miten koostaisin noin lyhyen matkan, lyhyimmät reitit joita juoksen ovat 3-4 kilometrin mittaisia, joten otin maasto-gps:n käteen ja juoksin vähän oudompia metsäpolkuja, kun kilometri oli täynnä palasin mutkitellen ja polulta toiselle siirtyen takaisin päin.

Tuttu lähimetsä tuntui ihan erilaiselta kuin ennen. Pitkään kestäneen sateen tauottua äänimaisema oli kuin trooppisesta sademetsästä, jokaisella oksalla linnut laulelivat toistaan kauniimmin. Jänis loikki edestäni pusikkoon piiloon.

Vaikka en lenkeillä musiikkia kuuntelekaan niin musiikki on silti tärkeä osa juoksua. Usein laulut soivat päässä, hyräilen jotain tai mietin laulujen sanoja. Monta kertaa joku laulu on saanut pitkän lenkin jälkeen herkistymään kun olen palannut autolle ja laittanut radion päälle. Aamulla ennen ekaa etappia mietin mikä Pearl Jamin biiseista sopisi tähän hetkeen parhaiten.

Valinta oli lopulta aivan selvä. Tää oli ehkä maailman paras biisi kun olin 10-vuotias ja se on sitä edelleen.

And I listen for the voice inside my head
Nothin', I'll do this one myself

Sanoo ääni pään sisällä mitä tahansa niin tämä mun täytyy tehdä, ihan itse. State of Love and Trust. Just sitä juoksu mulle on.

torstai 8. toukokuuta 2014

Lomaa koulusta - juoksu voi alkaa!

Giro-juoksuhaaste alkaa huomenna.

Mulla piti olla eilen viimeinen treeni ennen haasteen alkamista. Maanantaina salitreenissä vasen pohje kramppasi pahasti tehdessäni yläkropan treeniä (!) ja on ollut vähän omituinen pari päivää joten päätin jättää aikuisten painonnostokoulun väliin. Harmittava juttu, se on ollut aina viikon kohokohta.

Kävin kuitenkin salilla sanomassa päävalmentajalle eli opettajalle että olen poissa koko toukokuun. Koulussa piti aina viedä vanhempien allekirjoittama lappu poissaoloista, punttikoulussa asia kävi vähän helpommin. Siinä oikeassa koulussa poissaolot ja lomat oli aina hieno juttu mutta painonnostokoulusta en haluaisi olla kertaakaan pois. Tokolan Milko ja Everin Anna ja kaikki koulukaverit jäi sinne kolistelemaan rautoja kun lähdin pois.. Onneksi tämän koulun kesäloma ei ala niin aikaisin kuin muissa kouluissa vaan kesäkuussakin jatketaan vielä ihan juhannukseen asti. Ehdin siis juoksuhaasteen jälkeen pari-kolme kertaa punttikouluun - jos vain kroppa on siinä kunnossa. "Syyslukukausi" starttaa sitten taas elokuussa.

Tää on aika odotettu viikko paitsi juoksuhaasteen (ja Giro d'Italian) alkamisen takia, niin myös siksi että telkkarista tulee kolmena iltana vuoden kovin viihdepläjäys.

Jos ja kun joskus osallistun 10 tunnin juoksutapahtumaan niin tiedän minkä haluan soundtrackiksi.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste etappi etapilta.

Kaksi vuorokautta Giro-juoksuhaasteen alkamiseen.

Pyöräilyn suurissa kilpailuissa on tapana antaa tähtiä eri etappien vaikeusasteelle. Yleensä vaikeus tulee etapin korkeuseroista mutta esimerkiksi klassisessa Paris - Roubaix kilpailussa ajetaan yhden pitkän päivän aikana 27 mukulakiviosuutta eli sektoria joista jokaiselle on annettu tähtiluokitus, yksi tähti tarkoittaa hyväkuntoista parin sadan metrin pituista kivitien pätkää ja viisi tähteä monen kilometrin surkeakuntoista nupukivistä kärrypolkua josta vain onnekas selviää ilman rikkoituneina renkaita.

Girossa kahden tähden etappi on lyhyt tasamaalla ajettava pätkä, kolme tähteä on pitkä tasamaaetappi, neljän tähden etapilla on jo vuoria ja nousumetrejä reippaasti ja viiden tähden etappi on maanpäällinen helvetti, seinänousua kilometri toisensa jälkeen. Italian ympäriajoa on sanottu maailman rankimmaksi kestävyysurheilukilpailuksi, paitsi että reilun kolmen viikon aikana ajetaan huimat 3500 kilometriä niin päivästä toiseen kiivetään samalla Euroopan rankimpia nousuja. Onneksi tässä minun juoksuhaasteessani vain kilometrit ratkaisevat, ei siis tarvitse mennä paikalliseen laskettelukeskukseen juoksemaan näitä lenkkejä ;)

Olen antanut kaikille juoksuetapeilleni tähdityksen matkan pituuden mukaan jotta on helppoa arvioida minkälaista rasitusta on luvassa. Suluissa on pyöräilijöiden ajama matka ja reitti, omat lenkkini sujuu tutuilla metsäpoluilla ja sorateillä ja olen Välimeren maisemissa korkeintaan ajatuksissani :)

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä (21.7 km Belfast - Belfast) *
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä (219 km Belfast - Belfast) * * * *
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä (187 km Armagh - Dublin) * * *

Haaste starttaa pitkällä viikonlopulla jonka jälkeen on ensimmäinen lepopäivä. Normaalisti Girossa on vain kaksi lepopäivää mutta tänä vuonna Italian ympäriajoa markkinoidaan brittiläiselle yleisölle starttaamalla kisa Belfastissa ja Dublinissa joten heti kolmen päivän jälkeen on ensimmäinen lepopäivä jotta ajajat ja tallien kalusto saadaan siirrettyä Italiaan Adrianmeren rannoille jonka upeissa maisemissa tiirstaina starttaa varsinainen Italian osuus.

Oma starttini on siis vaivaiset 2 kilometriä koska ajajilla on aluksi lyhyt puolimaratonin mittainen joukkueaika-ajo. En ole juossut lainkaan viime viikonlopun jälkeen joten se on mukava paluu lenkkipoluille ja erittäin pehmeä alku itse juoksuhaasteelle. Lauantain etappi onkin jo reilun mittainen, 22 kilometriä, ja sunnuntainakin pitää juosta lähes kaksikymppiä.

ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä (112 km Giovinazzo - Bari) * *
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä (203 km Taranto - Viggiano) * * * *
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä (247 km Sassano - Montecassino) * * * * *
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä (211 km Frosinone - Foligno) * * * *
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä (179 km Foligno - Montecopiolo) * * *
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä (172 km Lugo - Sestola) * * *

Ekan lepopäivän jälkeen on aika lyhyt osuus, 11 kilometriä, jonka jälkeen otetaankin kunnolla luulot pois. 20 kilometriä, 25 kilometriä(!), 21 kilometriä, 18 kilometriä ja lopuksi vielä 17 kilometriä. Ihan jäätävä setti. Tämä on koko haasteen selvästi raskain osuus, päivästä toiseen pitää paukuttaa reilun kahden tunnin lenkkejä ja olen jo valmistautunut siihen että kuudenteen etappiin voi kulua kolmekin tuntia. Syö, lepää, juokse - sitä mantraa pitää noudattaa 24/7 jotta selviän. Juoksua tulee ehkä jopa 14-15 tuntia kuuteen päivään.

ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä (173 km Modena - Salsomaggiore Terme) * * *
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä (249 km Collecchio - Savona) * * * * *
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä (41.9km Barbaresco - Barolo) *
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä (157 km Fossano - Rivarolo Canavese) * * *
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä (164 km Agliè - Oropa) * * *
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä (225 km Valdengo - Montecampione) * * * *

Toisen lepopäivän jälkeen alkavalla viikolla on aika mukavaa vaihtelua etappien pituuksissa. Kisan toinen erittäin pitkä siivu on vuorossa keskiviikkona mutta heti seuraavana päivänä ajetaan Piemontessa henkilökohtainen aika-ajo joka sopii mulle paremmin kuin hyvin! :) 16-17 kilometrin lenkit on mulle peruskauraa mutta varmasti tällaisessa haasteessa nekin sujuvat aika vaihtelevissa merkeissä.

ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä (139 km Ponte di Legno - Val Martello Martelltal) * *
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä (208 km Sarnonico - Vittorio Veneto) * * * *
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä (171 km Belluno - Rifugio Panarotta Valsugana) * * *
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä (26.8 km Bassano del Grappa - Cima Grappa Crespano del Grappa) *
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä (167 km Maniago - Monte Zoncolan) * * *
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä (172 km Gemona del Friuli - Trieste) * * *

Kolmas täysi viikko on mulle "helppo". Paperilla kilometrit ovat jo aika siedettäviä, kuudessa päivässä kertyy 89 kilometriä, mutta varmasti jalat ovat jo aivan loppu ja henkinen kanttikin on koetuksella. Etappien lyhyys johtuu siitä että ne ajetaan vuorilla, viimeisellä viikolla on kolme täysveristä vuorietappia joiden aikana koetaan mm. Monte Zoncolan, joka on suurinta tuskaa jota taivaisiin kohoava tie voi pyöräilijälle tarjota.

Jos ja kun selviän kesäkuun puolelle, voin sanoa että tähdet olivat todellakin puolellani.