Joulun ihme.

Kävin eilen tekemässä viimeisen punttitreenin ennen joulua. Salilla oli tosi hiljaista, se oli varmaankin loppuvuoden rauhallisin aamupäivä siellä. Kymmenen jälkeen kun menin ei ollut kuin muutama muu, yhdeltätoista tuli jonkun verran lisää. Luulin että moni kävisi liikkumassa ennen joulua ja aamupäivä olisi otollista aikaa kun kouluista on lomat alkaneet ja monella taitaa olla loma- ja muita vapaapäiviä nyt käytössä. Ehkä useimmat olivat sittenkin häipyneet jo joulun viettoon muille maille vierahille.

Treenin jälkeen menin töihin ja jossain vaiheessa huomasin ikkunasta kuinka ulkona alkoi sataa lunta. Täällä oli marraskuussa parina päivänä sentti tai kaksi lunta mutta muuten maa on ollut paljas ja musta joulu on näyttänyt täysin varmalta jutulta. Ehkä se oli jonkinlainen joulun ihme.

Tänään oli vuorossa viimeiset liikunnat ennen joulua enkä olisi voinut kuvitella hienompaa aatonaaton lenkkiä. Miten suuren muutoksen vaivaiset neljä senttiä lunta voikaan tehdä?

Välillä poikkesin tallatulta polulta ihan vain kokeillakseni miltä tuntuu kun kenkä uppoaa lumeen. Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin sitä on ollut jopa ikävä.

Lumi narskui ja pakkanenkin paukkui, mittari näytti viittä tai kuutta mutta tuulen kanssa se tuntui kymmeneltä pakkasasteelta. Hyvin tarkeni vielä lyhythihaisella paidalla, ohuella takilla ja ohuilla trikoilla. Päässä tuntui viiman vuoksi aluksi vähän kylmältä mutta laitoin hetkeksi hupun ja sekin lämpesi. Ilma oli kirpeän raikas, oli tosi hyvä juosta.

Reitin varrelle oli ilmestynyt komeita kynttilöitä ja koska huomenna on jouluaatto tein vakiolenkkiini vielä pienen mutkan lopussa ja kävin katselemassa joulun tunnelmaa.

Nyt on hölkät hölkätty ja niin painonnostokengät kuin juoksutossutkin saavat levätä pari päivää. Joulunakin pitää ulkoilla, vaikka käydä pulkkamäessä, mutta varsinainen urheilu jää väliin. Lauantaina, kun takana on toivottavasti kolme päivää mahdollisimman rentoa oleilua ja herkkujen maistelua, ajattelin aloittaa vähän pidemmän harjoitusputken. Tankissa pitäisi sitten olla polttoainetta ja akussa virtaa.

Laatikot on tehty, kuusi koristeltu ja kohta piparitkin valmiina. Joululaulut ovat meillä soineet marraskuusta asti aamusta iltaan. Olen aina tykännyt joulusta ja nyt kun sen taian saa elää lapsen kanssa uudestaan ja uudestaan niin en koskaan kyllästy siihen. Meidän jouluun ei kuulu stressi tai kiire, tehdään vain se mikä tuntuu hyvältä.

Muut voivat kasvaa aikuisiksi mutta minä en ainakaan lakkaa koskaan uskomasta joulupukkiin.

Tunnelmallista joulua kaikille!