tiistai 20. toukokuuta 2014

CrossFit Regionals 2014 - Euroopan kovin jätkä tulee Suomesta!

Euroopan aluekarsinnat Crossfit Gameseihin ovat ohi ja jälleen on tiedossa ketkä ovat maanosan kovimpia urheilijoita kun testinä käytetään laajaa kirjoa erilaisia lajeja.

Suomalaisittain kovin juttu oli Jonne Kosken huikea dominointi, Jonne johti miesten sarjaa alusta loppuun ja hänestä tulee Mikko Salon, Tuomas Vainion ja Mikko Aronpään jälkeen neljäs suomalainen joka selviytyy Crossfit Gameseihin. Aronpäätä lukuunottamatta kaikki ovat muuten porilaisia, sattumaako? ;)


Jonne harmaassa paidassa lähimpänä kameraa. Toisen lajin eli maksimimatkan käsilläkävelyä tulos oli hänellä 85 metriä, se oli toiseksi paras tulos koko kisassa.

Jonnen vahvuus oli tasaisuus, hän voitti seitsemästä lajista vain yhden eli nopean finaalilajin mutta kakkossijoja tuli peräti kolme. Viides laji jossa kiipeiltiin köyttä ilman jalkoja (ei siis ilman käsiä kuten viimeksi kirjoitin! :D) ja juostiin sprinttejä oli ainoa heikko lenkki. Toisaalta juuri tässä lajissa eurooppalaisilla oli kova taso, esimerkiksi suurmestari Rich Froningia paremman ajan teki useampikin kilpailija.


Ylivoimainenkaan voitto regionalseissa ei silti takaa yhtään mitään itse Crossfit Gameseissa. Se on perinteisesti ollut eurooppalaisille miehille todella vaikea paikka Mikko Salon huippuvuosia lukuunottamatta. Mikko Aronpää on ollut mukana poikkeuksellisen monta kertaa eli kolmesti mutta paras sijoitus on 30. Ehjä ja tasainen suoritus lajista toiseen Gameseissa olisi hieno debyytti kovimmalla mahdollisella tasolla.


Jonnen terveiset treenikaverilleen :D Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!

Naisten kisassa mukana oli peräti kolme naista, Crossfit Turun superkaksikko Saara Laaksonen ja Emilia Leppänen sekä kisojen toinen porilainen, Heidi Horelli.


Saara Laaksonen tempasi avauslajissa riipusta komeat 70 kiloa suorille käsille ja heti perään käsilläkävelyssä tulos oli viidenneksi paras eli 65.5 metriä. Lauantain ja sunnuntain päätöslajit eli se köysikiipeily ja nopea leuanveto-valakyykky-setti olivat viikonlopun parasta Saaraa, pidemmissä metconeissa suoritukset eivät riittäneet parempiin sijoituksiin jotta top10-sijoitus olisi lopulta ollut mahdollinen. Saara oli viime vuonna 18. joten tämän vuoden 15. sija on erinomainen, taso niin kilpailijoiden kuin lajien haastavuuden vuoksi oli jälleen uudella tasolla.


Emilia Leppäsen debyytistä puuttuivat kaikista kovimmat itsensä ylittämiset ja huippusuoritukset, tasaisilla suorituksilla sijoitukset eri lajeissa olivat 26. - 36. ja sijoitus asettui samaan haarukkaan eli Emilia oli lopulta 34. Kuvassa Emilian paras suoritus eli neljäs laji jossa tehtiin etukyykkyjen lisäksi käsiseisontapunnerruksia ja burpeita.

Heidi Horellia ei ikävä kyllä juurikaan kisojen nettilähetyksissä näkynyt mutta hänkin debytoi Emilian tavoin tasaisesti omalla tasollaan, sunnuntain avauslajina ollut pitkä metcon sujui hyvin ja se nosti Heidin lopulta sijalle 29.

Annie Thorisdottir voitti lopulta naisten sarjan ja isoin jymy-yllätys oli että lajia viime vuodet hallinnut Sam Briggs jäi neljänneksi ja ulos kisaan oikeuttavilta sijoituksilta. Samanthan sijoitus johtui tasan yhdestä lajista, käsilläkävelystä, jossa hän ikävä kyllä epäonnistui harvinaisella tavalla ja oli vasta 26. Vaikka Sam voitti kolme lajia niin se ei riittänyt, hänelle kertyi kuusi pistettä liikaa tuosta toisesta lajista. Lauantaina jo näytti siltä että urakka on mahdoton ja kirittävää liikaa mutta itse asiassa finaalilajissa oli vielä mahdollisuus tarrata kolmanteen sijaan mutta siinäkin Briggs epäonnistui häviten kärjelle harvinaisesti peräti yli minuutin.

Niille urheilijoille jotka jäävät täpärästi ulos kisapaikoilta on mahdollista antaa villikortti ja koska Briggs oli ensimmäinen karsiutuja niin pidän selvänä että hänet myös Gameseissa nähdään. Viides sija olisikin ollut turmiollisempi eikä sekään jäänyt kuin yhden vaivaisen sijoituspisteen päähän.

Crossfit European Regionalsin kisavideoita voi katsoa sivulla: http://games.crossfit.com/archive/live

Usein crossfit-kilpailuiden voittajista uutisoitaessa otsikoidaan jonkun olevan kovakuntoisin, tällä kertaa Jonne Koski on Euroopan kovakuntoisin, tammikuussa Saara Laaksonen ja Mikko Aronpää olivat Suomen kovakuntoisimpia. Nämä otsikot ja maininnat herättävät usein närää eri lajien harrastajissa. Yleensä nettilehtien kommenteissa, foorumeilla ja blogeissa harmitellaan että kyllä minun oman lajini urheilijat ovat kovempia, on kyseessä sitten hiihto, yleisurheilu tai vaikka voimanosto.

En ihan ymmärrä tätä hermostumista. Kyllä, parhaat hiihtäjät ovat kovempia hiihtäjiä kuin crossfittaajat, samoin voimanostajat ovat voimakkaampia ja parhaat maratoonarit kestävämpiä juoksijoita. Tottakai heidän tuleekin olla parempia omassa lajissaan koska he ovat panostaneet ja keskittyneet siihen omaan lajiinsa. He eivät kilpaile siitä kuka on kovakuntoisin vaan siitä kuka on tietyn urheilulajin paras. Crossfitissa ideana nimenomaan on kilpailla yleisessä kovakuntoisuudessa, ei niinkään crossfitissa joka muuttuu koko ajan ja voi olla mitä tahansa, joten tuo sanamuoto on minusta ihan passeli.

Minusta nuo otsikot eivät ole keneltäkään pois. Tottakai jokainen tajuaa että kaikki huippu-urheilijat ovat kovakuntoisia eikä kenenkään liene syytä hermostua tai ottaa tästä itseensä.

Taannoin nettikeskusteluissa levisi väite jonka mukaan lähes kuka tahansa menestynyt huippu-urheilija voisi parin kuukauden lajiharjoittelulla tulla erinomaiseksi crossfittaajaksi. Olen osittain samaa mieltä, kyllähän se että on kovassa kunnossa tavalla tai toisella antaa hyvän pohjan sille että voisi olla erinomaisessa kunnossa useammallakin osa-alueella. Näissä regionalseissa nähdään mm. ranskalainen maajoukkuekelkkailija Alexandre Jolivet (20. Euroopan karsinnoissa) sekä olympiakultaa Pekingissä laser radial-luokassa voittanut Anna Tunnicliffe joka on tulessa omissa karsinnoissaan ensi viikonloppuna. Ja tietysti on Oxana Slivenko, maailmanennätysnainen painonnostosta. Vaikka painonnostolla on merkittävä osuus crossfitissa niin Slivenko ei ole vieläkään selviynyt Gameseihin. Viime vuonna hän oli Euroopan karsinnan 13., tänä vuonna jo 5. Ehkä jo ensi vuonna?

Vaikka olisi maailman paras missä tahansa lajissa, se ei takaa että on maailman paras crossfittaaja. Ja vaikka olisit maailman paras kaikissa mahdollisissa urheilulajeissa, aina on joku jonka mielestä mittarina pitäisi käyttää mieluummin vaikka shakin ja suunnistuksen tai tractor pullingin ja eukonkannon yhdistelmää.

2 kommenttia:

  1. Gamesien fb-sivulla kritisoitiin kovasti tuota käsikävelyä että pitääkö olla sirkustemppuilija pärjätäkseen. No onhan se rajua mutta harjoitusta lisää. Henk. koht. mielipide siihen että kieltämättä on turhan iso rooli sillä harjotusta, harjotusta. Itse joskus nuorempana pystyin helposti kiertämään jalkapallokentän käsien varassa mutta se vaati ihan pirusti harjoitusta. Ja on ilo kun se liittyy myös cfittiin mutta merkitystä voisi silti hieman pudottaa. Tai sitten ei, ei mulla olekaan mitään mielipidettä :D

    Cf companylla on niin isot dollarit kyseessä Briggsin suhteen että siksikin saa varmasti kisapaikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo käsilläkävelyn merkitys oli aika iso ja ratkaiseva, tuli vähän mieleen Winter Warin 50 tuplanaruhyppyä putkeen. Gameseissa on ollut hyvä systeemi pisteyttää eri lajit, pienemmästä lajista voittaja saa vaikka 25 tai 50 pistettä pitkästä metconista 100 pistettä. Toisaalta mun mielestä sijoituksiin perustuvat pisteet on helpommat seurata ja vertailla.

      Jos Briggs olisi jäänyt sen yhden pisteen ja Slivenko olisi ehtinyt väliin niin molempien olisi pitänyt saada villikortti jotta Sam olisi saatu mukaan.. Aiemmin taisi olla pykälä jonka perusteella aiemmat mestarit voidaan kutsua kisaan mukaan (kuten Kristan Clever viime vuonna) mutta nyt sellaista ei tietääkseni enää ole.

      Poista