tag:blogger.com,1999:blog-47381946200310908472024-03-05T11:01:59.759+02:00Kevyet kilometrit, raskaat raudatMikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.comBlogger884125tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-53672810054394015282022-09-19T14:47:00.002+03:002022-09-19T15:02:57.657+03:00Alun loppu.<p> <i>Epätoivoinen, joka on tietämätön epätoivoisuudestaan, on epätoivonsa tiedostavaan verrattuna askelen kauempana totuudesta ja pelastuksesta. Epätoivo itsessään on negatiivinen tila, tietämättömyys epätoivosta samoin. Mutta totuuden löytämiseksi on kuljettava jokaisen negatiivisen tilan kautta; sillä tässä yhteydessä pätee kansantarun opetus, että pahan taian hälventämiseksi koko sävelmä on soitettava takaperin, muutoin taika ei raukea. - </i>Søren Kierkegaard</p><p><br /></p><p>Tärkeintä on lähteminen, sanotaan Mika Kaurismäen klassikkoelokuvassa Arvottomat. Jos ei koskaan lähde on vaikea palata ja mikä olisikaan parempaa kuin palata kotiin oltuaan pitkään poissa.<br /><br />Edellinen kirjoitukseni päättyi sanoihin "Kerron kuukauden päästä.". Siitä hetkestä on kulunut nyt 54 kuukautta ja 18 päivää. Nuuskamuikkunen on melko ennalta-arvattava hahmo lähtiessään aina syksyllä ja palatessaan seuraavana keväänä. Miksei voisi lähteä keväällä ja palata kahdeksantoista vuodenajan kuluttua?<br /><br />Tämä blogini täytti tänä vuonna kymmenen vuotta ja olen usein unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Se sisältää kuitenkin lähes 900 kirjoitusta ja joiltain vuosilta lähes päivittäisiä ajatuksia liikunnasta, urheilusta ja ylipäätään ihmisenä olemisesta. Toistaiseksi viimeisiksi jääneitä kirjoituksia leimaa eksistentiaalinen kriisi joka kohtaa kai meistä jokaista jossain vaiheessa, myös meitä jotka pidämme itseämme positiivisina ja idealistisina optimisteina.</p><p>Se miten näemme maailman ja elämän riippuu linsseistä joilla sitä katsomme. Noiden kirjoitusten jälkeen linssini ovat kirkastuneet ja erinäiset palaset ovat loksahdelleen yhteen. Olen uskaltanut luottaa polkuun jota olen lähtenyt kulkemaan ja polku on vienyt minua turvallisesti eteenpäin.</p><p>Tämä blogi on kertonut liikuntaharrastuksestani jota on leimannut omalaatuisuus ja nurinkurisuus. Lähdin liikkeelle talvella 2010-2011 sohvanpohjalta rapakunnossa ja kävelylenkkien kautta etenin kohti pidempiä lenkkejä ja itsensä ylittämisiä. Halu selvitä erilaisista haasteista ja päähänpinttymistä kasvoi kasvamistaan ja esimerkiksi vuonna 2016 läpäisin kuusi maratonia ilman että harjoittelin juuri ollenkaan jonka jälkeen siirryin maratonia pidemmille ultramatkoille. </p><p>Erilaiset haasteet pitivät minut liikkeessä ja mahdollistivat minuuden rakentamisen uudelleen kun elämä oli heitellyt ja olin vailla suuntaa. En juossut tuntikausia putkeen paetakseni vaan jotta minun ei tarvitsisi paeta. Sydämen pumpatessa kohisevaa vertaa suoniini ja metsän puhaltaessa iätöntä henkäystä keuhkoihini kykenin näkemään selvemmin kuka ja missä olen. Huurustuneet linssit kirkastuivat ja maailma näyttäytyi parhaassa valossaan.</p><p>Tuon edellisen kirjoitukseni eli maaliskuun 2018 jälkeen tein enää muutamia pidempiä haasteita. Lokakuussa 2018 hölkkäilin Tampereella Wihan kilometreillä 73 kilometriä. Jouluaattona 2018 poljin concept2:n kuntopyörää 100 kilometrin verran, aikaa tähän kului hieman alle viisi tuntia. </p><p>Helmikuussa 2019 täyttyi yksi elämäni suurimmista haaveista kun osallistuin Espoossa Endurance 24h:lle. Mahdollisuus olla mukana yhdessä maailman kovatasoisimmista ja suurimmista ultrajuoksutapahtumista oli jotain mitä kohti olin kulkenut vääjäämättä. Tavallaan tuo tapahtuma jäi liikuntahistoriani joutsenlauluksi enkä sen jälkeen löytänyt enää intoa harjoitteluun tai juoksutapahtumiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOSoW9AThot1d_3hKQcCANW_BtjUnVr8psxd9duX_XDLcnDV4lLZ3Y9PzsG6I1iDjftJZLhjndmRwnJsmXvSfLiXB2ivPZMo5uL8iwXyF2epUTyb-kE_5eW-OnUyqllo_JLkH2jVh-aZ4Dtbk2lBdKcV6hCwWVs3d7VrBWsTkpBjBBAshrKAXKlcQL/s1600/IMG-20190224-WA0013.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOSoW9AThot1d_3hKQcCANW_BtjUnVr8psxd9duX_XDLcnDV4lLZ3Y9PzsG6I1iDjftJZLhjndmRwnJsmXvSfLiXB2ivPZMo5uL8iwXyF2epUTyb-kE_5eW-OnUyqllo_JLkH2jVh-aZ4Dtbk2lBdKcV6hCwWVs3d7VrBWsTkpBjBBAshrKAXKlcQL/s320/IMG-20190224-WA0013.jpg" width="240" /></a></div><p>Kiersin 390 metrin mittaista sisärataa 92 kilometrin verran. En ollut harjoitellut käytännössä yhtään eivätkä jalat kestäneet. Ensiapupisteellä hoitajat puhkoivat rakkoja sen minkä pystyivät ja lopulta nilkutin rataa ympäri sukkasillani noin 15-20 minuutin kilometrivauhtia.</p><p>En voi suositella kenellekään tällaisia matkoja taivallettavaksi ilman kunnollista harjoittelua. Halusin luovuttaa monta kertaa ja luovutinkin mutta palasin aina uudelleen radalle. Ilman ystäviä ja tukijoita en olisi siihen pystynyt. Äärimmäisyyksiä tavoittelevien juoksijoiden heimo on kuin jaloin mahdollinen ystäväjoukko: ketään ei jätetä yksin ja jokaista pyritään tukemaan matkalla jota on päätetty kulkea. On häkellyttävää miten juoksutapahtumissa kohtaamani Elias lähti radan varteen vuorokaudeksi valvomaan ja huolehtimaan minusta. Sellaista on ihmisyys ja ystävyys parhaimmillaan.</p><p>Sain myöhemmin lahjaksi mukin jossa yllä oleva kuva on printattuna ja se säilöö nykyään hammasharjaani. Aamuin illoin saan muistutuksen siitä miten ihminen pystyy melkein mihin tahansa kun vain itsellä on tahtoa ja ympäriltä saa tukea. Kunpa kaikilla ihmisillä olisi vastaava talismaani valamassa uskoa omiin kykyihin sekä läheisiä jotka antavat varauksettoman tukensa ja rakkautensa tällä matkallamme.</p><p>Endurance24:n jälkeen elämäni palaset loksahtelivat pikku hiljaa paikoilleen ja mukavuudenhalu valtasi elämäni. Ultrajuoksu on äärirajoilla tapahtuvaa tuskan ja epämukavuuden sietoa jonka tavoitteena on itsensä ylittäminen. Tällaiselle en ole viime vuosina enää löytänyt tarvetta. Liikunta on ollut hyvän mielen kevyttä ulkoilua mm. kävelylenkkien merkeissä.</p><p>2020 syksyllä lenkkeilin jälleen hieman enemmän, mm. omatoimisen puolimaratonin ja mielessä oli paluu leppoisalle maratonille mutta perhepiirissä ollut sairastuminen kaatoi suunnitelman.</p><p>Tammikuun alussa 2021 sairastuin itse mystisesti. Rintakipuja, hengenahdistusta, leposyke 120. Kovia kipuja eri puolilla päätä ja yläkroppaa. Sain apua parhailta mahdollisilta asiantuntijoilta mutta esimerkiksi neurologian ylilääkäri ei löytänyt syytä oireiluun vaikka mm. kuvantamistutkimuksia tehtiin laajasti. Lopulta puolen vuoden kuluttua löysin erinomaisen urheilulääkärin jonka määräämissä verikokeissa löytyi poikkeuksellisen korkeat mykoplasman vasta-arvot - S -MypnAbG oli yli 400. Mykoplasma iskee joskus harvoin keuhkojen sijaan keskushermostoon ja nyt olen tämän erittäin ikävän taudin kokemusasiantuntija. Palautuminen taudista on ollut pitkä ja hidas prosessi.</p><p>Nykyään toimin liikunnan ja urheilun parissa monissa eri rooleissa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Syksyllä 2019 valmistuin Varalan urheiluopistosta ammattivalmentajaksi ja olen saanut kunnian toimia lukuisien hienojen ihmisten valmentajana kuntoliikkujista kilpaurheilijoihin.</p><p>Tänään herättyäni koin oudon tunteen jota en ole kokenut aikoihin. Paloin halusta lähteä hikoilemaan. Puolisen tuntia crossareilla ja soutulaitteella, paita litimärkänä hiestä. Mieleeni tuli ajatus että ehkä sittenkin joskus vielä?</p><p>En ole koskaan oikein pitänyt syksystä. Lehdettömät puut ovat näyttäneet minusta kuolleilta. Olen kuitenkin kuullut että puut eivät suinkaan ole kuolleet; ne nukkuvat. </p><p>On aika kerätä voimia kasvuun ja kukoistukseen. </p>Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-66414468627634000902018-03-01T14:41:00.001+02:002018-03-01T14:41:58.342+02:00Melankolian kolme huonetta.<div style="text-align: center;">
<i>Kello neljä, suden hetki ennen aamua<br />Mut jos tästä selviää, niin valo alkaa saapua</i></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
DJ Ibusal - Suden hetki<i> </i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
I</div>
<br />
Joulukuu. Lopun alku. Syvin syöveri, pimein pohja. Ei enää työtä. Vapaus kaikkeen, tahtoa ei mihinkään. Pitäisi jaksaa pakata tavaroita vailla tietoa minne muuttaa. Tietoa minne on menossa. Tietoa onko mitään minne mennä.<br />
<br />
On aikaa tehdä mitä tahansa. Ei ole halua tehdä mitään.<br />
<br />
Kuulen jäsenistön äänestäneen minut vuoden seuratoimijaksi. <br />
<br />
Löydän unelmieni kodin. Tulee joulu, vaihtuu vuosi. <br />
<br />
Ei. Kelataan hetki taaksepäin. Uudenvuoden aaton aamu. 5000 punnerrusta vuonna 2017. Kasassa noin 4970. Päätös jättää ne loput tekemättä. Tunti tunnilta pimeys syvenee ja päätös vahvistuu. Noin viittä vaille 2018, syvimmässä pimeydessä punnerran puuttuvat.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
II</div>
<br />
Muutan. Siirrän sängyt, pari patjaa. Niin pitkään on menty limitillä, voin elää minimillä. Vanha asunto, yli sata neliötä tavaraa ja muistoja siirrettäväksi tai hylättäväksi. Luovun lähes kaikesta. Eikä se tunnu miltään. Ei muistot ole tavaroissa joten niistä ei pääse eroon, halusi tai ei.<br />
<br />
Olen koko ajan menossa - Tallinna, Turku, Rovaniemi, Tampere, Espoo - mutta en tiedä minne olen menossa. Olen 14 ja haluan vain hengata skeittirampeilla ja katsella auringonlaskua. Onneksi nuoruus ei lopu koskaan jos ei kasva aikuiseksi.<br />
<br />
Saan kuulla Painonnostoliiton valinneen minut vuoden parhaaksi seurahenkilöksi. <br />
<br />
Pitäis kuulemma hakea töitä, opiskella. Musta ois siistiä jaksaa käydä kaupassa tai nähdä syöminen mielekkäämpänä kuin hengiltä nääntyminen.<br />
<br />
Maalaan ensimmäiset tauluni. Mitä jos se oiskin niinpäin et haavat parantaa ajat? <br />
<br />
Haen yhtä duunia, puoliksi läpällä.<br />
<br />
Syksyllä olin vielä liikunnan harrastaja ja ideoin parin kaverin kanssa juoksutapahtuman. En ole juossut pariin kuukauteen mutta kai se on niin että on pakko mennä jos itse jonkun tapahtuman järjestää. Odotan kymmentä osallistujaa, tuleekin 30. Odotan itseltäni muutamaa vaivalloista juoksumetriä, juoksen helposti 20 kilometriä.<br />
<br />
Tammikuun viimeisenä päivänä haen vanhalta asunnolta viimeistä kuormaa rojua. Samalla hetkellä kun viimeinen kuorma on pakattu autoon ja suljen oven viimeistä kertaa, puhelin soi. Tulisitko työhaastatteluun?<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
III</div>
<br />
Helmikuun ensimmäisenä päivänä menen elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun. En tiedä mitä multa odotetaan joten en ota mitään mukaan, olen vain oma itseni ja sanon mitä mieleeni juolahtaa. En harrasta suodattimia.<br />
<br />
Viikonloput kuluu kisapaikoilla ympäri Suomea. Valmennan ja autan urheilijoita. "Pystyt kyllä, osaat tän." Mestaruuksia ja mitaleita. Sivuosumia onnesta.<br />
<br />
Puhelin soi. Minut halutaan töihin, johtamaan liikuntakeskusta. Menen sanattomaksi. Olen meren rannalla, jäätyneessä äärettömyydessä, paikassa jossa olen kulkenut käsi kädessä ja köysi kaulassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT3XuCIq6-if8ZWxNDqh1S5lglOJ2xf_0hUvjOTuNU4jEE5HWo_as3_SM5LJ70Eh6w5L3btXI8RxjDO_tNrxi4Owe1eWfjCty9-xHBuHIM1wA7GEsmiDNM-SO8SZutWtCY0ayG5PxT0NE/s1600/leventnous.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT3XuCIq6-if8ZWxNDqh1S5lglOJ2xf_0hUvjOTuNU4jEE5HWo_as3_SM5LJ70Eh6w5L3btXI8RxjDO_tNrxi4Owe1eWfjCty9-xHBuHIM1wA7GEsmiDNM-SO8SZutWtCY0ayG5PxT0NE/s320/leventnous.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Olin rantaviivalla viimeksi silloin kun työni loppui. Alun loppu. Yhtä merkittävää kuin itse puhelu on että sitä on jakamassa ystävä. Mikään ei tunnu miltään yksin. Jotkut ovat ihme kyllä jaksaneet kuunnella kuukaudesta toiseen tätä ulinaa.<br />
<br />
Helmikuussa käyn treenaamassa lähes joka aamu. Ei, en juokse metriäkään mutta olen löytänyt uudestaan painonnoston. Syö kasviksesi ja liikuta lihaksiasi.<br />
<br />
Kuukausi päättyy painonnoston SM-kisoihin, tapahtumaan jonka olen kokenut ja monesti ja jonka olen myös järjestänyt, sekä Endurance 24:n, yhteen maailman arvostetuimmista ja merkittävimmistä ultrajuoksuista josta olen kirjoittanut lukuisat kerrat. Valvon 40 tuntia ja yhdistän ne molemmat. Kyllä, ihminen voi olla Tampereella ja Espoossa samaan aikaan kun vain tahtoa on riittävästi.<br />
<br />
Katja on kuin kuollut kun kisaa on käyty 10 tuntia. Peittelen hänet makuupussiini. Valvon vierellä unta. Kuluu tunti, toinen, olo vain heikkenee. Ajattelen että kaikki on ohi. The end.<br />
<br />
Kello neljä, suden hetki ennen aamua. Katja nousee ylös. Lähtee liikkeelle. Juoksee viimeiset 8 tuntia kuin uudestisyntyneenä. Kun takana on 23 tuntia, yleisöä kerääntyy enemmän radan reunalle ja huutomyrsky on melkoinen aina radalla etenevien ohittaessa väen. Katja juoksee viimeisen tunnin aikana 10 kilometriä, enemmän kuin kukaan muu. Pakahdun ylpeydestä. Urheilijat joiden kanssa olen saanut kunnian jakaa tätä matkaa ovat onnistuneet loistavasti sekä Tampereella että Espoossa.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
IV</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaikki on enemmän kuin hyvin, elän unelmieni kodissa ja olen unelmieni työssä. Pystyn täyttämään kalenterini kivoilla asioilla jotta en ehtisi ajatella sitä mikä puuttuu. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Elokuvassa Wild - Villi vaellus kerrotaan Cheryl Strayedistä joka kävelee yli 1700 kilometriä pitkän Pacific Crest Trailin. Hieno elokuva josta upeiden vaelluskuvausten lisäksi on mieleeni jäänyt yksi sivulause, "happy people sing". </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tänään herätessäni muistin että täydellisestä elämästäni huolimatta en muista koska olisin laulanut.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Soundtrack osat I - III<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://open.spotify.com/album/65V6XHSu0uFn9h8zN6CRaV">Tommishock - Ydintalvi</a> </div>
<div style="text-align: right;">
<a href="https://open.spotify.com/album/0tbtzEB2rqW3mM6Llr9GEy">DJ Ibusal - Yksin kotona 17</a></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Soundtrack osa IV </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kerron kuukauden päästä.</div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-46314033452090926872017-11-30T11:56:00.000+02:002017-11-30T11:56:28.126+02:00Lopetus harvoin on loppu.Olen saapunut tänne toimistolle viitenä päivänä viikossa yli 16 vuoden ajan, lähes puolet elämästäni. Tänään avasin sen ulko-oven ja työkoneeni viimeistä kertaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnefdizJT4GYOH9B8BRl0HPsFjKHD3JYUFFezPF6QYnsWhQJAHs5mjji_Idhed3Ebz021tetZ8vvSJqJ0wxOreUiMyDUJMw9409NZ7SppLzPnxy5meuSEiWPDBbjXbanVf-PCeYZyE-Zc/s1600/theend.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="473" data-original-width="622" height="303" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnefdizJT4GYOH9B8BRl0HPsFjKHD3JYUFFezPF6QYnsWhQJAHs5mjji_Idhed3Ebz021tetZ8vvSJqJ0wxOreUiMyDUJMw9409NZ7SppLzPnxy5meuSEiWPDBbjXbanVf-PCeYZyE-Zc/s400/theend.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Viime vuosina kirjoitukseni tänne blogiin ovat varmasti muuttuneet entistäkin pohdiskelevammiksi. Juna joka on kulkenut parikymmentä vuotta raiteillaan on pyrkinyt tiukoilla käännöksillä pudottamaan kyydistään. Olen menettänyt pitkään elämääni määrittäneitä asioita joista on ollut vapauttavaakin luopua ja toisaalta kokenut asioita joita en pysty hyväksymään ehkä koskaan.<br />
<br />
On aika raskasta määritellä uudestaan ja uudestaan se kuka on ja minne on matkalla. Jokaisen ison elämänmuutoksen myötä joutuu rakentamaan uudestaan, välillä pienen julkisivuremontin verran, välillä perustuksia myöten. Elämä ei kai koskaan ole valmis mutta edes hetken voisi olla tyyntä. Katsella maisemaa käsissään pohjapiirrustus joka tuntuu oikealta. Kun parissa vuodessa tapahtuu enemmän muutoksia kuin sitä edeltäneen 30 vuoden aikana saa kai vähän ollakin hukassa. <br />
<br />
Olen jo vähän turta vastaamaan kysymyksiin siitä mitä seuraavaksi. Tiedän sen mitä teen tänään, huomisestakin on jonkinlainen ajatus mutta ylihuominen alkaa jo hämärtää. En edes tiedä missä asun kun vuosi vaihtuu.<br />
<br />
Mitä enemmän kokee, sitä enemmän ymmärtää elämää ja muita ihmisiä. Sitä miksi joku murtuu, tai sitä miksi joku toinen luopuu kaikesta ja lähtee erämaihin vaeltamaan. Se että kykenee ymmärtämään paitsi itseään niin myös toista, on lopulta suurinta mitä voi olla.<br />
<br />
Vaikka olen teoriassa sisäistänyt kaikesta vapauttavan <i>zen</i>iläisen ajatuksen siitä että mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos niin sekään ei ole tuonut levollisuutta. Vielä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc-Fj8QcFO8LZ05nf9WBKYzJuF2VhpUgCtCjt5wYzYIRY0RhoNYKI3U9qutd5GFEXldndNAick-XLa4981HSYmF2wU_qMrFszvxqzLytbTd4yIhY-g1WOJMfPskxiRtuDjv3OKkAKitPQ/s1600/fine.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="468" data-original-width="640" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc-Fj8QcFO8LZ05nf9WBKYzJuF2VhpUgCtCjt5wYzYIRY0RhoNYKI3U9qutd5GFEXldndNAick-XLa4981HSYmF2wU_qMrFszvxqzLytbTd4yIhY-g1WOJMfPskxiRtuDjv3OKkAKitPQ/s400/fine.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Mitä seuraavaksi? Hengitän.</div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-29970829955298037502017-11-15T15:35:00.000+02:002017-11-15T15:35:55.710+02:00Ei murusia.Koska olen viimeksi käynyt pidemmällä lenkillä, edes puolta tuntia kauemmin? Silloin oli vielä kesä, se oli elokuun puoliväliä. Juoksin kyllä syyskuussa maratonin... jossain.. Jouduin miettimään monta minuuttia että keksin missä. Tampereellahan se oli. Niin ja Wihan ultra lokakuussa. Mutta ihan vain lenkillä edes puolta tuntia kauemmin? Ne voin laskea tältä vuodelta sormin ja varpain ihan yhdellä kertaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnmMpByRIKsHYjzUsr3v6hBg0DBh3p3Mnt7REG_ym3ApMo_QaWwQANcE4yV7jdZ3XzUE_wfhXC4Y7F3l86X1jknlP_8ib-xTMOqvL8BK1ZifoINMYnsn3mJJkewujoSiZugintrB10J20/s1600/freedom.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnmMpByRIKsHYjzUsr3v6hBg0DBh3p3Mnt7REG_ym3ApMo_QaWwQANcE4yV7jdZ3XzUE_wfhXC4Y7F3l86X1jknlP_8ib-xTMOqvL8BK1ZifoINMYnsn3mJJkewujoSiZugintrB10J20/s320/freedom.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Pidän tästä kuvasta. Mutta miten monen kohdalla se pitää paikkansa? Millaista vapautta on elää sykemittarin tai harjoitusohjelman tahtiin? Minä en ole elänyt niiden kanssa koskaan hetkeäkään mutta silti kadotin vapauden juoksun kanssa. Kadottamisessa on onneksi se hyvä puoli että ellei kaipauksen kohde ole kuollut, sen voi löytää uudestaan.<br />
<br />
Sen jälkeen kun päätin lokakuussa lopettaa ihan oikeasti juoksuharjoittelun, kaikenlaisen aikatauluttamisen, suunnitelmallisuuden ja vähäisenkin tavoitteellisuuden, en ole lähtenyt edes lyhyille lenkeille. Paitsi kerran.<br />
<br />
Viime torstaina tasan kello 19.03 olin kävelemässä kirjastolta viiman ja hyisen sateen läpi kohti kotia ja tuli sellainen olo että voisi olla kiva juosta. Olisin voinut mennä uloskin hölkälle mutta muistin että kavereillani on sisähallissa harjoitusvuoro. Menin kotiin, vaihdoin collarit jalkaan ja lähdin. Kello 19.59 kiersin rataa.<br />
<br />
Vauhdilla tai matkalla ei ollut merkitystä mutta ihan niin vapaa en ollut että olisin jättänyt huomiotta matkan jonka kuljen. Parin kierroksen välein kävin juomassa ja tein tukkimiehen kirjanpitoa ruutupaperille. Jäin vielä kiertämään rataa kun muut olivat lähteneet. 20 kierrosta tunnin aikana. Olisin voinut lopettaa koska vain - tai jatkaa miten pitkään tahansa.<br />
<br />
En ala nyt selittämään miten juokseminen tuntui ylimaallisen upealta. Se tuntui ihan mukavalta. Parasta oli että lähdin juoksemaan vain ja ainoastaan koska teki mieli juosta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5tqr0shrIQzo5keqBe5_-3lTZw88P4KUTx3Fi0TlbHKzmf8qwDLu_nxhmjArzE05i4NNAzOyHgYaLHPdI6UtMNEG6YdVfXWsPzKY9kHZSgBR1qDHg0kgBH7CoGQ3O1R55qxnnGQF6xJE/s1600/eimurusia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5tqr0shrIQzo5keqBe5_-3lTZw88P4KUTx3Fi0TlbHKzmf8qwDLu_nxhmjArzE05i4NNAzOyHgYaLHPdI6UtMNEG6YdVfXWsPzKY9kHZSgBR1qDHg0kgBH7CoGQ3O1R55qxnnGQF6xJE/s320/eimurusia.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr align="right"><td class="tr-caption"><i>Arto Lappi antologiassa Lungfuls of Silence</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
. 4215 / 5000.Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-62085103216209643132017-11-09T12:38:00.001+02:002017-11-09T12:52:08.659+02:00Keräilymaratonit ja muut säännölliset maratontapahtumat.Suurimmalle osalle ihmisistä maraton on iso unelma, kerran elämässä tapahtuva suuri satsaus jota muistella vanhainkodissa. Monille juoksuharrastajille se on usein myös jokaisen vuoden kohokohta. Joillekin se on kuitenkin arkisen säännöllinen, jopa viikoittainen tapa liikuttaa kehoaan.<br />
<br />
Näitä elämäntapamaratoonareita varten järjestetään piskuisia tapahtumia ympäri Suomea tiheällä tahdilla ympäri vuoden. Koska keräilymaratonit ja muut useammin kuin kerran vuodessa järjestettävät maratonit ovat suurelle osalle ihmisistä vieraita, ajattelin esitellä ne tässä. Vaikka ei olisi tavoitetta juosta virallisia maratoneja usein, ne ovat hyvä tapa saada seuraa pitkään harjoitukseen valmiiksi järjestetyllä huollolla edullista osallistumismaksua vastaan. Ultramatkoille aikovien olisi syytä juosta silloin tällöin myös erittäin pitkiä harjoituksia, kuten maratoneja, ihan treenimielessä. Yksin juostuna 4-5 tunnin lenkki ei välttämättä houkuta joten olkaapa hyvä, tässä tietääkseni kattava esittely Suomen keräilymaratoneista marraskuussa 2017:<br />
<br />
<br />
<a href="http://www.littoistenjarvenmaraton.fi/" target="_blank"><span class="at">Littoistenjärven maraton </span></a><span class="at">, Kaarina</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Juoksumatkan päässä Turun keskustasta sijaitsevassa Littoisissa on järjestetty säännöllisiä juoksutapahtumia keväästä 2016. Suunnilleen kerran kuussa juostavassa tapahtumassa juostaan tasaisella, reilun kymmenen kilometrin mittaisella reitillä. Hinta 5 euroa, voi juosta myös kympin tai puolikkaan.</span><br />
<br />
<span class="at"><a href="http://www.mwegerano.com/andi-maraton/index.php" target="_blank">Andi-maraton</a>, Salo</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Andi Mwegerano järjestää tapahtumiaan erittäin tiheään, usein sekä lauantaina että sunnuntaina. Reitti kiertelee Salon urheilupuistoa. Osallistumismaksu on vapaaehtoinen mutta käytännössä jokainen osallistuja maksaa Andille vähintään kympin.</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Hassen maratonit (Tervasaari-hölkkämaratooni ja Megamaratooni), Helsinki</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Legendaarisen Hassen maratoneilla ei ole varsinaisia kotisivuja mutta infoa löytyy tiedostoista <a href="http://www.100mc.fi/tapahtuma_infot/hasse-mega_kesa.txt" target="_blank">http://www.100mc.fi/tapahtuma_infot/hasse-mega_kesa.txt</a> sekä <a href="http://www.100mc.fi/hassen_saannot.doc" target="_blank">www.100mc.fi/hassen_saannot.doc</a> . Jos jotain kysyttävää on tai haluaa tietää koska seuraavat tapahtumat järjestetään, kannattaa heittää Hasselle tekstaria. Parikymppiä maksavan kisan reitti on Suomen kaunein, kierteleehän se Merihaasta Suvilahteen. Kilpailua järjestävä Hans Mannstén on Suomen maratonlistan kakkosena, tätä kirjoittaessa juoksuja on kertynyt 1382. Hassen haastattelu parin vuoden takaa löytyy <a href="https://yle.fi/urheilu/3-6700166" target="_blank">täältä</a> ja Katjan raportti ekoilta Hassen maratoneiltaan puolestaan <a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2017/01/vieraskyna-maraton-lifestylea-stadissa.html" target="_blank">täältä</a> . </span><br />
<br />
<span class="at"><a href="http://personal.inet.fi/koti/runsivut/" target="_blank">Paloheinämaraton</a>, Helsinki</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Helsingin Paloheinässä on järjestetty reilun 10 vuoden aikana lähes 400 maratonia. Mies tapahtuman takana on Anders Colliander josta Helsingin Sanomat julkaisi <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005124485.html" target="_blank">henkilökuvan</a> kesällä. Kierros on reilun viiden kilsan menopaluu, hinta 10-20 euroa matkasta riippuen.</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at"><a href="http://www.100mc.fi/tapahtuma_infot/nyyttari2.html" target="_blank">Nyyttärimaraton,</a> Helsinki </span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Stadin keräilymaratonien kolmas palanen on Nyyttäri joka järjestetään Malmilla silloin kun riittävä määrä (eli kolme) täyden matkan taapertajaa saadaan kasaan. Parhaiten tapahtumien järjestämisestä pysyy kärryillä sen <a href="https://www.facebook.com/groups/1745850092322256" target="_blank">facebook-ryhmässä</a>. Kuten nimestäkin voi päätellä, tapahtumassa ei ole huoltoa vaan jokainen roudaa omat eväänsä. Ilmainen.</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at"><a href="https://doodle.com/poll/pxh6iwk67ptcudbm" target="_blank">Petrin maraton</a>, Kangasala </span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Petri S. Juuti järjestää kotoaan virallisesti mitattua maratonia silloin kun se hänen omiin aikatauluihinsa sopii. Petri on tällä hetkellä Etelä-Afrikassa joten marraskuussa tapahtumia ei järjestetä mutta joulukuussa kylläkin. Maksu on vapaaehtoinen. Juoksin Petrin tapahtumassa elokuussa, raportti <a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2017/08/vuoden-eka-maraton.html" target="_blank">täältä</a> .</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at"><a href="http://www.teamrahola.fi/" target="_blank">Sorvan maraton</a>, Nokia </span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Team Rahola järjestää Nokian Sorvassa säännöllisesti tapahtumaa jossa voi juosta lyhympien matkojen sekä maratonin lisäksi myös ultran, 50 kilometriä. Matkasta riippumatta hinta on kympin. </span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at"><a href="https://www.tampereenmaratonklubi.com/kuukausimaratonit/" target="_blank">Tampereen maratonklubin kuukausimaratonit</a>, Nokia</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">TreMK järjestää useita kertoja vuodessa maratoneja joiden kisakeskuksena toimii Nokian Eden. Osallistumismaksu on hieman korkeampi kuin keräilymaratoneilla mutta sisältää seisovan pöydän sekä saunomisen kylpylässä juoksun jälkeen. "Juoksin" TreMK:n joulumaratonin viime vuonna, tarinaa siitä <a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2016/12/kuudes-ja-viimeinen-nokian-joulumaraton.html" target="_blank">täällä</a>.</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at"><a href="https://sites.google.com/site/sarvlaxmaraton/" target="_blank">Sarvilahden maraton</a>, Loviisa</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Uusi
tapahtuma joka järjestettiin lokakuussa ensimmäistä kertaa mutta siitä
on tarkoitus tehdä säännöllinen, parin kuukauden välein käytävä
tapahtuma. Puolimaratonin mittainen reitti, hinta 5 euroa.</span><br />
<br />
<span class="at"><a href="http://100mc maraton" target="_blank">100mc maraton</a>, ympäri Suomea</span><br />
<br />
<span class="at">100mc ei ole mikä tahansa motskarikerho vaan yli sata maratonia juosseiden oma yhdistys jonka jäsenet järjestävät tiheään tapahtumia ympäri Suomea. Muutamia "pääpaikkoja" tapahtumalla kuitenkin on, kuten sen puheenjohtajan Timo Marjomäen kotipaikka Kauhajoki. Siellä juostaan seuraavan kerran 18.11. ja ellei mitään järisyttävää tapahdu, tulen raportoimaan sieltä puolimaratonin merkeissä. Tapahtumien hinnat ja muut yksityiskohdat vaihtelevat maratonista riippuen, sivuja tutkimalla selviää. Keräilymaratoneilla ei yleensä jaeta mitaleja mutta sellainenkin hienous 100mc:lla on tarjolla.</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Parhaiten Suomessa järjestettävistä maratoneista pysyy kärryillä seuraamalla osoitetta <a href="http://www.100mc.fi/" target="_blank">http://www.100mc.fi/</a> </span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">Suosittelen hyppäämään mukaan näihin tapahtumiin, pitkien lenkkien ohessa kunto kasvaa ja juttu luistaa!</span><br />
<span class="at"><br /></span>
<span class="at"><br /></span>
<span class="at">.4090/5000</span><br />
<span class="at"></span>Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-2460417999332873772017-11-03T13:49:00.000+02:002017-11-03T13:49:07.672+02:00Nuoret tyypit Porissa eli painonnoston PM-kisat.Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus kun kirjoitin tänne. Onhan Wihastakin jo kuukausia.. eikun kaksi viikkoa. Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon että tuntuu ihan mahdottomalta että tosiaan edellisestä kirjoituksesta on puolitoista viikkoa. Kiitos kaikille kommenteista tuohon Wiha-raporttiin niin täällä blogissa kuin muualla. Olisin voinut kirjoittaa vähän jälkifiiliksistä mutta ei ole ollut aikaa kirjoittaa eikä oikeastaan edes kuulostella niitä fiiliksiä. Ehkä kuvaavinta suhtautumiselleni ultramatkoihin ja elämääni on että en pitänyt sitä reissua kovinkaan raskaana. Olisin voinut jatkaa samaa raahustamista vaikka useammankin päivän. Se oli oikeastaan tosi kivaa. Loputon liike on turvasatama, kehä jonka ympäriltä kaikki muu katoaa ja josta ei haluaisi pois.<br />
<br />
Olin vain pari päivää puolittain rampa - jalkapohjani ja jalkani muutenkin olivat hämmentävän hyvässä kunnossa - ja se olikin hyvä sillä elämäni isoin haaste urheilujohtajana odotti. Keväällä 2016 Painonnostoliiton seurallemme myöntämät 17- ja 20-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskisat olisivat vihdoin täällä. Kuukausien kova duuni huipentuisi yhteen viikonloppuun.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh15PO05VRJxp8f8yhIx6QuG7eNL6e_asj1guLIyBOcoCOrMXpWjLBE_uEoPad5l_HsZDX5RPT4uvwSlZTEFdEsF5C2kxBhdC5N11Tkv7VNdl8DX7nL8MaCa39YEihM6MXWIPkYYtntijc/s1600/PM+logo+PNG.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh15PO05VRJxp8f8yhIx6QuG7eNL6e_asj1guLIyBOcoCOrMXpWjLBE_uEoPad5l_HsZDX5RPT4uvwSlZTEFdEsF5C2kxBhdC5N11Tkv7VNdl8DX7nL8MaCa39YEihM6MXWIPkYYtntijc/s320/PM+logo+PNG.png" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Tosielämän Peppi Pitkätossu, kolminkertainen pohjoismaiden vahvin tyttö eli meidän Suvi piirsi hienon kisalogon</i><br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<i> </i>Tykkään hoitaa asiat ajoissa ja kunnolla. Oli kyseessä sitten kisaruokailuiden menu tai illallisbanketin ohjelma tai tekniset ratkaisut itse kisapaikalla niin tein ne niin paljon etukäteen kuin mahdollista. Joihinkin asioihin ei voi kuitenkaan itse vaikuttaa ja viime tippaan jäi muiden toimijoiden vuoksi pari aika isoakin asiaa. Koko perjantain istuin töissä miettien ehtiikö kisapaidat tai käsiohjelmat saapua ajoissa. Käsiohjelmat saapuivat klo 13.15, kisapaidat vähän ennen kolmea. Jos ne olisi saatu vasta viikonlopun jälkeen niin niillä ei olisi tehnyt enää yhtään mitään. Tuhansien eurojen arvoista uhkapeliä jossa onneksi ei jäänyt mustapekka käteen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPz6AZUHlmdBAp3WLWTwDpbW54ZIqRK08BGeeMWghpnWqMUiMt9zev5ZCi1p5kH8b79nZ-XZK847DcR4K_dhSaZd9NIzBlRmHH5WPT_AeX9ZUux6l72yTpB5ykV6SB2HeTdsdPnegVcaM/s1600/toimisto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="800" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPz6AZUHlmdBAp3WLWTwDpbW54ZIqRK08BGeeMWghpnWqMUiMt9zev5ZCi1p5kH8b79nZ-XZK847DcR4K_dhSaZd9NIzBlRmHH5WPT_AeX9ZUux6l72yTpB5ykV6SB2HeTdsdPnegVcaM/s320/toimisto.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
Itse pistin pystyyn kisatoimiston kilpailuhotelliin perjantaina kahden maissa ja eka maajoukkue saapuikin samantien. Kotimaisissa kisoissa kaikki kisoihin liittyvät asiat tapahtuvat urheilutalolla, olikin outoa että kun muu seuraväki rakensi itse kisapaikkaa niin olin toisaalla. Sain kuitenkin kuvia, viestejä ja puheluita pääpaikalta ja tiesin muutenkin että meidän väki hoitaa kaiken kuntoon. On helppo johtaa ja olla vastuussa kun voi luottaa omaan porukkaansa sataprosenttisesti.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Olin kotona kymmenen jälkeen illalla ja palasin kisahotellille kahdeksalta aamulla. En nukkunut käytännössä yhtään, mielestäni otin lungisti mutta alitajunta taisi stressata ja käydä kovilla kierroksilla. En ole ikinä ollut kansainvälisissä painonnostokisoissa saati järjestänyt sellaista joten uusia asioita tuli ilmi ihan viime hetkillä. Kello 8.45 sain kuulla että kansallislaulut ja lippuseremoniat vievät oman aikansa palkintojenjakojen yhteydessä. Joo, palkinnot toki olivat valmiina mutta mitkä kansallislaulut ja liput?! Eipä ollut kenellekään tullut mieleen että tottakai kansainvälisessä kilpailutapahtumassa on ihan erilaiset palkintoseremoniat kuin kotimaisissa kilpailuissa. Soitin kisapaikalle ja vaikka keskustelumme oli luokkaa "ei mitenkään ehditä mitään kansallislauluja eikä todellakaan mitään lippuja" niin pari tuntia myöhemmin nekin olivat kunnossa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Eka kisapäivä oli tolkuttoman pitkä. Pienien alkukangertelujen jälkeen tekniset ratkaisut toimivat kuin unelma ja kaikki sujui omalla painollaan. Illallisbanketin piti alkaa kisahotellilla klo 20 mutta oli selvää ettemme ehdi päättää kilpailua siihen mennessä. Olimme kyllä todella tehokkaita, levynvaihtajat juoksivat kilpaa lavalle ja sieltä pois koko pitkän päivän ajan ja esimerkiksi yhdellä teknisellä tauolla jaoin 6 minuutissa palkinnot neljän eri sarjan mitalisteille - siis soitimme myös neljä kansallislaulua - mutta vika palkintojenjako oli vasta noin klo 20.30. Aivan tolkuton väsymys painoi, meinasin pudota kun mut pyydettiin banketissa lavalle noutamaan ruotsalaisten kisavieraiden tervehdys.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Olin kotona klo 23 ja nukahdin saman tien. Nukuin todella hyvin ja seuraava päivä olikin helppo! Yksi lisätunti lepoa kellojen siirtämisestä johtuen osui tällä kertaa todella oikeaan paikkaan. Toka kisapäivä oli selvästi lyhyempi, pitihän muiden maiden joukkueiden ehtiä paluulennoilleen. Kello 15.30 annoin parhaan 20-vuotiaan poikanostajan palkinnon Tanskan huikealle <a href="https://www.instagram.com/omed_alam/" target="_blank">Omed Alamille</a> ja kaksi tuntia myöhemmin halli oli tyhjennetty ja kisapaikka purettu ja siivottu. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ennen kisoja olisin sanonut että en ole enää koskaan näin suuren kansainvälisen kilpailun johtajana. Omantoimen ohessa ilman kummempaa korvausta tehtynä aika kova savotta. Mutta tokan päivän helppuden jälkeen.. no, ei asiaa onneksi tarvitse miettiä ihan hetkeen. Pohjoismaiden mestaruuskisojen järjestelyt osuvat Suomelle noin viiden vuoden välein ja varmaan jollain muullakin seuralla on kiinnostusta niitä järjestää. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Meidän jengi on järjestänyt jo pitkään Suomen parhaat kisat ja nyt teimme sen myös kansainvälisellä tasolla. Okei, olen ehkä hivenen puolueellinen kommenteissani mutta kaikki se palaute mitä sain kisojen aikana ja niiden jälkeen on ollut kyllä todella hienoa kuultavaa. Toki virallisissa puheissa kisajärjestäjiä kehutaan aina mutta kun Pohjoismaiden liiton puheenjohtaja sanoi että olemme järjestäneet parhaat pohjoismaiset kilpailut vuosikausiin niin hän puhui aivan varmasti totta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYNbJXT3dW-RFj6dAx9HBXYvZX_wpoilEG0MniVTEXUA0bV8Um4CVfg-mt2wyfn0uXuP-Jor9wQk7zxn3PeM2Zs6xKcI_n5cYC0W57F41buDfO901Za53g_M89coonqkuR93TXRNbKd40/s1600/PMPP3_0673-5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="899" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYNbJXT3dW-RFj6dAx9HBXYvZX_wpoilEG0MniVTEXUA0bV8Um4CVfg-mt2wyfn0uXuP-Jor9wQk7zxn3PeM2Zs6xKcI_n5cYC0W57F41buDfO901Za53g_M89coonqkuR93TXRNbKd40/s320/PMPP3_0673-5.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Välillä syksyn aikana tuntui jo toivottomalta kun yritti saada pakettia kasattua mutta nää tyypit jätti lopulta kisoista sellaisen jälkimaun että lähden hyvillä mielin kohti vuotta 2018 ja uusia kisoja.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheDjE5N5lCU4x93n1dnhyR3OAR2Gp1p9chCNFoM_33LLt2OP3UPZV0lnYfc2a9ewEOEOf1zE9dWQMMtLJRi4X8kWZGDAzFoIsbPZzvNmMAb7ZVF_zUNFEYkBSrp45za_yaVGluvB3Ozdg/s1600/usn.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="440" data-original-width="640" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheDjE5N5lCU4x93n1dnhyR3OAR2Gp1p9chCNFoM_33LLt2OP3UPZV0lnYfc2a9ewEOEOf1zE9dWQMMtLJRi4X8kWZGDAzFoIsbPZzvNmMAb7ZVF_zUNFEYkBSrp45za_yaVGluvB3Ozdg/s320/usn.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://urheilusuomi.com/galleria.asp?galleriaid=3746" target="_blank">Pekka Paljakan upeita kuvia tyttöjen kisasta löytyy Urheilusuomesta</a></td></tr>
</tbody></table>
<a href="http://urheilusuomi.com/galleria.asp?galleriaid=3746" target="_blank"><br /></a><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY1BiSYVt5_Zklo1KmDZM1HrdOuw7mSdtjKE1QKKT4vNx6tS7Fk5CjgRttg7SG1XEgD-JQGKYjGtcIO7aQ2R2ATb2SA7wuQiyjeNWqwy6FCdEhxG7RpgTo9ud5N9ABpaefC6tNcd3c17Y/s1600/usm.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="638" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY1BiSYVt5_Zklo1KmDZM1HrdOuw7mSdtjKE1QKKT4vNx6tS7Fk5CjgRttg7SG1XEgD-JQGKYjGtcIO7aQ2R2ATb2SA7wuQiyjeNWqwy6FCdEhxG7RpgTo9ud5N9ABpaefC6tNcd3c17Y/s320/usm.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://urheilusuomi.com/galleria.asp?galleriaid=3747" target="_blank">Myös poikien kisasta hieno kuvagalleria Urheilusuomessa</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://www.satakunnankansa.fi/urheilu/joonas-kankaanpaa-nosti-maamme-laulun-soimaan-kotikisoissa-katso-videolta-porilaisten-nostot-200495006/" target="_blank">Satakunnan Kansassa</a> juttuja ja videoita meidän seuran nostajista.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
3995 / 5000</div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-67398374901519471172017-10-23T14:56:00.000+03:002017-10-23T15:17:29.822+03:00Wihan kilometrit 2017 Nonstop ultra - Uusia lukuja.<i>One day I found a big book buried deep in the ground. I opened it,
but all the pages were blank. Then, to my surprise, it started writing
itself: 'One day, I found a big book buried deep in the ground…’ </i><br />
<div style="text-align: right;">
<i>- Björk: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=x5nNfbTS6N4" target="_blank">Bachelorette</a></i></div>
<div style="text-align: right;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Hetkessä tuli talvi. Viikon puolivälissä kun ahdoin itseni täyteen energiaa, hiilihydraattia ja nestettä, lämpötila rojahti lähelle nollaa. Mitä lähempänä lauantai oli, sitä valmiimpi olin. Ei jännitystä, vain odotusta ja intoa. Jalat eivät malttaneet pysyä paikoillaan. Kohta ollaan taas kaikki yhdessä, juoksuperhe, ja nyt meillä on aikaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kokoonnuimme jo perjantai-iltana yhteiselle illalliselle, viimeiselle ehtoolliselle. Pöytäseurueen koostumus oli sopiva sekoitus uusia ja vanhoja tuttavuuksia mutta kuin sattumalta kaikki olimme lähdössä taivaltamaan ultramittaista matkaa. Wihan kilometreillä on sarjoja puolimaratonista ja maratonista 50 kilometrin sarjan kautta aina 100 kilometriin ja täysin vapaaseen aikatauluun ja matkaan soveltuvaan nonstoppiin. Nonstopissa saisi lähteä liikkeelle aamulla klo 9 ja lopettaa pitäisi viimeistään illalla klo 21. Se oli minun tavoitteeni, olla tienpäällä kunnes iso viisari on tehnyt kaksitoista kierrosta ja pikkuviisari yhden.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Sillä aikaa kun olimme illallisella, kaupungin ylle laskeutui sumu. Ja se sama sumu leijui edelleen kun lähdimme juoksemaan lauantaina aamulla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kello 9.00</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Huoltopöytä on täytetty omilla ja kavereiden eväillä. Ilma on hyinen, lähellä nollaa. Joku kysyy meinaanko lähteä toppatakissa matkaan - no en sentään mutta pidän sitä päällä viime hetkeen saakka. Kello on yhdeksän, taivallus voi alkaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Juoksu on yllättävän kevyttä ja rentoa. Mietin juoksevani noin 7 minuutin kilometrejä mutta kun saavun ensimmäiseltä kierrokselta, taulu näyttää 20 minuuttia ja 53 sekuntia. Koska kierros on 3.33 kilometrin mittainen, olen juossut 6.16 min/km vauhdilla. Minuutin nopeampaa kuin piti. Syke on kuitenkin tosi matalalla mutta otan varmuuden vuoksi pari napsua vauhdista pois. </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Pidän sumusta, se on kaunis, unenomainen näky. Kun näen edessäni pitkällä, kilometrin mittaiselta tuntuvalla suoralla juoksijoita edelläni katoavan sumuun, mieleeni tulee kuva jota käytin blogin kuvituksena viitisen vuotta sitten.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtgteMHijlp-UqW8H6RGmXiMmpgFZ8HmejBD5RSbADs4vnW7szVTJ7vRF_-xSTbijQrvpd3_hO2X4Ovj8hNwBC5zYH6BvFoBeo3S-LTua7e4bf6VqFb3ArIEbx73NXfcvniFH4PfK30g8/s1600/die.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="485" data-original-width="730" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtgteMHijlp-UqW8H6RGmXiMmpgFZ8HmejBD5RSbADs4vnW7szVTJ7vRF_-xSTbijQrvpd3_hO2X4Ovj8hNwBC5zYH6BvFoBeo3S-LTua7e4bf6VqFb3ArIEbx73NXfcvniFH4PfK30g8/s320/die.png" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Kello 10.11 - 10 kilometriä</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Olen juossut ekan kympin täydellisellä vauhdinjaolla. Vauhti olisi voinut olla hitaampaakin mutta sykkeet ovat kävelytasolla. Suunnitelmanani on syödä 350 kaloria karkkia reilun tunnin välein. Syön ekan pussin vauhdissa, namit tarttuvat hampaisiin. Suosikkikarkkejani mutta ehkä väärä valinta tähän tilanteeseen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIpkbZiVhrfzS2nVueV_aEq5meSbE4dbiEepbHoev76c6rsv8xsDuEjcYMHxXftt3io4gQKg_SlVMr2xzAdz0esYiW-uSddIICVwsdWEdnlrs3qKmAMzqLpojJUjkZP9N87_IqyTB-4Ww/s1600/W1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="437" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIpkbZiVhrfzS2nVueV_aEq5meSbE4dbiEepbHoev76c6rsv8xsDuEjcYMHxXftt3io4gQKg_SlVMr2xzAdz0esYiW-uSddIICVwsdWEdnlrs3qKmAMzqLpojJUjkZP9N87_IqyTB-4Ww/s320/W1.jpg" width="213" /></a> </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kello 11.23 - 20 kilometriä</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Tokaan kymppiin käytän minuutin kauemmin kuin ekaan, tuollainen ero tulee helposti huoltoon käytetystä ajasta. Juon joka kierroksella vettä, vessassakin käyn aamupäivän aikana pari kertaa ilman kummempaa kiirettä. Tänään ei todellakaan ole kiirettä minnekään.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Mietin miten jännää on että kaikki ultrani ovat alkaneet aamulla klo 9 ja jatkuneet osaltani noin 12 tunnin ajan. Minulla ei ole suuria tavoitteita, riittää että käytän koko sallitun ajan ja teen siinä ohessa uuden matkaennätykseni. Kesäkuun ultraintervallilla juoksin 65 kilometriä, nyt olisin tyytyväinen jo 70 kilometriin mihin pääsisin vaikka reippaasti kävelemällä. Hyvänä päivänä 80 kilometriäkin olisi mahdollinen, utopistisen hyvänä 90 kilometriä. Mutta olen vaatimaton ihminen. Minimi on aivan hyvä. En koe tarvetta tähtiin tai kuuseen kurkotteluun. Menen tälläkin kertaa sieltä missä aita on matalin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3mWYTceJhaI7BpfTS0pxWNIr3DPCpGg4BZSGUXtaCw67PBCTYqls-rV9DrW0CrWu1IE3s9pHwNGMILyKniC7MYs29AiTSNbpT2EpZKwTtIIUdkkhivMnzMnYE8BQokiAAPRdGRyTx6nc/s1600/W2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="979" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3mWYTceJhaI7BpfTS0pxWNIr3DPCpGg4BZSGUXtaCw67PBCTYqls-rV9DrW0CrWu1IE3s9pHwNGMILyKniC7MYs29AiTSNbpT2EpZKwTtIIUdkkhivMnzMnYE8BQokiAAPRdGRyTx6nc/s320/W2.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Juoksuseura vaihtelee, paljon olen yksinkin. Mahtavan Jussin kanssa juttu luistaa aina ja tekisi mieli skipata suunniteltu pidempi huolto jotta voitaisiin jatkaa samaa vauhtia - joka muuten karkailee jatkuvasti vähän liian reippaaksi.<br />
<br />
Huoltosuunnitelmassa pysyminen on elintärkeää, petollinen hyvän olon tunne tulee usein tässä kohtaa ja jäänkin rauhassa mutustelemaan karkkia ja kävelemään. Jussilla kuten monella muullakin näyttää tosi hyvältä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kello 12.39 - 30 kilometriä</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Jaloissa tuntuu oudolta, kuin sukat ja kengät olisivat täynnä hiekkaa. En keksi miten se olisi mahdollista. No, outoja tuntemuksia ovat pitkät etapit täynnä. Jos joka kerta pysähtyisi ja alkaisi ottaa sukkia ja kenkiä pois jalasta kun tuntuu ikävältä niin eipä sitä ultrilla muuta tulisikaan tehtyä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Joka kierroksen jälkeen katselen Pirkkahallin seinällä olevaa isoa kelloa ja sen viisareiden asentoa. Mietin että lopputulokseni voisi olla kahdella kerrottuna se kilometrimäärä mitä taululla on kun 5 tuntia on takana. </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Vanha tuttu, seinä, tulee vastaan. Ei haittaa, tiesin että tällä kunnolla se tulisi klassisesti noin kolmessakympissä. Olen hyvin aikataulussani, jopa sen edellä joten päätän ottaa seinän vastaan. Maratonilla seinän jälkeen on ehkä tunti maaliin, nyt matkaa olisi vielä yli kahdeksan tuntia. Ei järkeä taistella väkisin vastaan. Antaa seinän voittaa hetkeksi, hetken päästä kaikki on hyvin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Edellisen päivän illallisella tutuksi tulleella Sarilla on tismalleen sama tilanne. Otamme seinän vastaan yhdessä, antaa tulla vaan. Tilanteemme on muutenkin samankaltainen, myös Sari on nonstopilla ja haaveilee noin 80 kilometrin taipaleesta. Välillä juostaan, välillä kävellään. Yhdessä on helppo jatkaa. Jälleen huoltoalueella suunnitelmamme ovat hieman erilaiset ja erkaannumme toisistamme.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kello 14.17 - 40 kilometriä</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Seinän jälkeen yhdistelen juoksua ja kävelyä, se tuntuu ihan hyvältä. Viidessä tunnissa olen päässyt noin 38 kilometriä joten aiemmin kehittelemäni laskukaavan mukaan loppuennusteeni on 76 kilometriä. Täydellistä! Vaikka vain kävelisin reippaasti niin pääsisin suunnilleen siihen, aikaa on vielä niin paljon jäljellä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Maraton täyttyy noin 5 tunnin ja 45 minuutin kohdalla. Jalkapohjat ovat aivan rikki, minulla ei ole koskaan aiemmin ollut ongelmia jalkapohjien kanssa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Wihalla on kaikkien aikojen ennätysmäärä osallistujia, ultramatkat kiinnostavat. Startista on kulunut kuusi tuntia ja yhä useampi heittää leikin kesken. Ongelmien ja vaivojen lista on loputon. Kun tavoite karkaa, on vaikea löytää syytä jatkaa ja mahdollisesti rikkoa itsensä ja paikkansa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Mutta kun minulla on tavoitteena vain olla reitillä 12 tuntia, vauhdista riippumatta, on helppo jatkaa. Mikään muu ei ole mahdollista.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Juoksen kerran reitin lopussa olevan huoltokujan ja menen vessaan. Kun pysähdyn ja vaihdan juoksun kävelyksi, on vaikea pysyä pystyssä enkä saa käveltyä suoraan. Hetkellinen sykkeen nousu tekee oudon olon. Päätän olla juoksematta enää askeltakaan ja kävellä viimeiset 6 tuntia.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgafgdXlssjRYUg4FbH2_C5dCSo7edaTsIyFEwa6g09gNS0AzjKsjQ5I7NXBdHUEQmAqrr4fZOHBXdIP4FGCCgKwJYuNJqnOb7EHB0ljRtGd_w58nWrwOCfsDOxQ9MjIXS3JscdFo7YC40/s1600/W3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="437" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgafgdXlssjRYUg4FbH2_C5dCSo7edaTsIyFEwa6g09gNS0AzjKsjQ5I7NXBdHUEQmAqrr4fZOHBXdIP4FGCCgKwJYuNJqnOb7EHB0ljRtGd_w58nWrwOCfsDOxQ9MjIXS3JscdFo7YC40/s320/W3.jpg" width="213" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kello 16.17 - 50 kilometriä</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Olen edennyt tasan kahdessa tunnissa kymmenen kilometriä. Pää on kuin laskukone, jos olisin edennyt tätä vauhtia alusta asti, pääsisin 12 tunnissa 60 kilometriin. Olen kuitenkin juossut alussa monta tuntia joten 75 kilometriäkin pitäisi olla edelleen ihan hyvin haarukassa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kävely sattuu, varpaaseen ilmestyy jättimäinen paukura joka myöhemmin katoaa. Jalkapohjat tuntuu edelleen hiekkaisilta. Kuin kävelisi lasinsirpaleilla, tunnista toiseen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Suurin osa tutuista on lopettanut. Jussi kyselee joka kierroksella mitä tarvitsen. Tuntuu hyvältä että joku välittää ja on valmis jeesaamaan mutta en oikeastaan kaipaa mitään. Haluan vain jatkaa matkaa. Mutta yhtä asiaa mietin.. Jussin kanssa on puhuttu paljon särkylääkkeiden käytöstä kisoissa. Mulla on siihen ehdoton nolla-toleranssi, jos en voi juosta ilman särkylääkettä, en juokse ollenkaan. Mutta nyt en ole juoksemassa ja jalkapohjat ovat niin epämukavassa kunnossa että kävelykin on jo vaikeaa. Päädyn ottamaan buranan. Se taitaa hieman auttaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Ilma on todella kylmä. Olen pukenut jo pari tuntia aiemmin toisen juoksutakin ja nyt lisään päälle toppatakin. Olen silti aivan jäässä. Erityisesti reitin alussa olevalla pitkällä suoralla olen aina horkassa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kun doupataan, doupataan sitten kunnolla. Toista kertaa elämässäni kaivan kuulokkeet, puhelimen ja musiikin mukaan juoksulenkille. Eka kerta oli pääsiäisenä Lahden polku-ultrassa. Henkinen doping auttaa. Youtube ehdottaa ekaksi biisiksi Gettomasan Alun loppua. Aika osuvaa. Päivän taipaleesta alku on todellakin jo loppunut ja edessä on lopun alku.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kello 17.30 - 55 kilometriä</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Oletteko nähneet pingviiniä jolla on toinen räpylä rikki? Yhdellä jalalla vaappumassa jäälohkareelta toiselle. Pingu-jakso jota et koskaan nähnyt. No en minäkään ole sellaista nähnyt mutta eräänä lokakuisena iltapäivänä olin se pingviini.</div>
<div style="text-align: left;">
<i> </i><br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Sen hyisen kylmän pitkän suoran päässä oli alkuosan kääntöpaikka, kohta jossa näet siis niitä jotka ohittavat sinut kohta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Muutama sata juoksijaa uppoaa aika hyvin 3.33 kilometriä pitkälle reitille ja osaa kavereista en nähnyt kuin parin tunnin välein. Satuimme kuitenkin samaan aikaan samaan kohtaan Katjan ja Sarin kanssa. Totesin miten moni on keskeyttänyt. Itse asiassa käytännössä kaikki tuttumme. Sanoin että me tultiin tänne juoksemaan 12 tunnin nonstoppia eikä kukaan meistä enää lopeta tätä. Sitten käskin heidän lopettaa kävelyn ja jatkaa juoksua. Molemmat olivat niin hyvässä tikissä että meinasin pakahtua ylpeydestä. Miten upeiden juoksijoiden kanssa täällä reitillä saakaan edetä ja joka kerta kun minut ohitettiin kierroksella - ja sitä tapahtui jo todella usein - kaiken keskittymisenkin keskellä sain heiltä kannustusta ja tsemppiä. En unohda sitä koskaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Tuon kolmikollemme pitämäni puheen voisi tulkita tarkoittaneen sitä että olisin itse harkinnut keskeyttämistä. En sekuntiakaan koko päivänä. Sellaista vaihtoehtoa ei ollut olemassakaan. Käytin aikaa yhteen kilometriin lähes 15 minuuttia mutta liikuin edelleen. Kun liikut, olet elossa, ja olin täällä tunteakseni olevani elossa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kun kierros tuli täyteen ja katsoin sitä isoa kelloa, en toivonut että tämä olisi pian ohi. Itse asiassa aloin pelätä että aika loppuisi kesken. Mielestäni olin edelleen yli 70 kilometrin vauhdissa mutta eteneminen oli koko ajan vaikeampiaa. Vasemman jalan varpaat olivat kuin krampissa käpertyneinä alaspäin enkä voinut rullata askelta yhtään varpaille. Jalkapohjat olivat rikki. Astuessa lähes kaikki paino oli pelkästään kantapäillä joka toi niihin oman ikävän tuntemuksensa, kuin luupiikin. </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kello 18.35 - 60 kilometriä</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Yksi Wihan kilometrien kohokohdista on kun ilta hämärtyy ja kilpailun järjestäjät lähtevät kiertämään reittiä muovikassin kanssa. Se on täynnä ulkotulia. </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Jo aamulla mietin että haluaisin vain selvitä iltaan asti ja nähdä sen pitkän suoran ulkotulien valossa. Tajuta miten olen päässyt niin pitkälle.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Ulkotulet näyttivät jälleen upeilta mutta olin niin keskittynyt ja syvällä epämukavuusalueella etten aina edes huomannut niitä. Pari kertaa taisin olla jopa lähellä astua sellaiseen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Aloin olla jo aika epätoivoinen. Kello kävi liian nopeasti. Mulla olisi kuitenkin lähes kaksi ja puolituntia aikaa viimeiselle kympille ja 70 kilometriin. Hieman alle 15 minuutin kilometrit riittäisivät. Päätin lopettaa lyhyetkin huoltotauot, en tarvitsisi enää energiaa tai juotavaa. Kävelin huoltopisteen ohi pysähtymättä. Jokainen kivi pitää kääntää että homma hoituu.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Kolme kierrosta jäljellä. Akku loppui puhelimesta kun ensimmäinen niistä oli täynnä. Ja se menikin reippaammmin kuin yksikään hetkeen. Reilun 12 minuutin kilsoja. Tästä tulee vielä hyvä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
63.3 kilometriä täynnä, toiseksi viimeinen kierros. Ja.. jalat eivät kestäneet yhtään enää kävelyä. Askel oli muuttunut niin kummalliseksi että koko kroppa kiertyili ja vääntyili ja tuntemuksia alkoi olla jo lonkassa asti. Tän jälkeen yksi enää!</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Saavuin huoltokujan läpi. Katselin kelloa. Tiesin että nyt oli tullut hidas kierros. Mutta se mitä näin taululla.. 52 minuuttia 3.33 kilometriin. Olin ollut matkalla 11 tuntia 9 minuuttia. Liikkuminen oli niin vaikeaa että en pystyisi kiristämään tahtia sekuntiakaan, päinvastoin etenisin vieläkin hitaammin. Tuntui kuin koko päivä olisi ollut aivan turha. Minuutin tai parin marginaalilla, olisin ulkona deadlinesta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Sillä hetkellä sydämeni särkyi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Toki olisin voinut vetää vielä kierroksen, ehkä järjestäjien poikkeusluvalla minuutin tai parin "lisäajalla" tai epävirallisesti omin päin. Mutta en nähnyt siinä mitään mieltä. Koko ajan oli ollut selvää että lopetan kun en enää ehtisi täyttämään kierrosta 12 tunnin aikarajan puitteissa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Sari tuli samoihin aikoihin huoltoon ja pyysi mua lähtemään vielä kierrokselle. Olisin niin kovasti halunnut sanoa että mennään vaan. Mutta aika loppui. Game over. En voinut enää lähteä. Lähetin Sarin matkaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
En tiedä ymmärtääkö kukaan miten musertavalta lopettaminen tuntui. Olisi pitänyt olla onnellinen ettei tarvitse enää kävellä metriäkään mutta olisin antanut mitä vaan jos kellossa olisi ollut edes viisi minuuttia enemmän aikaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Ainoa tavoite oli edetä pidemmälle kuin koskaan ennen, siis vähintään 70 kilometriä. Lopputulokseni 66.7 kilometriä on virallisesti enemmän kuin kesäkuun 65 kilometriä mutta omassa mielessäni se mahtuu virhemarginaaliin. Varsinkin kun käytin näin paljon enemmän aikaa. Koko päivän.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div style="text-align: left;">
Tutkin tulosseurantaa, Katja tulisi kohta maaliin omalta nonstopiltaan. Ja sieltä se tuli, maailman paras valmennettava yli maaliviivan. Halattiin ja itkettiin pitkään ja siinä purkautui niin paljon ettei sitä tässä voi kuvata. Sen saattaminen loppuun joka mureni vuosi sitten Katjan sairastuttua päivää ennen Wihan 100 kilometrin starttia. Oma pettymys siitä etten pystynyt parempaan. Suunnaton ylpeys siitä miten upeaa ultraurheilijaa saan olla halaamassa maaliviivalla.<br />
<br />
Nonstopille lähti yli 80 juoksijaa. Olin ainoa mies joka käytti sallitun ajan kokonaan mutta naisia oli peräti viisi. Katja juoksi tasan 100 kilometriä ja myös Sari oli mukana loppuun asti juosten hurjat 83.3 kilometriä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<i></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggdF6x2TswK7xz1wOc4xhkc_n3nPAfuYJ9Cbb3wvoOIx3X_yYCib57lxLlwlmwwkUK2immasQCRuNv2_wL3AQvxMPr63PnMqOLFghqBIo09WIbce0EkxjImBfQ4RnFoS7qAHWRUavZhCk/s1600/W4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggdF6x2TswK7xz1wOc4xhkc_n3nPAfuYJ9Cbb3wvoOIx3X_yYCib57lxLlwlmwwkUK2immasQCRuNv2_wL3AQvxMPr63PnMqOLFghqBIo09WIbce0EkxjImBfQ4RnFoS7qAHWRUavZhCk/s320/W4.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<br />
<div style="text-align: left;">
12 tuntia on pitkä aika mutta lauantaina se ei tuntunut pitkältä. Aika meni liian äkkiä enkä pysynyt sen kyydissä. En jaksa jossitella mutta jatkossa voisi harkita vastaavan sattuessa kenkien poisottamista, sukat olivat ihan oikeasti täynnä hiekkaa kun kengät illalla jaloistani pois otin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Huonolle kunnolle ei voi enää kisapäivänä mitään. Jaloille ei voi mitään. Kaiken pettymyksen keskellä olen kuitenkin ylpeä siitä mitä tein koska tiedän etten olisi voinut jättää yhtään enempää sydämestäni reitille. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jos jalkapohjat olisivat kestäneet, voisin kiertää sitä reittiä edelleen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kolme ultraa ja pari maratonia puolessa vuodessa, vuotena jolloin lopetin juoksuharjoittelun ja tunsin menettäväni kaiken.<br />
<br />
Kiitos just sulle siellä ruudun toisella puolella kun olit tälläkin kertaa osa tätä matkaa. Nähdään taas.<br />
<br />
<a href="https://photos.google.com/share/AF1QipPYA9MpGfwEZFOgkS1DfMUyNPX0Dd_iHj1yp0N8MFzEC5grhwvPt-1PKibczrl-7A?key=b2lQcjBZaTJkUmtmd19BbFBUU0JSODV3UWpDOXJn" target="_blank">Kuvat: Jarno Maimonen</a> (paitsi vika Katja)</div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<i></i></div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-48548004822381389742017-10-15T17:09:00.002+03:002017-10-15T17:13:58.832+03:00Kisakausikiusa.Lokakuukin on jo puolessa välissä. Se on ollut armottoman sateinen mutta juuri nyt paistaa aurinko. Ikävä kyllä en pääse siitä nauttimaan sillä mulla on tolkuttoman pitkä lista asioita hoidettavaksi. Kahden viikon päästä on painonnoston nuorten pohjoismaiden mestaruuskisat ja ne työllistää mua tällä hetkellä yhtä paljon kuin ihan oikeat siviilityöt. Kymmeniä sähköposteja ja puheluita joka päivä. Mielestäni olen hoitanut ihan kaiken mutta mitä jos jotain oleellista on unohtunut? En järkkää enää koskaan mitään tällaista! No, niin mä taisin sanoa puolitoista vuotta sitten SM-kisojenkin yhteydessä. Onneks en vuonna on omalla kontolla "vain" 17-vuotiaiden SM-kisat..<br />
<br />
Ja koko ajan hektisen arvokisaurakan taustalla jyllää normaali seuratyö: punttikoulut, harjoitusleirit, valmennukset, harjoitusohjelmat, kisamatkat, tiedottaminen.. Uudet kotisivutkin pitäisi duunata asap. Tekstiilitkin pitäisi saattaa kuntoon. Eilenkin järjestimme kansallisen tason kilpailun mutta sellainen nyt hoituu jo aika iisisti. Korkeintaan kymmenen puhelua, viis sähköpostia ja 20 viestiä.. Tosi siistiä oli kun yksi valmennettavani debytoi eilen puolen vuoden yhteistyön jälkeen ja pärjäsi hienosti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTpL66B-dBmS1P_oEaZVxuJBbHztop03-7j1fs0Jg1Oa2bPO5zL2YQ4zyQcn76sJVwaz9CN39chZPPsNaCgPwirlsHuDr5quF0VHsq0CHDPzcjLfRXkzCtrdRLUC8kFfXKFO-gw3z7uDc/s1600/potti2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTpL66B-dBmS1P_oEaZVxuJBbHztop03-7j1fs0Jg1Oa2bPO5zL2YQ4zyQcn76sJVwaz9CN39chZPPsNaCgPwirlsHuDr5quF0VHsq0CHDPzcjLfRXkzCtrdRLUC8kFfXKFO-gw3z7uDc/s320/potti2.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Smedjevikenin merenlahti, juuri sillä hetkellä kun peilityyni vaihtuu yhden tuulen henkäyksen myötä kovaksi sateeksi</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody></tbody></table>
Viime viikonloppuna onneksi pääsin hetkeksi irti puhelimista ja sähköposteista ja kisajärjestelyistä. Vietettiin mökkiviikonloppua Kirkkonummella. Kalastelua, saunomista, pelejä, herkkuja ja mitään-tekemättömyyttä. Juuri sellaista mitä tähän kohtaan kaipasikin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheqiAWZhb6X_zhKoNaFkKS3HqKPjl_vehkfvJyYZ9EUgKOMwq0lCJAPWLFXtnsa2yLjQWgJSffSDfppxAwXum8DRvplKYCVFl8iLcN6J0l5D3qr1-pUCi3RM3-sYXVgMi5NGJjTNLWRyc/s1600/potti1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheqiAWZhb6X_zhKoNaFkKS3HqKPjl_vehkfvJyYZ9EUgKOMwq0lCJAPWLFXtnsa2yLjQWgJSffSDfppxAwXum8DRvplKYCVFl8iLcN6J0l5D3qr1-pUCi3RM3-sYXVgMi5NGJjTNLWRyc/s320/potti1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Meillä oli tietysti myös tiivis yhteys Kolille ja Vaarojen maratonille. Palluroiden liikkumista reitillä tuli seurattua pitkin viikonloppua ja <a href="http://kantapaaopistossa.blogspot.com/" target="_blank">Johanna</a> piti meidät hyvin ajantasalla myös siinä mitä ruudulta ei näkynyt. En tiedä mitä mulle ja kantapääopistolaiselle on tapahtumassa, maanrakoon vaipuneista maratonmatkailijoista onkin tullut hyvän mielen hölköttelijöitä?<br />
<br />
Simpasen Juuso hoiti homman ylivoimaisesti kotiin ja youtubesta löytyy hieno lyhytelokuva voittoisasta kisamatkasta: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=xNvsUMy-1m8" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=xNvsUMy-1m8</a><br />
<br />
Mun ja suuren PM-kisaviikonlopun välissä ois vielä yksi viikonloppu. Mun pitäis juosta silloin 12 tuntia. Tai edes kävellä. Tai kontata. Tai edes pysyä hengissä puolen vuorokauden ajan ilman että tukehdun huoltopisteellä sipseihin.<br />
<br />
Tiedättehän etten ole ottanut ainuttakaan juoksuaskelta pariin viikkoon? Läheltä piti tänäänkin mutta onnekseni emme saaneet kaverin kanssa aikatauluja sopimaan yksiin ja juoksupaasto pitää. Uhka on tosin olemassa että kaverit saa mut vielä ensi viikon aikana patistettua poluille :o<br />
<br />
<br />
Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, tein just kahdessa vuorokaudessa 150 punnerrusta.<br />
<br />
<a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2017/01/2017-haasteet-ja-tavoitteet.html" target="_blank">3860/5000</a>Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-26124647344213029032017-10-04T15:10:00.000+03:002017-10-04T15:10:41.557+03:00Beamaa mut ylös.Edessäni aukeni harvinainen, peräti seitsemän päivän tyhjiö odottamassa täyttymistään harjoituksilla ja liikunnalla. Alku olikin erinomainen, tein painonnostoharjoituksen perjantaina illalla ja lauantaina aamupäivällä. Sunnuntaina olisi pitänyt käydä lenkillä. En käynyt. Enkä maanantaina.<br />
<br />
Ei huvittanut ja jäin mieluummin lämpimään peiton alle kuin lähtisin ulos sateeseen ja viimaan. Tiistaiksi olisi kyllä ryhdistäydyttävä ja mikäs sen parempi kuin ryhmäpaine. Polkaisin yhteislenkin pystyyn joka täyttyikin mukavasti osallistujista.<br />
<br />
Koville mäkiharjoituksille on selvästi eniten tilausta ja järjestin sellaisen. Ikävä kyllä kuntoni ei vain sovi mitenkään sellaiseen. Juoksin kaksi kilometriä mäkiä ylös ja alas vaivoin, hännänhuippuna. Muut katosivat näköpiiristä. Keskeytin ja lähdin kotiin peiton alle. Muut olivat vetäneet samalla temmolla kymmenen kilometriä täyteen.<br />
<br />
Minusta kaikenlaiset lopettamisilmoitukset ovat huomionhakuista skeidaa. On kyseessä sitten juoksuharrastaja tai muusikko niin lopeta ihmeessä mutta älä tee siitä numeroa. Mitä isommin elämöit, sitä varmemmin kuitenkin palaat.<br />
<br />
Tekisi kuitenkin mieli sanoa että juoksu ei tällä hetkellä yksinkertaisesti kiinnosta minua. Tottakai viehätyn ultrajuoksuista ja rakastan juoksutapahtumissa hengailua ja myös niissä juoksemista. Yhdessä kokemista ja elämysten jakamista. Mutta mikään ei motivoi mua lähtemään yksin lenkille. Ei ole motivoinut enää pitkään aikaan kuin ajoittain. Mitä enemmän vietän elämässäni aikaa yksin, sitä vähemmän kaipaan harrastusta jossa olen keskellä metsää yksin. Ois tosi siistiä jos asia olisi toisin mutta en vain pysty olemaan sitä mieltä nyt.<br />
<br />
Kyse ei ole vain eilisestä täysin mönkään menneestä oljenkorresta päästä takaisin kiinni juoksulaiffiin. Saman tasoisten ja samoja juoksuun liittyviä ambitioita omanneiden tyyppien katoaminen kotikonnuilta tietysti lamautti yhteislenkit. Kovin harva juoksuharrastaja tarkkoine ohjelmineen ja tavoitteineen on kiinnostunut rukkaamaan kalenteriaan päästäkseen höntsäämään hitaita kilometrejä.<br />
<br />
Mua viehättää ajatus siitä että laitan loppuvuoden aikana enää kolme kertaa juoksutossut jalkaan. Wihan ultralla kahden ja puolen viikon päästä, kerran marraskuussa jossain tapahtumassa ja vielä viimeisen kerran joulukuussa esimerkiksi jollain maratonilla. Ja se on sitten siinä.<br />
<br />
Ehkä tuo on epätodennäköistä mutta jos asiat menee noin niin ei mua haittaisi yhtään.<br />
<br />
Tämä ei nyt tarkoita sitä että mua ei huvittaisi yhtään mikään. <br />
<br />
Juoksu viehättää mua edelleen, on hienoa että sitä voi harrastaa missä tahansa ja koska vain ja juuri sellainen sopisi mulle nyt erinomaisesti. Mutta vapaus on näennäistä silloin kun se liittyy valintoihin joita et kaipaa.<br />
<br />
Tuntui hyvältä nyt sanoa tämä ääneen vaikka eiköhän se ole toisaalta ollut rivien välistä luettavissa jo pitkään. Jos haluaisin juosta yksin ja treenata paljon, kyllähän se onnistuisi.<br />
<br />
Mitä sitten jatkossa? Enpä tiedä. Päässä on muhinut jo jonkin aikaa ajatus selkeästä voimakaudesta ja painonnostoon keskittymisestä. Toisaalta mua kiehtoo ajatus neljän maratonin juoksemisesta neljän viikon aikana.<br />
<br />
Kaiken taustalla häilyy tieto hyvin todennäköisesti lähitulevaisuudessa tapahtuvasta elämänmuutoksesta jonka myötä vapaa-aikaa on paljon enemmän kuin ennen. Nyt pitäisi vain tietää mihin sen kaiken ajan käyttää?<br />
<br />
<br />
Tämän piti alunperin olla bloggaus jossa teen yhteenvetoa syyskuun treeneistä. Sellaiset yhteenvedot ovat kuitenkin käyneet jo pitkään itseään toistaviksi harmitteluiksi siitä etten liiku yhtään. Niinpä luovun niistäkin.<br />
<br />
<a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2017/01/2017-haasteet-ja-tavoitteet.html" target="_blank">Punnerrushaastetta</a> toki seurataan sen loppuun asti. Nyt alkaa näyttää jo aika tukalalta.<br />
<br />
3595/5000.Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-65461379397042476052017-09-27T12:10:00.001+03:002017-09-27T12:10:20.007+03:00Dokkarivinkki: Ultra.<div style="text-align: center;">
<i>Kymmenen vuotta sitten jouluna olin masentunut. Elämälläni ei ollut suuntaa. <br /><br />Olin eronnut ja paskatöissä. Luin jostain, että juoksu auttaa. <br /><br />Vedin vanhat verkkarit jalkaan ja lähdin autiolle kadulle. Yhtäkkiä tunsin eläväni. Siksi en lopettanut.<br /><br />Kaikki aloittavat pikku lenkeillä.<br /><br />Juoksin aina vain enemmän.<br /><br />Rakastin ja vihasin sitä. Kuin olisin katsonut peiliin.<br /><br />Oli vain pakko.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTf7Irw52ZbQ3Qai6QmZ7xG3UVQrLJ2vdOkLBhg26yuqqbMujiIt8UfRlOv2CbS1syyirRNtQQ4lYfml1E5_cJWJ5L139aoAO6n4BGXQIPJ2gKpbOld2FIwqLYh8tCO2t0v54wzATiG-g/s1600/ultra.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="436" data-original-width="877" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTf7Irw52ZbQ3Qai6QmZ7xG3UVQrLJ2vdOkLBhg26yuqqbMujiIt8UfRlOv2CbS1syyirRNtQQ4lYfml1E5_cJWJ5L139aoAO6n4BGXQIPJ2gKpbOld2FIwqLYh8tCO2t0v54wzATiG-g/s400/ultra.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /><i>Saa olla virkailija, insinööri tai elokuvantekijä. Yhdessä tien päällä emme ole ketään. </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br />Täällä ei ole voittajia.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Tuore ultrajuoksudokumentti <a href="https://areena.yle.fi/1-3486620" target="_blank">Ultra</a> nyt Yle Areenassa!</div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-38942849461305904192017-09-22T11:30:00.001+03:002017-09-22T11:30:57.949+03:00Ääripolarisoitua ultraharjoittelua.Lauantain maraton oli lopulta täydellinen harjoitus. Se oli kevyt sekä henkisesti että fyysisesti, hölkkäsin koko matkan rennosti läpi todella matalilla sykkeillä eikä juoksun jälkeen ollut minkäänlaisia tuntemuksia. Tuntui erikoiselta katsella Ratinan rappusissa tuskaisesti vaappuvia kanssajuoksijoita. Minäkin olin ennen tuollainen! Viime vuonna kaikilla kuudella maratonilla rappusissa tuntui pahalta ja kävely tasaisellakin oli päiväkausia hankalaa. Nyt olisin voinut hyppelehtiä raput ylös ja alas! Mitä ihmettä minulle oikein on tapahtunut?<br />
<br />
Valmentajana olen tottunut selittämään harjoittelun ja kilpailutulosten välisiä korrelaatioita. "Kisat menivät todella hyvin ja kova työ näkyy" tai "Et treenannut kesällä juuri ollenkaan ja se näkyy suorituksissasi". Tuntuu aika vaikealta kirjoittaa järkevästi omasta tekemisestäni juuri nyt koska minkäänlaista järkevää korrelaatiota ei yksinkertaisesti ole.<br />
<br />
Juoksin kaksi maratonia viiden viikon välein, 13.8. ja 16.9. Elokuun maratoniin käytin 5 tuntia 42 minuuttia ja tähän viimeisimpään 5 tuntia 7 minuuttia. Molemmat tuntuivat yhtä kevyiltä ja helpoilta, ajasta vain putosi 35 minuuttia, siis lähes minuutin per kilometri. Kun juoksu oli yhtä helppoa ja vaivatonta ja sykkeet matalia niin miten tämä oli mahdollista?<br />
<br />
Polarisoidulla harjoittelulla tarkoitetaan tehoalueiden ääripäiden käyttämistä. Tällöin harjoittelu jakautuu runsaaseen hyvin matalatehoiseen harjoitteluun sekä vähäiseen erittäin kovatehoiseen harjoitteluun, näiden ääripäiden väliin jäävää laajaa tehoaluetta ei käytetä juuri ollenkaan.<br />
<br />
Minulta ei tehoja ole löytynyt pitkään aikaan mutta samaa polarisoitumista on selvästi näkyvissä juoksemissani kilometrimäärissä.<br />
<br />
Viiden viikon aikana - siis kahden maratonin välissä - kävin lenkillä 11 kertaa eli noin kahdesti viikossa. Juoksin yhteensä 39 kilometriä, siis vajaa neljä kilometriä per harjoitus. Tähän määrään sisältyy yksi kovatehoinen 8 kilometrin mäkinen juoksu sekä 10 kpl 2-4 kilometrin kevyitä, noin 7 min/km hölkkäpätkiä. Viiden viikon harjoittelujakson aikana juoksin yhteensä vain reilut neljä tuntia!<br />
<br />
Muutakaan liikuntaa ei juuri ollut, noin kerran viikossa tein painonnostoharjoituksen. Sen aikana syke ei nouse käytännössä ollenkaan.<br />
<br />
Oli aika huimaa pudottaa noin paljon ajasta pois lisäämättä tehoa tai harjoittelematta mutta on myös selvää että uudestaan se ei onnistuisi. Uskoisin että alle viiden tunnin maraton tulee vielä melko helposti mutta sen jälkeen pitäisi alkaa tehdä myös töitä kunnon eteen.<br />
<br />
Harjoitteluni - tai siis harjoittelemattomuus - tähtää nyt <a href="https://wihankilometrit.sporttisaitti.com/" target="_blank">Wihan kilometrien</a> nonstop-sarjaan Tampereella 21.10. . Se on siis jälleen täysin sattumalta viiden viikon päästä edellisestä startista. Tavoitteenani on tehdä oma matkaennätykseni eli 65+ kilometriä. Olen jo läpäissyt kaksi noin 12 tunnin ultraa tänä vuonna ilman treenaamista joten ehkä se kolmaskin voisi onnistua?<br />
<br />
Avain kahteen onnistuneeseen pitkään harjoitukseen eli maratoniin näin lyhyen ajan sisällä tai kahteen ultraan nollakunnossa ei löydykään fyysisestä harjoittelusta. Kuin ihmeen kaupalla olen saanut henkisen balanssin juuri oikealle mallille viime tipassa ja juuri sitä kautta päässyt tavoitteisiini.<br />
<br />
Kun tämän tulevan viiden viikon periodin aikana olen samaan aikaan isoimpien haasteiden ja projektien parissa mitä olen urheilujohtamisen, tapahtumasuunnittelun ja kilpailuiden järjestämisen saralla kokenut niin vähän meinaa syke nousta. Mutta silloinkin pitää vain hengitellä rauhassa ja muistaa että osaan kyllä.<br />
<br />
<br />
. 3465 / 5000. Niin, ja <a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2017/01/2017-haasteet-ja-tavoitteet.html" target="_blank">muistaa punnertaa</a>.Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-91405419954710699632017-09-18T14:17:00.000+03:002017-09-18T14:17:49.434+03:00Tampere Maraton 2017 - Jänis hatusta.Merkityksetön maraton. <br />
<br />
Olin ennen lauantaita melko varma että tästä tulisi ensimmäinen maraton josta en kirjoittaisi raporttia. Ei huvittanut juosta ja maraton olisi parhaimmillaankin vain harjoituslenkki jonka tekisin lappu rinnassa. Enkä voisi jäädä enää poiskaan kun tämä olisi kallein juoksutapahtuma mihin olen koskaan osallistunut. Kavereita ja tuttuja olisi kuitenkin paikalla paljon mutta eipä siitäkään oikein juttua saa aikaiseksi. "Kävin juoksemassa ja näin kivoja tyyppejä". Ok.<br />
<br />
Lähtö oli Ratinasta klo 11, mulla oli kylmä ja hengailin sisätiloissa collegehousut jalassa vielä varttia vaille. Sitten huomasin että laukkunarikkaan ja vessoihin oli melkoiset jonot ja molemmissa olisi käytävä. En stressannut enää näillä starttimäärillä ja tavoitteilla, olisiko sillä sitten merkitystä jos myöhästyisi lähtöpaukusta. Ehtiihän sitä reitille jälkijunassakin.<br />
<br />
Lopulta jonot menivät äkkiä ja olin pari minuuttia vaille yksitoista satojen muiden kanssa seisoskelemassa mondolla. Niistä monista kavereista ja tutuista moni oli myös jäniksenä. Katja 4 tunnin, Ritva 4.45, Petri 5.30. Katja ehdotti että minäkin voisin olla joskus jänis. Se on sekunnin tarkkaa työtä ja kun en koskaan käytä kelloa niin ajatus on mahdoton. "Ehkä voisin olla random-jänis, minun matkaani kun lyöttäytyy niin lopputulos on arvoitus". Ihan hauskaa läppää. Lopulta startti tapahtui ja jäin ryhmän hännille.<br />
<br />
Juoksin viisi viikkoa sitten Petrin järjestämällä keräilymaratonilla hänen kanssaan matkan alusta loppuun, aikaan 5.42. Samanlainen kelpaisi nytkin joten lyöttäydyin hänen 5.30 ryhmäänsä. Luulin aiemmin ettei sellaisiin vauhtiin olisi kiinnostuneita osallistujia mutta se oli itse asiassa yksi isoimmista jänisten peesiporukoista. Moni Tampereen maratonkoululainen oli aloittanut tammikuussa projektin joka huipentui tässä tapahtumassa ekaan maratoniin ja rauhallinen, tasainen debyytti oli monen haaveissa. Siihen sopi koutsi-Petrin hyväntuulinen juna.<br />
<br />
Jo viiden kilometrin kohdalla ryhmästä erkani pari naista ja lähdin heidän mukaansa. Petrin jänistaktiikkaan kuului muutamien ylämäkien käveleminen ja menetetyn ajan takaisin ottaminen tasaisella ja alamäissä. Minä ja nämä pari naista halusimme juosta myös ylämäet samalla kevyellä temmolla.<br />
<br />
Reittiä oli hieman muutettu viime vuodesta jolloin olin myös mukana. Tälläkin kertaa kuljimme läpi Hatanpään arboretumin, paikan johon minulla liittyi paljon muistoja. Asioita jotka halusin jo jättää taakse, muistoja joita en tälle maratonille kaivannut.<br />
<br />
Ja kuin taikaiskusta, oli vain tämä hetki. Ei ollut muuta kuin askelia, sisään- ja uloshengityksiä. Kaikki mennyt ja tuleva katosi. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan elin vain siinä hetkessä joka oli läsnä.<br />
<br />
Askel oli kevyt, juoksu ei tuntunut kävelyä kummoisemmalta. En tiennyt matkatovereiden kuntoa tai tasoa tarkemmin joten en uskaltanut vetää, seurasin heitä ja kerroin omia kokemuksiani maratoneilta.<br />
<br />
Meni kierros, toinen, kolmas. Välillä tuli Katja vastaan, välillä <a href="http://www.pikkuliten.fi/" target="_blank">Poppis</a>. Joku moikkasi jossain kohtaa ihan nimeltä mutta en nyt yhtäkkiä osaa sanoa kuka se oli. Näillä retkillä on tullut vastaan jo satoja upeita ihmisiä joiden nimiä tai ikävä kyllä edes kasvoja en enää muista. Ja sitten näin <a href="http://laskimaija.blogspot.fi/" target="_blank">Jussin</a> jossain edessä, arboretumin rantapolulla. Pizzalaatikko kädessään. 36 kiloa painava rinkka selässään. "Otatko Mika pitsaa? Ota nyt slaissi!"<br />
<br />
Täydellisen absurdia mutta maratoniin ja kestävyysjuoksuun voi suhtautua niin kovin monella tapaa ja juuri se on minusta sen hienous. Mikään tapa ei ole toista oikeampi tai parempi.<br />
<br />
Olimme jutelleet seuralaisteni kanssa niitä näitä mutta matkan edetessä hiljaisuus lisääntyi. Olimme kohdassa jossa he olivat päätyneet juoksuaskelin pidemmälle kuin koskaan ennen. He valittivat välillä väsymystä, jalat olivat tunnottomat. Mutta matka jatkui ja minun oli helppo juosta, olin vapaa kaikesta.<br />
<br />
Kun kolme kierrosta ja 31.5 kilometriä täyttyi, he taisivat jo vihata juoksemista. Tiesin että nyt minun oli otettava jäniksen rooli ja lähdettävä vetämään. Katsoin koko ajan taakseni että he pysyivät kannassani. Vauhti voisi olla mitä tahansa, vain sillä oli merkitystä että porukka pysyisi kasassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgelZP8GPjnuyxuTLdnd_8UlPUN2sfZTdQQq9naGfB1805sOemTogF2j9l_nZh_r1VS0zKeZjFYSAFjIfCyEwD8u6szI-AWCJ1LiUmC5flVo8uTkn5pDzFVAZNCgpQ61NrEqnXKuGa_sks/s1600/forever.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="463" data-original-width="650" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgelZP8GPjnuyxuTLdnd_8UlPUN2sfZTdQQq9naGfB1805sOemTogF2j9l_nZh_r1VS0zKeZjFYSAFjIfCyEwD8u6szI-AWCJ1LiUmC5flVo8uTkn5pDzFVAZNCgpQ61NrEqnXKuGa_sks/s320/forever.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Saavuimme viimeisen kerran arboretumiin. Olin ollut siellä tänään jo kolmesti mutta vasta nyt huomasin pienen kyltin valaisinpylväässä laiturin vieressä. Paikassa johon liittyi eniten muistoja koko reitillä.<br />
<br />
Kyltissä luki: <i>Älä turru rakkauteen</i>.<br />
<br />
Häivähdyksen omaisen hetken ajan valahdin kalpeaksi, valmiina murtumaan, mutta jatkoin matkaa. Ei ollut mitään muuta kuin tämä hetki ja nämä askeleet.<br />
<br />
Matkanteko oli jo todella hiljaista, pitkiin aikoihin ei kuulunut mitään. Puuskuttavaa hengitystä, ajoittainen kirosana. Olen ollut itse samassa jamassa monta kertaa joten tiesin että kyse oli äärimmäisestä keskittymisestä, selviytymisestä ja taistelusta uupumusta ja kolotuksia vastaan.<br />
<br />
Maratondebytanttien perheet ilmestyivät reitille kannustamaan ja liikutus oli todella koskettava. Kun matkaa oli jäljellä enää pari-kolme kilometriä sain pyynnön: "Mika, nyt voisit puhua jotain".<br />
<br />
Se oli päivän ja maratonini vaikein hetki! Millä tavoin puhkoa hiljaisuutta silloin kun se on ainoa mitä sinulta pyydetään? <br />
<br />
Ohitimme loppumatkasta hyytyneitä ja vaivoissaan eteenpäin linkuttavia ja olin todella ylpeä siitä miten hyvävoimainen kaksikko oli kaikesta väsymyksestä huolimatta. Tultiin stadionin porteista sisään, siirryin taka-alalle. Tämä oli heidän hetkensä.<br />
<br />
He spurttasivat radan ympäri ja juoksivat läheistensä syleilyyn. Tulin maaliin, vaihdoin vaatteet, söin ja join hieman. Lähdin kotimatkalle. Tulospalvelusta huomasin että ekaa kertaa koskaan olin juossut negatiivisen splitin eli maratonin jälkimmäinen puolisko (2:32) oli nopeampi kuin eka (2:35). Viimeinen kierros neljästä (1:14) oli kaikista nopein! Loppuaika oli siis 5:07. Eka kierros mentiin vauhtia 7.20 min/km, toka ja kolmas kierros vauhdilla 7.26 min/km ja vika kierros vauhdilla 7.03 min/km.<br />
<br />
Sain itselleni hyvän pitkän harjoituksen lähes liikkumattomana vietetyn viiden viikon jälkeen, kevyillä kävelysykkeillä, ilman hikeä tai kyyneleitä. Hyvällä mielellä, ilman seinää, vaivoja, murheita tai väsymystä. <br />
<br />
Olin sittenkin jänis, omalla satunnaisen suunnittelemattomalla tavallani. <br />
<br />
Kyllä, tämäkin oli merkityksellinen maraton.Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-39606353403658290532017-09-13T11:54:00.002+03:002017-09-13T11:54:54.322+03:00Riittää.Oon juossut syyskuussa noin kymmenen kilometriä. Muutaman kerran kaksi, kolme, neljä kilometriä. Lauantaina on maraton. Puin lenkkivaatteet päälle jo ennen seitsemää aamulla mutta en ole ottanut juoksuaskeltakaan. Enkä taida ottaa ennen lauantaita. Lounastauolla löysin itseni lenkkipolun sijaan kirjaston lehtienlukusalista. Raw View, Black & White ja Arte, selailun hetkellinen zen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGcVbNqt3E84oW0wdeFnaZ90T1_jCy16oiazkfVN8zd-c1c4n1bij5Q66EC-_5bNGa8smLjuXS68GsiFCb4yq9A1PmloGQDsu-63UvwBBLWAcCFc9yh2KL6RJeLk-4c5z-AYoQ7t57_dQ/s1600/uisiella.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="960" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGcVbNqt3E84oW0wdeFnaZ90T1_jCy16oiazkfVN8zd-c1c4n1bij5Q66EC-_5bNGa8smLjuXS68GsiFCb4yq9A1PmloGQDsu-63UvwBBLWAcCFc9yh2KL6RJeLk-4c5z-AYoQ7t57_dQ/s400/uisiella.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-14159488522520125702017-09-07T14:01:00.000+03:002017-09-07T14:01:10.123+03:00Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta.Blogia on takana lähes 900 kirjoituksen verran enkä oikein tiedä mihin tämä on menossa. Olen huomannut monien läheisten ja kauan seuraamieni tuttujen blogeissa saman ilmiön, kirjoitustauot venyvät ja tekstiä syntyy vähemmän. Se voi johtua elämäntilanteen muutoksista ja kiireistä tai siitä että kaikki on jo sanottu. Olen käsitellyt hirveän monia aiheita vuosien varrella ja vaikka olen pyrkinyt olemaan muodoista ja rajoitteista vapaa, olen miettinyt mistä kaikesta olen valmis kirjoittamaan. Toisaalta, jos alan laittamaan filtteriä päälle, tämän sivun voi sulkea ja sanoa heipat.<br />
<br />
Maanantaista 21.8. - sunnuntaihin 3.9. tein 11 harjoitusta 14 päivässä. Parempaa ja energisempää tekemistä kuin yli puoleen vuoteen. Tiesin että tämä viikko olisikin haastavampi ja liikuntaan riittäisi aikaa vain satunnaisesti, pienissä pätkissä siellä täällä. Kalenterissa oli paljon kivoja juttuja mutta aina tapahtuu jotain yllättävääkin.<br />
<br />
Illalla voimistuvaa, aamulla heikkenevää tuulta. Matalapainetta, korkeapainetta. Sadekuuroja, enimmäkseen hyvää näkyvyyttä. Sumua. Pimeyskin tulee vääjäämättä. Toivottavasti Bengtskärissä on valot päällä.<br />
<br />
Säästä on helppo puhua, mutta se on kovin sattumanvarainen luonnonlaki. Tärkeämpää olisi puhua henkisen ilmaston kylmyydestä, siihen voimme vaikuttaa enemmän kuin ilmakehään.<br />
<br />
Maanantai oli ihan tavallinen maanantai. Aamutoimia, kouluun ja töihin lähtöä. Olin ollut koko viikonlopun huolissani yhdestä läheisimmästä ystävästäni. Maanantaiaamuna viestien sävy muuttui vieläkin synkemmäksi. Jossain aamutoimien ja töiden välissä, soitin hänelle, käskin ulos asunnostaan, kävin hakemassa ja vein hoitoon. Niinhän jokainen ihminen joka välittää läheisistään tekee, vie turvaan ja auttaa. Jokainen tarvitsee apua joskus, mitä enemmän elämme, koemme ja tunnemme, sitä valmiimpia meidän pitäisi olla näkemään toisen hätä, ojentamaan käsi tai vaikka halaamaan. Silloin harjoituspäiväkirjoilla tai treenisuunnitelmilla ei ole merkitystä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD-lM2wa036x3oZha5V0UsMHZ6vlGjB0E-C-Nihyphenhyphenn0fBSvMb0MyfNz5I5rs6xEv4_M4uK_-GCqydyYM3sH6Yzk9mW5Rwuj2BirorfZYyAOi-O7i_l93uVmCfBVtBKamDFjt0qYmL8WiS4/s1600/happy.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="738" data-original-width="750" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD-lM2wa036x3oZha5V0UsMHZ6vlGjB0E-C-Nihyphenhyphenn0fBSvMb0MyfNz5I5rs6xEv4_M4uK_-GCqydyYM3sH6Yzk9mW5Rwuj2BirorfZYyAOi-O7i_l93uVmCfBVtBKamDFjt0qYmL8WiS4/s320/happy.jpeg" width="320" /></a></div>
<br />
Tein eilen puolikkaan painonnostotreenin, äsken juoksin lounastunnilla kolme kilsaa. Elämäni seuraava ultramatka on jo lähellä ja elämä, se se vasta onkin ultramatka.<br />
<br />
Kohdataan huoltopisteillä, voidaan puhua muustakin kuin säästä. Kun mulla vauhti hidastuu, voin olla sun peesissä. Kun virkistyn ja sulle tulee heikompi hetki, voin olla majakka. Yhdessä me selvitään kyllä.<br />
<br />
<br />
3310 / 5000Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-87212068650896078292017-08-30T11:53:00.002+03:002017-08-30T11:53:49.338+03:00Paluu sporttilaiffiin.Arvaatteko mitä? Olen treenannut. Ihan oikeasti.<br />
<br />
Mulla oli viime viikolla kesän vika lomaviikko ja poikkeuksellisesti käytin sen ihan vain kotoiluun ja treenailuun. Vaikka on ollut hienoa tehdä kesän aikana useita mieleenpainuvia reissuja niin päätös pysytellä nyt vain omilla kulmilla oli varmasti oikea.<br />
<br />
Lomaa edeltäneen viikonlopun olin kyllä reissussa, huoltamassa nostajiamme painonnoston nuorten SM-kilpailuissa Kuusankoskella. Se reissu oli kaikinpuolin täysosuma, aina ulkoiluhetkistä Kouvolan metsiköissä lukuisiin suomenmestaruuksiin. Kooste meidän huikean tiimin tekemisistä löytyy <a href="https://www.youtube.com/watch?v=4qEJtdcPQuY" target="_blank">youtubesta</a> . Vaikka ollaan käyty paljon seuran sisäistä keskustelua siitä ettei junioritoimintamme ole riittävää niin nämä kisat sinetöivät tänäkin vuonna sen että juniorityömme on edelleen Suomen parasta. Joku toinen seura pärjää kenties paremmin yksittäisessä ikäluokassa mutta kun katsotaan koko spektriä ikäluokissa 8-23 vuotta niin olemme edelleen ykkösiä. Se ei tietenkään ole itsestään selvää ja joka päivä teen töitä sen eteen että näin on myös tulevaisuudessa ja jokainen lajista innostunut lapsi ja nuori saisi juuri itselleen sopivaa valmennusta. Ja ennen kaikkea iloa ja onnistumisen tunnetta!<br />
<br />
Kisoista palattuani aloitin parhaan treeniviikon aikoihin:<br />
<br />
ma painonnostoharjoitus (kevyt työntöpainotteinen treeni)<br />
ti mäkijuoksu 8 km<br />
ke pari tuntia kävelyä jonka päälle 3 km juoksua<br />
to painonnostoharjoitus (keskitason tempauspainotteinen treeni)<br />
pe/la lepo<br />
su 2 km juoksua<br />
<br />
Hyvä putki on jatkunut tällä viikolla, eilen ja tänään 4 kilometrin aamulenkit ennen töihin menoa.<br />
<br />
Yksittäisistä harjoituksista on jäänyt parhaiten mieleen viime tiistain yhteistreeni paikallisessa laskettelurinteessä ja sen kupeilla polveilevalla purtsilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA3inS5N24SaUNob1DttFGij6pIbVVMizMzq9yLU_gxPSIgb5jNdfI9nMBp8rSxYM6K4uAj1hFaAR52q_PpJTYKaw7j-Eat7asjOl3W_v6QI1azbtvmmTZ5laY5yZ5KLBdy9hpNLFJGc0/s1600/beatdown3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="1163" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA3inS5N24SaUNob1DttFGij6pIbVVMizMzq9yLU_gxPSIgb5jNdfI9nMBp8rSxYM6K4uAj1hFaAR52q_PpJTYKaw7j-Eat7asjOl3W_v6QI1azbtvmmTZ5laY5yZ5KLBdy9hpNLFJGc0/s320/beatdown3.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Oksetti koko vajaan tunnin kestäneen treenin ajan. Eikä olo kohentunut ees kotimatkan aikana. Ihan hirveä reitti, ei minkäänlaista mahdollisuutta palautua ennen seuraavaa mäkeä. Lenkin alkupuoliskon olin ihan yössä ja roikuin porukan viimeisenä mutta mitä pidemmälle mentiin niin sitä enemmän aloin nousta letkan kärkipäähän.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifjGRUqwZpat0C-WtO7-fguqA39jjm7RJ2xGhXZPw1Isaa1rkjtTEdwrZAmhmBoAIKU_0vR6eDBiBVeJA5jL44wwn9uxbv3Fap8vQBiUvfTgx5dtaSm0g8Rg5QIJ6syTO4m_af-EG9Faw/s1600/beatdown2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="1163" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifjGRUqwZpat0C-WtO7-fguqA39jjm7RJ2xGhXZPw1Isaa1rkjtTEdwrZAmhmBoAIKU_0vR6eDBiBVeJA5jL44wwn9uxbv3Fap8vQBiUvfTgx5dtaSm0g8Rg5QIJ6syTO4m_af-EG9Faw/s320/beatdown2.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Kuvat eivät kyllä kerro alkuunkaan totuutta, tässä kuvassa tullaan sitä laskettelurinnettä ylös. Parinsadan metrin matkalla noustaan 25 metriä ylöspäin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgds9YtPqGFeU2jyZ6qZPkrBLybV8k1Dk2KqPMYs_pPTXSIUoZ467LRaLlRkSf4uBjksvi7jleYZ_N4SlFGNyD9B6AgeXRrGtir8h_-qr0AlIrdalrl5Z2JiHx-XGXhu-ZDyusgqhhv63s/s1600/beatdown1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="364" data-original-width="960" height="121" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgds9YtPqGFeU2jyZ6qZPkrBLybV8k1Dk2KqPMYs_pPTXSIUoZ467LRaLlRkSf4uBjksvi7jleYZ_N4SlFGNyD9B6AgeXRrGtir8h_-qr0AlIrdalrl5Z2JiHx-XGXhu-ZDyusgqhhv63s/s320/beatdown1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Sellanen reittiprofiili. Tuota kun hinkkaisi säännöllisesti niin kunto vois olla ihan kohtuullinen.<br />
<br />
Kuvista kiitos <a href="http://sk24.flockler.com/user/curro-ergo-sum" target="_blank">Curro Ergo Sum</a>-blogia kirjoittavalle Jounille.<br />
<br />
Jos kaikki menis nappiin niin tälle viikolle voisin saada jopa kuusi harjoitusta... Pienehköä aikataulukikkailua se vaatii kun tälle viikolle osuu päivätöiden lisäksi myös peräti kolme tuleviin painonnoston nuorten pohjoismaiden mestaruuskisoihin liittyvää kokousta ja palaveria, Suomi-Islanti futismatsi Tampereella ja erinäisiä taidehäppeningejä. Mut eiköhän aina jonkun lyhyen lenkin ehdi kipaista kun on intoa ja nyt just sitä tuntuisi taas olevan!<br />
<br />
<br />
. <a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2017/01/2017-haasteet-ja-tavoitteet.html" target="_blank">3210 / 5000</a>Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-6942835400533179522017-08-16T11:38:00.000+03:002017-08-16T11:38:39.827+03:00Vuoden eka maraton.Aivokäyräni viime viikoilta lienee melko kiero käkkärä. Sydänkäyrä samoin. Voimattomuus ja toivottomuus kääntyikin lopulta sellaiseksi että päätin juosta elokuun kisana jonkun puolimaratonin tai vastaavan kevyellä hölkkävauhdilla, pitkiksenä jota en ole kesäkuun ultraintervallin jälkeen tehnyt.<br />
<br />
Juoksukalenterista ei oikein löytynyt sopivaa tapahtumaa, siispä siirryin maan alle, maratonkeräilijöiden verkostoon. Otin yhteyttä Tampereen seudulla maratoneja järjestävään Petriin johon tutustuin Nokian joulumaratonilla viime talvena. Hän järjestää omaa nimeään kantavia maratoneja Kangasalla jossa kisakeskuksena toimii miehen koti. Lauantaina olisi kuulemma startti klo 9 mutta se ei oikein houkutellut, edeltävä yö kun kuluisi räppikeikalla. Eikö sunnuntainakin voisi olla starttia? Petri lupasi miettiä ja palata asiaan seuraavana päivänä, kuitenkin jo tunnin kuluttua tuli viesti: pidetään maraton myös sunnuntaina.<br />
<br />
Sain oman kisan kirjaimellisesti kuin tilauksesta mutta kunto oli arvoitus. Puolikas varmasti menisi helposti mutta tietynlainen paine oli olemassa. Maraton on virallinen vain jos sillä on kolme maaliin juoksevaa osallistujaa. Eli jos osallistujia olisi vähän - kuten keräilymaratoneilla joskus on - saattaisin olla se puuttuva kolmas lenkki. Jos näin kävisi, olin tottakai valmis vaikka kävelemään 42 kilometriä että tuloslista on virallinen ja keräilijät saavat maratonpisteensä.<br />
<br />
Keli oli ihan hirveä sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntaina aamulla kun ajelin lähtöpaikalle satoi niin paljon että tietä ei meinannut nähdä ja kadut lainehtivat vettä. Muutama satametriä ennen kisakeskusta ohitin ensin Suomen maratoonareiden ykkösen Kalevin (2100+ maratonia) ja naisten ykkösen Ritvan (800 maratonia) jotka olivat aloittaneet omat juoksunsa jo aiemmin aamulla. Kisapaikalla katseltiin Petrin kanssa hurjaa sadetta ja odoteltiin josko vielä muutama saapuisi lähtöön. Kuin ihmeen kaupalla sade loppui kaksi minuuttia ennen lähtöä ja<i> peloton </i>muotoutui: Petri (160 maratonia), Timo (263 maratonia), Mikko (334 maratonia) ja minä (9 maratonia).<br />
<br />
Osallistujia oli siis sen verran että painetta maratonin läpäisyyn ei ollut ja lähdin vain hölkkäilemään kevyttä vauhtia muiden mukana kävelysykkeillä. Tarkoituksena oli pitää samaa vauhtia mahdollisimman pitkään ja lopettaa jos touhu ei kiinnosta.<br />
<br />
Reitti oli 3.5 kilometriä sinne ja saman verran tänne, suunnilleen puoliksi asvalttia ja puoliksi soratietä. Mäkeä oli jonkun verran mutta edestakaisena lenkkinä toki saman verran ylös- kuin alaspäinkin. Ilma oli täydellinen, puolipilvinen ja lämmin mutta aurinkoisinakaan hetkinä ei ollenkaan kuuma. Syke pysyi matalana lähes loppuun asti, porukkamme käveli ylämäet ja välillä tuntui että konkareiden mielestä jokainen kalteva kohta oli ylämäki :D <br />
<br />
Mieli tuntui keveältä, samoin jalat, ja tiesin että tänään ei tarvitsisi lopettaa. En tarvinnut edes energiaa tai nestettä, ensimmäisen 21 kilometrin aikana join noin desin vettä. Jostain sisältäni pulppusi esiin jotain joka sai matkan taittumaan kuin itsestään. Zen ja juoksemisen taito.<br />
<br />
Puolimatkassa otin geeliä, taisin koko matkan aikana juoda kaksi isoa geeliä enkä mitään muuta parin vesimukillisen lisäksi. Energiat eivät loppuneet missään kohtaa ja mieli oli rauhallinen ja tyyni. Juoksimme alusta loppuun yhtenä porukkana ja kun kuudes lenkki oli lopuillaan, olisin voinut tehdä saman kierroksen vielä kerran tai pari.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghGsDcqYdA78_OFfLcRA7WrbLJqVe8VQORPMwMrTH5PVmfH_xV-nY_nYS5ybQ1zTAFh1tvne7siwGaGuVdxsFSkDIyhooglWVty_CkRqTrz92DCPDZJsbCwxugVetZGuVstswuEEjaDeo/s1600/kymppi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="800" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghGsDcqYdA78_OFfLcRA7WrbLJqVe8VQORPMwMrTH5PVmfH_xV-nY_nYS5ybQ1zTAFh1tvne7siwGaGuVdxsFSkDIyhooglWVty_CkRqTrz92DCPDZJsbCwxugVetZGuVstswuEEjaDeo/s320/kymppi.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kymmenes maratonini oli ylivoimaisesti myös helpoin mitä olen koskaan juossut. Toki se oli myös vauhdiltaan erittäin rauhallinen (8 minuutin kilsoja) mutta niinhän se on että minä juoksen aina maratonilla matkaa enkä aikaa. <br />
<br />
Sama helppous jatkui kotiin asti. Ei ankkakävelyä, ei kipua polvissa, ei mitään vaivoja. Olin jo heti seuraavana päivänä lähes täydessä terässä, mitä nyt nälkä oli melkoinen koko ajan. Varmasti noin 4000 kaloria oli kulunut pelkästään juoksun aikana ja palautuminen ja taustakulutus jatkuu kovana vielä päivän tai pari suorituksen jälkeenkin.<br />
<br />
Olen juossut nyt tänä vuonna 514 kilometriä josta reilusti yli 200 juoksukisoissa ja -tapahtumissa. Siis lähes puolet! Maratonia edeltävän kuukauden aikana juoksin vajaa 50 kilometriä, eli noin kahdesti viikossa 2-7 kilometrin kevyen hölkän.<br />
<br />
Jos joku haluaa juosta maratonin (tai puolikkaan) rennoin mielin vaikkapa pitkänä harjoituslenkkinä muiden seurassa, suosittelen lämpimästi Petrin maratoneja Kangasalla. Huolto ja palvelut ovat hämmentävän kattavat vaikka maksu on vapaaehtoinen! Tapahtumia on useamman kerran kuukaudessa ja niistä löytyy vihiä ainakin <a href="https://beta.doodle.com/poll/pxh6iwk67ptcudbm" target="_blank">Doodlesta</a>.<br />
<br />
Tämä maraton virkisti ja loi uskoa siihen missä ja miten menen. Kun mieli on kevyt, jalat kantavat kyllä ja matka jatkuu.<br />
<br />
<br />
.2930/5000Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-17420150575779767982017-08-10T11:43:00.000+03:002017-08-10T21:35:46.888+03:00Hämärästä aamunkoittoon.50 kilometriä juoksua viimeisen 30 päivän aikana josta 6 kilometriä elokuussa.<br />
<br />
Viime tiistaina neljä kilometriä erittäin mäkisellä pururadalla, sunnuntaina kaksi kilometriä lähikortteleiden ympäri. Maanantaina eka painonnostotreeni viikkokausiin. Normaalisti noin 1.5 tuntia kestävään harjoitukseen meni kaksi tuntia. Kevyt harjoitus tuntui kyllä kevyeltä mutta palautustauot venyivät ja touhu oli verkkaista.<br />
<br />
Elämä on kuin kolmen tonnin esteet. Välillä kierros menee lennokkaasti ja yleisö hurraa, välillä makaat naamallasi vesiesteessä, kengänjälkiä selässä ja katsojat keskittyvät mieluummin kuulantyönnön karsinnan alkuverryttelyyn.<br />
<br />
Kaikki tuntuu menevän aina sykleissä, joko seuraa hyviä juttuja peräkkäin tai sitten menetät kaiken kerralla. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja kaikki on selvää ja toisena hetkenä tulevaisuus on pelottava musta aukko jota kohti ei haluaisi jatkaa.<br />
<br />
Ajatukset ja tunteet ovat ristiriitaisia sointuja. Samaan aikaan tuntuu jännittävältä kun ei tiedä mitä tapahtuu ja samalla pelottaa. Tämä on ollut kylmä kesä - tuntuisi väärältä sanoa että huono kesä kun on ihan mahtaviakin hetkiä ollut paljon. Silti musta tuntuu siltä. Kaikkea leimaa tunne siitä etten oikein tunnista itseäni mikä johtuu siitä että elän uudenlaista tilannetta pyrkimyksenä löytää onni ja tasapaino itsestäni muiden sijaan. <br />
<br />
Mutta aina, kaikesta huolimatta, sarastaa uusi päivä. Vielä maanantaina olin täysin tietämätön missä juoksen elokuun lappujuoksuni. Haaste 12 juoksutapahtumasta tänä vuonna ei ole ahdistanut missään vaiheessa ja se on vähän yllättävää. Nyt on kuitenkin ollut hankaluuksia löytää aikatauluihin, mielialaan ja kuntooni sopivaa juoksutapahtumaa. Tapahtumia sinällään on paljon mutta haluan että jokaisella startilla ja askeleella on tarkoitus. Näin rapakuntoisena en näe mieltä ajaa paria tuntia johonkin 5 kilometrin rykäisyyn. Nyt tuntuisi siltä että tiedän missä juoksen, kysymysmerkki on vain että MITEN siellä juoksen. Eiköhän se selviä kun saan taas juoksukengät jalkaan.<br />
<br />
Vaikka liikunnan kanssa olen romahtanut, joissain muissa asioissa tapahtuu katoavan pieninä hetkinä kehitystä. Kirjoitin keväällä addiktioista ja sen jälkeen olen monissa keskusteluissa eri kaverien ja tuttujen kanssa todennut etten todellakaan ole yksin. Varsinkin some- ja älypuhelinriippuvuus leimaa miltei jokaista. Viikonloppuna olin 12 tuntia puhelin sammuksissa, maanantaina 10 tuntia. Tavoitteena ois pistää puhelin kiinni 24 tunniksi mahdollisimman pian.<br />
<br />
Niin ja olin myös kolme viikkoa karkkilakossa. Ne jotka tuntee mut, tietää että se oli melkoinen saavutus.<br />
<br />
Miten sairaassa jamassa olemmekaan kun muutama tunti ilman puhelinta ja nettiä tai pari viikkoa ilman namuja on mukamas joku saavutus josta odotetaan pokaalia ja suitsutusta? <br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ1YV2G5KdQbu_4MFx3J9l8WaSSzsq1Ond8fBosJD7ZIPRU6nerpFLOwYOednoij_bvvw91Bzoe6c1X9OUmFbXcv_f2ruF9a9Gn9lY9rtNSMc32MAEVPf8yIKInWwTE8mdkhIl4Is1aFI/s1600/wabi-sabi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ1YV2G5KdQbu_4MFx3J9l8WaSSzsq1Ond8fBosJD7ZIPRU6nerpFLOwYOednoij_bvvw91Bzoe6c1X9OUmFbXcv_f2ruF9a9Gn9lY9rtNSMc32MAEVPf8yIKInWwTE8mdkhIl4Is1aFI/s320/wabi-sabi.jpg" width="320" /></a> </div>
<br />
Kaikesta huolimatta, ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Kerron
teille kohta taas lisää siitä miten askel vie eteenpäin ja miten vuoden kahdeksannessa etapissani kävi.<br />
<br />
<br />
2840 / 5000 <br />
<br />
<br />Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-40141075424195923842017-07-26T11:53:00.002+03:002017-07-26T11:53:34.430+03:00Peukaloisen retket.<i>Näin leutoina kesäiltoina on hyvä ratsastaa, sanoi Ronja. Ja hän ajatteli: Miksi ei metsässä voi aina olla kesä? Ja miksi minä en saa olla iloinen?</i><br />
<br />
<i>Hänhän rakasti metsäänsä ja kaikkea mitä siellä oli. Kaikkia puita, kaikkia pikku järviä ja lampia ja puroja, joiden ohi he ratsastivat, kaikkia sammaleisia kallionnyppylöitä, kaikkia mansikka-aukioita ja mustikkapaikkoja, kaikkia kukkia, kaikkia eläimiä. Miksi sitten olo oli aika ajoin niin surullinen, ja miksi kerran piti tulla talvi?</i><br />
<br />
En ole juurikaan viime aikoina kirjoitellut, enkä myöskään juossut. Viime viikolla jaksoin käydä kerran salilla ja se vei kaikki voimani. Maanantaina taistelin itsestäni irti kilometrin verran hölkkää. Olisi niin kovin helppo jäädä vain peiton alle kun tuntuu ettei missään ole mieltä. Eilen oli kuitenkin pakko lähteä juoksemaan.<br />
<br />
Viime kesä oli monilta osin täydellinen. Jokaisella pilvellä on reunuksensa mutta koin asioita ja tunteita joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sitten tuli elokuu. Olin löytänyt kesän aikana upeita ystäviä ja heistä jokainen muutti pois. Yksi, kaksi, kolme. Tuli syksy ja vaikka elämä jatkui, kaikki oli myös toisin kuin koskaan ennen.<br />
<br />
Tasan vuosi ja kuukausi sitten järjestin yhteislenkin. Eräästä osallistuneesta tuli säännöllinen lenkkikaveri, juoksimme yhdessä lähes viikoittain läpi talven ja kevään. Pikkuhiljaa lenkkikaveruudesta syveni ystävyys. Tänä kesänä emme ehtineet kertaakaan yhdessä lenkille mutta ajattelin että kohta tulisi taas syksy ja aamuiset yhteislenkit. Viikonloppuna sain tietää että hän sai unelmatyöpaikkansa ja muuttaisi elokuussa pois.<br />
<br />
Joskus on niin kovin kivuliasta tuntea niin paljon.<br />
<br />
Katselimme maanantai-iltana merta ja hän sanoi että huomenna kuudelta hän odottaisi minua paikassa josta lähdimme aina yhteisille lenkeille. Saapuisin tai en, hän odottaisi.<br />
<br />
Hän tiesi etten jaksaisi lähteä lenkille ja minä tiesin myös. Mutta me molemmat tiesimme että kaikesta huolimatta lähtisin.<br />
<br />
Juoksimme lenkin jollaisesta olin aina haaveillut mutta joka oli aina jäänyt tekemättä. Reittien ulkopuolella, polulta toisella harhautuen, jyrkkiä ylämäkiä, korkealle kohoavan heinikon läpi, nokkosten poltellessa paljaita sääriä ja uusien polkujen, tuntemattomien ja aiemmin kulkemattomien reittien halkoessa niin kovin tuttua metsää. Näin sen pitikin loppua.<br />
<br />
Kiitos kaikesta, ystävä, ja onnea uusille poluille.<br />
<br />
<i>On varhainen aamu. Yhtä ihana kuin maailman ensimmäinen aamu. Karhuluolan uudisasukkaat vaeltavat metsänsä halki, ja heidän ympärillään on kevään koko ihanuus. Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä ja kaikissa vehreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee ja murahtelee ja laulaa ja solisee, kaikkialta kuuluu kevään raikas, villi laulu.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Ja he tulevat luolaansa, kotiinsa erämaassa. Ja kaikki on niin kuin ennenkin, tuttua ja turvallista, joki tuolla alhaalla, metsä aamunkoitteessa, kaikki on ennallaan.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Kevät on uusi, mutta kaltaisensa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>- Älä säikähdä, Birk, Ronja sanoi. - Nyt tulee minun keväthuutoni!</i><br />
<i><br /></i>
<i>Ja Ronja kirkaisi, kirkkaasti kuin lintu, huusi riemuhuudon niin että se kuului kauas metsään.</i><br />
<br />
<div style="text-align: right;">
<i>Astrid Lindgren - Ronja, ryövärintytär </i></div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-61097047434346391362017-07-19T14:34:00.001+03:002017-07-19T14:34:17.744+03:00Viikot juoksee.Sinne meni taasen kolme viikkoa. Sen verran on kulunut edellisestä kirjoituksesta, enpä ole parin kesälomaviikon aikana tietokoneeseen koskenutkaan. Nyt olen taas vuorostaan pari viikkoa toimistolla ja näppäimistöä on pakkokin näpytellä.<br />
<br />
Viimeisen kolmen viikon aikana olen nähnyt paljon kavereita, ollut paljon ulkona, käynyt erilaisissa taidehässäköissä ja jonkun verran juossutkin. Sellaista elämää kuin kesällä pitääkin viettää siis. Ilmat ovat olleet sen verran viileitä ja epävakaita että uiminen on jäänyt väliin, viime sunnuntaina pääsin sentään jo kahlaamaan järveen. Ehkä elo-syyskuu on viikkokausia kestäviä helteitä täynnä ja uin joka aamu joessa, päivällä järvessä ja illalla meressä. Passais.<br />
<br />
Juoksemassa olen käynyt pari-kolme kertaa viikossa ja viimeisen kahden viikon aikana mittariin on tullut 46 kilsaa. Ihan ok määrä tällä hetkellä. Viime lauantaina oli myös tämän vuoden 7. lappujuoksuni kun kävin kellottamassa juoksuposseni kanssa Jazz-hölkässä 7.7 kilometrin matkan aikaan 37.30. Lähdin tosi rauhallisesti liikkeelle ja monta kilsaa meni lähes pk-sykkeillä, keli vain oli niin kuuma ja aurinkoinen että raskaalta tuntui niissä kohdissa joissa ei ollut varjoa. Tavoitteena oli saada eheä suoritus joka ei hiipuisi ja sen sain, tasaisen reipasta vauhtia ja revittelyä vasta loppukirissä. Oli kiva juosta lappu rinnassa reittejä joita olen juossut satoja kertoja! Todellinen kotikisa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTeCRzRl_eA1Yo9KNnuJbcVrYbLUv_ZvIiOxPR8Tg2Sit7utAEbWOEfUba9rLYaTpQDL5V-sdNWfTM29SeFNe3cIxwDVrV9xcirQSg7XPY159IE2Ki1VD671Ya9ddWjz2dbRlQcRfntz4/s1600/viikkoam.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="521" data-original-width="906" height="184" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTeCRzRl_eA1Yo9KNnuJbcVrYbLUv_ZvIiOxPR8Tg2Sit7utAEbWOEfUba9rLYaTpQDL5V-sdNWfTM29SeFNe3cIxwDVrV9xcirQSg7XPY159IE2Ki1VD671Ya9ddWjz2dbRlQcRfntz4/s320/viikkoam.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tosta taulukosta näkyy juostut kilsani viikoittain. Aika paljon ihan pyöreän nollan tai vaikka yhden (1) kilometrin viikkoja. Piikkeinä huhtikuun pitkä polkulenkki ja Lahden pääsiäisultra sekä Lattomeren ultraintervalli. Jos joskus vielä kokisin juoksuvuoden jossa heikoimmat viikot on tuolla 20 kilsan paikkeilla ja säännölliset piikit 50-100 kilometrin välissä niin oisin varmasti hyvässä iskussa.<br />
<br />
Painonnostotankoon en ole tarttunut kolmeen viikkoon mutta tänään ajattelin korjata asian. Syksy ja päivittäiset valmentajan hommat lähestyy ja olishan se ihan kiva pitää edes jonkinlainen omakohtainen tuntuma lajiin. Tällä viikolla onkin jo tullut useampi kysely syksyn punttikouluista, vaikka itse olenkin vielä pitkään totaalisessa kesämoodissa niin siistiä että väki on jo nyt innolla merkkailemassa kalentereihinsa sitä koska pääsee oppimaan lihashuollon kuningaslajia!<br />
<br />
<br />
2600 / 5000Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-91753798631569301602017-06-30T16:42:00.000+03:002017-06-30T16:42:45.960+03:00Matkalla.Oletko koskaan lähtenyt matkalle tietämättä minne olet menossa? Pakannut tavarasi ja lähtenyt tietämättä koska tai edes minne saavut? Oletko kokenut vapautta reiteistä ja suunnitelmista, ainoina rajoitteina itä, länsi, pohjoinen ja etelä väli-ilmansuuntineen? Puolitoista viikkoa sitten minäkin olisin sanonut "en ole". Nyt voin sanoa tietäväni millaista on oikeasti olla reissussa niin että matka on tärkeämpi kuin päämäärä.<br />
<br />
Tein kuten Nuuskamuikkunen syksyllä ja ensiksi suuntasin kohti etelää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMkaGL4A3V_lqAHH0idGWYQFds4XqVAf4W4dx3CbBLY7KxWW_qn8WCBdOvQERR6ODz4ORS4iYo1YxMT_7fTneW93TUIBF3EhwMNNWNZpw3UeJAwtn_3eKgmSTZ7LaFG80cge9HtVRLjPE/s1600/hautvuori.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMkaGL4A3V_lqAHH0idGWYQFds4XqVAf4W4dx3CbBLY7KxWW_qn8WCBdOvQERR6ODz4ORS4iYo1YxMT_7fTneW93TUIBF3EhwMNNWNZpw3UeJAwtn_3eKgmSTZ7LaFG80cge9HtVRLjPE/s320/hautvuori.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<u><b>Hautvuori, Laitila</b></u></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vihreän vehreä linnake keskellä ei mitään. Loputtomiin luolia, rotkoja, kiipeiltävää ja tutkittavaa. Tuntuu kuin olisin ainoa ihminen maailmassa, täysin yksin luonnon ihmeiden äärellä kunnes näen linnakkeen toisella puolella keski-ikäisen pariskunnan kävelemässä. Suuntaan kulkuni heidän peräänsä mutta en näe heitä uudestaan. Aavemainen tunnelma, aivan kuin geologinen ihme olisi imaissut heidät sisäänsä. Seison muurahaisia kuhisevan kallion päällä, syön sipsejä ja juon kokista. Ultraintervallin huoltopöydän jämät muodostaisivat matkani perustarpeiston<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVblgN9tYLL9DB8Rl2lFI-fqh5eSWnvPxMK5ebj1FmANVlHoOZjAg-j4bR7hCFzICKofRJ5MME2YDcR-nsSEWReybcS5q_agfv4zT7IusRk6VlHlVLZN_l1saOrG_wavolhLoQsDah1Og/s1600/kallavuori.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVblgN9tYLL9DB8Rl2lFI-fqh5eSWnvPxMK5ebj1FmANVlHoOZjAg-j4bR7hCFzICKofRJ5MME2YDcR-nsSEWReybcS5q_agfv4zT7IusRk6VlHlVLZN_l1saOrG_wavolhLoQsDah1Og/s320/kallavuori.jpg" width="192" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<u><b> </b></u></div>
<div style="text-align: left;">
<u><b> </b></u></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<u><b>Kallavuoren rotkot, Mynämäki</b></u></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Pari tuntia myöhemmin löysin itseni Mynämäeltä, hieman vähemmän ei-keskeltä-mitään. Ajo-ohjeiden perusteella en ensin meinannut löytää mitään kummempaa, sitten bongasin toiselta puolelta tietä jonkinnäköistä kalliomuodostumaa ja lopulta vielä sieltä toiseltakin puolelta tietä ilmeisesti ne varsinaiset Kallavuoren rotkot. Ihan varma en voi olla mutta ilma oli kaunis ja maisemat vaikuttavia joten mitäpä pienistä. </div>
<div style="text-align: left;">
<u><b> </b></u></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOJKFitLV807C1pzJx8dE2MW7HDlUvu2-jNC6v-vDO2l8aGdVcs0GlvEyarj9y9ND5fYZGxEOrUh2YPbc6PP03CteBujoY_IHiAA9EZDQ9UMllXMTYkQvmvE8fx0gc5AJ6hF1n_GHdX6c/s1600/harmala.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOJKFitLV807C1pzJx8dE2MW7HDlUvu2-jNC6v-vDO2l8aGdVcs0GlvEyarj9y9ND5fYZGxEOrUh2YPbc6PP03CteBujoY_IHiAA9EZDQ9UMllXMTYkQvmvE8fx0gc5AJ6hF1n_GHdX6c/s320/harmala.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<u><b>Härmälän rotko, Masku</b></u></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Seuraavaksi jatkoin matkaa Turkuun, noukin pari kaveria kyytiin ja suuntasimme kauniin kesäillan viimeiselle ajelulle. Härmälän rotko on vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Turun keskustasta mutta silti ilmeisen moni paikallinen on siitä täysin tietämätön. Käsittämätöntä. Perillä meitä odotti kenties Varsinais-Suomen komeimmat näköalat. Tämä vetää vertoja jopa Kolin kansallismaisemalle, totesi Lieksasta kotoisin oleva kaverini.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP2eAkK8vVKpzpe2YlPADVgBIS_OuBvO0HWSX1WM2Lox9jMCJOCIXA7QKxvrGnf0lKVMpZq95PLNKO4Bd4zEBT8g2kqiy2hryTCuVFKCi_oUln7o4FgdGQflcHclRZyIFrtit1H4_X6C4/s1600/harmala2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP2eAkK8vVKpzpe2YlPADVgBIS_OuBvO0HWSX1WM2Lox9jMCJOCIXA7QKxvrGnf0lKVMpZq95PLNKO4Bd4zEBT8g2kqiy2hryTCuVFKCi_oUln7o4FgdGQflcHclRZyIFrtit1H4_X6C4/s320/harmala2.jpg" width="192" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<u><b> </b></u></div>
<br />
Paikalla on hyvät opasteet mutta tämänkin kohteen voi toki kiertää monella tavalla. Meidän leuat jatkuvasti auki loksauttava kierroksemme alkoi opastauluilta ja jatkui tikkaita pitkin suoraan massiivisen järkäleen sisuksiin ja lopulta sen päälle. Kallion takaa löytyy helpompia patikointivaihtoehtoja huipulle, suoraan edestä pääsee vain boulderoimalla.<br />
<br />
Kuus kautta viis.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7S-gxT2-7X8SmdF3qK9H2d96ZZvkzhK381VlqvFfCpvpyVzI9IEjWEZz4scre6v3jmjifcqDe3gaVjRJgLSlnxO2T90Fw7wlJDUWox23Ym_tiCekznJMtmNiEEuquJzD7D9iVGayhKwA/s1600/varesjoenkuru.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7S-gxT2-7X8SmdF3qK9H2d96ZZvkzhK381VlqvFfCpvpyVzI9IEjWEZz4scre6v3jmjifcqDe3gaVjRJgLSlnxO2T90Fw7wlJDUWox23Ym_tiCekznJMtmNiEEuquJzD7D9iVGayhKwA/s320/varesjoenkuru.jpg" width="192" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<u><b> </b></u></div>
<div style="text-align: center;">
<u><b>Varesjoenkuru, Salo</b></u> </div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
Lähdin seuraavana aamuna kohti nousevaa aurinkoa, itää. Salo on paitsi kaunis järvenrantakaupunki Pohjois-Italiassa niin myös Turun työmatkalähtiö, laaja alue jossa ei kai ole juuri mitään. Päädyin kuitenkin tänne, kurun pohjalle ja sen reunoja kierteleville poluille. Näin valtavan muurahaiskeon. Ja jatkoin matkaa, kuten Salossa kai on tapana.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<u><b>Le Noux - Nuuksion kansallispuisto</b></u> </div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
Olen ajanut autolla kymmeniä tai ehkä jopa satoja kertoja Luukin ulkoilualueiden ohi. En ole koskaan käynyt siellä. Olen kuullut kymmeniä tai satoja tarinoita Nuuksiosta. En ollut koskaan käynyt myöskään siellä. Kun on matkalla joka voi viedä minne tahansa, kaikki tiet vievät Nuuksioon. Se sijaitsee Espoossa joka on Helsingille sama kuin Salo Turulle.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jantso Jokelin kirjoittaa esseekokoelmassaan "Matkaopas ei-minnekään" miten navigaattorit ja gps-paikantimet ovat vieneet meiltä harhailun ja eksymisen tuoman uuden löytämisen riemun. Tämä ei aivan päde jos autossa on 15 vuotta vanha navigaattori, silloin jokainen uusi liittymä ja moottoritien pätkä on kuin yllättäen eteen pomppaava seikkailu. Nuuksiossakin päädyin olemaan iloinen siitä että oli sateinen tiistai eikä ulkoilijoita ollut juurikaan liikkeellä. Puolustuksekseni totean kuitenkin että en nähnyt ajoneuvot kieltävää liikennemerkkiä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaksi päivää 65 kilometrin ultrailun jälkeen jalat eivät oikein olleet retkeilykunnossa joten kuljin vain parin kilometrin mittaisen Nahkiaispolun joka lähti Haukkalammelta. Mahtava oli sekin! Ja miten olisikaan tehnyt mieleni juosta niitä polkuja... otinkin pari juoksuaskelta. Täydellistä! Siltoja, rappusia, pitkospuita. Täydellistä polkujuoksumaastoa silmänkantamattomiin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ymmärsin heti miksi <a href="https://donvalido.wordpress.com/" target="_blank">Don</a> muutti Nuuksion laidalle. Tänne minäkin vielä palaisin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-EXnFfi1tk3r5sol5iIwERoATWDqfC2tm5Md0VksXf9foQdtvOkyMtnhpcOXhX714WjDFji10GhrQi0K4RRy2_IkO3aSEx1jwtAcJnZvn0ns-rJKcHD17r9azegbt25euZgEhZSnHPEg/s1600/rakokallio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-EXnFfi1tk3r5sol5iIwERoATWDqfC2tm5Md0VksXf9foQdtvOkyMtnhpcOXhX714WjDFji10GhrQi0K4RRy2_IkO3aSEx1jwtAcJnZvn0ns-rJKcHD17r9azegbt25euZgEhZSnHPEg/s320/rakokallio.jpg" width="192" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<u><b> </b></u></div>
<div style="text-align: center;">
<u><b>Rakokallio, Mikkeli</b></u></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
Seuraavaksi suuntasin vieläkin syvemmälle kohti myyttistä itää. Päivät olivat todella sateisia, usein vain istuin autossa ja lueskelin kirjoja. Kuitenkin aina kun lähdin maastoon, sade taukosi ja aurinko alkoi paistaa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Upeita polkujuoksumaastoja oli täälläkin, Mikkelin Anttolassa Sydänmaan retkeilyreitillä. En kulkenut reittiä kokonaan, vain ampumaradalta rotkolle ja takaisin. Todella kauniita maisemia, upeaa luontoa ja vaihtelevaa maastoa. Rotkolla on laavu ja reitti on merkitty hyvin. Ampumaradalla opasteita ei ole mutta reitille pääsee sen taaimmaisesta nurkasta, räiskimiskopin takaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Matkani jatkui vielä erilaisiin kohteisiin, Lappeenrannan urheilutalon painonnostotreeneistä Myllykoskelle ja Saviniemen futispyhättöön ja juoksuhiekasta kotieläinpihalle.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Niin, ihan täysin vapaana kaikesta ilman minkäänlaista päämäärää ei mikään matka voi koskaan alkaa, vähintään suunta pitää aina valita. Minulla oli matkassani mukana <a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2014/12/viiden-tahden-lahjavinkki-suomen-rotkot.html" target="_blank">Suomen rotkot</a>-kirja sekä mielessäni juoksuhiekkaa, paikkoja jotka vetävät aina kaikesta huolimatta puoleensa ja joita en vain voi vastustaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
.2295/5000</div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-53695303473941633752017-06-22T21:25:00.001+03:002017-06-22T21:25:41.409+03:00Lattomeren Ultraintervalli 2017 - Yhdessä!Lattomeren Ultraintervalli ja sitä seurannut kesälomareissu ovat takanapäin ja vihdoin ehdin istua hetkeksi aloilleni kirjoittamaan siitä miten ainutlaatuisen viikonlopun saimme kokea 17. - 18. kesäkuuta Toiveen majalla.<br />
<br />
Ihan ensiksi pitää todeta että vaikka olin kolmas jäsen tapahtuman järjestäneestä tiimistä niin lopulta ehdin osallistua järjestelyihin todella vähän. Hatunnosto siis Jounille ja Annikalle jotka hoitivat käytännön järjestelyitä sillä aikaa kun itse olin ihan muualla.<br />
<br />
4.10.2016 keskellä kirkasta päivää meidän messenger-ryhmässä Jouni kommentoi sitä miten mielenkiintoinen formaatti on Bodominjärven ultraintervalli. Vastasin heti innolla että sellaisenhan voisi järjestää lähiseudulla, eihän me mihinkään Espooseen asti lähdetä ultraamaan. Ja lopulta, reilut kahdeksan kuukautta myöhemmin, tässä sitä sitten oltiin, etusivulla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvrhpWQKiR0tk2yjZjvRpZ0VZ_PS8nPH1geVsK3YZD3JifNYdGvc0csl9V0DEwGN8QDvx87-jxYdv4d_6wmGGE-lnBc4dsetCf3h1x3KBP0C6u1UYgCCngppw8S_RUsv3Gh8nMrgxSE4E/s1600/sk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="441" data-original-width="437" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvrhpWQKiR0tk2yjZjvRpZ0VZ_PS8nPH1geVsK3YZD3JifNYdGvc0csl9V0DEwGN8QDvx87-jxYdv4d_6wmGGE-lnBc4dsetCf3h1x3KBP0C6u1UYgCCngppw8S_RUsv3Gh8nMrgxSE4E/s320/sk.jpg" width="317" /></a></div>
<br />
Ilmoittautumisia tuli pitkin kevättä ja viimeiset muutaman kierroksen taivaltajat päättivät osallistumisestaan vasta kisa-aamuna. Lopulta reitille, 13 kilometrin kierrokselle, lähti noin 20 eri tasoista juoksijaa. Eräs oli juossut aiemmin pisimmillään 16 kilometriä, toinen 25 kilometriä. Mukana oli kuitenkin myös kokeneita ultrajuoksijoita. Spektri oli siis todella kattava! Yhteisömme vahvuudesta kertoo se että niin uudet kuin vanhatkin tutut, keltanokat ja konkarit olivat osallistujina samalla viivalla ja yhtä suurta perhettä.<br />
<br />
Myös tapahtuman järjestäjien ja osallistujien raja hälveni kun huoltoa rakennettiin nyyttäriperiaatteella. Joku toi mukanaan kertakäyttöastioita, yksi hankki sponsorin ja 18 kiloa banaania. Eräs kävi poistamassa reittimerkit kisan jälkeisenä päivänä. Ja toki myös me kaikki kolme virallista järjestäjää osallistuimme ja juoksimme ultraintervallia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUEuI3j8XWQMFuJo3UXcgNkiVzYcmh4MDy8BIj9XiYYCWnmBSMLUFrHXQvrF4Nn6AgXUxwfHQIa8cnOWkUkWAgOxzhLrd2ls6lavj-7OAJ16SYlgayFZkaaxGBwGZiBEgzmkvfnM5Tuok/s1600/startti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="809" data-original-width="1440" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUEuI3j8XWQMFuJo3UXcgNkiVzYcmh4MDy8BIj9XiYYCWnmBSMLUFrHXQvrF4Nn6AgXUxwfHQIa8cnOWkUkWAgOxzhLrd2ls6lavj-7OAJ16SYlgayFZkaaxGBwGZiBEgzmkvfnM5Tuok/s320/startti.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hetki ennen ekaa starttia klo 9, takana 0 kilometriä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Päivästä oli tulossa lämmin, suorastaan kuuma. Osalle se selvästi sopi mutta ainakin itseäni pelotti jo valmiiksi. En ole hellejuoksija. Onneksi lähtöjen välissä olisi 1-1.5 tuntia aikaa juoda kunnolla.<br />
<br />
Reitti oli hyvin tasainen ja jaoin sen mielessäni neljään osaan. Ensin oli tylsin, noin 4 kilometriä pitkä soratieosuus. Sitten lasketeltiin toisella osuudella kohti puoliväliä ja maitolaituria jossa oli huoltopiste vesikanistereineen. Kolmannella osuudella tehtiin "silmukka" ja palattiin uudestaan maitolaiturin läheisyydestä neljännelle ja viimeiselle osuudelle. Se alkoi piiitkällä, tasan kilometrin pituidella peltosuoralla jonka jälkeen olikin enää pätkä soratietä, asvalttitien pätkä ja paluu hakkeella päällystettyä metsäpolkua majalle.<br />
<br />
Testilenkillä kuukausi sitten kierros tuntui hirveän pitkältä ja sitähän se oli. 13 kilometriä on pitkä matka tällaiselle joka juoksee 3-4 kilometrin hölkkälenkkejä :D<br />
<br />
Oltiin ehdotettu että lähdettäisiin liikkeelle kahtena ryhmänä, Jouni ja Annika vetäisivät noin 6.30 min/km porukkaa ja minä noin 7.00min/km porukkaa, näin kaikki oppisivat reitin ja voisimme varmistaa ettei reittimerkkejä olisi kadonnut. Oltiin jo viikkokausia kaikissa mahdollisissa keskusteluissa tuotu esiin miten maltilla pitää aloittaa.. No, reitille lähdettiin alle kutosen keskarilla ja mun vetämä hitaampikin ryhmä noin 6.30 min/km vauhdilla. Lopulta kuitenkin järki voitti ja alettiin höllätä ja päästiin todella hyvin tavoiteaikoihin.<br />
<br />
Ekaan kierrokseen käytin suunnitellusti 1:31 (7:00min/km) ja taukoa oli puolitoista tuntia. Miten pitkältä ajalta se tuntuikaan! Majalla ehti tehdä vaikka mitä ja silti tuntui että seuraavaan starttiin on ikuisuus.<br />
<br />
Tokan startin hölköttelin ryhmän hännillä mahdollisimman hitaasti, tarkoituksena ei ollut edetä nopeasti vaan mahdollisimman pitkään, mahdollisimman monta lähtöä. Toka kierros 1:36 (7:23min/km).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja5K3KCZFFsTl4u5uFNSlZTNeR9CyzXNOGS8aF6BfVKpu-VA-6XsmCjMn_xp2458T21w9ai7WEE_EW0gETuiSf2pVfwygegyvsA3jLKPUTcNJfCtyaQeA_1aAohQp4S6-bCGGDROICqlw/s1600/lahto3.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja5K3KCZFFsTl4u5uFNSlZTNeR9CyzXNOGS8aF6BfVKpu-VA-6XsmCjMn_xp2458T21w9ai7WEE_EW0gETuiSf2pVfwygegyvsA3jLKPUTcNJfCtyaQeA_1aAohQp4S6-bCGGDROICqlw/s320/lahto3.jpeg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö klo 15, takana 26 kilometriä</td></tr>
</tbody></table>
Kolmas kierros oli sillä tavoin merkittävä että jouduin jättämään noin 35 kilometrin kohdalla Eliaksen jonka kanssa oltiin juostu käytännössä koko päivä mutta kaverilla alkoi lonkka kipuilla niin paljon että eteneminen vaihtui kävelyksi. Itselläni paukkuja riitti hyvin, rennosti himmaillen ja taukopaikalla kosolti aikaa viettäen kolmas kierros aikaan 1:38 (7:32 min/km).<br />
<br />
Kuitenkin tuntui että joka kierroksen jälkeen tauolla oli todella paljon vähemmän aikaa käytettävänä kuin aiemmin vaikka ero oli vain muutaman minuutin luokkaa. <br />
<br />
Oltiin puhuttu että toka ja kolmas kierros ovat varmasti päivän kuumimmat (klo 12-16.30) mutta..<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguFCQGKoGG2StB5G-_CNvKwuz_O23QHrIiCUVq1qXyoqo8C8AKgiUx-dkvnu9nbod2R0bLa-Cw9ZaRxAfJW-x-N8dSmCyraFjyE5_CtC3vCvjL96uxAMpvSiRVio6qGezEqJZNCbJyxEc/s1600/lahto4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="810" data-original-width="1440" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguFCQGKoGG2StB5G-_CNvKwuz_O23QHrIiCUVq1qXyoqo8C8AKgiUx-dkvnu9nbod2R0bLa-Cw9ZaRxAfJW-x-N8dSmCyraFjyE5_CtC3vCvjL96uxAMpvSiRVio6qGezEqJZNCbJyxEc/s320/lahto4.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö klo 18, takana 39 kilometriä</td></tr>
</tbody></table>
..ihan tolkuttoman kuuma oli edelleen kuuden startissa. Oli huono olo eikä ois yhtään huvittanut lähteä. Join viimeiseen asti kaksin käsin vettä ja jääteetä ja ihan mitä vaan. Aika monelle tämä tulisi olemaan viimeinen kierros, he olivat ilmoittaneet jo ennalta että tavoitteena olisi neljä kierrosta eli 52 kilometriä ja elämän eka ultramatka.<br />
<br />
Etenin kilsan ja alkoi pistää rinnan ja kyljen välistä. Otti päähän koko touhu muutenkin. Kunto alkoi loppua. Ihan skeidaa. Olin just lähtenyt uudelle kierrokselle, 12 kilometriä jäljellä! Voisin kääntyä takaisin niin ois vaan kilsa käveltävää.<br />
<br />
Sitten keksin jotain ainutlaatuista - itselleni siis, tämähän on oikeasti aika yleinen tapa ultrata - ja aloin vuorotellen kävellä ja juosta. Jokaisen reittimerkin kohdalla eli noin 200-400 metrin välein vaihdoin juoksusta kävelyyn ja toisin päin.<br />
<br />
Tulin majalle takas ajassa 1:39 (7:37 min/km). Olin vain minuutin hitaampi kuin edellisellä kierroksella jonka juoksin alusta loppuun vaikka nyt kävelin puolet kierroksesta. Ihan uskomaton fiilis, kuin olisi löytänyt ultrajuoksun graalin maljan.<br />
<br />
Takana oli jo 52 kilometriä ja olin tehnyt ennätykseni edettyjen kilometrien suhteen ja olin ekstaasissa. Todennäköisesti saatoin olla jo vähän rasittavakin tuossa kohtaa mutta ois vaan tehnyt mieli heittää yläfemmoja ja laulaa <i>tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, juostaan hiljempaa, toivon että matka jatkuu jatkuu vaan. </i>Boom! Katosta läpi! Nyt bailataan koko yö läpi Lattomeren.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUQcWl9YB8V_X82TmZjLNRFWC7iC545Op6zAExwnd0o3rrD9rJ-h8DmqgU8oqb4aG9ii2jLWk1xBESEiF7JCDB0udxCLmsScyRBVsIjbudQD1Ls0_WkacTHMHGxM8KzTVtU_xrsaB2lHI/s1600/lahto5.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUQcWl9YB8V_X82TmZjLNRFWC7iC545Op6zAExwnd0o3rrD9rJ-h8DmqgU8oqb4aG9ii2jLWk1xBESEiF7JCDB0udxCLmsScyRBVsIjbudQD1Ls0_WkacTHMHGxM8KzTVtU_xrsaB2lHI/s320/lahto5.jpeg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö klo 21, takana 52 kilometriä</td></tr>
</tbody></table>
Oikeasti tiesin jo että matkani oli tulossa päätepisteeseensä. Kuntoni oli loppunut jo aikoja sitten mutta koska energiaa riitti, pystyin jatkamaan juoksun ja kävelyn sekoituksella neljännen kierroksen erinomaisesti. Mikään vippaskonsti ei kuitenkaan toimi silloin kun perusduuni eli harjoittelu on laiminlyöty ja lähdetään perustallaajan fysiikalla leikkimään ultrajuoksijaa.<br />
<br />
Koska olin kuitenkin edelleen pöllyssä niin viides startti alkoi <i>hieman </i>eri tavalla kuin aiemmat. Tykitin reitin aloittaneeseen alamäkeen noin 4 min/km keskarilla ja revin muihin pitkän kaulan. Alamäen jälkeen oli parkkipaikka jossa joku porukka tsiigasi suu auki.<br />
<br />
Juoksin kovia siivuja ja kävelin vuorotellen noin kilometrin verran tietäen että takaa tullaan. Sykkeet oli korkealla mutta mitä sitten, tiesin että tämä oli joutsenlauluni. Kohta alkaisi yö, paitsi juoksuni osalta niin myös ihan konkreettisesti.<br />
<br />
Muut ohittivat ja katosivat samantien näköpiiristä. Kävelin suurimman osan reitistä. Olin saanut tarpeekseni, olin jättänyt jokaiselle soratien suoralle ja hyttysiä kuhisevalle männikölle kaikki veri- ja hikipisarat mitä minussa oli jäljellä.<br />
<br />
Olihan ne pitkiä kilsoja enimmäkseen kävellä, yksin, hämärtyvässä ja viilenevässä illassa. Tällaisia kilsoja on tullut jo aika monia viime vuosina taisteltua läpi joten tiesin että kunhan vain pysyn liikkeessä, tämä päättyy ihan hyvin.<br />
<br />
Lopulta, 1:50 (8:28min/km) kestäneen kierroksen myötä matkani oli päätepisteessään. Olin edennyt 65 kilometriä ajassa 8 tuntia 16 minuuttia (7:38min/km) ja päivälle oli kertynyt kokonaiskestoa 13 tuntia 50 minuuttia. Mulla oli kaksi tavoitetta, päihittää Lahden pääsiäisultran matka (50km) ja aika (12h 50min). Tein molemmat. Itseltään voi vaatia paljon mutta joku realismi pitää osata säilyttää. Tämä oli täydellinen suoritus multa tällä kunnolla ja vielä noin helteisenä päivänä.<br />
<br />
Oli aika siirtyä huoltohommiin ja keskittyä järjestäjän tehtäviin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgleOkYvBXCjZ2Y_gH2Rc6LGTNqPPIDzCGYv0o19X2Qi8Euk4SLzBJcO66s9szOAManECDU3U7plX7CGTuNYUa1dm1V05e4wDZ3-CYPaaiB3-ZB0k_RmB-lWdj_iEkCiJqnpAGZeZmYwQQ/s1600/lahto6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgleOkYvBXCjZ2Y_gH2Rc6LGTNqPPIDzCGYv0o19X2Qi8Euk4SLzBJcO66s9szOAManECDU3U7plX7CGTuNYUa1dm1V05e4wDZ3-CYPaaiB3-ZB0k_RmB-lWdj_iEkCiJqnpAGZeZmYwQQ/s320/lahto6.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö klo 24, takana 65 kilometriä</td></tr>
</tbody></table>
Viidennessä startissa oli 9 juoksijaa ja kun minä olin ainoa luuserinössö joka keskeytti niin kuudenteen starttiin keskiyöllä lähti mukaan vielä peräti 8 juoksijaa. Näistä tasan puolet olivat muuten ekaa kertaa ultraamassa! Todella kovaa jengiä, rispekt.<br />
<br />
Kävin pesulla, vaihdoin kuivaa vaatetta päälle - ja paljon. Yö toi mukanaan viileyden. Ei tehnyt juurikaan mieli syödä tai juoda mutta lepäily tuntui hyvältä. Halusin ottaa iisisti ja tsillailla. Aina kun näin notskin ritilällä vartioimattoman makkaran, söin sen. Aika monta niitä sit taiskin mennä, olivat jo aika kylmiä aamuyöllä kun notski oli sammunut ennen puoltayötä. Tässä kohtaa mikä tahansa ois maistunut hyvältä.<br />
<br />
Kahdeksan lähti matkaan ja kahdeksan pääsi perille. Porukka vetäytyi makuupusseihin ja patjoille lepäämään. Sudenhetki alkoi lähestyä, hetki jolloin todelliset tekijät punnitaan...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRvqFSDnZcjieigB3Z_nz_5JEG7ow_mMvQ8nfMP0LeJlM05YAbf3LduMgtmt33iIe3HINxqZc5_t1PH8HUf4T5XpsJVt1vmShcZjEQ3wR5BQALLDUkE6UGlNpbBDSbDe-98g2JpSbH020/s1600/lahto7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRvqFSDnZcjieigB3Z_nz_5JEG7ow_mMvQ8nfMP0LeJlM05YAbf3LduMgtmt33iIe3HINxqZc5_t1PH8HUf4T5XpsJVt1vmShcZjEQ3wR5BQALLDUkE6UGlNpbBDSbDe-98g2JpSbH020/s320/lahto7.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö klo 3, takana 78 kilometriä</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Ja niitä todellisia ultrajuoksijoita joilla oli rutkasti kokemusta näistä hetkistä oli kaksi, Petri ja Jaana. Laitoin klo 2.50 herätyskellon soimaan ja kun kömmin pihalle, ei ollut enää muita hereillä. Nappasin tämän kuvan, laitoin ajanottokellon päälle, toivotin hyvää matkaa ja palasin takaisin makuupussiin.<br />
<br />
Laitoin kellon soimaan 4.15 koska tiesin että näillä tyypeillä ei kauaa reitillä kulu. Vajaassa puolessatoista tunnissa molemmat olivat jo taas majalla. Jaanalla ei oikein kuulemma kulkenut kun kolmen viikon takaisesta Kokkolan 24 tunnin kisasta oli palautuminen vielä kesken.. Joopa joo. Kovat on kovia, ei siitä pääse mihinkään.<br />
<br />
Takas huilimaan ja kello soimaan 5.50.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRX3fyvdT16PES1dc3AtRuF5AOhsWtzzfKg9CdvQwe4fc6bhGaS-BGis6f-4-FVmsm1WccV8CSSWIbXwyiFWiW5LqbGsH-2ETlmNNOzaaqWxVasAw1yx26ehZ_I5iJMdiumvwt26uWPmg/s1600/lahto8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRX3fyvdT16PES1dc3AtRuF5AOhsWtzzfKg9CdvQwe4fc6bhGaS-BGis6f-4-FVmsm1WccV8CSSWIbXwyiFWiW5LqbGsH-2ETlmNNOzaaqWxVasAw1yx26ehZ_I5iJMdiumvwt26uWPmg/s320/lahto8.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö klo 6, takana 91 kilometriä</td></tr>
</tbody></table>
Tämä oli tavallaan se hetki jota olin koko ajan odottanut. Kun jäljellä on enää ne jotka saattavat loppuun sen minkä aloittivatkin ja etenevät kaikki kahdeksan kierrosta. Vaikka minua väsytti ja oli melko huono olo, en olisi jättänyt mistään hinnasta tätä starttia tai maaliintuloa väliin. Kun minä olin makuupussissa, nämä hurjapäät juoksivat niitä tolkuttoman pitkiä peltosuoria.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkI1Uwe0zfkv1qTQMqjQmWNmi-H3rOD57FVsiwxYucwZ50j84YGj7S0xmJDxY_SHV-5yOlLkR0cVM6le-AAOt8UV1ML-8moqLCRanDVLoABGILQrsgpcvhJmGYM_w3bmrDsBeYwMWSg04/s1600/maalissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="539" data-original-width="960" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkI1Uwe0zfkv1qTQMqjQmWNmi-H3rOD57FVsiwxYucwZ50j84YGj7S0xmJDxY_SHV-5yOlLkR0cVM6le-AAOt8UV1ML-8moqLCRanDVLoABGILQrsgpcvhJmGYM_w3bmrDsBeYwMWSg04/s320/maalissa.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalissa, takana 104 kilometriä</td></tr>
</tbody></table>
En jaksaisi sen kummemmin analysoida omaa etenemistäni reitillä, paljon isompi juttu on se miten pienestä lausahduksesta viestiryhmässä syntyi tee-se-itse-hengessä loistavahenkinen tapahtuma jolle käytännössä jokainen osallistuja toivoi jatkoa ensi kesänä. Vaikka jokainen tapahtuma tarvitsee ihmisiä jotka ottavat virallisen vetovastuun niin ennen kaikkea tällainen tapahtuma vaatii osallistujilta yhteisöllistä otetta jossa ei ensijaisesti lähdetä vaatimaan ja odottamaan muilta valmista vaan lähdetään kukin omista lähtökohdista toimien rakentamaan yhteistä hyvää.<br />
<br />
Minulle sana <i>ultra</i> on merkittävä monella tapaa. Se on mentaliteetti, merkki omistautumisesta, palosta, intohimosta, sitoutumisesta ja lojaliteetista. Sitä kaikkea näimme paitsi tapahtuman järjestelyissä mutta myös niissä upeissa suorituksissa joissa monet juoksivat reilusti pidemmälle ja kauemmin kuin koskaan aiemmin. Mieli ja keho pystyy niin paljon suurempaan kuin mihin usein uskommekaan. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Suuri kiitos vielä jokaiselle osallistujalle, te teitte tästä ikimuistoisen viikonlopun! Nähdään taas viimeistään kesällä 2018 ;)</b></div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-37427432402036137822017-06-13T14:21:00.000+03:002017-06-13T14:21:23.921+03:00Lomalta kohti ultraviikonloppua.Viime viikolla oli eka kesälomaviikkoni ja vietin siitä noin 10 tuntia kotona - yhden yön. Reissasin noin tuhannen kilometrin verran ympäri Suomea ja kuljin mm.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoZhbC28syzsZgYIJuGHm67fymW56rBFv1jBb29giR_JS4c2c4A7D4PasNelbLvHdndfvV2IWNxJ2tgwZduuSVrm2EVpNm-mUt_OJhnFTARMFnuwpNkTZPTGS3P0yLOrQvskqT0Sq9gU8/s1600/IMG-20170608-WA0004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoZhbC28syzsZgYIJuGHm67fymW56rBFv1jBb29giR_JS4c2c4A7D4PasNelbLvHdndfvV2IWNxJ2tgwZduuSVrm2EVpNm-mUt_OJhnFTARMFnuwpNkTZPTGS3P0yLOrQvskqT0Sq9gU8/s320/IMG-20170608-WA0004.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä asutaan neljä päivää teltoissa ja treenataan kahdesti päivässä</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2VKpTQ5MbdO89BxIbRq4cLPCQym8pREvPv8RYqBLf3pd_GOd6XDKFs3XNMB6UbyPNg_Mat6dlDbKTwDgkctSPq2zFk4dxxjYXEEGuj3pqtD2Aklqw0bexM8HkqNbPZ5t2CFeLrfBQlGQ/s1600/20170609_155351.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2VKpTQ5MbdO89BxIbRq4cLPCQym8pREvPv8RYqBLf3pd_GOd6XDKFs3XNMB6UbyPNg_Mat6dlDbKTwDgkctSPq2zFk4dxxjYXEEGuj3pqtD2Aklqw0bexM8HkqNbPZ5t2CFeLrfBQlGQ/s320/20170609_155351.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä on Suomen parhaat burgerit eli purilaiset eli kuulat</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIEPArzUOon3-Vhoq84mV0oBLFXLe63fWIoQW_exvau6dVM_JdOee2Gl_3bTk2IjNbVVIjhyphenhyphendTbUvBL-joo0RzrOPIDmF3HLCqwLNT-TWXzouv4tRiIWYXsIX-G_nf5ygNJGQ-OFysdug/s1600/sw2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIEPArzUOon3-Vhoq84mV0oBLFXLe63fWIoQW_exvau6dVM_JdOee2Gl_3bTk2IjNbVVIjhyphenhyphendTbUvBL-joo0RzrOPIDmF3HLCqwLNT-TWXzouv4tRiIWYXsIX-G_nf5ygNJGQ-OFysdug/s320/sw2.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä on maailman parhaat festarit</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFMvqF7tv9-21MvzDsNrSiT-Kg3XZ_ol2L4YSp8B372w_Wr1c3cXrh5We7Mw7vlMdjqkfZ2hQRQ5NZJTCxt_CmR6gYPEwq7VucPXQP1KD3XvKg4_9-6ToO1b5p-KBh7ZPr2p9JY7qSEbk/s1600/sw1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="960" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFMvqF7tv9-21MvzDsNrSiT-Kg3XZ_ol2L4YSp8B372w_Wr1c3cXrh5We7Mw7vlMdjqkfZ2hQRQ5NZJTCxt_CmR6gYPEwq7VucPXQP1KD3XvKg4_9-6ToO1b5p-KBh7ZPr2p9JY7qSEbk/s320/sw1.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä aurinko paistaa</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjaExfkhHXndSj9QgOxAg8roS5A1rCxIphfiG8N-rpqjegGgPLqXhqbYI-ozO7lmzzkKTb0POBKjYE4N6yq1M_KcyU7v_kel_vvQIZZuoIfyR7tDzdxXUEoVo6rylm3YdDhPbxXJQsG_s/s1600/sw3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjaExfkhHXndSj9QgOxAg8roS5A1rCxIphfiG8N-rpqjegGgPLqXhqbYI-ozO7lmzzkKTb0POBKjYE4N6yq1M_KcyU7v_kel_vvQIZZuoIfyR7tDzdxXUEoVo6rylm3YdDhPbxXJQsG_s/s320/sw3.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä rytmi resonoi läpi kehon</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTzpoIi9ajCHrHTjyG8e5ptgBlZamt6Gb5__OcUQcToD3g6cMsra3Fe1LXCUCEg0OPW5_iuonea4q4oqGZbqr5xMfNGaBuk9oZ9r7tRY72gyDuDapjA1OiVesB69Gv_hnDbw7oHOdOw8Y/s1600/sw4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTzpoIi9ajCHrHTjyG8e5ptgBlZamt6Gb5__OcUQcToD3g6cMsra3Fe1LXCUCEg0OPW5_iuonea4q4oqGZbqr5xMfNGaBuk9oZ9r7tRY72gyDuDapjA1OiVesB69Gv_hnDbw7oHOdOw8Y/s320/sw4.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä voi tuntea todella elävänsä</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfrDhfXesH2r7pqyOUevsdXPopz5MaWtDawA-NJ23vtvtV5W4QlqKJMwKJNow6a6ZkMrrRyL0JP4MHzt4gSBtXCZfMKPrO2YVkHscyF24YFIaY6sKY12NRnlpDG-FzcK7UMUhwqmGBmTE/s1600/20170611_114120.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfrDhfXesH2r7pqyOUevsdXPopz5MaWtDawA-NJ23vtvtV5W4QlqKJMwKJNow6a6ZkMrrRyL0JP4MHzt4gSBtXCZfMKPrO2YVkHscyF24YFIaY6sKY12NRnlpDG-FzcK7UMUhwqmGBmTE/s320/20170611_114120.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä voi viettää aamupalapiknikkiä paratiisissa</div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHF-qB_E4aJ7jes7FweEaF9_Nez-9ubYUjrjcTK3N_1ozNGMFO0u7lc0iHQ58M2_GBVxjMeADgqPGYmPXGiNEIr0wk_S-Sc6MXnGroYaOVGGglgcH0u0lyvQYpe-VSclUfrRMWxyohj24/s1600/20170611_231133.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="961" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHF-qB_E4aJ7jes7FweEaF9_Nez-9ubYUjrjcTK3N_1ozNGMFO0u7lc0iHQ58M2_GBVxjMeADgqPGYmPXGiNEIr0wk_S-Sc6MXnGroYaOVGGglgcH0u0lyvQYpe-VSclUfrRMWxyohj24/s320/20170611_231133.jpg" width="192" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
...siellä missä voi liikkua kovaa vauhtia halki vaihtuvien maisemien ja kuunnella Röyksoppin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=p7AU_ZX0iaU" target="_blank">Coming Homea</a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Niistä paikoista minun eka kesälomaviikkoni oli tehty. Nyt teen viisi päivää töitä, yritän juosta viikonloppuna mahdollisimman monta 13 kilometrin lenkkiä ja suuntaan kohti toista lomaviikkoa.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK60GMT1SXWaTrTQPpo9Zcr2DjayuEgiw8hj62KEp-ObOz1erZqYftjM_ZuaPZiu14uDMe6WdEFvj10NEZ-ZX1maB5LeTn1gxWkP8fbHo0CET5GpiHiwGCGzRURzEQH8yFt-05FttS9AQ/s1600/matkaan.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="677" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK60GMT1SXWaTrTQPpo9Zcr2DjayuEgiw8hj62KEp-ObOz1erZqYftjM_ZuaPZiu14uDMe6WdEFvj10NEZ-ZX1maB5LeTn1gxWkP8fbHo0CET5GpiHiwGCGzRURzEQH8yFt-05FttS9AQ/s320/matkaan.jpg" width="236" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Mistä ja millaisia kuvia tulee lomaviikolta numero kaksi, sitä en todellakaan tiedä.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="ll-2-3" style="text-align: center;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=HFKHn7W7XKI" target="_blank"><i>Mut jos epätietoisuutta hetkenkin siedät,</i></a></div>
<div class="ll-2-4" style="text-align: center;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=HFKHn7W7XKI" target="_blank"><i>Voit reitit löytää, jotka uusiin maisemiin vievät</i></a></div>
<div class="ll-2-4" style="text-align: center;">
</div>
<div class="ll-2-4" style="text-align: left;">
</div>
<div class="ll-2-4" style="text-align: left;">
<br />
<br />
.2155/5000<br />
</div>
<div class="ll-2-4" style="text-align: left;">
<i> </i></div>
<div class="ll-2-4" style="text-align: left;">
<i>Sideways-kuvat: <a href="https://www.facebook.com/sidewayshel/" target="_blank">Sidewaysin valokuvatiimi</a></i></div>
</div>
Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-36569928917959475132017-06-02T21:37:00.001+03:002017-06-02T21:44:18.106+03:00Haastattelussa polku-ultraajat Simpanen ja Valido.Lupailin jo vuosia sitten haastatteluja tänne blogiin tuttujen urheilijoiden kanssa. Aikaa on kulunut ja luulitte varmaan että koko homma on unohtunut mutta ehei. Odotin vain oikeaa hetkeä ja oikeita tyyppejä. Se hetki ja ne tyypit on nyt tässä! <br />
<br />
Juuso Simpanen ja Don Valido ovat kenties tämän hetken kuumimpia
kotimaisia ultra(polku)juoksunimiä ja onkin suuri kunnia saada heidät
KKRR:n historian ensimmäiseen haastatteluun.<br />
<br />
<br />
<b>Ihan alkuun
suuret onnittelut molemmille! Juuso voitti NUTS Karhunkierroksen 160
kilometrin kisan ja Don sijoittui flunssaisenakin 80 kilometrin matkalla
kolmanneksi. Mikä on fiilis nyt, muutama päivä kisan jälkeen. Joko on
palautuminen lähtenyt käyntiin? Jäikö vammoja tai vaivoja kropppaan?</b><br />
<br />
<u>Don</u>:
Kisan jälkeen fiilis on yleensä lopun päivää yltiöpositiivinen. Sitten
iskeekin juoksun jälkeinen väsymys, johon sisältyy pienehkö masennus.
Ihan kuin menisi sumussa. En itse ole normaalisti masennukseen taipuva
persoona, joten huomaan selvästi eron mielentilassa kun olen juossut
juuri ultran. Tätä vaihetta yleensä kestää jokusen päivän ja oikeastaan
sinne saakka kun pääsee uudestaan hieman rääkkäämään itseään. Tänään
pääsin fillaroimaan 30 kilometriä ja sain nyt heti virtaa ja pääsin taas
kartalle. Kroppa ja mieli alkaa palautumaan.<br />
<br />
Tällä hetkellä
tilanne on se että oikea jalka alkaa olla hyvin palautunut ja
juoksukunnossa, mutta vasemmassa jalassa pohje ja penikat hieman jumissa
ja estää vielä hölkän. Normaalisti oikea jalkani on se heikompi jalka,
joten tällä kertaa ihan positiivinen juttu että vasen jalka näyttää
enemmän kolhiintuneen. Todennäköisesti perjantaina tai torstaina menen
kokeilemaan hölkkää. Jos ei onnistu, niin sitten fillaroidaan.<br />
<br />
<u>Juuso</u>:
Fiilikset on kaksijakoiset tällä hetkellä. Olen erittäin onnellinen,
että sain vietyä homman loppuun ja tulin vieläpä ensimmäisenä maaliin.
En ikinä unohda sitä uskomatonta fiilistä kun saavuin maalisuoralle
pitkän taistelun jälkeen. Kamppailin pitkään vasemman nilkkani kanssa,
joka alkoi kipuilemaan jo ennen puolta väliä, se kipeytyi kokoajan
enemmän mitä pidemmälle mentiin. Nyt tilanne on se että nilkka on kuin
norsulla eikä sillä juosta ainakaan 2-3 viikkoon. Muuten kroppa ja mieli
alkaa palautua jälleen normaaliin olotilaan, vaikka ajatukset kyllä
pyörii edelleen lähes jatkuvasti viikonlopun tapahtumissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUyWS7riHXoUTTXENg783qJ8qfkB1RBm6PZ5HL4mTzAVFn1FDe-2UP6kXarcZnICbMiaa8pjb21cpOUacGkIqTlW2Oo8ntqbic2KKcExoZ-O_PH5huWJXAg-k0A53ne3GLR50q-lgjhBM/s1600/juuso1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="552" data-original-width="552" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUyWS7riHXoUTTXENg783qJ8qfkB1RBm6PZ5HL4mTzAVFn1FDe-2UP6kXarcZnICbMiaa8pjb21cpOUacGkIqTlW2Oo8ntqbic2KKcExoZ-O_PH5huWJXAg-k0A53ne3GLR50q-lgjhBM/s320/juuso1.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Karhunkierroksen leijonakuningas Simpa</i></div>
<br />
<b>Donin
valmistautuminen meni loppumetreillä pieleen sairastelun takia mutta
pääsittekö muuten harjoittelemaan suunnitellusti? Millaisia
harjoitusviikkoja teitte esimerkiksi viimeisen parin kuukauden ajan?</b><br />
<br />
<u>Don</u>:
Pääsin valmistautumaan kisaan noin 1,5 kuukautta myöhässä. Nilkkalukko
aiheutti koko joulukuun ja tammikuun ongelmia. Onneksi kävin sitten
fyssarilla ja kahden kuukauden vaivat selveni minuutissa. Helmikuun
toisesta viikosta lähtien treenasin kisaa varten. Aloitin Kanarialla
maltillisella "mäkiharjoittelujaksolla". Siitä sitten Suomessa pyrin
tehdä aina kolme n. 140-160km/viikkoa ja yhden kevymmän viikon. Yleensä
kevyemmätkin viikot venyivät päälle sadan kilsan. Tärkein treenijakso
oli huhtikuussa, jolloin vedin kaikki juoksut lähinnä poluilla (Bodom
Trailin reitillä) ja keräsin kolmisen 150km viikkoa. Nuo 150-160km
juoksuviikot tuntuvat itselle tällä hetkellä sopivilta. Pystyn näissä
määrissä vielä pitämään hyvää vauhtia yllä lenkeillä ja kehittyä. Jos
takapakkeja ei tule, niin uskon että vuoden tai kahden sisään pystyn
nostamaan harjoitusmääriä. Lisäksi pitäisi hiljalleen totutella jalkoja
yhä enemmissä määrin mäkitreeneihin. Kaikki kuitenkin tulee tehdä
maltilla tai muuten löytää itsensä pian telakalta.<br />
<br />
Mitä sitä
odottaa kun helmikuusta saakka pääsee toukokuulle asti täysin terveenä
treenaamaan? No tietenkin sitä että 1,5 viikkoa ennen kisaa iski kunnon
flunssa kuumeineen. Onnistuin kisaviikolla vielä saamaan jälkitautina
kurkunpääntulehduksen, joten pääkisa 160km oli jätettävä väliin.
Viimeiset valmistautumiset kisaan menivät siis täysin pyllylleen ja kun
80km viivalla olin, niin en tiennyt ollenkaan missä kunnossa enää olen.<br />
<br />
<u>Juuso</u>:
Valmistautuminen meni lähes juuri niin kuin halusinkin. Olin tammi- ja
helmikuun Thaimaassa treenaamassa kavereiden kanssa ja tuli siellä yksi
50km vuorikisakin juostua helmikuun lopussa. Maaliskuussa tulin takaisin
Suomeen, jolloin aloin lisäämään juoksumääriä. Huhtikuu oli kovin
treenijakso, jolloin juoksin 230-250km viikkoja. Juoksu oli pääasiassa
peruskestävyyttä ja kerran tai kaksi kertaa viikossa vauhtikestävyyttä.
Pitkiä lenkkejä tuli tehtyä vähän palautumisen mukaan aina kun siltä
tuntuu että se on järkevää tehdä, vähintään kerran viikossa.
Valmistautumisjakson pisimmät lenkit olivat 60km, 70km ja 72km, jotka
tein kolmena perättäisenä viikkona. Kolme viikkoa ennen kisaa juoksin
vielä Bodom Trail 21km kisan, jonka jälkeen aloin jo keventämään
harjoittelua ihan reilusti, jotta kroppa ja mieli olisi virkeänä
starttiviivalla ja niinhän se olikin.<br />
<br />
<b>Don, miten kova paikka oli
päättää että skippaat 160 kilometrin matkan startin ja siirrät
osallistumisesi seuraavalle päivälle ja puolta lyhyemmälle matkalle?</b><br />
<br />
<u>Don</u>:
Oli kyllä kova paikka skipata 160km. Tähtäimessä oli kuitenkin
UTTF-kiertäminen tänä vuonna sekä lisäksi kerätä riittävä määrä
UTMB-pisteitä. Ensi vuonna ehdottomasti mukana Karhunkierroksella ja
todennäköisesti perusmatkalla. Toki nyt kun juoksi 80km niin jäi
kaivelemaan ettei alittanut yhdeksää tuntia. Lisäksi reittiennätys on
kyllä vuodessa otettavissa kehityksen myötä. Ensi vuonna siis
kiinnostaisi kyllä toisaalta lähteä rikkomaan 80km reittiennätystä ja
toivottavasti Tero (reittiennätyksen haltija) on mukana tuolloin. Ehkä
kuitenkin osallistun 160km:lle, koska olisi kiva yrittää saada nimensä
pitkospuuhun Juuson ja Hermannin nimen alle.<br />
<br />
<b>Juusolla oli viime
vuonna hirvittävää epäonnea NUTS-kiertueella.
Miten paljon ne pyöri talven aikana lenkeillä päässä ja janosit niille
Kuusamosta hyvitystä?</b><br />
<br />
<u>Juuso</u>: Viime vuoden kisoissa oli tosiaan
mukana paljon epäonnea mutta en ollut myöskään valmis fyysisesti enkä
varsinkaan henkisesti näihin koitoksiin. Karhunkierroksella pyöräytin
nilkan ikävästi noin 100km kohdalla, jonka seurauksena keskeytin.
Pallaksella vatsa oli aivan sekaisin alusta saakka eikä mikään tuntunut
imeytyvän. Keskeytin noin 60km jälkeen. Keskeytykset pyöri paljon päässä
valmistautuessa tähän kauteen ja nälkä on ollut todella iso. Aion
ehdottomasti palata Karhunkierrokselle, on se niin hieno tapahtuma
kertakaikkiaan. Todennäköisesti ensi vuonna kisa jää kuitenkin muiden
suunnitelmien takia väliin.<br />
<br />
<b></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicAWnQAAIOvl47wYEi2DXctys2_muO97jTXn-5CAtZ6iYnWBfaUnkuehYSlawO4Y1fLvigD4EdW1Vn_-xeR0EW8l0IU6bo33dGH4ajxkjNluqUk1FepifY8AuwDF3rzLKtJcduwn1GvEk/s1600/herttua.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicAWnQAAIOvl47wYEi2DXctys2_muO97jTXn-5CAtZ6iYnWBfaUnkuehYSlawO4Y1fLvigD4EdW1Vn_-xeR0EW8l0IU6bo33dGH4ajxkjNluqUk1FepifY8AuwDF3rzLKtJcduwn1GvEk/s320/herttua.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Oittaan Ruhtinaskunnan Herttua Valido</i></div>
<br />
<b>Millainen muuten oli
ensikosketuksenne ultrajuoksuun ja millainen teidän suhteenne ylipäätään
juoksuun oli aiemmin? Mitkä oli teidän ekat ultrajuoksukisat ja miten
meni?</b><br />
<br />
<u>Don</u>: Ensikosketus ultrajuoksuun tuli
puskista. Olen sellaista ihmissorttia että sitten kuin jotain teen niin
sitten sen teen kunnolla. Tykkään asettaa itselleni tavoitteita joita on
hankala saavuttaa, monesti jopa mahdotonta saavuttaa. Aikoinaan halusin
yliopistoon opiskelemaan linjalle jonne oli erittäin hankala päästä.
Luin siten 38 kertaa 500 sivun pääsykoekirjan. Pääsin ekalla sisälle.
Sama juttu oli futisjunnuna kun tahtoi huippupelaajaksi, sitä tuli
kulutettua paljon aikaa kentällä. Taidot ja erityisesti fysiikka ei
kuitenkaan koskaan riittänyt tarvittavan pitkälle eikä kaksi pahaa
loukkaantumista lapsena edistänyt asiaa.<br />
<br />
Ultrajuoksun osalta
eräänä päivänä Esportilla juoksi Jari Tomppo vastaan ja alkoi kertomaan
ultrista. Päätin sitten että jonain päivänä tulen juoksemaan yli 200km
24h:ssa ja Spartathlonin vetämään. Kaksi kuukautta siitä kun olin
kuullut ultrajuoksuista Tompolta astelin ensimmäistä kertaa kisaan,
suoraan Endurance 24h-kilpailuun. Muutaman kuukauden treenailu ei oikein
ollut paras mahdollinen valmistautuminen 24h:lle. Pisin lenkki oli
ollut maraton edeltävänä kesänä. Selvisin kuitenkin 12h hengissä ja
kerrytin sata kilsaa kunnes sammahdin radan sivuun. Siitä sitten into
syttyi. Tällä hetkellä Spartathlon on edelleen yksi tavoitteista, mutta
ei pelkästään enää läpipääsynä vaan sijoitus- ja aikatavoitteet on myös.<br />
<br />
Pelasin
jalkapalloa läpi elämän mutta valmennushommat veivät jokunen vuosi
sitten mukanaan ja lopetin höntsäämisen. Olin kuitenkin aina silloin
tällöin hölkkäillyt futisurankin aikana joten oli normaalia että jatkoin
liikuntaa siten hölkkäilyillä futiksen lopetettua. Sitten oltiinkin
yhtäkkiä koukussa. Näissä ultrapuuhissa olen vielä nuori ja kehitystä
voi tapahtua pitkällekin. Tavoitteet ovat epärealistisen korkealla ja
varmasti vaikeita ja jopa mahdottomia saavuttaa, mutta silloin huomaan
eniten tekeväni töitä. Ihminenhän on sellainen että kun esim. on hätä
kyseessä ja hengenlähtö lähellä niin sitä venyy ties mihin. Samalla
tavoin näiden epärealististen tavoitteiden avulla motivoin itseäni
treenaamaan enemmän ja paremmin, koska tiedän että muuten en niistä
ainakaan selviä. Nyt on oikeastaan vasta noin 1,5 vuotta kunnon treeniä
kasassa joten kiire ei kuitenkaan vielä ole tavoitteiden suhteen.
Ultrailu-ura on lähtenyt käyntiin ennakoitua paremmin. Viimeisissä
neljässä kisassa olen päässyt podiumille ja lähiajan tavoitteena on
jatkaa edelleen podium-sakissa. Pallaksella tulee tekemään tiukkaa.<br />
<br />
<u>Juuso</u>:
Aloitin juoksun hieman vahingossa, sekä hieman kaverien innoittamana
kun olin Thaimaassa loppuvuonna 2014. En ollut futisuran lopetettuani
tehnyt juurikaan minkäänlaista treeniä yli vuoteen joten säännöllisen
urheilemisen aloittaminen tuntui hyvältä. Aloitin muutamalla tunnin
juoksulenkillä ja parilla kävelylenkillä viikossa, josta määrät ovat
nousseet säännölliseen tahtiin aina tähän päivään saakka. Ensimmäisen
maratonin juoksin reilun puolen vuoden treenillä Hämeenlinnassa aikaan
2:56 ja siitä neljän viikon päästä juoksin ensimmäisen
ultrajuoksukilpailun 100km Masokistin Unelmassa aikaan 8:22.<br />
<br />
<b>Teidän
taustalta löytyy paljon yhdistäviä tekijöitä joista yksi on tosiaan
futis jonka mainitsittekin jo. Juuso pelasi liigaa FC Hongassa ja Don
toimii nykyään Hongassa juniorivalmentajana. <a href="https://www.instagram.com/noorahonkala/" target="_blank">Honkalan Noora</a> on myös
entinen jalkapalloilija ja esimerkiksi Savon polkukeisari <a href="https://medium.com/@villetuure" target="_blank">Ville Tuure</a> on
kovan luokan futisfanaatikko, hänhän selvitti viime kaudella ainoana
ns. Ultra Trail Grand Slamin (Karhunkierros 160km, Pallas 134km,
Vaarojen maraton 131km, Multamäki 100km). Onko se vain sattumaa?</b><br />
<br />
<u>Don</u>:
Jalkapalloilijat varsinkin voivat olla erinomaisia ultrailijoita uransa
jälkeen. Lajissahan toimitaan jaloilla ja harjoitukset kestää
keskimäärin muutaman tunnin verran. Pohjat siis futarilla on hyvät jos
ultrailuja haluaa aloitella, kun harjoitustaustoissa on jo
pidempikestoista harjoittelua ja isompia harjoitusmääriä. Kun puhutaan
vielä huippufutareista, niin veikkaan että esim. Juusolla on varmasti
alla monia kesäpäiviä joina on vietetty pallon kanssa ja jaloilteen
kentillä työpäivän mittaisia aikoja. Siitä on aika helppo sitten harpata
kolmen tai neljän tunnin kevyeen ultraharkkaan kun parikymmentä vuotta
on ensin tahkonnut kymmeniä tuhansia tuntia kentillä pallon kanssa.<br />
<br />
<u>Juuso</u>:
Juoksu on myös äärimmäisen yksinkertainen laji. Et tarvitse käytännössä
muuta kuin jotkut kengät ja voit juosta missä vain, milloin vain.
Vaikka tykkään olla osa joukkuetta ja joukkuelajit ovat myös lähellä
sydäntä, olen aina tykännyt treenata paljon yksin ja tehdä asiat oman
mielen ja tuntemusten mukaan. Siirryttyäni juoksun pariin on ollut
mielettömän hienoa, kun on ollut vapaus tehdä aivan kaikki juuri niin
kuin haluaa. Voi treenata juuri silloin ja juuri siellä kun itse haluaa.
Se on tuonut lisää onnellisuutta ja vallan tunnetta omaan elämään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi53Dj3I9l0XmVJmSBweuZGur0AIP_OwLPwlW8jqSTHP3sbN4Uo-64b-TtBIdqPK4wS9ufD2peUlimKi-kbVKEhJ_ZH5OLeqj6qM2SyLvZVF5Jx99FFoOGWeyLciU5vq0aBMP1eNxBHhME/s1600/juuso2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="789" data-original-width="1021" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi53Dj3I9l0XmVJmSBweuZGur0AIP_OwLPwlW8jqSTHP3sbN4Uo-64b-TtBIdqPK4wS9ufD2peUlimKi-kbVKEhJ_ZH5OLeqj6qM2SyLvZVF5Jx99FFoOGWeyLciU5vq0aBMP1eNxBHhME/s320/juuso2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<b>Jalkapallohan
on peli joka on aina kiehtonut filosofeja ja taiteilijoita ja
ultrajuoksu vetää puoleensa vankkumattomia oman tiensä kulkijoita. Ehkä
olette tietyllä tapaa nykyajan löytöretkeilijöitä jotka etsii
lähipoluiltakin luontoyhteyttä ja syvempiä tasoja omasta itsestä ja
olemisesta? Kyse ei ole "vain" urheilusta ja kilpailemisesta?</b><br />
<br />
<u>Don</u>:
Ei tämä harrastus ole pelkästään urheilua ja kilpailua. Kyllä tästä
täytyy nauttia ja mikään ei olekaan nautinnollisempaa kuin kauniina
kesäaamuna päästä metsään rauhassa yksinään hölkkäämään. Lenkkeilyt
johtivat muuttoon Nuuksion laidalle, jotta pääsisin mahdollisimman
nopeasti syvälle metsään. Olen oppinut nauttimaan viimeisten vuosien
aikana erittäin paljon luonnosta, metsästä ja "metsän hengestä". On
upeaa seurata luonnossa kuinka kevät vaihtuu kesäksi tai talvi kevääksi.
Aloin myös jopa hieman erakoitumaan viimeisen vuoden aikana, kun
huomasin saavani enemmän nautintoa ollessani yksin metsässä kuin
esimerkiksi viikonloppuisin kaupunkien kuppiloissa. Jotenkin siellä
metsässä mieli rauhoittuu ja lakkaa ajattelemasta.<br />
<br />
Tykkään enemmän
juosta yksin kuin ryhmässä. Tosin silloin tällöin on mukava käydä
tuttujen tai tuntemattomienkin kanssa hölkällä. Näiden lisäksi hölkässä
on vapaus valita koska harjoittelee, missä harjoittelee ja miten
harjoittelee. Tuloksistakin voi syyttää vain itseään. Siitä pidän.<br />
<br />
<u>Juuso</u>:
Itsellä nimenomaan se luontoyhteys on se joka tämän lajin pariin vetää.
Mikä sen parempaa kuin kauniissa ja rauhallisessa luonnossa liikkuminen
yksin tai ryhmässä. Pääasiassa tässä lajissa kuitenkin kilpaillaan omaa
itseä vastaan, kokeillaan niitä omia rajoja ja lähdetään ylittämään
itseä. Myös se yhteisöllisyys ja todellinen urheiluhenkisyys tulee tässä
lajissa esille jatkuvasti. Lajin harrastajat ovat aidosti iloisia
muiden onnistumisista ja pettymysten keskellä tukea saa aivan varmasti.
Se on iso syy, miksi tähän lajiin rakastuin.<br />
<b><br />Mulle tulee Juuson
tarinasta mieleen Mikko Salo joka oli lupaava liigafutaaja mutta hänkin
lopetti varhaisessa vaiheessa ja päätyi lopulta crossfitin
maailmanmestariksi. Mikko koki että vaatimustaso joukkuelajin
harjoituksissa on liian matala ja toisaalta hän myönsi ettei voisi
koskaan tulla lajissa riittävän hyväksi. Juuson kanssa samaa ikäluokkaa
oleva Johannes Westö teki oman ratkaisunsa ja myös lopetti todella
nuorena liigapelurina kun oli juuri lyömässä itseään läpi huipulla.
Millainen suhde teillä on futikseen nykyään?</b><br />
<br />
<u>Don</u>: Tällä hetkellä
on kaksi minää. On futisminä ja on hölkkäminä. Normaalisti iltapäivät ja
illat, joskus aamut ja päivät, ja välillä osan yöstäkin vietän kentän
laidalla harjoituksia vetämässä tai jotain futikseen liittyvää tehden.
Ennen harjoituksia tai harjoitusten jälkeen, joskus niiden välissäkin,
vaihdan hölkkäminän päälle ja silloin lakkaan ajattelemasta futista.
Nautin jalkapallosta erittäin paljon ja tunnen olevani etuoikeutetussa
asemassa että voin tällä hetkellä tehdä sitä päätoimisesti. Tässä työssä
suhde lajiin tulee olla samanlainen kuin hölkkäilyssäkin, jos haluaa
huipulle tai hoitaa asiansa kiitettävästi. Tästä täytyy tykätä ja tehdä
hommia sen eteen. Käytännössä teen siis päivittäin töitä futiksen
parissa ja päivittäin myös hölkkään.<br />
<br />
Huhtikuu oli varsin
mielenkiintoinen kuukausi kun ei ollut yhtään kokonaista vapaapäivää
jalkapallosta (eli töistä) eikä tainnut olla myöskään lenkkeilyistäkään.
En erota viikonloppua arkipäivistä mitenkään ja se tuntuu
erinomaiselta. Maanantai on ihan yhtä hyvä päivä kuin lauantai.
Kumpanakin päivänä teen töitä ja hölkkään. Paljosta on päässyt luopumaan
ja luopuminen on vain tuonut helpotusta elämään. Yksinkertainen elämä
on mukavaa. Viimeisenä vuotena alkoi käydä mielessä että on mahdotonta
löytää samanhenkistä kumppania, mutta jostain puskasta sekin sitten
löytyi.<br />
<br />
<u>Juuso</u>: Nykyään futista ei tule juurikaan
seurattua. Hyvin harvoin tulee myöskään käytyä enää pelaamassa, vaikka
sitä kevyttä höntsäilyä huomaa välillä kaipaavansa. Ei futista tullut
seurattua paljon silloinkaan kun itse pelasin mutta arvokisat olen aina
katsonut ja ne kiinnostaa yhä. Toivottavasti Suomi saadaan kisoihin
lähitulevaisuudessa!<br />
<br />
<b>Juuso pitää suosittua <a href="https://www.youtube.com/user/juusosimpanen" target="_blank">videoblogia</a>
ja siellä on päästy kuulemaan paljon ajatuksiasi ruuasta ja
veganismistasi. Ravinto on kaikessa harjoittelussa avainasemassa mutta
kun juostaan todella suuria määriä, sen merkitys vain kasvaa. Entäs
Don, oon käsittänyt että sinäkin syöt pääasiassa kasvispohjaisesti?
Millaisin ajatuksin täytätte omaa korianne ruokakaupassa?</b><br />
<br />
<u>Don</u>:
Lihaa en ole kahteen vuoteen syönyt. Tuntuu että palautuu paremmin ja
kykenee reenata paremmin lihattomalla linjalla. Suklaita ja juustoja
syön mutta muuten sitten eläinkunnan tuotteita ei tule muuten enää
syötyä. Se on ollut myös eettinen valinta.<br />
<br />
<u>Juuso</u>: Olen ollut
nyt nelisen vuotta täysin vegaanina. Vegeily lähti liikenteeseen
terveyssyistä mutta nopeasti kuvioon tuli mukaan myös eettiset ja
ympäristölliset seikat. Nykyään jälkimmäiset ovat tärkeämmässä asemassa
ruokavalintoja tehdessä, mutta pyrin myös syömään asioita jotka saa
kehon ja mielen voimaan hyvin.<br />
<br />
<b>Mitkä on teidän suurimpia unelmianne juoksun suhteen? Entä lähiaikojen unelmat eli loppuvuoden kisat ja tavoitteet niihin?</b><br />
<br />
<u>Don</u>:
Nyt pitäisi saada jalat kuntoon ja päästä Pallakselle haastamaan
kärkeä. Jokaiseen kisaan lähden tavoittelemaan voittoa. Sitten on tänä
vuonna vielä NCT70 ja Vaarojen Maraton. Ensi vuonna sitten helmikuussa
TGC125.. Laitan varmaan myös Spartathlon-haun jälleen jos arpa
innostaisi. Jossain vaiheessa olisi kiva sileällä kokeilla menisikö
satanen jo alle kasin.<br />
<br />
<u>Juuso</u>: Mulla on tänä vuonna
tavoitteena saada onnistunut kokonaisuus UTTF:llä, eli kaikissa kisoissa
maaliin ilman isompia ongelmia. Sitä kautta varmasti tuloksetkin on
hyviä. Lisäksi syyskuussa Nuuksio Classic 70km, joka järjestetään
ensimmäistä kertaa. Siellä myös onnistunut oma hyvä juoksu tavoitteena.
Ensi vuodelle päätavoitteina kahdet ultrajuoksun arvokisat, Trail
MM-kisat toukokuussa ja 100km MM-kisat syyskuussa.<br />
<br />
<br />
<b>Kiitos
valtavasti jätkät! Toivottavasti lukijat tietää nyt hieman paremmin
keitä olette ja millaisella draivilla Suomen ultraajien kärkeen olette
itsenne todella lyhyessä ajassa raivanneet. Kevyitä kilometrejä!</b><br />
<br />
Juuson elämää voi seurata youtubessa osoitteessa <a href="https://www.youtube.com/user/juusosimpanen" target="_blank">https://www.youtube.com/user/juusosimpanen</a><b> </b>ja instagramissa osoitteessa <a href="https://www.instagram.com/juusosimpanen/" target="_blank">https://www.instagram.com/juusosimpanen/</a> .<br />
<br />
Don kirjoittaa blogia osoitteessa <a href="https://donvalido.wordpress.com/" target="_blank">https://donvalido.wordpress.com/</a> ja hänen instagram-tilinsä löytyy osoitteesta <a href="https://www.instagram.com/donvalido/" target="_blank">https://www.instagram.com/donvalido/</a> . Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-87912801936946706662017-06-02T10:56:00.000+03:002017-06-02T10:58:26.336+03:00On/off-liikkujan kevät vaihtuu kesäksi.Hyvin vaihteleva toukokuu takana. Kuukausi alkoi viikon harjoitustauolla ja loppui kovaan putkeen, kahdeksan päivää ja kahdeksan harjoitusta. Sitäkin edelsi paria punttitreeniä lukuunottamatta piiiitkä juoksuton jakso. Avaan vähän.<br />
<br />
Ensin oli siis kymmenen päivän totaalinen juoksutauko joka loppui kuin seinään viime viikolla: lauantain Turun Suomi100-hölkän sijaan päädyttiinkin perjantai-iltana Raumalle. Olin ensin menossa sinne yksin mutta lopulta autoni oli täynnä vanhoja ja uusia hölkkäkavereita. Raumalla oli startti klo 20 kesäillan kirmaukselle, 4.7 kilometriä todella rankkoja nousuja sisältävällä kuntoradalla pienen järven ympäri. Just sitä mitä kaipaa pitkän lepokooman päälle..<br />
<br />
Sydän meinas purskahtaa ulos rinnasta mutta pääsin maaliin. Aika vähän päälle 23 minuuttia. Ihan vertailukelpoinen tammikuun totaalisen tasaiseen maantievitoseen joka oli 23.45. Aivan tapponousuja oli ainakin neljä. Mun autoposse putsas aika tehokkaasti pokaalit himaan joten olin vähän kuin voittaja itsekin!!<br />
<br />
Pitkää lenkkiä kroppa kuitenkin kaipasi ja päätettiin kotimatkalla kaverin kanssa juosta sellainen suunnitellusti lauantaiaamupäivänä, ei tosin Turussa vaan kotimaisemissa. Ensin mietittiin tasaista ja rauhallista höntsää merellisissä maisemissa mutta jostain putkahti kuningasajatus että tuutataan Porinmetsän kuuluisalla kuntovitosella useampi rundi. Se on todella mäkinen reitti, jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Rauman reissusta kun oli päässyt kotiin, nopeasti iltapalaa -> sänkyyn -> aamupalaa ja klo 10 startattiin matkaan. Neljä kertaa noin vitosen kierros, kokonaismatka 21 kilometriä. Aikaa kului 2:05. Tämä lenkki nosti todella paljon itseluottamusta. Olemattomalla harjoittelulla olen kohtuullisessa rauhallisen hölkän kunnossa. Vasta vikalla kierroksella alkoi tuntua, kolme ekaa oli tosi iisejä vaikka profiili on erittäin rankka.<br />
<br />
Sunnuntaina jalat olikin todella uupuneet mutta kun aikaa kerrankin oli niin ei muuta kuin tossua jalkaan ja metsään. Juoksin kevyesti polkukutosen mutta sykkeet oli aivan tapissa. Kroppa ei ollut palautunut ollenkaan. Maanantaina juoksin kolmosen, samoin tiistaina. Jalat olivat aivan kuolleet.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzcIYbrY8ovOSzH8cFoYpfHCeFyujGiCXA49OwzxKgHOA8EQFjcyut3LHbM1weJqI__AcX3tIs7UUNvi8k9nf6NQCLundV6VEuOXwyZogHVW2P8nMdrdGrf8S-A8v0UPlEwL7L1ry10PE/s1600/lattis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzcIYbrY8ovOSzH8cFoYpfHCeFyujGiCXA49OwzxKgHOA8EQFjcyut3LHbM1weJqI__AcX3tIs7UUNvi8k9nf6NQCLundV6VEuOXwyZogHVW2P8nMdrdGrf8S-A8v0UPlEwL7L1ry10PE/s320/lattis.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Keskiviikkona vedin punttitreenin ja eilen käytiin tsekkaamassa Lattomeren ultraintervallin reitti. 13 kilometrin kierros kertaalleen, mietittiin tarvittavat reittimerkinnät. Pitää viikonloppuna nikkaroida junnun kanssa nuolia reitin varrelle.<br />
<br />
Tosta tapahtumasta tulee ihan huikea, nyt jo on kasassa parinkymmenen hengen innostunut retkue eritasoisia menijöitä. Mukaan mahtuu vielä pari. Infot <a href="http://kevyetkilometrit.blogspot.fi/2017/03/lahe-ultraamaan-lattomeren.html" target="_blank">täältä</a> ja facebookista "Lattomeren Ultraintervalli 8x13km".<br />
<br />
Käyn kohta lounastunnilla päättämässä tämän harjoitusputken kolmen kilsan hölkällä ja sen jälkeen tossut lepäävät. Lähden maanantaina viettämään kesän ekaa lomaviikkoani Vierumäelle jossa valmennan leireileviä junnuja ja viikonlopun olen stadissa festaroimassa. Sunnuntaina vielä futista Tampereella, Suomi-Ukraina Ratinassa. Sen jälkeen kova duuniviikko ja perjantaina töiden jälkeen laittamaan tapahtumapaikkaa kuntoon. Lauantaina, 15 päivän liikuntatauon jälkeen, solmin taas juoksutossut jalkaan ja lähden ultraamaan.<br />
<br />
Sellainen olen minä ja sellainen on mun täydellinen kesä.<br />
<br />
<br />
. 2115 / 5000 Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-73863858256099478162017-05-31T13:03:00.002+03:002017-05-31T14:29:22.220+03:00Juokse henkesi edestä - Omaehtoisen elämän mahdollisuudesta.Tilasin Aku Kopakkalan tuoreimman kirjan heti sen ilmestyessä viime talvena mutta koska tiedätte miten lukemiseni ovat edenneet niin pääsin maaliin vasta nyt. Lukutahtini on nyt onneksi jo jotain ihan muuta kuin aiemmin joten kirja-arvostelujakin on tulossa pitkästä aikaa.<br />
<br />
Aku on itselleni tuttu hahmo paitsi ultrajuoksutapahtumien tuloslistoilta niin myös siviiliammattinsa ja siihen liittyvien kirjojensa puolesta. Pimeässä ja synkeässä Suomessa kun ollaan niin ehkäpä jokaisen olisi syytä lukea miehen kirjoittama kirja Masennus jotta ymmärtäisi itseään tai ainakin lähipiiriään paremmin. Saman nimisiä opuksia näyttää ilmestyneen muuten kaksi, en tiedä onko kyseessä sama kirja eri kansilla vai ei, olen itse lukenut vuonna 2009 ilmestyneen version. Erinomainen esitys aiheesta joka tapauksessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9esupRQYN5e2_dxwJP765JrOkkNSvlNPiUFMkesR3GB79sutDSGmCDViU9HHCA2V3HWg3vD-LVa9TfFahhJcltW21MNzV8Xxeq3oOZKfcHRjsSnhpRb1TIfO6UixVPH_778qw1aA0rTQ/s1600/jhe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1492" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9esupRQYN5e2_dxwJP765JrOkkNSvlNPiUFMkesR3GB79sutDSGmCDViU9HHCA2V3HWg3vD-LVa9TfFahhJcltW21MNzV8Xxeq3oOZKfcHRjsSnhpRb1TIfO6UixVPH_778qw1aA0rTQ/s320/jhe.jpg" width="214" /></a></div>
<br />
Juokse henkesi edestä tarjoaa reilut 200 sivua monipuolista asiaa juoksusta. Paino sanalla monipuolista, kavalkaadi on jopa sillisalaattimainen. Tarjolla on kaikkea mahdollista ultrajuoksuraporteista maailman huippujen harjoitusohjelmiin ja tavallisten kuntoilijoiden hölkkävinkeistä erittäin pitkien matkojen juoksemisen historiaan. On aina haastava tilanne kun lähdetään tarjoamaan jokaiselle jotakin mutta sirpaleisuudestaan huolimatta lähes kaikki teksti kirjassa on siitä huolimatta mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa.<br />
<br />
Ällistyttävimmät fiilikset tarjosi ultrajuoksun historia, osio tarjoaa toinen toistaan huikeampia tarinoita joista en ollut kuullutkaan. Nykypäivänä on tottunut siihen miten pieni pallomme on, toisella puolella maailmaa tehdystä ennätyksestä tai muusta seikkailusta kuulee välittömästi mutta näiltä juoksutarinoilta kesti jopa satoja vuosia saavuttaa kirjan lukija. Osa niistä on niin harvinaisia etten edes googlailemalla löytänyt tarkempia tietoja. Näitä juoksijamestareita ei wikipediasta löydy.<br />
<br />
Vai tiesitkö miten isoille areenoille kuten Madison Square Gardeniin keräännyttiin 1800-luvulla seuraamaan kuuden vuorokauden kaksintaisteluja? Tai miten juostiin kilpaa Euroopan halki tai maailman ympäri? Phileas Fogg sai tottakai seuraajansa - varhaisista ultrajuoksijoista.<br />
<br />
Kopakkala kertoo myös japanilaisista munkeista jotka juoksevat 1000 maratonia seitsemän vuoden aikana. Juoksuvarusteisiin kuuluu geelien sijaan hamppuköysi ja kolikko. Köysi siltä varalta jos matkanteko ei enää maita ja kolikko maksuksi tuonelan lautturille. Omanlaisensa tapa harrastaa maratonkeräilyä tämäkin.<br />
<br />
Akun omista juoksuista käydään läpi mm. kuuden vuorokauden kisojen raportit. Aikuisen kuntoliikkujan näkökulmasta on huojentavaa tajuta että mies on ollut laiskanpulskea sohvaperuna vielä melko myöhäiselläkin iällä. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä hurahtaa ja aloittaa tietään kohti valaistumista - vaikka tämän kirjan harjoitusohjelmien ja vinkkien myötä.<br />
<br />
Loppusanoissaan Kopakkala siteeraa Goethea: "<i>Etten vain eläisi elämääni, vaan myös loisin sitä</i>". Junassa voi istua vaunussa matkustajana, veturissa kuskina, lapioida hiiliä koneeseen tai määrittää koko junan kulkusuunnan asettelemalla kiskoja maahan. Ultrajuoksu on yksi tapa yhdistää nämä kaikki ja nauttia elämästä omaehtoisesti<br />
<br />
<br />
.<br />
2105/5000.Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.com0