Aiheuttaako bloggaaminen paineita?

Yhden ison kohokohdan ja tavoitteen lähestyessä olen alkanut miettimään että millaisia paineita mulla on niskassa maratonilla ja onko esimerkiksi tällä blogilla vaikutusta fiilikseen.

Tuttujen bloggaajien kisoja aina odotetaan ja jännitetään, niin teen itsekin ja tiedän että moni venailee aina minunkin raporttejani. En silti koe yhtään että tänne kirjoittaminen lisäisi paineita onnistua ja menestyä, toisaalta olen kyllä muutenkin sellainen ihminen etten koe ulkopuolelta tulevilla asioilla olevan muhun hirveän suurta vaikutusta. Paine tehdä hyvä suoritus tulee ihan mun itseni sisältä, siitä että olen taas pitkän vuoden tehnyt töitä ja miettinyt ja suunnitellut miten saada ehjä ja tasapainoinen juoksu aikaiseksi. En ajattele tippaakaan etten saisi mokata siksi että joutuisin kirjoittamaan epäonnistumisesta tänne.

Usein huippu-urheilijoilta kysytään mediassa että tuntuuko paineita kun koko kansa odottaa mitalia vaikka olympialaisista. Mun mielestä asenne on pielessä jos ulkopuolelta tulevat odotukset ovat suurempia kuin urheilijan itsensä sisällä oleva palo menestyä ja onnistua. Se oman itsensä sisällä oleva tunne pitää olla niin suuri ettei muiden ajatuksilla ole mitään mahdollisuutta olla yhtä merkittävässä roolissa.

Epäonnistuminen nimenomaan bloggaajana on hyvällä tavalla merkittävä juttu. Sitä epäonnistumista kun on usein helpompi hahmottaa ja käsitellä kun sen kirjoittaa ja sitä saa konkreettisesti analysoitua eikä päässä pyöri vain abstrakti määrä ajatusleikkejä. Itse olen toivottavasti tuonut muille apua ja vinkkejä käsitellessäni lukuisia omia mokiani. Kun paljon tekee, paljon mokaakin. Viikko pahan epäonnistumisen jälkeen voi tulla kaikkien aikojen paras tulos ja suoritus. Kukaan ei onnistu aina eikä kukaan mokaa aina - vaikka joskus ehkä siltä tuntuukin.

Joku on ehkä aloittanut kirjoittamaan blogia luodakseen positiivisen paineen. Kun aloittaa kirjoittamaan treeni- tai vaikka laihdutusblogia niin voisi ajatella että se tavallaan pakottaa olemaan aktiivinen, liikkumaan ja syömään oikein koska on asettanut projektinsa tai uuden halutun elämäntavan julkiseksi. Se ehkä toimii viikon tai pari mutta en usko että kukaan onnistuu pitkäkestoisesti koska on pakko kirjoittaa aiheesta blogia. Ei kukaan oikeasti myöskään onnistu siksi että on maanantai tai 1. tammikuuta, ahaa-elämyksen ja lopullisen läpimurron tekevän fiiliksen pitää syntyä muulla tavoin. Sieltä sisältä. Ei kalenterista tai blogista.

Blogeja syntyy ja kuolee joka päivä, joku elää pari päivää, joku pari kuukautta, joku on luulee olevansa kuolematon. Yleensä blogin lopunalkua on se että päivitysväli kasvaa ja aina uusi bloggaus alkaa sanoilla: anteeksi kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut, on ollut muita kiireita jne. Yleensä blogista näkyy jo kauas jos sen kirjoittaminen ei ole intressilistan kärkipäässä. Kerran tai pari kuussa pitää kirjoittaa jotain tai ladata nippu kuvia koska on tilaajia ja lukijoita jotka odottavat että päivität jotain. Eikös tän pitäisi olla siisti juttu eikä mitään pakkopullaa?

Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa joka päivä, hyvää blogia kyllä seurataan ja kommentoidaan vaikka uusia juttuja tulisi kerran kuussa.

On hienoa jos joku tykkää lukea juttuja, joskus kommentoidakin, mutta ei siitä saisi tulla painetta siihen millainen urheilija tai ihminen olet tai mitä asioita tykkäät tehdä. Parhaat jutut on sellaisia joiden tekemisestä nautit ja joiden takana voit oikeasti seistä.

Se ois viikonloppu, positiivisia ja paineettomia treenejä ja lepohetkiä sopivassa suhteessa! :-)