Vuosi 2014: kevyitä kilometrejä & ei-niin-raskaita rautoja.

Moni on jo ehtinyt kirjoittaa kosteen omasta vuodestaan. Niitä on mukava lukea ja muistella niitä hetkiä joita on päässyt itsekin myötäelämään. Uudenvuodenaaton kunniaksi päätin myös kirjoittaa yhteenvedon siitä mitä on tullut tehtyä.

TAMMIKUU

Tammikuun ekoina päivinä soitin paikallisen painonnostoseuran puheenjohtajalle ja kyselin lisätietoa aikuisten painonnostokoulusta. Pari päivää myöhemmin menin vuoden ensimmäisiin harjoituksiin ja sille tielle myös jäin. Paria poikkeusta ja salin sulkeneita lomia lukuunottamatta olin paikalla vuoden jokaisena keskiviikkona. Tammikuu oli todella vaikea, kaikki oli uutta ja todella haastavaa. Ainakin pari kuukautta meni ihmetellessä miten huonosti pystyn omaa kroppaani käyttämään ja annettua tietoa viemään lihaksiin. Olisin varmasti lopettanut ellei valmentajat ja treenikaverit olisi tsempanneet niin hyvin. Suuri kiitos heille.

Tammikuussa juoksin vielä todella vähän. Yhdeksän lenkkiä joista kaikki alle kymmenen kilometriä, yhteensä 35km. Vedin joka torstai kovia intervalleja sisäradalla. Harjoituspäiviä kertyi yhteensä aika hurjat 23.

HELMIKUU

Helmikuussa aloin pidentää juoksulenkkejä, juoksin vain kahdeksan lenkkiä mutta niiden keskimääräinen pituus oli jo reilu kymppi. Harjoituspäiviä yhteensä 20.

Crossfit SM 2014 - Kolme hulkkia nimeltään Mikko ja Teräsnainen. & Viikonloppu ja kisat yhteen: painonnostoa, ultrajuoksua ja olympialaisia. Kuten ympäri vuoden, seurasin myös helmikuussa paljon urheilua.

MAALISKUU

Maaliskuussa juoksin vuoden ekan yli 100 kilometrin kuukauden, tarkalleen 105 km. Lenkkejä oli jälleen tasan kahdeksan joten lisäsin jälleen vähän pituutta jokaiseen lenkkiin ja juoksin mm. pari kertaa 18km ja kerran 20 kilometriä. Elämäni pisimmät harjoituslenkit.

Cooperin testi merkkipäivän kunniaksi. Syntymäpäivänäni juoksin cooperin testissä 2950 metriä eli suunnilleen saman kuin edellisenä syksynäkin.

Harjoituspäiviä oli 21.

HUHTIKUU

Nostin kierroksia ja juoksin elämäni kovimman kuukauden, 200 kilometriä. Siihen tarvittiin 14 lenkkiä. Salilla kävin 8 kertaa eli tasaisesti kaksi kertaa viikossa.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.  Valmistauduin elämäni kovimpaan liikunnalliseen suoritukseen josta kerroin teille pari päivää ennen vappua.

TOUKOKUU

Kuukausi jolloin kaikki oli toisin. Ekan viikon aikana kävin vielä tekemässä punttia ja juoksin jonkun kympin pitääkseni tuntumaa yllä. 9. toukokuuta Giro d' Italia starttasi poikkeuksellisesti Pohjois-Irlannista ja minä lähdin matkaan.

Juoksin 21 etapin aikana 345 kilometriä.

KESÄKUU

Giro-juoksuhaaste: 21. etappi - Maalissa! 345 kilometriä 24 päivässä!  Kesäkuun ensimmäisenä päivänä pääsin vihdoin maaliin. Tein itselleni mahdottomasta mahdollista. Se oli valtavan suuri helpotus.

Tuntui hyvältä ettei tarvinnut enää juosta. Katselin futiksen MM-kisoja ja nautin kesästä. Kävin puntilla ja palauttelin kroppaa joka ei ihme kyllä ollut kärsinyt juuri yhtään.

Kehonkoostumusmittaus juoksujen jälkeen. Rasvaa oli palanut mutta kesän mittaan yritin kovasti hankkia sitä takaisin :D

HEINÄKUU

Nautin paitsi kesästä niin myös kolistelin painoja. Treenipäiviä kertyi 20, juoksua vain 58 kilometriä. Sattuneesta syystä polut eivät juuri kiinnostaneet ;)

ELOKUU

Tiesin että syksy lähestyy ja maraton olisi jälleen kiikarissa. Juoksumääriä piti alkaa nostaa ja juoksinkin 118 kilometriä.

Elämäni pisin pyörälenkki. Poljin fillarilla lähes maratonin verran koska en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Voisin tehdä saman joskus toistekin.

Painonnostokoulu alkoi kesäloman jälkeen. Olin yhtä hukassa kuin ennenkin.

SYYSKUU

Kilpapainonnostoa harvinaisen läheltä. Päädyin yllättäen levynvaihtajaksi painonnoston Etelä-Suomen mestaruuskilpailuihin. 

Juoksin jo 138 kilometriä eli useita 12-18 kilometrin siivuja. Testailin eväitä maratonia varten. Harjoituspäiviä perusmäärä eli 20.

LOKAKUU

Hangon Itämerimaraton 2014. Maraton oli seikkailu niin kuin mulla aina tuppaa olemaan. Olin siihen silti kaikesta huolimatta tyytyväinen ja olen edelleen. Se oli hyvä askel jälleen kohti hieman valmiimpaa ajatusmaailmaa mitä tulee kestävyysjuoksuun.

Maratonin jälkeen näytti selvältä että tavoitteeni 1200 kilometrin vuodesta täyttyy kuin itsekseen ja aloin hölläämään. Keskityin puntteihin juoksun sijaan.

Tuomarikoulutuksessa. Vaikka olin painonnostajana edelleen täydellinen aloittelija niin halusin toimia lajin parissa entistä enemmän ja suoritin kolmosluokan tuomarikortin.

MARRASKUU

1200 kilometriä kasaan pakkaslenkillä! Olen asettanut itselleni nyt kolmesti vuositavoitteen ja onnistunut siinä joka kerta, tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Rajapyykin ohitettuani keskityin koko ajan enemmän ja enemmän voimaharjoitteluun.

Erinomaisen huono cooper. Juoksin cooperin kuten keväällä ja edellisenä syksynäkin. Se oli oikeasti ihan sitä samaa metrejä myöden.

JOULUKUU

Joulukuussa tein 21 harjoitusta. Tänään niistä viimeisen kuntosalilla.

Vuoden eka päivä oli keskiviikko ja kävin salilla. Tänään on vuoden viimeinen päivä, keskiviikko, ja olin salilla. Ympyrä sulkeutui. Tässä välissä kengät olivat vaihtuneet uusiin ja salikin muuttanut parisataa metriä toiseen suuntaan.

Vuoden aikana juoksin lopulta 1266 kilometriä. Kevät oli omaa luokkaansa, alku- ja loppuvuoden määrissä näkyy se miten painotan talvella enemmän lihaskuntoharjoittelua kuin juoksua.

Jos olisin lähtenyt juoksemaan Hangosta niin 1266 kilometriä tarkoittaa sitä että tänään olisin Inarinjärven rannalla Kaamasessa. Käytännössä jokaisen askeleen otin yksin, paitsi henkisesti niin myös ihan fyysisesti. En jutellut muiden kanssa tai kuunnellut musiikkia, olin omien ajatusteni keskellä. Suosittelen parin sadan tunnin liikunnallista yksinäisyyttä kaikille.

236 harjoituspäivää on sellainen määrä johon olen täydellisen tyytyväinen. Olin lopulta todella terve enkä rikkonut itseäni edes kovimmilla rasituksilla.

Illalla kun lähetän taivaalle tulikukkia, ei tarvitse katua menneestä vuodesta mitään. Toivottavasti ensi vuonna löydän taas oikeita polkuja, hienoja seikkailuja ja ihan tavallisen tasaista elämää.

Kiitos kaikille myötäelämisestä tämän vuoden aikana. Nähdään taas ensi vuonna niin täällä blogeissa kuin ihan oikeastikin.

Innostavaa ja inspiroivaa vuotta 2015 kaikille!

Lumeneita kansalle joka pimeydessä vaeltaa.

Vuoden pimeimpään aikaan voisi olla ihan hyvä hetki keskittyä tarkemmin yhteen ulkoiluun liittyvään seikkaan eli valaistukseen. Esimerkiksi erilaisia otsalamppuja on markkinoilla ihan älytön määrä parin euron pikkulampusta satojen eurojen erikoisvalaisimiin joilla pärjää mukana keikkuvan akun myötä pitkään vaikka maanalaisissa luolissa tai pitkissä ultrajuoksuissa haastavassa maastossa.

Meidänkin taloudesta löytyy aikamoinen määrä erilaisia käsivalaisimia, huomioledejä, pyöränvaloja ja otsalamppuja. Aiemmin otsalamppu ei ole lain mukaan kelvannut pyöränvalaisimeksi ja pelkän otsalampun kanssa fillaroivia on jopa sakotettu. Tämä muuttuu ylihuomenna 1.1.2015 kun uusi tieliikennelain muutos astuu voimaan, asiasta kertoi eilen mm. Yle. Mulla on joskus käynyt niin että syksyllä aikaisin tuleva hämärä on yllättänyt ja olen fillaroinut töistä kotiin jonkun taskusta löytyneen pienen led-taskulampun kanssa kun pyörän kiinteä valo on unohtunut. Jatkossa en siis ole enää paha rötösherra!

Esittelen nyt kolme valonlähdettä meidän perheen kokoelmista.

Sain taannoin syntymäpäivälahjaksi otsalampun juoksulenkkejä varten. Luulin että se on ihan joku kympin peruslamppu mutta avovaimo tunnisti heti nimen ja muisti että Petzlin valaisimia käytetään ääriolosuhteissa kuten vuorikiipeilyssä. Tämä mun lamppuni on Petzl Tikka Plus 2 jonka hinta on noin 40-50 euroa kotimaisissa kaupoissa.

Otsalamppu tuottaa 3x AAA-pariston voimalla 50-70 lumenia eri nettisaittien tiedoista riippuen, valon saa myös himmeämmäksi jollon paristot riittävät jopa 185 tunniksi. Valon kallistuskulmaa saa säätönivelellä muutettua ja se onkin ollut pimeillä poluilla todella hyödyllistä kun on saanut lennosta muutettua miten pitkälle askelten eteen valon haluaa. Lampusta saa päälle myös punaisen LED-valon jolla pystyy lukemaan hyvin karttaa hämärässä esimerkiksi suunnistaessa. Valon saa myös vilkkumaan huomiovalona. Pantaa sekä valon kulmaa ja kirkkautta on todella helppo ja sujuva muutella kesken juoksun hanskatkin kädessä. Eräällä pilkkopimeällä lenkillä pidin valoa aluksi päässä mutta kun siirryin metsästä valaistun autotien pientareelle siirsin sen käsivarteen ja laitoin huomiovalon vilkuttamaan.

Tätä juttua kirjoittaessani googlettelin tietoa lampusta ja huomasin että se on voittanut pari vuotta sitten Kuningaskuluttajan otsalampputestin.

Tämän otsalampun poika sai joulukuun alussa taskukalenteristaan jonne tontut toivat erilaisia ylläreitä. Tarkempia speksejä lumenien määrästä en osaa sanoa mutta sen verran tiedän että Tigerissä myytävän lampun hinta on tasan 3 euroa ja se toimii! Sillä pärjää siis mainiosti ei-niin-vaativissa-olosuhteissa ja onpa sen valossa mm. pulahdettu pilkkopimeään järveen avantouinnille.

Pään ympäri menevässä pannassa on kolmaskin osa joka tulee siis päälaen yli, se lisää otsalampun tukevuutta päässä.

Hinnasta johtuen laatu ei välttämättä ole paras mahdollinen ja pojan kaverilla vastaava lamppu hajosikin nopeasti. Kyse voi olla joko huolimattomasta käytöstä tai maanantaikappaleesta joten ei nyt dumata lamppua liian helpolla - ainakaan tuohon hintaan.

Kolmas lamppu onkin erikoisin ja komein kaikista. Sen joulupukki toi avovaimolle jouluaattona.  Kyseessä ei ole otsalamppu vaan hyvin erikoinen monitoimivalaisin retkeilyyn.

Black Diamond Orbit on piskuinen lyhty joka painuu kasaan ja mahtuu pieneenkin taskuun.

Siinä on avainrengas josta sen saa vedettyä täyteen kokoonsa! Kokoontaitettuna lyhdyn korkeus on noin 10cm, täydessä mitassa 14cm joten ero ei ole suuri mutta sen myötä mm. virtakatkaisin jää suojaan eikä se mene vahingossa päälle taskussa tai repussa.

Hämmentävintä on että lampusta löytyi ohjekirjan selailun jälkeen myös taskulamppu!

Lyhdyn pohjassa on nimittäin perinteinen taskulamppu :)

Lyhty toimii neljällä AAA-paristolla ja valotehoa löytyy mukavasti. Sekä taskulampun että lyhdyn valoa saa nimittäin säädettyä portaattomasti pitämällä virtanappia pohjassa. Kirkkaimmillaan lyhty tuottaa 60 lumenia joka riittää valaisemaan noin 6 metrin alueen ympäriltään eli reilummankin teltan tai autiotuvan. Himmeimmillään valotehon saa lyhdyssä asetettua 4 lumeniin jota patterit pystyvät parhaimmillaan ylläpitämään jopa 70 tunnin ajan.

Taskulamppuna valokeila on maksimissaan 60 lumenia, himmeimmillään tuo 4 lm. Lamppua voi käyttää myös kokoontaitettuna jolloin se menee automaattisesti himmeimpään asetukseen eli toimii esimerkiksi yövalona.

Nyt kun tätä juttua kirjoittaessani tutkin ohjekirjaa tarkemmin niin itse asiassa lyhdyn ja taskulampun saa päälle vaikka samanaikaisesti! :o Kaikkia toimintoja käytetään ja muokataan näppärästi yhdellä napilla eli virtakytkimellä.

Kolmen vuoden takuulla varustettua Black Diamond Orbitia löytyy kaupoista noin 30 eurolla, sitä myy Suomessa ainakin Scandinavian Outdoor Store.

Tämän led-lyhdyn myötä melkein tekisi mieli lähteä saman tien johonkin retkeilyreitille, ripustaa lyhty autiotuvan kattoon ja käydä laverille lepäilemään ja kuuntelemaan takassa rätisevää tulta.

Takas sorvin ääreen, hiki virtaamaan!

Monella tuntuu olevan joulusta huono omatunto. Kun on mässätty kolme päivää - tai kolme viikkoa - niin vaatteet kiristelee ja olo on huono. Itselläni ruokailu pysyi ihan järkevissä mitoissa, en syö rasioittain suklaata tai kieri pois joulupöydästä kun jalat pettää alta. Oikeastaan mun jouluruokailu oli jopa parempaa kuin normaalisti! Kun jouluna ei ollut pahemmin aikatauluja tai puuhaa niin pystyi syömään kolmen tunnin välein. Normaalisti syön usein aivan liian epätasaisin ja pitkin väliajoin, en kehtaa edes kirjoittaa miten usein syön päivän ekan lämpimän ruuan iltamyöhällä...

Söin joulupäivinä iltapalaksi leipiä joissa oli graavilohta, mätiä ja smetanaa, "jälkkäriksi" valikoima erilaisia juustoja. Toki myös hedelmiä ja pähkinöitä, pitkästä aikaa ostin jouluksi kuorellisia saksanpähkinöitä. Kun olin lapsi meillä oli aina jouluisin pussillinen sekalaisia kuorellisia pähkinöitä, niitä sitten yritettiin saada rikki. Joskus saatiin pähkinänsärkijällä, joskus piti hakea vasara :D Nyt meillä on niin rankoilla leuoilla varustettu särkijä että ei tuottanut mitään vaikeuksia, oikeastaan piti olla varovainen jos halusi saada muutakin kuin murusia. Jotenkin ihan eri fiilis availla niitä itse vaikka kilohinta on jostain syystä paljon kovempi kuin kuorettomissa. Eikös sen pitäis mennä just toisinpäin?

Kroppa tuntui siis joulun jäljiltä jopa aika hyvältä, varastot tuli täydennettyä ja energiaa oli tankissa. Hiilarit, protskut ja tyytyväiset ja tyytymättömät rasvat oli tapissa. Joten ei muuta kuin show must go on.

Menin lauantaina iltapäivällä salille ja heti oli tiedossa kunnon paluu arkeen. Etukyykkyjä, pystypunnerrusta, penkkiä, mun tavallinen tiukka kattaus. En tiedä oliko kiloja tullut joulun jäljiltä lisää mutta tuntui että voimaa oli aika mukavasti, en ole varmaan koskaan tehnyt noin kovia vitosia pystypunnerruksessa! Kaiken kruunasi ohjelmassa tähän kohtaan osunut 3000 metrin soutu. Se on lyhyt matka niille jotka ovat kovassa kunnossa ja soutavat paljon mutta kuin maraton mulle. Varsinkin kun conceptin säädin oli tutusti kympissä. Viime aikoina soutu on ollut tosi tahmeaa ja olen jäänyt niin 1000 kuin 2000 metrillä ennätyksistä roimasti. Jäin myös kolmentonnin ennätyksestä kauas mutta 12:42:9 oli ihan hyvä noteeraus. Jaksoin tasaisesti alusta loppuun vaikka hikeä roiskui kuin suihkussa olisi kastunut. Kaikista hienointa oli huomata että en hiipunut lopussa vaan viimeisten noin 500 metrin aikana jopa löysin lisää uusia voimia. Jollain ihmeellisellä tavalla kroppa tottui siihen että ollaan kovilla ja pääsi siitä huolimatta vielä askeleen eteenpäin.

Yksi kuntoilun ja liikunnan hienoimmista oivalluksista ja kokemuksista on kun kohtaa seinän mutta tajuaa että se ei pakotakaan pysähtymään vaan siitä huolimatta pystyy jatkamaan ja jopa vielä koventamaan tahtia vaikka tuntuisi miten raskaalta.

Ensi vuoden aikana tavoitteena on päästä sellaiseen kuntoon että neljän minuutin soutukilometrit ovat myös tuolla kymppitasolla arkipäivää. Olen suunnitellut sitä varten uuden intervalliohjelman joka starttaa alkuvuoden aikana, kirjoitan siitä sitten kyllä lisää. Odotan jo innolla.

Eilen sunnuntaina kävin juoksemassa, päätin edelleen pysytellä lyhyillä matkoilla ja juoksin kolme kilometriä. Tarkoitus oli vetää kevyen leppoisasti mutta kun jo alkumatkasta bongasin kaksi miestä juoksemassa parinsadan metrin päässä niin oli pakko vetää kunnon temmolla jotta pääsen ohittamaan ne :D 6min/km hölköttelyt vaihtui siis noin 4.30min/km raviksi joka tuntui aika kirpakalta lähes kymmenen asteen pakkasessa. Ja kyllähän mä ne lopulta ohitin. Suorastaan pyyhälsin ohi ja jätin ihmettelemään mistä tieltä pöllyävä lumi johtuu ja miten kukaan voi juosta niin kovaa. Vai mitenköhän se menikään...

Jos sää yllätti mut valkealla joululla niin näyttää yllättäneen myös meteorologit. Eilen päivällä piti olla -14C mutta olikin vain kahdeksan astetta pakkasta. Lunta ei pitänyt sataa ollenkaan mutta satoikin aamusta iltaan :D Tänään aamupäivällä oli -20C mutta huomenna onkin jo plussaa ja keskiviikkona ilmeisesti +5C ja vesisadetta. Ihan älytöntä. Jännä nähdä miten liukkaiksi kelit muuttuu ja pitääkö ottaa nastat käyttöön.

Tänään aamupäivällä kävin taas salilla, mukavan vahvalta tuntuu edelleen. Kun on hyvät sapuskat niin eteenpäin menoa ei voi välttää, yritänpä pitää siitä kiinni nyt arkenakin!

Juoksupukin paluu.

Joulu tuli ja nopeasti myös jo meni. Meillä oli hieno rauhallinen joulu, lähinnä syötiin hyvin, leikittiin ja pelailtiin ja tietysti ulkoiltiin paljon. Poika aloitti heti aattoaamun hiihtämällä ympäri pihaa, niin paljon lunta oli odotettu että kun sitä vihdoin saatiin niin siitä otettiin kaikki ilo irti. Illan hämärässä oli hienoa tehdä kävelylenkki rattikelkalla ja katsella jouluvaloja.

Pukki oli tälläkin kertaa sporttisella päällä ja iskällekin oli ilmestynyt paketteja kuusen alle. Yksi paketeista oli tismalleen sama kuin viimekin vuonna ja myös tällä kertaa se oli tosi mieluisa.

Vasemmalla joululahjaselfie vuodelta 2013, oikealla vuodelta 2014

Sain siis samat New Balance M880 tossut kuin viimekin jouluna, vain väri oli vaihtunut. Olen juossut vuoden aikana kengillä noin 1200 kilometriä ja ne istuvat jalkoihini kuin sukka joten oli selvää ettei merkki tai malli vaihdu. Kengästä on olemassa uusi nelosversio mutta pukki ehti vielä hankkimaan samaa vanhaa kolmosmallia joten tämän pitäisi olla ulkonäköä lukuunottamatta täysin identtinen vanhan kenkäparini kanssa. Jotkut eivät ole tykänneet enää nelosesta ja jalkoihin on tullut pieniä vaivoja, voi tietty olla että mulle se sopisi yhtä hyvin kuin nämä kolmosetkin. Miksi vaihtaa kun on löytänyt täydellisen?

Mulla on aina ollut pirteän värisiä juoksupopoja, keltaista ja vihreää joten nämä ovat melkoinen poikkeus. Itse asiassa ihan ekat juoksukenkäni, ikivanhat Nike Airit joilla neljä vuotta sitten aloittelin olivat valkoharmaat joten tämähän on vähän kuin paluuta juurille :)

Vanhoissa kengissä näkyy jo käytön jäljet vahvasti, päälikangas on revennyt ja halkeillut monesta kohtaa. Maastoissa, poluilla ja muissa karkeissa ympäristöissä tapahtuva juoksentelu on tossuille paljon tylympää kohtelua kuin hyvällä säällä kuivalla asvaltilla juokseminen, sellaistahan minä en harrasta!

Vähän vielä mietin koska otan uudet kengät käyttöön, todennäköisesti aika pian. Juoksukengät on käyttötavaraa joten ei niitä hankita hyllyä koristamaan. Ei muuta kuin lumihankeen, mutaan ja kaatosateeseen saamaan kosketusta siihen mitä varten ne on valmistettu.

Suosittelen kaikkia hyvää ja edullista yleisjuoksukenkää tarvitsevia testaamaan tätä New Balancen 880-mallia, kolmosversiota saa noin satasella tai jopa halvemmalla, se on lopulta todella pieni raha laadukkaasta Englannissa valmistetusta juoksukengästä. Tietysti vain kokeilemalla ja kilometrejä kuluttamalla selviää mikä on omaan jalkaan paras, minä olen oman lempparini löytänyt :)

Pukki toi myös juoksusukkia ja juoksutakin!

Olen käyttänyt vanhaa juoksutakkiani nyt neljä vuotta ja se on aivan repaleinen, vetoketjujen vetimet irronneet, saumoja revennyt auki jne. Mutta hyvin kyllä kulkee vielä kovissakin pakkasissa kun en kaipaa kovinkaan lämpimiä kamppeita. Uusi takki vaikuttaa kuitenkin hyvältä, ainakin heijastavaa pintaa on moninkertaisesti vanhaan verrattuna joka on kokonaan musta.

En tiedä onko toi muuten virallisesti juoksupaita? Itselleni juoksupaita tarkoittaa ihan ohutta teknistä vaatetta ja tällainen vähänkin paksumpi on mielestäni takki. Pukki on tainnut hankkia tämän konttiinsa yhdestä aika isosta ja halvasta ruokakaupasta joka myös teemaviikoistaan tunnetaan, juoksu- ja kuntoiluvaatteensa ovat hyvin suosittuja ja niitä löytyy varmasti myös monelta teiltä lukijalta. Nämä kamppeet ovat muuten edullisuudestaan huolimatta pääsääntöisesti erittäin laadukkaita ja raportit kertovat miten ne ovat toimineet erinomaisesti mm. rankoissa ultrajuoksukisoissa.

Joulun jälkeen olen päässyt jo treenaamisenkin makuun mutta siitä lisää vaikka huomenna jos vain mitenkään ehdin kirjoittaa.

Toivottavasti teilläkin oli hieno joulu, nyt lähden lenkille ja sen jälkeen uimaan!

Joulun ihme.

Kävin eilen tekemässä viimeisen punttitreenin ennen joulua. Salilla oli tosi hiljaista, se oli varmaankin loppuvuoden rauhallisin aamupäivä siellä. Kymmenen jälkeen kun menin ei ollut kuin muutama muu, yhdeltätoista tuli jonkun verran lisää. Luulin että moni kävisi liikkumassa ennen joulua ja aamupäivä olisi otollista aikaa kun kouluista on lomat alkaneet ja monella taitaa olla loma- ja muita vapaapäiviä nyt käytössä. Ehkä useimmat olivat sittenkin häipyneet jo joulun viettoon muille maille vierahille.

Treenin jälkeen menin töihin ja jossain vaiheessa huomasin ikkunasta kuinka ulkona alkoi sataa lunta. Täällä oli marraskuussa parina päivänä sentti tai kaksi lunta mutta muuten maa on ollut paljas ja musta joulu on näyttänyt täysin varmalta jutulta. Ehkä se oli jonkinlainen joulun ihme.

Tänään oli vuorossa viimeiset liikunnat ennen joulua enkä olisi voinut kuvitella hienompaa aatonaaton lenkkiä. Miten suuren muutoksen vaivaiset neljä senttiä lunta voikaan tehdä?

Välillä poikkesin tallatulta polulta ihan vain kokeillakseni miltä tuntuu kun kenkä uppoaa lumeen. Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin sitä on ollut jopa ikävä.

Lumi narskui ja pakkanenkin paukkui, mittari näytti viittä tai kuutta mutta tuulen kanssa se tuntui kymmeneltä pakkasasteelta. Hyvin tarkeni vielä lyhythihaisella paidalla, ohuella takilla ja ohuilla trikoilla. Päässä tuntui viiman vuoksi aluksi vähän kylmältä mutta laitoin hetkeksi hupun ja sekin lämpesi. Ilma oli kirpeän raikas, oli tosi hyvä juosta.

Reitin varrelle oli ilmestynyt komeita kynttilöitä ja koska huomenna on jouluaatto tein vakiolenkkiini vielä pienen mutkan lopussa ja kävin katselemassa joulun tunnelmaa.

Nyt on hölkät hölkätty ja niin painonnostokengät kuin juoksutossutkin saavat levätä pari päivää. Joulunakin pitää ulkoilla, vaikka käydä pulkkamäessä, mutta varsinainen urheilu jää väliin. Lauantaina, kun takana on toivottavasti kolme päivää mahdollisimman rentoa oleilua ja herkkujen maistelua, ajattelin aloittaa vähän pidemmän harjoitusputken. Tankissa pitäisi sitten olla polttoainetta ja akussa virtaa.

Laatikot on tehty, kuusi koristeltu ja kohta piparitkin valmiina. Joululaulut ovat meillä soineet marraskuusta asti aamusta iltaan. Olen aina tykännyt joulusta ja nyt kun sen taian saa elää lapsen kanssa uudestaan ja uudestaan niin en koskaan kyllästy siihen. Meidän jouluun ei kuulu stressi tai kiire, tehdään vain se mikä tuntuu hyvältä.

Muut voivat kasvaa aikuisiksi mutta minä en ainakaan lakkaa koskaan uskomasta joulupukkiin.

Tunnelmallista joulua kaikille!

Myrskyssä.

Olen odotellut juoksulenkkiä kovassa tuulessa mutta sellaista ei ole osunut kohdalle. Vaikka sääennustuksissa olisi ollut varoituksia, tuuli ei ole tuntunut kovinkaan kummoiselta. Yksittäinen puuska ei riitä haasteeksi koko juoksulenkille. Tänään ei pitänyt tuulla kovinkaan lujasti mutta kun lähdin juoksemaan, alkoi tuntua kohinaa.

Polun kääntyessä pohjoiseen, kova vastatuuli alkoi todella tuntua. Se tuli suoraan Jäämereltä, vaikka elohopea oli niukasta plussan puolella niin ilma oli hyinen. Kovassa vastatuulessa tuntuu kuin voisi kaatua eteenpäin ilman että oikeasti kaatuisi, rajuimpien puuskien aikana niin on suorastaan pakko tehdä että pääsee eteenpäin. Pellon pientareella ei ole lainkaan suojaa, aavalla tuulen koko voima puhaltaa suoraan kohti. Se menee luihin ja ytimiin ja humisee korvissa niin ettei meinaa kuulla edes omia ajatuksiaan. Henkeä pitää haukkoa oikeassa kohdassa, kuin kroolaisi meren vaahtopäissä. Maininki on tauoton.

Pienen joenuoman varrella näin viime viikolla pimeän laskeuduttua kolme jänistä, nyt seurana on vain yksinäinen orava. Ehkä jänöt eivät tykkää myrskystä, kotikolossa on mukavampaa.

Polku kääntyy ensin länteen ja sitten takaisin kohti kotia, etelään. Myötätuulessa tuntuu kuin mitään tuulta ei olisi olemassakaan mutta kevyelläkin askelluksella vauhti kiihtyy ihan itsestään. Se mikä on hetkeä aiemmin painanut maahan, nostaakin lentoon. Niin elämässä usein käy.

Valkoiset kiteet pistelee poskilla ja maassa on koko ajan hieman vähemmän mustan, ruskean ja vihreän värisiä kohtia. Ehkä joulusta tulee sittenkin valkoinen.

Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!

Rintaani vasten, vereni kautta

kiitää hullujen hevosten laukka.

Suunnaton meri vaahtoaa.

Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!

- Aulikki Oksanen

Spontaani ja rento harjoitusviikko.

Tähänkin viikkoon lähdettäessä mulla oli selkeä perusrunko mielessä miten se tulisi menemään. Omatoimiset puntit maanantaina ja perjantaina, juoksua tiistaina ja torstaina, painonnostoa keskiviikkona. Maanantai menikin vielä suunnitelmien mukaan mutta tiistaiaamuna tuntui taas kurkku limaiselta ja nenää kutitteli joten päädyin jättämään juoksulenkin väliin.

Keskiviikkona oli painonnostokoulun vika kerta mutta siellä en ottanut yhtä ainutta nostoa! Yllättäen ohjelmassa oli jälleen harjoituskilpailut kuten kevätkaudenkin päätteeksi. Olin tuomarina, ajatuksena oli että saisin ekat merkinnät tuomarikorttiin mutta toi oli sen verran epävirallinen kisa, ei ollut edes punnitusta, että jäi nyt se merkki saamatta. Asiallahan ei olisi muuten mitään väliä mutta kansallisella kolmostason tuomarikortilla ei pääse tuomaroimaan juuri missään eikä kakkostasolle pääse ennen viittä tuomaroitua kilpailua. Kohta käy niin että mun pitää lähteä johonkin Lappiin asti metsästämään piirikunnallisia tai jäsentenvälisiä kisoja koska täällä päin ainakin niitä on todella harvoin! :D

 En usko että olisin nostanut tuossa harjoituskisassa vaikka en olisi tuomaroinut. Aion jonain päivänä nostaa painonnostolavalla kisatapahtumassa mutta haluan tehdä sen sitten kun aika on sopiva. Voi olla että siihen menee 5, 10 tai 50 vuotta mutta mulla ei ole hyvä fiilis yrittää nostaa maksimirautoja ellen ole sinut tekniikan kanssa. Tällä hetkellä se tilanne on vielä aika kaukana.

Tiistai ja keskiviikko meni siis ilman harjoituksia joten viikkosuunnitelma meni sitten samalla uusiksi. Kävinkin siis salilla eilen torstaina tekemässä viikon toisen voimatreenin. Sekä maanantaina että torstaina otin harjoituksen lopuksi 2000 metrin kovatehoisen soudun joten ne oli kyllä rankkoja keikkoja molemmat. Muuten viime viikot ovat olleet tosi kevyitä. Samoin oli itse asiassa koko marraskuu ja lokakuukin maratonia lukuunottamatta. Se johtuu pelkästään siitä että olen juossut vähän kilometrejä, salilla olen kyllä mennyt koko ajan lähellä maksimeja. En ole koskaan mennyt näin pitkään näin kevyesti ja se on vähän raskasta henkisesti kun usko omaan kondikseen on koetuksella. Pääsenkö vielä kunnon pitkien lenkkien juoksurytmiin?

Tänäänkin improvisoin ja juoksulenkki oli jotain ihan muuta kuin yleensä. Lähdin liikkeelle jo ennen yhdeksää aamulla mikä on mulle oikeasti tosi aikainen aika! Olen juossut elämässäni ehkä pari-kolme kertaa aamulla :D Mulle sopivampi aika on aamupäivä, kymmenestä kahteentoista.

Eilen oli satanut lunta, sitten räntää ja läpi yön vettä. Kadut olivat liukkaita mutta ulkoilutie halki metsän oli ihan hyvässä kunnossa, vähän sohjoa mutta pito oli hyvä melkein koko ajan. Olen juossut tuolla satoja ja taas satoja kertoja mutta viime viikkoina hölkötellyt toisessa paikassa. Tuntui hassulta että paikka tuntui tuoreelta vaikkan muistan kyllä edelleen jokaisen kiven, puun ja mutkan.

Taivas oli vielä pimeä ja sateinen sumu leijaili metsän yllä, tunnelma oli tosi hieno. Oli raikas ja helppo hengittää. Sademetsä. Aamu alkoi sarastaa ja valoisuus lisääntyä mitä pidemmälle juoksin. Pimeässä on täysin erilaista juosta aamulla kuin illalla vaikka pimeän voisi luulla olevan aina samanlaista. Ei se ole.

 Voisin juosta viikonloppuna vielä jonkun lenkin ja toki jouluviikollakin ehtii harjoittelemaan. Viikonloppuna pääosassa on kuitenkin vähän muut jutut, teen pojan kanssa laatikoita ja käydään ostamassa kuusi. Metsälenkeillä on monesti tullut bongattua potentiaalisia joulukuusia mutta taidan jättää omat sahailut kuutamossa väliin ja ostaa tänäkin vuonna joltain paikalliselta viljelijältä ;)

Yrit ny edes!

Vuodenvaihde lähestyy ja monilla on varmasti mielessä uusia harrastuksia joita voisi aloittaa. Mun mielestä oikea aika tehdä jotain uutta on ihan koska tahansa mutta täytyy myöntää että tammikuu on aika houkutteleva. Monissa urheilulajeissa seurat ja muut liikuntaryhmät mainostavat miten mukaan voi tulla koska tahansa mutta silti aina kun uusi kausi tai vuosi alkaa tulijoita on paljon enemmän kuin muuten.

Olisin itsekin voinut aloittaa painonnostoharjoittelun koska tahansa mutta päätin odottaa viime vuoden vaihteeseen ja uuden "lukukauden" alkuun. Se oli ihan hyvä ratkaisu, oli helppo mennä mukaan kun iso osa muistakin oli ekaa kertaa treeneissä. Silti on ollut tosi hienoa huomata että uusia harrastajia on tullut pitkin vuotta mukaan, varsinkin ilman kunnollista liikuntataustaa se vaatii uskallusta ja heittäytymiskykyä.

Mulla on mielessä aika paljonkin urheilulajeja joita olisi hauska kokeilla mutta ei ole vain tullut lähdettyä liikkeelle. Toisaalta kynnys on koko ajan madaltunut, säännöllinen liikunnan harrastaminen paitsi kohentaa kuntoa ja mielialaa niin nostaa myös itseluottamusta. Uuteen on valtavan paljon helpompi lähteä mukaan kuin ennen. Toivottavasti se näkyy jatkossa myös täällä blogissa ja ens vuoden aikana voin kirjoitella vaikka surffaus- tai boulderointikokeiluista.

Viitseliäisyyden ja rohkeuden puute ja toisaalta pelko epäonnistumisesta taitaa olla ne suurimmat haasteet. Mun mielestä on ihan selvä asia että uutta ja aiemmin tuntematonta asiaa ei voikaan heti hallita vaan siinä menee aikaa.

En ollut lapsena kovinkaan liikunnallinen, vaikka moni asia kiinnosti niin ne jäivät käytännössä kokeilematta. Vasta oman lapsen myötä olen päässyt kunnolla kokeilemaan luistelua, uimista tai hiihtämistä. Aluksi minä olin opettaja mutta nyt roolit ovat alkaneet kääntyä toisin päin. Poika sukeltelee jo altaan pohjaan ja tsemppaa iskää uskaltamaan laittamaan pään veden alle jotta voidaan moikata toisiamme pinnan alla.

Viimeiset pari vuotta poika on yrittänyt saada mua tekemään kuperkeikkaa ja kädestä pitäen opastanut miten pitää toimia. En ole uskaltanut. Lapsena vanhemmat pelottelivat miten niskat murtuvat jos ei tee sitä oikein - tämän tyyppisistä "ohjeista" olen oppinut toimimaan oman pojan kanssa päinvastoin. Kaikista vaarallisimpia älyttömyyksiä lukuunottamatta kaikkea saa kokeilla vaikka riski pienelle pipille olisikin olemassa. Arkuus ja epävarmuus kantaa helposti pitkälle läpi elämän, uskon että sama koskee myös kannustamista ja tsemppaamista.

Satu kirjoitti blogissaan viime viikolla pelon voittamisesta. Kuinka ollakaan meitä yhdisti sama epävarmuus kuperkeikkojen tekemisen suhteen. Kun olin lukenut tuon kirjoituksen, menin kokeilemaan. Tein ensin yhden, sitten toisen ja kolmannen. Siinä ei ollut mitään pelättävää tai vaikeaa. Kiitos Satu! En tiedä kohentaako kuperkeikkojen osaaminen elämänlaatuani mutta se että tein jotain mitä en ollut koskaan kunnolla uskaltanut tehdä on taas yksi pieni askel eteenpäin. Kun uskaltaa kiivetä pienelle kukkulalle voi alkaa haaveilemaan vähän isommasta mäestä, tunturista ja lopulta vuoresta.

Kaikki pelot ei ole mitään isoja mörköjä, monella on joku pieni asia jota kohtaan on syntynyt ylitsepääsemätön henkinen este.  Yllättävän monella se on esimerkiksi tasajalkahyppy. Hyppy onnistuu pelkällä lattialla mutta jos pitäisi hypätä jonkin matalankin korokkeen päälle tai esteen yli niin homma hajoaa. Jos vain haluaa, tuostakin esteestä pääsee kirjaimellisesti yli. Ensin voi hypätä maton reunan yli, sen jälkeen kynnyksen. Sentti kerrallaan. Pelon takana on varmasti monilla tässäkin tapauksessa ajatus epäonnistumisesta joka johtaisi kolahdukseen tai kaatumiseen. Kannattaa hypätä vaikka tahallaan päin matalaa estettä niin huomaa että luita ei murru eikä käy mitään pahaa. Ihan niin kuin kuperkeikassakaan ei murru niska.

Yrit ny edes, niinku tääl päi sanotaa.

CrossFit Winter War 2015 - karsinnan viimeinen vaihe menossa.

Suomen suurimman ja merkittävimmän crossfit-kilpailun karsinta on edennyt viimeiseen vaiheeseen, skaba on sopivasti jälleen paketissa ennen joulua. Toinen laji, tempausten ja burpeiden 12 minuuttia kestänyt yhdistelmä, oli totutusti sopiva laji niille jotka ovat olleet muutenkin vahvoilla. Ensimmäisessä lajissa vakuuttavasti ylivoimaisen tuloksen tehnyt CrossFit Porin omistaja ja päävalmentaja, Games-kilpailija vuodelta 2011 Tuomas Vainio vei myös toisen lajin nimiinsä. Ilahduttavasti tuosta suorituksesta on myös videota tarjolla:


Winter War - WOD 2 Tuomas Vainio from Riku Kuparinen on Vimeo.

Ilman suorituksen näkemistä voisi kuvitella että hurja määrä toistoja, tässä tapauksessa 136 toistoa 12 minuutissa, tarkoittaisi älytöntä repimistä ja riuhtomista äärirajoilla. Vainio tekee suorituksen itse asiassa hyvin rauhallisesti, burpeet ovat suorastaan palauttelua koska ne tehdään rauhallisella tahdilla pienimmällä mahdollisella energiankulutuksella. Tuomas on loistava painonnostaja ja juuri se tekee isoimman eron tässä lajissa. Hän käyttää 20x 40 kilon tempaukseen 55 sekuntia, 15x 50 kilon tempaamiseen tasan 1 minuutin, 10x 60 kilon tempaamiseen 45 sekuntia ja 5x 70 kilon tempaamiseen 27 sekuntia. Lopussa hänellä on aikaa peräti 3 minuuttia ja 25 sekuntia tehdä tempauksia 80 kilolla ja niitä tulee peräti 26 kappaletta!

Karsinta on painottunut vahvasti painonnostoliikkeisiin, ekassa lajissa oli rinnallevetoja, tässä toisessa näitä tempauksia ja kolmannessa etukyykkyjä:

Laji 3, osa 1:

90 sekunnin välein 3 etukyykkyä kasvavalla painolla

Miehet:
60-70-80-90-100-105-110-115-120-125-130-135-140-145-150-155-160-165-170-175-180-185-190-195-200

Naiset:
40-45-50-55-60-62.5-65-67.5-70-72.5-75-77.5-80-82.5-85-87.5-90-92.5-95-97.5-100-102.5-105-107.5-110

Tämän jälkeen kahden minuutin tauko ja:

Laji 3, osa 2:

Kolmen minuutin aikana mahdollisimman pitkä aika käsinseisontaa neliömetrin alueella. Urheilijalla on käytössä viisi (5) yritystä, joiden yhteenlaskettu sekuntimäärä on osan tulos.


Voimanostoa ei tosiaan tämän vuoden karsinnassa nähty lainkaan vaan painonnostoliikkeet ja niiden osat tulivat hyvin tutuiksi. Parhaat crossfit-urheilijat ovat lähes poikkeuksetta myös erinomaisia painonnostajia joten tämä sopii lajin henkeen varsin hyvin. Vainio on tunnetusti 200 kilon kyykkääjä mutta on mielenkiintoista nähdä miten tällaisessa viiden kilon välein menevässä ladderissa riittää paukkuja.

Käsinseisonta on taito-osuus jota onkin jo odoteltu, käsilläkävelyä ja käsinseisontapunnerruksia on nähty viime vuosien kisoissa mutta staattista paikallaan oloa en ainakaan itse muista kisa- tai karsintalajeista.

Viimeisen lajin myötä jännitys tiivistyy sen kohdalla ketkä 40 naista ja miestä selviävät Tampereen suureen finaaliin. Leaderboard kertoo että erityisesti naisten sarjassa moni aiemmilta vuosilta tuttu nimi on muutaman pisteen marginaalissa viimeisistä kisalipuista.

Kisat ovat erinomainen tapa mitata omaa kehitystään ja on ollut hienoa huomata miten moni kisaaja on nostanut tasoaan taas uudelle tasolle. Mainiota Puolet Jennin elämästä-blogia kirjoittava CrossFit Oulun Jenni Puoliväli esimerkiksi on tällä hetkellä hienosti karsinnassa viidentenä, viime vuonna hän oli finaalissa 31. ja karsinnassa 16. Kun samalla kilpailijoiden taso on mennyt kovasti eteenpäin niin voi varmasti olla tyytyväinen siihen duuniin mitä on tullut tehtyä. Tsemppiä Jennille ja kaikille muillekin viimeiseen rypistykseen!

"Mihin lihakseen toi vaikuttaa? Kaks, viis vai kahdeksanjakoinen ohjelma?"

Tänään aamupäivätreenin yhteydessä salilla sattui jännä tapaus. Tein pystypunnerrusta käsipainoilla kun vieressä istuva - ja pystypunnerrusta tekevä - vanhempi lihaskimppu nousi ylös ja alkoi antamaan vinkkejä miten kyynerpäiden pitää olla jotta saa paremman tuntuman johonkin tiettyyn lihakseen eikä vaikutus osu lähinnä rintalihakseen. Oli käynyt kuulemma just jossain koulutuksessa asiasta. Mukava heppu, juteltiin muutenkin harjoittelusta. Näytti hämmentävästi ihan nuoren Robert de Niron vanhemmalta versiolta, suoraan Kuin raivo härkä-elokuvan nyrkkeilykohtauksien Jake La Motta. Kun se oli katsellut pari sarjaa mun tekemistä ja löytänyt aika paljon muutettavaa niistä kyynärpäiden asennosta, se teki omat pystärinsä loppuun ja totesi ettei sillä itselläänkään tainnut nyt mennä oikein - ja että vaikutusta on sitten johonkin toiseen lihakseen jos ei nyt sitten just siihen haluttuun olkavarren sivuttaiseen pitkään lihakseen.  Vai mikä se nyt oli.

Pari muutakin keskustelua joita jokin aika sitten seurasin sai tajuamaan asioita joita ei tule edes mietittyä. Vaikka siellä salilla samojen rautojen parissa pyöritään niin on selvästi olemassa kaksi koulukuntaa. Ne jotka haluaa tuntumaa siihen tiettyyn lihakseen ja ne jotka pyrkivät suorituskyvyn ja yleisen toimintakyvyn kohentamiseen.

Reiden loitontajat ja lähentäjät on mulle täyttä hepreaa. Olen tehnyt jalkaprässiä mutta yhtä hyvin voisin elää ilman sitä. Eikö kyykyt riitä harjoittamaan jalkoja tarpeeksi monipuolisesti kun tekee sopivalla sekoituksella etu- ja takakyykkyä? Vai onko tylsää jos ohjelmassa on neljä liikettä kahdenkymmenen kolmelle eri päivälle jaetun sijaan?

Etu/takakyykky, maastaveto, penkki, leuanveto. Vatsoja. Eikös se ole aikalailla siinä?

Kyllähän minäkin teen muita liikkeitä mutta en tiedä saako niistä oikeasti mitään merkittävää lisähyötyä. Pitää mielen virkeänä ja touhun monipuolisena. Esimerkiksi tällä hetkellä kun ehdin tekemään kolme voimaharjoitusta viikossa jako on seuraavanlainen:

- yhtenä päivänä isoja liikkeitä: etukyykky, pystypunnerrus, penkki, leuanveto jne.
- yhtenä päivänä painonnostotreenit valmentajan johdolla eli käytännössä tekniikkaharjoitus
- kolmantena saliharjoituspäivänä iso liike (etukyykky) lihastenherättäjänä alkulämmittelyn jälkeen ja sitten pienempiä liikkeitä käsipainoilla, taljalla jne. Sellainen päivä mulla oli tänään.

Olen siis treenillisesti kahden koulukunnan välissä mutta ajattelussa täysin suorituskyvyn kehittämiseen mieltynyt. Uskon että se harjoitus jossa teen isoja liikkeitä kehittää mua eniten - olen kuitenkin yhtä varma että niistä pienemmistäkin liikkeistä on lihaksistolle hyötyä.

Kun teen pystypunnerrusta, haluan että painot nousevat ylös. Mua ei kiinnosta yhtään mihin lihakseen kohdistuu kehittävä vaikutus. Mulle oikea tekniikka tarkoittaa ennen kaikkea turvallista tekniikkaa, sitä että selkä ei ole mutkalla tai muuten pakka hukassa.

Lopulta kyse on siitä mitä haluaa, veistoksellisen habituksen vai lihasvoiman äärimmäisen rajapyykin omaan kehoon sullottuna. Tai jotain ihan muuta.  Jos ei tiedä mitä haluaa niin eipä sekään ole vaarallista, tervetuloa väliinputoajien junaan miettimään suuntaa mihin puksuttaa. Täällä on ihan hyvä olla, eteenpäin mennään tälläkin raiteella.

Seitsemän harjoitusta kuudessa päivässä!

No niin, nyt on aika mahtava putki takana. Silloin tällöin olen harjoitellut kuutena tai seitsemänä päivänä peräkkäin mutta silloin harjoituksia on ollut tasan yksi päivässä. Keskiviikon eka tupla toi mukanaan aika hienon saldon:

su 7 km juoksua
ma salitreeni
ti 7 km juoksua
ke 3 km juoksua + painonnnostoharjoitus
to 3 km juoksua
pe salitreeni

Rasitukseltaan viikko oli kuitenkin kevyt, juoksulenkit oli paitsi lyhyitä niin myös temmoltaan kohtuullisen rauhallisia eikä kovimpia anaerobisia harjoitteita ollut kuvioissa myöskään salilla. Eilen juoksulenkillä otin 3x 300 metriä kovaa, juoksin lenkin muuten noin 5.00 - 5.30 min/km vauhtia mutta noi vedot varmaan noin neljän minuutin temmolla.

 En tiedä johtuuko tästä lämpimästä ja nyt myös kosteasta talvesta mutta taas tuntuu olen vähän limaa tai jotain muuta skeidaa pöntössä, eilen illalla tuli kröhittyä ja pieniä limanpaloja irtosikin. Intervallit ja muut kovat anaerobiset harjoitteet irrottavat limaa ja tavallaan nostavat pintaan jos jotain pientä lentsun aiheuttamaa karstaa on moottorissa. Tänään salilla päässä vähän humisikin ja pumppu hakkasi normaalia kovempaa enkä tehnyt suunniteltua treeniä kokonaan. Noin puolen tunnin setti eli alkulämmöt ja 5x5 raskasta etukyykkysarjaa riittivät. Nyt värkkäilin rakkaalla Skopecin generaattorilla uuden ohjelman talven ratoksi keskiviikkona nostamani uuden maksimin arvoilla.

Saako viikonloppuna vähän huilailla? Urheilun parissa tottakai ;)

Maksimimyrsky - ei kahta treeniä päivässä hyvän sään aikana.

Innostuin viikonloppuna kun selailin alkavan viikon sääennusteita. Keskiviikolle lupailtiin kunnon myräkkää, kovaa tuulta ja sadetta. Jes, pääsisin vihdoin juoksemaan varsinaisella koiranilmalla. Muistin  kuitenkin heti että keskiviikkona olisi myös painonnostoharjoitukset. En ole koskaan tehnyt kahta treeniä samana päivänä..

Mikäpä siis olisi parempi syy tai hetki tehdä se ekan kerran. En ajatellut juosta kovinkaan pitkään, vain muutaman kilometrin hölköttelyn, just sen verran että saa nautiskeltua olosuhteista. Neljän maissa laitoin tossut jalkaan ja juoksukamat päälle. Sade vihmoi ja isoja lätäköitä oli joka paikassa. Tuuli oli kuitenkin pettymys. Reilun kolmen kilsan aikana päälle iski vain muutama kovempi puhuri mutta kaukana oli rajuimmat tuulilenkit joissa tuntuu että ei liiku yhtään eteenpäin ja juoksutakki muuttuu purjeeksi. Ilma oli myös aika lämmin, varmaan juuri tuulen suunnan takia. Ehkä tuulen olisi pitänyt saapua mereltä jotta se olisi tuntunut, etelätuuli ei ole länsirannikolla tylyin mahdollinen. Jossain Hangon Bellevuella on ollut varmaan mahtavat tyrskyt! Uutisten mukaan pohjoisella Itämerellä on mitattu yli 10-metrisiä aaltoja jotka on näillä seuduilla aika harvinaisia.

Parinkymmenen minuutin juoksentelun jälkeen menin kotiin vaihtamaan kuivaa ylle, haukkasin vähän välipalaa ja siirryin painonnostosalille. Siellä ei kyllä kulkenut aluksi yhtään. Tempauksissa heti eka lämmittelynosto tyhjällä tangolla tippui eteen :D Eikä paljon parempaa ollut luvassa jatkossakaan, tarkoitus oli nousta yksittäisillä nostoilla pikkuhiljaa kohti maksimeja niin työnnössä kuin tempauksessa.  Tuollainen ei sovi mulle yhtään kun tekniikka on niin heikko, paljon parempi olisi ollut ottaa useamman toiston yhdistelmänostoja joilla saa liikkeen sisäistettyä taas viikon tauon jälkeen. Vanhat maksimit tuli ylös mutta niin heikolla tekniikalla ettei juuri innostanut. Hämmentävintä oli kun joku nosto meni takaa yli mutta juoksin sen kiinni taaksepäin askeltamalla! Näin käy usein kun painot jäävät eteen mutta vastaavaa en ole koskaan tehnyt taaksepäin  enkä muista muidenkaan tehneen. Uskomatonta että sain pidettyä ne ylhäällä.

Sen sijaan lopun voimaosuudessa, etukyykyissä, oli ihan eri meininki. Tässäkin annettiin ohjeeksi nousta ykkösmaksimiin ja sehän passasi, viimeisten kuukausien aikana olen noussut viikko viikolta ja sarja sarjalta kohti uutta huippua ja sen huipennus oli sitten edessä eilen. Ensin reilut kymmenen prossaa lisää vanhaan maksimiin, tuli yllättäen kevyesti ylös. Sen jälkeen pienen pähkäilyn jälkeen otin yli 20% kesän maksimiin lisää ja sekin tuli aika helposti syvästä pohjakyykystä ylös! Jes!! Valmentaja sanoi että ois voinut heittää vaikka kymmenen kiloa vielä lisää ja sekin olisi tullut :D Vähän epäilen mutta ei varmaan sekään olisi ollut kaukana. Ei nuo raudat vielä painaneet rinnalla yhtään mitään ja kun jatkossa tuntuma toivottavasti vain paranee niin niitä kymmeniä kiloa voi ehkä ihan oikeasti latoa kiihtyvällä tahdilla lisää tankoon.

Jalat on edelleen isossa mittakaavassa heikot mutta ei se haittaa. Tiedän että koko ajan mennään oikeaan suuntaan ja kehitystä tulee ihan oikeasti. Muutamassa kuukaudessa parikymmentä prossaa lisää tehoa on selvä merkki siitä että duuni on kannattanut ja jerkkua on tullut lisää. Hitaasti mutta varmasti kohti uusia enkkoja!

Ei muuta kuin tyrskyä ja turbulenssia kehiin, täältä tullaan! :)

Winter War 2015 karsintojen toinen viikko - Tuomas on palannut!

Eka laji on takana ja toinen julkistettu. Sunnuntai-iltana umpeutuneen deadlinen myötä on myös selvillä ketkä ovat mukana kilvoittelemassa kisapaikoista.

Suurin ylläri löytyy miesten listan kärjestä, Porin karhu Tuomas Vainio on palannut! Viimeksi vuoden 2013 alkuvuodesta Tuomas on kisannut, silloin gamesien open-vaiheessa, mutta onneksi mies on kuntoutunut monista loukkaantumisistaan niin että kisailu on vielä mahdollista. Paluu oli harvinaisen komea, hän teki järjettömät 292 toistoa! Siinä on tasan kaksikymmentä enemmän kuin toiseksi tulleella Björn Kullbergilla. Myös Björn teki paluun, hän ei ollut viime vuonna winter warissa mukana mutta monet varmasti muistavat miehen jo ekoista SM-kisoista Porissa tammikuussa 2012 ja ekoista Tampereen kisoista 2013. Kolmantena ja neljäntenä tuloslistalla oli tietysti pari Mikkoa, Aronpää ja Ojala.  Ikävä kyllä sitä kolmatta eli Salmelaa ei listoilta löydy.

Ei voi muuta kuin toivoa että helmikuussa Tampereella nähdään finaalissa niin Aronpää kuin Vainiokin, siinä olisi tasan puolet suomalaisista games-kilpailijoista.

Crossfit Keravan Mila Nurminen oli naisten ykkönen, hänen komeaa suoritustaan voi ihalla  youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=oC6AXE7Mhu0 . Kärkikolmikon täydensivät Turun tykittäjät Laaksonen & Leppänen. Tänä vuonna naisten kärkiviisikkoon tai kymmenikköön tulee rutkasti uusia nimiä sillä moni kova tekijä on poissa. Painonnostolavoilta tutut Essi Koskinen ja Saara Leskinen ovat poissa, samoin regionalseissa keväällä mukana ollut Heidi Horelli. Janika Jalonenkaan ei osallistu karsintoihin. Koskisen Essi on ollut mukana painonnoston maajoukkueleireillä ja Saara Leskinen kilpaili pari viikkoa sitten Kyproksella alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa sijoittuen hienosti seitsemänneksi tuloksella 76kg + 97kg, mainioita rautoja alle 58-kilon sarjan nostajalle.

Toinen karsintalaji on nimenomaan painonnostoa, vuorotellen tempauksia ja burpeita.


Winter War 2015 - Karsintalaji II from Valtteri Auvinen on Vimeo.

12 min AMRAP:

20 Tempaus (40kg/25kg)
15 Yleisliike tangon yli (käsien irrotus lattiasta ala-asennossa)
15 Tempaus (50kg/30kg)
15 Yleisliike tangon yli (käsien irrotus lattiasta ala-asennossa)
10 Tempaus (60kg/35kg)
15 Yleisliike tangon yli (käsien irrotus lattiasta ala-asennossa)
5 Tempaus (70kg/40kg)
15 Yleisliike tangon yli (käsien irrotus lattiasta ala-asennossa)
Niin monta tempausta kuin mahdollista (80kg/45kg)

Jos tempauksia ei enää irtoa niin tehdään työntöjä joiden määrä ratkaisee mahdollisessa tasatilanteessa.

Tempauspainot ovat maltillisia ja varmasti iso osa kilpailijoista tekee ne raakana. Hyvä tempaustekniikka nousee silti avainasemaan kun painoja ei tarvitse voimalla repiä vaan ne lentävät pään yläpuolelle kuin itsestään ;)

Kärkinimet ovat hyviä tempaajia, on kyseessä sitten miesten tai naisten sarja, joten ehkä eroja tulee lähinnä suorituksen järkevässä tauotuksessa ja suunnittelussa, vaihtaako painot ennen vai jälkeen burpeiden tai millaisiin sarjoihin tempaukset jakaa.

Karsinnassa on mukana jälleen ennätysmäärä kilpailijoita, 227 miestä ja 157 naista. Viime vuonna karsintoihin osallistui 169 miestä ja 139 naista joten molemmissa sarjoissa alkaa olla mukavasti leveyttä. Myös taso on ekan lajin perusteella aiempaa kovempi, viime viikon karsintalajissa miehet saivat vuosi sitten keskimäärin noin 190-195 toistoa ja naiset 170-175, nyt lukemat ovat miehillä noin 200 ja naisillakin suunnilleen 195! Juuri tätä olen odottanutkin, crossfit-kisoissa on ollut naisten puolella aiemmin aika kirjava taso kun osallistujia on ollut selvästi vähemmän kuin miesten puolella mutta nyt tuo ero on katoamassa. Toivotaan että sama ilmiö näkyisi myös painonnoston puolella jossa miesten ja naisten sarjojen sisäiset tasoerot ovat aivan eri luokkaa esimerkiksi SM-kisoissa.

Ei muuta kuin tempaamaan, sitäpä lähden minäkin nyt painonnostosalille tekemään! :)

Viikonloppu järven rannalla.

Viikonloppu alkoi perjantaina salilla, olin vähän kahden vaiheilla menenkö vai en. En ollut ehtinyt tekemään viikon aikana yhtään omaa voimatreeniä ja oli kova hinku päästä kokeilemaan etukyykyllä uutta maksimisarjaa. Toisaalta aikaa ei ollut nytkään hirveästi käytössä koska oltiin lähdössä puolenpäivän aikaan johonkin. Mulla ei ollut hajuakaan minne, avovaimo oli järkännyt ohjelmaa meidän vuosipäivän kunniaksi.

Treeni kulki hyvin vaikka piti skipata tosiaan tuon ajanpuutteen vuoksi joitain liikkeitä. Tärkein tuli kuitenkin tehtyä: etukyykkyä 5x 80% , 5x 85%, 5x 90%, 5x 95% ja lopulta 5x 100%! Vanha ykkösmaksimi päivittyi siis vitoseksi. Uutta ykköstä pitää testata kunnolla viimeistään ens viikolla, tuliskohan noin kymmenen prossaa lisää? Tosi siistiä.

Sitten tosiaan lähdettiin reissuun. Puolisen tuntia ajamista ja oltiin perillä. Yllätykseksi paljastui..

Huvila järven rannalla :)

Ilma oli tutun harmaa mutta siitä huolimatta näissä maisemissa mieli lepää. Arvatkaapa paljonko kello on tässä kuvassa? Vähän yli kolme päivällä.. Kun valoa ei ole mihinkään aikaan päivästä niin eipä ulkona ainakaan peruskännykällä saa kovin loistavia kuvia. No, nämä riittää mulle ihan mainiosti.

Rantasaunassa ei ollut sähköjä joten lämmittelin sitä illan hämyssä otsalampun ja kynttilöiden valossa. Kun on kauempana asutuksesta - pari kilometriäkin on yllättävän paljon - niin pimeys on ihan erilaista kuin kaupungissa. Ikävä kyllä tähtitaivaasta ei ollut tietoakaan kun sää oli totutun pilvinen.

Tihkusateessa virittelin nuotion saunan edustalle, makkara paistui ja maistui saunomisen lomassa.

Aamulla tuntui ettei päivä valkene millään, joskus yhdeksän-kymmenen maissa harmaaseen tuli ehkä asteen kirkkaampi sävy :D Tajuttiin jossain vaiheessa että terassillahan on itse asiassa ovi toiseenkin saunaan ja sytyttelin pesään tulen aamusaunaa varten.

Illalla avovaimo oli käynyt uimassa otsalampun kanssa mutta itse kävin kastautumassa vasta aamulla. Rantasaunasta olisi ollut takuulla paljon mukavampi pulahtaa koska kävelymatka oli ihan jäätävä. Uimatossut on ihan pakollinen juttu talviuimareille mutta enpä tajunnut niitä pakata kun en tiennyt yllärin luonnetta. Vaikka ilma oli 3-4 astetta lämpimän puolella niin maa tuntui jääkylmältä. Veteen menoa melkein odotti kun se tuntui maahan verrattuna jaloissa lämpimältä :D Illalla piskuinen järvi oli ohuen jääriitteen alla mutta yölliset sateet olivat sulattaneet ne pois.

Ylläri oli siis aivan mahtava ja kroppa ja mieli lepäsivät.

Sunnuntaina oli paluu liikunnan pariin. Lähdin juoksemaan seitsemän kilometrin lenkkiä kolmen jälkeen ja ilma hämärtyi koko ajan. Lenkin lopussa oli puuston välissä kulkevaa maastopolkua, pitkospuita ja peltojen halki kulkevia vettyneitä sorateitä. Silmä tottui hetki hetkeltä vähenevään valoon, muuten olisi ollut todella hankalaa havainnoida ja nähdä missä kulkee. Mieleenpainuvia hetkiä hämärän rajamailla, täydellisen harmauden kruunasi koko lenkin ajan taivaalta vihmonut sade.

Tuntuu että saan nyt jokaiseen treeniin jotain erityistä - tai sitten vain tykkään kokea pienetkin asiat isosti. Taito kai sekin.

Todellista suomityyliä tänään telkkarissa - Finnsurf!

Pikkunassikkana muistan miten cool ja myyttinen laji surffaus oli. Petyin aina kun törmäsin sanaan surf koska Suomessa sana tarkoitti purjelautailua. En tajunnut sitä yhtään, pelkkä lauta oli se juttu. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää että lainelautailu ei ole suomalainen harrastus. Jossain mökkijärvessäkin voi sopivalla tuulella edetä purjelaudan kanssa mutta pelkällä surffilaudalla - ei mitään tsäänssiä. Havaijilla, Australiassa, Polynesiassa, Kaliforniassa, Etelä-Afrikassa.. siellä missä palmupuut on puita vaan.

Jossain vaiheessa tajusin että itse asiassa surffaus Suomessa on mahdollista jos vain löytyy asennetta ja kärsivällisyyttä.

http://www.finnsurf.fi/photos/

Näistä ihmisistä kertoo erinomainen dokumentti Finnsurf. Yle esitti sen vuosi sitten itsenäisyyspäivänä ja olin myyty.

Finnsurf on loistava dokkari intohimoisista ihmisistä jotka tekevät kaikkensa jotta pääsevät aallonharjalle. Eräs dokumentin henkilöistä tekee ympäripyöreitä duunipäiviä 2-3 eri työpaikassa jotta voi asua kuukausia rannoilla joissa täydelliset aallot ovat arkipäivää. Suomen pimeässä ja kylmässä seurataan myös tarkasti sääennustuksia koska kun syysmyrskyt jylläävät, suunta otetaan kohti tarkoin valittuja spotteja joissa paksuimmilla märkäpuvuilla pystyy monen tunnin ajomatkan jälkeen ottamaan ehkä parinkymmenen minuutin vedon.


Finnsurf Trailer from PABLO FILMS on Vimeo.

Finnsurf on niin visuaalisesti, äänimaailmaltaan kuin sisällöltäänkin huikea paketti. Se iski muhun suuren kipinän, ei vain surffaamiseen vaan myös elokuvantekoon! Jos mulla olisi mahdollisuus lähteä tekemään elokuvaa niin se olisi todennäköisesti monelta osin juuri sitä mitä Finnsurf edustaa. Jos lukijoiden joukossa on elokuvantekijöitä ilman aihetta niin mulla olisi käsikirjoitus mielessä valmiina! :)

Yle Teema esittää Finnsurfin tänään 8.12. epäinhimilliseen aikaan, maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 0.35. Jos silmäluomet ei pysy auki tai digiboksi ei tallenna niin ohjelma ilmestyy myös Yle Areenaan.

Keskiviikolle on lupailtu syksyn kovinta myrskyä, voi olla että märkäpuvut ja laudat on jo monella valmiina tositoimiin.

Viiden tähden lahjavinkki: Suomen rotkot.

Joskus kohtaa sellaisen teoksen että mykistyy. Joku elokuva, levy tai kirja on pienintäkin yksityiskohtaa niin lähellä täydellisyyttä että ylisanoja on vaikea välttää. Viimeksi kirjojen kohdalla niin kävi Pyöräilyn klassikkonousujen kohdalla. Reilun vuoden takainen arvosteluni on yhtä kohdallaan tänään ja suosittelen harkitsemaan kirjan hankkimista pukin konttiin - vaikka ihan itselle ja vaikka pyöräily ei kiinnostaisikaan. Nyt on olemassa myös kotimainen teos josta voi käyttää monia samoja määreitä. Kirja joka kuvaa kohteitaan suurella intohimolla ja rakkaudella ja joka saa innostumaan ja kiinnostumaan aina vähän enemmän jokaisen luetun sivun myötä.

Suomen rotkot (Salakirjat, 2014) on massiivinen teos, jo sen käteen ottaminen saa myhäilemään kunnioituksesta. Yli 500 sivua on pakattu visuaalisesti erittäin komean ulkokuoren sisään.

Luolamieheksi itseään kutsuva Tuomo Kesäläinen on tarttunut hurjaan haasteeseen, hän päätti kirjoittaa Suomen ensimmäisen kattavan listan rotkoista, kuruista ja muista mykistävistä luonnon nähtävyyksistä joita varmasti kovin harva on tajunnut edes maamme pitävän sisällään.

Kirjassa on tiedot yli 500 kohteesta, näistä 150 on otettu erityisen tarkkaan käsittelyyn kuvien, karttojen ja ajo-ohjeiden kera. Kesäläinen on yhdessä geologin ja kansanperinteen tallentajan Aimo Kejosen kanssa kerännyt tietoa paikkojen historiasta ja alueellisesta merkityksestä ja pyrkii innostavalla tekstillään tuomaan ne lukijan aistittavaksi. Rotkoja, kuruja ja kanjoneita sijaitsee Ahvenanmaalta Lappiin lähes jokaisessa Suomen kolkassa.

Itselleni geologia on vieras ala ja termit ovat outoja. En olisi aiemmin tiennyt mikä on uuro, lukko, roti tai raviini - nyt olen vähän paremmin perillä siitä mitä ympärillämme olevassa luonnossa on koettavana. Moni rotko on pahaenteisen oloinen ja aiheuttaa kylmiä väreitä ja hyvin moniin liittyy vuosisatoja vanhoja tarinoita ja legendoja joista osa pitää aivan varmasti paikkansa. Rotkot ovat tarjonneet piilopaikkoja niin vainotuille kuin ryöväreille ja rosvoillekin. Kesäläinen kertoo pahoista hengistä joiden olemassaoloa ei ehkä enää epäile kun kokee mystisiä vastoinkäymisiä. Moni historian lehdiltä löytyvä juttu on niin uskomaton että se kuulostaa sepitetyltä - vai mitä sanotte Turun saaristossa kokoontaitettavilla nahkaveneillä liikkuvista merirosvoista!

Elämä satoja vuosia sitten Suomessa oli brutaalia taistelua - ihan kirjaimellisesti - eikä kaikkia tarinoita voi suositella herkimmille lukijoille, Suomen rotkot ei siis ole lastenkirja. Seikkailunnälkäiset saavat silti varmasti lisäpontta tuleville retkilleen monista yksityiskohdista, ainakin minua alkaa houkuttaa käväiseminen esimerkiksi Ivalojoen kanjonissa sijaitsevalla, kultakuumeen aikaisella Kultalan Kruunun Stationilla joka on Lapin tunnetuimpia kummituskämppiä. Kesäläinen kertoo myös mikä voisi olla Suomen Grand Canyon, Niagaran putous tai Badlands.

Vaikka aihe ja itse kirja on massiivinen, Suomen Rotkot ei ole hidasta tai raskasta luettavaa. Kuvat ovat isoja ja niitä on paljon, samoin teksti on suurta ja helppolukuista. Moni saattaa lukea kirjan muutamassa päivässä mutta yhtä herkullinen ja inspiroiva se on pienemmissäkin paloissa - rotko kerrallaan nautittuna.

Voin samaistua Kesäläisen innostuneeseen kerrontaan, samanlaisella innolla tartun itsekin usein aiheisiin täällä blogissani. Eräästä hollolalaisesta kohteesta Kesäläinen kirjoittaa näin: Repeämä alkaa kallion päältä kapeana ja matalana rotkona. Rotko alkaa pian syventyä, ja repaleisten seinämien väliin kiilautuneet kivet muodostavat kiehtovia kallioportteja. Maasto on hyvin haastavaa kuljettavaa. Korkeusvaihtelu on suurta ja rotkon pohja hyvin kivikkoinen, todellinen seikkailukohde. Rotkon läpi kulkua vaikeuttavien lohkareiden ylitykseen järjestetyt apurakenteet eivät juuri herätä luottamusta, Pirunpesän läpikulkemisessa on suurta seikkailun ja vaaran tuntua.

Toisaalta kirjoittaja on myös rehellinen kuvauksissaan ja pyrkii hyvin suorinkin sanoin luomaan mielikuvaa paikan synnyttymistä tunteista. Ollinloksoon laskeutuminen on oksettava kokemus, eikä sitä voi suositella kenellekään. Niin ahdas ja ahdistava kapea railo on, mutta repeämä on näkemisen arvoinen myös ylävinkkelistä. Ainakaan minua tällaiset kuvaukset eivät työnnä pois vaan päinvastoin haluaisin päästä itse kokemaan saman!

Tässä kirjassa on toden totta paljon samaa kuin Pyöräilyn klassikkonousuissa, myös Euroopan suuriin vuoriin liittyy valtava määrä myyttisiä tarinoita ja legendoja ja paikoilla on yhtälailla pahaenteisiä nimiä ja muistoja kivisen kuorensa sisällä. Samalla tavoin myös Suomen rotkot saa lukijansa janoamaan palavasti kohteiden kokemista ihan itse ja juuri se on tämän kirjan kohdalla mahtava juttu. Nämä kohteet ovat aivan lähellä! Lähes jokaisella suomalaisella on enintään parin tunnin ajomatkan päässä mykistävä rotko tai muu luonnonnähtävyys ja muutamiin paikkoihin pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla. Onpa joissakin rotkoissa jopa helppokulkuiset reitit ja invapalvelut käytettävissä. Kaikista näistä löytyy tarkat tiedot ja opasteet kirjan sivuilta.

Mitä siis vielä odotat, hanki teos joko omaan tai kaverin lahjapakettiin ja ala suunnittelemaan elämäsi seikkailua rakkaassa kotimaassamme! Miten paljon tuhansiin neliökilometreihin metsää mahtuukaan paikkoja joista vain harva tietää? Suomi on paitsi tuhansien järvien niin myös satojen rotkojen maa. Siinä on satoja tai tuhansia uusia syitä seikkailuun, uuden kokemiseen ja oppimiseen.

Tuomo Kesäläinen on perustanut kirjaa esittelevän blogin, Suomen rotkot, ja hän kirjoittaa myös erittäin mielenkiintoista Luolamiehen blogia.

Lampi, puro
Kaatunut puunrunko;
Asumaton metsä.

Ympärillä vain vihreä hiljaisuus,
Outo tyyneys.

Siirtolohkareiden keskellä tunsin
kuuluvani juuri tänne;
Tunsin tulleeni kotiin.

Crossfit Winter War 2015 karsinnat ovat käynnissä.

Crossfitin SM-kisojen eli virallisesti Winter Warin karsinnat pyörähtivät eilen käyntiin kun ensimmäinen karsintalaji julkaistiin. Ensi viikolla käydään toinen ja kahden viikon päästä kolmas ja samalla viimeinen laji. Jokaista karsintalajia on aikaa suorittaa seuraavaan sunnuntaihin asti.


WinterWar 2015 Karsintalaji I from Valtteri Auvinen on Vimeo.

Ensimmäinen laji on 10 minuutin amrap, hyvin perinteinen crossfit-harjoitus jossa pyritään tekemään mahdollisimman paljon hyväksyttyjä toistoja annetussa ajassa.

Liikkeiden suoritusjärjestys on seuraava:
30 x raaka rinnalleveto, miehet 50kg / naiset 30kg
10 x leuanveto
30 x boxihyppy, miehet 60cm / naiset 50cm
10 x leuanveto
30 x tuplanaruhyppy
10 x leuanveto

Tässä ei ole vielä erityisen vaativia liikkeitä vaan tarkoituksena on pitää laji sellaisena että se sopii suurimmalle osalle harrastajista ja moni pääsee kokeilemaan omaa tasoaan verrattuna muihin. Olettaisin että kahden seuraavan viikon aikana testataan kunnolla voimatasoja ja toisaalta kykyä tehdä esimerkiksi voimistelullisia liikkeitä jotta finaalissa ei olisi mukana kilpailijoita jotka eivät hallitse käsilläkävelyä, käsinseisontapunnerruksia tai muscle-uppia.

Ensimmäinen karsinta kaksi vuotta sitten piti sisällään yhdellä kertaa tehtävän kolmen harjoitteen paketin.

8 minuuttia thrustereita:
10 x miehet 40kg / naiset 30kg
10 x miehet 50kg / naiset 35kg
10 x miehet 60kg / naiset 40kg
10 x miehet 70kg / naiset 45kg
10 x miehet 80kg / naiset 50kg
10 x miehet 90kg / naiset 55kg

Pienen tauon jälkeen 6 minuutin ajan:
20x Boksihyppy (miehet 60cm boksi/ naiset 50cm boksi)
10x Punnerrus (käsien irrotuksella ala-asennossa)
20x Tuplanaruhyppy

Toisen tauon jälkeen tehtiin viimeinen setti eli 4 minuutin ajan:
1x leuanveto
1x varpaat tankoon

 Vuoden 2013 karsinnan ja lopulta myös itse kisan voittivat Mikko Aronpää ja Essi Koskinen.

Viime vuonna karsinta toteutettiin samalla tavalla kuin nytkin.

1. laji Death by Burbee Run

Ensimmäisellä alkavalla minuutilla 1 burpee ja 10 metriä juoksua, toisella minuutilla 1 burpee, 10m juoksua, 1 burpee, 10m juoksua jne. kunnes minuutin aikana ei pysty tekemään vaadittua määrää. Tulos on juoksujen määrä.

2. laji Barbell Complex, aikaraja 20 minuuttia.

Rinnalleveto kyykkyyn + Ylöstyöntö + Takakyykky + Ylöstyöntö + Valakyykky. Naiset aloittivat 30 kilolla ja miehet 40 kilolla ja aina onnistuneen sarjan jälkeen naiset lisäsivät tankoon 2.5 kiloa ja miehet 5 kiloa.

3. laji 10 minuutin AMRAP - joka on aivan sama kuin tämän vuoden eka karsintalaji eli 30x raaka rive, 10 leukaa, 30 boksihyppyä, 10 leukaa, 30 tuplanaruhyppyä ja 10 leukaa.


Vuosi sitten Saara Laaksonen otti tuossa lajissa kärkituloksen nimiinsä 270 toistolla, Essi Koskinen teki 264 ja Tea Tähtinen 244. Miesten puolella Mikko Aronpää sai kasaan 271, Jonne Koski 269 ja Mikko Salmela 263. Keskivertotulos kaikkien miesosallistujien osalta oli noin 190-195 ja naisilla 170-175 toistoa. Lopulta tämän lajin voittaneet veivät myös varsinaisen ison finaalin ja mestaruudet joten kyseessä on aika hyvä mittari lajissa nimeltä crossfit.

En ole ehtinyt juurikaan seuraamaan crossfit-kisoja kesän Gamesien jälkeen joten on todella mielenkiintoista nähdä ketkä ovat mukana ja minkälaisia uusia kovia nimiä nousee esiin. Mikä on esimerkiksi Crossfit Varaston urheilijoiden kiinnostus ja panos Winter Waria kohtaan? Ainakaan vielä heitä ei näy ilmoittautuneiden listoilla. Jonne Koskihan voitti Siberian Showdownin Novosibirskissä pari viikkoa sitten. Hallitsevat mestarit Mikko Aronpää ja Saara Laaksonen näyttäisivät olevan mukana. Muita kovia Mikkoja eli Salmelaa ja Ojalaa ei näy vielä kuten ei näy Emilia Leppästäkään mutta onhan tässä vielä aikaa sunnuntai-iltaan asti.

Ei muuta kuin http://www.cfwinterwar.com/ auki ja wodconnectia refreshaamaan, sitähän ne kilpailijatkin tekevät ;)

Tsemppiä kaikille karsintoihin osallistuville!

Mika1983 goes Jonna style eli jauhoton joulukakku ja raakasuklaakakku.

Blogeissa törmää aika usein erilaisiin resepteihin. Kuten olen aiemminkin monesti todennut niin skippaan ne lähes aina koska en ole mikään kokki. Liha paistumaan, mausteet päälle ja lautaselle. Ei siihen mitään reseptejä yleensä tarvita. En ole myöskään mikään leipuri Hiiva enkä asu Kumputiellä. Piparit tulee leivottua aika tarkalleen noin kerran vuodessa mutta muuten jätän nekin touhut muille. Paitsi yhden kerran.

Jonna1983 jakoi blogissaan viime syksynä paleo-porkkanakakun reseptin. Jostain käsittämättömästä syystä laitoin sen bookmarkkeihin ja päätin että teen sen joskus. Se päivä koitti elokuussa kun avovaimolla oli syntymäpäivä.

• 2 suurta porkkanaa raastettuna
• 1,5 dl maapähkinävoita
• 2 kananmunaa
• 3 rkl hunajaa
• 2 rkl kookosjauhoja
• 1 tl kanelia
• 1/2 tl ruokasoodaa
• hyppysellinen suolaa
• 1 dl rusinoita 

Porkkanat raastetaan mahdollisimman hienoksi, sekaan pyöritellään hyvin maapähkinävoi ja kananmunat. Sitten hunaja, kookosjauho, ruokasooda ja mausteet. Taas sekotellaan, lisätään rusinat ja sekotellaan lisää. Vuoka voidellaan kookosöljyllä ja sitten tätä paistellaan 180 asteessa reilut puoli tuntia. Jos tulee paksumpi pohja niin varmaan vähän pidempään.

Kakku onnistui hyvin mutta koska minä olen kyseessä niin joku kohta meni tietysti pieleen. Valitsin liian ison vuoan vaikka laskiskelin että olisi sopivan kokoinen, kakusta tuli kuitenkin tosi ohut. Olikohan porkkanat liian pieniä? Jonna oli käyttänyt pyöreää 20cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa ja kuvien perusteella lopputulos näyttää hyvältä.

Kakku maistui erinomaiselta, rusinat, kaneli sekä kuivakakkumainen koostumus toivat mieleen joulun ja päätinkin että tästä pitää blogata kun sesonki on lähempänä. Tässä siis resepti, olkaa hyvät ja kokeilkaa.

Sitten seuraakin tuoreempi leipomus jota maisteltiin viime viikonloppuna. Avovaimo duunaili keittiössä yllärijälkkäriä josta ei saatu muuta vihiä kuin olohuoneeseen kantautuva blenderin surina. Lopulta saimme eteemme melkoisen mahtavan tuotoksen.

Vadelmainen raakasuklaakakku! Huh huh miten hyvää. Sisällä suussa sulavaa herkkutäytettä, päällä kova, rapea suklaakuori. 

Ainekset on suunnilleen tässä. Korkealuokkaista luomulaatuista arriba-raakakaakaojauhetta saa muuten nykyään melkein mistä vaan, tota 250 gramman pussia myydään reilulla 8 eurolla mm. Tokmannilla ja Halpa-Hallissa. Pähkinöinä puoliso käytti pekaani- ja hasselpähkinöitä.

Sattuneesta syystä en osaa tämän valmistuksesta sanoa juuta tai jaata. Kova ääni, sanoisivat Jari ja Kari.

Jälkeen päin kävi ilmi että resepti oli löytynyt blogeista. Joku oli kirjoittanut blogiinsa kakusta jonka oli löytänyt jonkun toisen blogista jonka oli löytänyt seuraavan blogista jne. Sitten kun ruvettiin tätä ketjua selvittämään niin törmäsin hyvinkin tuttuun nimeen :D Tarkat ohjeet löytyy siis täältä: Jonna1983: Vadelmainen raakasuklaakakku. Jonna puolestaan oli ottanut reseptin The Moment-blogista.

Raakakakut varmaan jakaa paljon mielipiteitä, itse syön niitä paljon mieluummin kuin perinteisiä kakkuja joissa on yksi vahva raaka-aine kuten suklaa ja kasa sokeria joka tukkii makunystyrät ylimakeudella. On paljon jännittävämpää löytää eri vivahteita ja makuja, antaa mielelle ja kielelle vähän haastetta. Saman voi helposti todeta vaikka suklaiden kanssa, tavallinen maitosuklaa on tuttua höttöä mutta kun paketista aukeaa tummaa suklaata, mielellään 80-90 prosenttista niin johan alkaa vivahteita ja mielleyhtymiä löytymään. Niistä voisinkin kirjoitella jatkossa vaikka jotain vertailua? Erot eri merkkien välillä on valtavia.

Terveiset Jonnalle jolla näyttääkin olevan taas uutta raakaleipomusta esillä :D Rispekt!

Musta marraskuu.

Marraskuu oli todella pimeä - ja lämmin. Uutisten mukaan esimerkiksi Helsingissä aurinko näyttäytyi marraskuun kahden viimeisen viikon aikana yhteensä noin kolmen tunnin ajan. Musta tuntuu että syksyllä on aina synkkää mutta tilastojen mukaan keskimääräisenä marraskuuna aurinko paistaa lähes 40 tuntia joten ero on kyllä merkittävä.

En ole nähnyt vielä uutisia lämpötiloista mutta ihan varmasti on ollut paljon lämpimämpääkin kuin marraskuussa yleensä. Parina päivänä muutama sentti lunta ja pari astetta pakkasta, muuten musta maa. Erityisesti lasten kannalta se on kyllä tylsää, samat hiekka- ja kuraleikit jatkuu kuukaudesta toiseen ja pesukone pyörii 24/7. No, onneksi sähkölämmittäjän lompakko kiittää kun ei ole pakkasia, lokakuun sähkölasku oli monta kymppiä pienempi kuin viime syksynä.

Jotenkin syksyn harmaus on tarttunut mun liikuntoihinkin. Vaikka tarkoituksena olikin ottaa kevyesti ja erityisesti juosta paljon vähemmän kuin normaalisti niin jotenkin olo on vähän pettynyt. En tiedä osaanko selittää asiaa, periaatteessa tein just kuten suunnittelinkin mutta ehkä olisi helpompi ottaa iisisti vaikka heinäkuussa kuin keskellä kurakaamosta?

Harjoituspäiviä kertyi 19, niistä seitsemän oli omatoimisia voimatreenejä, kolme painonnostoharjoituksia ja yhdeksän juoksulenkkejä. Juoksuaskelista muodostui 37 kilometriä. Olin jo varma että marraskuusta tulee vuoden heikoin juoksukuukausi mutta tadaa, tammikuussa juoksin kaksi kilometriä vähemmän :D Revitään nyt iloa vaikka siitä.

Mulla on ollut pieni lentsu, ärsyttävin mahdollinen harjoittelun kannalta koska ei ole kunnolla kipeä vaan vain hieman. Meniskö vai ei? Eniten harmittaa sen takia että nyt olisi iso palo ja sauma tehdä todella kovia treenejä. Just sen takia jätin myös tänään salin väliin, ei huvita yhtään mennä sinne tekemään puolivaloilla vähän sinnepäin. Nyt jos koskaan haluan tehdä sataprosenttisesti ja enemmänkin.

Ei tämä marraskuukaan nyt niin huono ollut. Voimapuolella mentiin eteenpäin mutta mieli on jännä juttu. Pienikin takapakki saa epäilemään koko isoa kuvaa. Ei kai pari päivää kestävä hieman tukkoinen olo nyt romuta viiden kuukauden voimajaksoa :D

Juoksuun kaipaisin piristykseksi vähän haastavampia kelejä. Missä lymyää kaikki syysmyrskyt? Jäinen tihkusade tai pöllyävä lumi?

Toivottavasti joulukuulla on takataskussa pari kunnon jymy-ylläriä.