Giro-juoksuhaaste: 16. etappi - Sadetta ja ihmepelastuminen.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6:  25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12:  4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14:  16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 270 / 345 kilometriä.

 Helteethän loppuivatkin sitten kuin seinään! :D Sunnuntai-illasta maanantain aamupäivään lämpötila putosi noin 20 astetta ja tänään etapille lähtiessäni asteita taisi olla kuusi tai seitsemän. On siinä pienoinen ero 30 asteen helteisiin, huh.

Pitkiin juoksutrikoisiin ei enää ole paluuta kun ne kerran rikkoutuivat jo neljännellä etapilla, eipä shortseissakaan silti kylmä tullut kun yläosaksi laitoin pitkästä aikaa pitkähihaisen juoksupaidan ja juoksutakin. Sadettakin vihmoi mutta ei kovinkaan paljon, nykyaikaiset juoksukamppeet on niin hifiä materiaalia että pitää sataa todella rankasti että ne kastuisivat.

Vaikka 14 kilometriä tuntuu todella lyhyeltä lenkiltä tässä vaiheessa niin minkäänlaiseen ylimielisyyteen ei kyllä ole varaa. Mitä huolimattomammin lenkille lähtee niin sitä vaikeammaksi periaatteessa helpon matkan itselleen tekee. Mielestäni olin skarppina ja hyvällä asenteella liikkeellä mutta silti meinasi käydä huonosti.

Olin siirtymässä ensimmäiseltä seitsemän kilometrin lenkiltä toiselle samanlaiselle kun jalka otti kiinni puiden juurakkoon. Olin ilmassa melkein vaakatasossa lentämässä naamalleni kun jollain uskomattomalla akrobaattisella suorituksella sain vielä jalat alleni ja pysyin pystyssä! Nilkka muljahti ikävästi mutta parin askeleen jälkeen huomasin että kaikki kunnossa. Uskomaton tuuri. Jos joku oli puskassa kuvaamassa etenemistäni niin ei muuta kuin video youtubeen, haluaisin itsekin nähdä miten ihmeessä onnistuin välttämään kaatumisen :)

Huomenna on viimeinen yli 20 kilometrin etappi. Tänään puolestaan pyöräilijöillä on Girossa aivan hullu etappi kun he ylittävät päivän aikana niin Passo Gavian, Passo dello Stelvion kuin Val Martellon. Profiili näyttää juuri niin tylyltä kuin kuulostaakin:

Non c'e male, eh?! ;)