Mikko Aronpää on hallinnut viime vuodet mielin määrin suomalaista crossfittiä. Hän on voittanut kaikki tarjolla olleet kolme suomenmestaruutta ja on ainoa eurooppalainen joka on selviytynyt kolmena peräkkäisenä vuotena lajin MM-kisoihin eli Crossfit Gameseihin.
Tämä kevät ja Games-karsinnat ovat olleet Mikolle ihan uudenlainen matka kun hän on Euroopan sijaan ollut mukana Aasian karsinnoissa niin Open kuin Regionals-vaiheessa. Crossfitissahan ei ole mitään kansallisia lajiliittoja joiden perusteella kilpailijat jaettaisiin kansallisuuksien perusteella vaan jokainen kilpailee Gameseissa siinä maanosassa jossa asuu ja harjoittelee. Dubaihin alkuvuodesta muuttaneen Aronpään oli siis kilpailtava tutun Tanskan regionals-kisan sijaan Etelä-Korean Soulissa. Tuo kilpailu käytiin viime viikonloppuna.
Mikko sai kisaan hyvän alun, hän tempasi ensimmäisessä lajissa riiipusta 111 kiloa ja käveli käsillään 58 metriä. Perjantain päättäneessä kolmannessa lajissa eli yhden jalan kyykkyjen, raaka rinnallevetojen sekä muscle-uppien yhdistelmässä hän oli kolmas. Ensimmäinen päivä meni siis erinomaisesti, Mikolla oli kasassa 18 sijoituspistettä ja miesten sarjan ykkössija.
Lauantai ikävä kyllä romutti miehen kisareissun. Jo päivän ensimmäinen laji (käsiseisontapunnerrukset, etukyykyt, burpeet) oli vaikea ja sijoitus oli vasta 12. Viides laji ilman jalkojen apua tehtyine köysikiipeilyineen tuhosi lopulta Mikon unelman neljännestä Games-edustuksesta. Muita kilpailijoita raskaammalle Aronpäälle 10 köysikiipeilyä ja 600 metriä juoksua oli 5 minuutin ja 28 sekunnin suoritus kun parhaat tekivät saman kaksi minuuttia nopeammin. Tuollainen ero on tässä lajissa valovuosi. Mikon sijoitus oli viidennessä lajissa 32. ja hänen ykkössijansa kokonaiskilpailussa vaihtui sijaan 8. Kilpailua johtanut Michael Mogard ja paikka Gameseissa olikin yhtäkkiä 27 pisteen päässä. Aronpää otti kahdessa lajissa turpaan 31 pisteen verran.
Sunnuntaina kahdessa viimeisessä lajissa Mikko sai noustua perjantaina nähdylle omalle tasolleen ja oli molemmissa lajeissa viides. Ikävä kyllä se ei enää riittänyt vaan lopulliseksi sijoitukseksi tuli viides. Ykkössija ja kisapaikka Carsonin parrasvaloissa jäi 26 pisteen päähän. Aivan kuten Samantha Briggsille kävi Euroopan karsinnoissa, myös Mikon kisamatka tyssäsi käytännössä yhteen lajiin.
Jälkikäteen voisi ajatella oliko Aasian karsinnat liian haastavat kun sieltä pääsi Gameseihin vain yksi mies ja nainen, Euroopasta kun olisi kisapaikan saanut kolme kilpailijaa. Itse asiassa Aasian taso on hyvin kaukana Euroopan tasosta ja Mikon sijoitus olisi ollut Tanskassa viikko sitten paljon heikompi kuin nyt Soulissa.
Kaikissa Regionals-kilpailuissa on samat lajit joten eri kilpailuiden tasoa on helppo vertailla. Aronpään tekemillä suorituksilla Euroopassa olisi saanut 132 sijoituspistettä joka olisi riittänyt 13. sijaan. Kilpailun voittanut Jonne Koski keräsi 40 pistettä ja viimeiset kaksi kisalippua napsineet Högberg ja Guðmundsson 58 pistettä. Euroopassa Games-matkaan olisi siis ollut matkaa peräti 74 pistettä.
Kaikki putket loppuu joskus eikä paraskaan urheilija dominoi ikuisesti. Crossfitissä lajit ja kilpailut muuttuvat jatkuvasti ja dynastioiden rakentaminen on vaikeampaa kuin monissa muissa urheilulajeissa. Kaikesta huolimatta Aronpää on erittäin kovan luokan kilpailija joka toivottavasti tulee ensi keväänä entistä vahvempana mukaan niin SM-kisoihin kuin Games-karsintoihinkin.
Aasian karsinnoista löytyy netistä aika vähän videomateriaalia, CrossFit inc ei lähettänyt kisoista suoraa nettilähetystä kuten monista muista aluekarsinnoista. Löysin kuitenkin Youtubesta katsojan kuvaaman videon finaalilajista, Mikko Aronpää on radalla 10 punaisessa paidassa.
Sympaattisen oloinen tapahtuma, ois ollut kiva olla paikalla. Ehkä Crossfit inc. pestaa mut toimittajaksi näihin skaboihin ensi keväänä?
Miesten karsinnan ja Games-edustuspaikan voitti Eric Carmody joka viime vuonna oli mukana Floridan karsinnoissa. Kakkoseksi tullut Phil Hesketh oli Aronpään tavoin viimeksi mukana Euroopan regionalseissa. Mulle tulee vähän hassu fiilis asiasta. Minkä maanosan karsinnoissa tässä nyt oikein ollaankaan? Olisi ollut hienoa jos Aasiasta olisi Gameseihin lähtenyt vaikka irakilainen tai kiinalainen urheilija. Japanin Shingo Moromasa oli neljäs ja esimerkiksi Turkin Utku Tuncer kahdeksas.
Tietysti Gameseissa tuleekin kilpailla lajin parhaiden urheilijoiden mutta eri maanosien ja maiden alueellinen edustus olisi tärkeää lajin imagon, näkyvyyden ja paikallisen kehityksen varmistamiseksi. Mitäpä jos Froning, Khalipa ja Smith muuttaisivat Eurooppaan ja veisivät ensi vuonna kaikki Games-paikat Euroopasta?
No joo, melkoista utopiaa. Eihän ne pärjää meidän Jonnelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti