Giro-juoksuhaaste: 1. etappi - 2 kilometriä. Tästä se lähtee!

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6:  25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12:  4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14:  16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 2 / 345 kilometriä.

Olen aika hidas aamuihminen. Herätyskellon soimisesta aamupalan syömiseen saattaa kulua kaksi tuntia. Viikonloppuisin jopa kolme. Nukuin viime yönä hyvin ja laitoin heti heräämisen jälkeen stereot tuuttaamaan Pearl Jamia. Aamupala valmistui reippaassa tahdissa ja oli vaikea pysyä paikoillaan. Tänään se alkaa!

Vaikka ensimmäinen etappi on kaikista lyhyin, vaivaiset kaksi kilometriä, mulle oli tärkeää että perhe on läsnä kun lähden liikkeelle. Aina kun haasteen aikana tulee vaikeita hetkiä, voin miettiä sitä tunnetta 1. kesäkuuta kun kaikki kilometrit on juostu ja viimeinen etappi loppuu ja perhe on jälleen vastassa. Maratoneilla olen aina saanut valtavasti lisäenergiaa ja henkistä potkua kun olen tiennyt että maalissa odotellaan innokkaasti jo iskää.

Täällä on ollut viimeisen vuorokauden ajan todella sateista, välillä sade on piiskannut todella lujaa eikä poutaisia hetkiä ole juuri ollut. Juuri kun olin lähdössä juoksemaan ensimmäistä etappia, sade loppui. En oikein tiennyt miten koostaisin noin lyhyen matkan, lyhyimmät reitit joita juoksen ovat 3-4 kilometrin mittaisia, joten otin maasto-gps:n käteen ja juoksin vähän oudompia metsäpolkuja, kun kilometri oli täynnä palasin mutkitellen ja polulta toiselle siirtyen takaisin päin.

Tuttu lähimetsä tuntui ihan erilaiselta kuin ennen. Pitkään kestäneen sateen tauottua äänimaisema oli kuin trooppisesta sademetsästä, jokaisella oksalla linnut laulelivat toistaan kauniimmin. Jänis loikki edestäni pusikkoon piiloon.

Vaikka en lenkeillä musiikkia kuuntelekaan niin musiikki on silti tärkeä osa juoksua. Usein laulut soivat päässä, hyräilen jotain tai mietin laulujen sanoja. Monta kertaa joku laulu on saanut pitkän lenkin jälkeen herkistymään kun olen palannut autolle ja laittanut radion päälle. Aamulla ennen ekaa etappia mietin mikä Pearl Jamin biiseista sopisi tähän hetkeen parhaiten.

Valinta oli lopulta aivan selvä. Tää oli ehkä maailman paras biisi kun olin 10-vuotias ja se on sitä edelleen.

And I listen for the voice inside my head
Nothin', I'll do this one myself

Sanoo ääni pään sisällä mitä tahansa niin tämä mun täytyy tehdä, ihan itse. State of Love and Trust. Just sitä juoksu mulle on.