Viikonloppu järven rannalla.

Viikonloppu alkoi perjantaina salilla, olin vähän kahden vaiheilla menenkö vai en. En ollut ehtinyt tekemään viikon aikana yhtään omaa voimatreeniä ja oli kova hinku päästä kokeilemaan etukyykyllä uutta maksimisarjaa. Toisaalta aikaa ei ollut nytkään hirveästi käytössä koska oltiin lähdössä puolenpäivän aikaan johonkin. Mulla ei ollut hajuakaan minne, avovaimo oli järkännyt ohjelmaa meidän vuosipäivän kunniaksi.

Treeni kulki hyvin vaikka piti skipata tosiaan tuon ajanpuutteen vuoksi joitain liikkeitä. Tärkein tuli kuitenkin tehtyä: etukyykkyä 5x 80% , 5x 85%, 5x 90%, 5x 95% ja lopulta 5x 100%! Vanha ykkösmaksimi päivittyi siis vitoseksi. Uutta ykköstä pitää testata kunnolla viimeistään ens viikolla, tuliskohan noin kymmenen prossaa lisää? Tosi siistiä.

Sitten tosiaan lähdettiin reissuun. Puolisen tuntia ajamista ja oltiin perillä. Yllätykseksi paljastui..

Huvila järven rannalla :)

Ilma oli tutun harmaa mutta siitä huolimatta näissä maisemissa mieli lepää. Arvatkaapa paljonko kello on tässä kuvassa? Vähän yli kolme päivällä.. Kun valoa ei ole mihinkään aikaan päivästä niin eipä ulkona ainakaan peruskännykällä saa kovin loistavia kuvia. No, nämä riittää mulle ihan mainiosti.

Rantasaunassa ei ollut sähköjä joten lämmittelin sitä illan hämyssä otsalampun ja kynttilöiden valossa. Kun on kauempana asutuksesta - pari kilometriäkin on yllättävän paljon - niin pimeys on ihan erilaista kuin kaupungissa. Ikävä kyllä tähtitaivaasta ei ollut tietoakaan kun sää oli totutun pilvinen.

Tihkusateessa virittelin nuotion saunan edustalle, makkara paistui ja maistui saunomisen lomassa.

Aamulla tuntui ettei päivä valkene millään, joskus yhdeksän-kymmenen maissa harmaaseen tuli ehkä asteen kirkkaampi sävy :D Tajuttiin jossain vaiheessa että terassillahan on itse asiassa ovi toiseenkin saunaan ja sytyttelin pesään tulen aamusaunaa varten.

Illalla avovaimo oli käynyt uimassa otsalampun kanssa mutta itse kävin kastautumassa vasta aamulla. Rantasaunasta olisi ollut takuulla paljon mukavampi pulahtaa koska kävelymatka oli ihan jäätävä. Uimatossut on ihan pakollinen juttu talviuimareille mutta enpä tajunnut niitä pakata kun en tiennyt yllärin luonnetta. Vaikka ilma oli 3-4 astetta lämpimän puolella niin maa tuntui jääkylmältä. Veteen menoa melkein odotti kun se tuntui maahan verrattuna jaloissa lämpimältä :D Illalla piskuinen järvi oli ohuen jääriitteen alla mutta yölliset sateet olivat sulattaneet ne pois.

Ylläri oli siis aivan mahtava ja kroppa ja mieli lepäsivät.

Sunnuntaina oli paluu liikunnan pariin. Lähdin juoksemaan seitsemän kilometrin lenkkiä kolmen jälkeen ja ilma hämärtyi koko ajan. Lenkin lopussa oli puuston välissä kulkevaa maastopolkua, pitkospuita ja peltojen halki kulkevia vettyneitä sorateitä. Silmä tottui hetki hetkeltä vähenevään valoon, muuten olisi ollut todella hankalaa havainnoida ja nähdä missä kulkee. Mieleenpainuvia hetkiä hämärän rajamailla, täydellisen harmauden kruunasi koko lenkin ajan taivaalta vihmonut sade.

Tuntuu että saan nyt jokaiseen treeniin jotain erityistä - tai sitten vain tykkään kokea pienetkin asiat isosti. Taito kai sekin.