ti 1.10. Voimaharjoitus
ke 2.10. Lepo
to 3.10. 3 km juoksu (cooper)
pe 4.10. Voimaharjoitus
la 5.10. Lepo
su 6.10. 8 km juoksu
ma 7.10. 13km juoksu
ti 8.10. Voimaharjoitus
ke 9.10. Lepo
to 10.10. Voimaharjoitus
pe 11.10. 12km juoksu
la 12.10. 12km juoksu
su 13.10. Lepo
ma 14.10. Lepo
ti 15.10. 13km juoksu
ke 16.10. Voimaharjoitus
to 17.10. 7km juoksu
pe 18.10. Voimaharjoitus
Viime viikko, 7. - 13.10., meni aivan nappiin. Olen juossut tähän asti shortseilla mutta eilen oli pakko nöyrtyä ja laittaa pitkät trikoot. +4C ja tihkusade oli jo tarpeeksi syksyinen keli vaikka aika kuumaverinen juoksija olenkin :-) Kauhulla olen katsellut uutisia miten muualla Suomessa on jo kunnon talvikelit, toivottavasti ei tule tänne ihan vielä. Kaks viikkoa aikaa maratoniin enkä halua edes ajatella millaista olisi liukastella 42 kilometriä..
Eilen lenkillä meni rikki 800 kilometriä, nyt on kasassa 803km. Mulla on nyt siis 74 päivää aikaa juosta 297 kilometriä jotta pääsen vuositavoitteeseeni.
Tällaista jättimäistä tavoitetta on pakko pilkkoa osiin. Koko vuoden oon mennyt vähän fiilispohjalta, toki olen kilometrejä tarkasti seurannut, mutta en todellakaan ole juossut pakolla tiettyjä kilsoja viikossa tai kuukaudessa. Nyt on pakko alkaa tekemään vähän tiukemmalla pieteetillä.
Olen laskenut että 120 kilometriä per kuukausi riittäisi. Jotta ei iske paniikkia aina loppukuusta niin olen jakanut senkin määrän vielä pienempiin osiin.
Joka kuun 10. päivä pitää olla kasassa 40 kilometriä, 15. päivä 60 kilometriä, 20. päivä 80 kilometriä... Aika hyvin olen tuossa tahdissa pysynyt, viikonloppuna olen tosin reissussa ja 80 kilsaa menee rikki varmaan vasta alkuviikosta. Sen enempää löysäillä ei saa tai käy kalpaten..
Tällainen tavoitteiden paloitteleminen auttaisi varmaan monia. Jos on joku iso tavoite niin sen tavoitteleminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä jos ajattelee vain sitä isoa maalia. Kannattaa jakaa matka pienempiin etapeihin joita on helpompi omaksua ja toteuttaa päivittäisessä elämässä.
Ajattelen että jokainen harjoitus on kuin askel joka vie eteenpäin. Yksi kilometri yhden askeleen, 10 kilometriä kymmenen askelta jne. Samoin voimaharjoittelussa, jokainen harjoitus on yksi askel eteenpäin.
Joku voisi sanoa että eikö jokainen suunnittelematon treenitauko ja välipäivä ole askel taaksepäin? En usko siihen, tosi pitkät tauot toki pistävät kehityksen taantumaan tai käyrän jopa kääntymään alaspäin mutta sellaisen ajatteleminen ei ole minusta motivoivaa.
Kannattaa keskittyä tekemiseen, ei tekemättä jättämiseen. Tekemisen ajatteluun ja positiivisen kierteen luomiseen.
Eilen, vaikka jouduinkin vaihtamaan shortsit pitkiksiin, oli ihan mahtavaa juosta.
Hämärtyvä alkuilta. Uusi lenkkipolku, jossa oli pitkä koivukuja täynnä pudonneita eri värisiä lehtiä. Tihkusadetta. Koiranilma?
Samassa paikassa on usein arki-iltaisin kymmeniä lenkkeilijöitä, nyt oli muutama ja niillä oli tosiaan koiria. Taisin minäkin olla hetken oman elämäni ajokoira tai greyhound.
Mulla on kasassa 750 kilometriä. :) Ja tavoite on noussut tonniin ihan "virallisestikin". Olen myös tässä syys-lokakuun vaihteessa pyöritellyt tuota tavoitetta ja tehnyt tarkempia suunnitelmia, millaisella aikataululla ja juoksuilla siihen päästään. Itse yritän jättää joulukuulle mahdollisimman vähän kilometrejä, kun silloin on kuitenkin muitakin kiireitä. Nyt lokakuussa olenkin juossut itselleni aika jäätäviä kilometrimääriä, mutta toisaalta on helppo painaa, kun tietää, että talvi tuo muassaan myös vähän sellaista pakkolepoa. Mulla ei ole mitään juoksutapahtumaa tulossa, mutta silti hiukan hirvittää tuo talven tulo, joten pidän peukkuja, ettei talvi sotke kummankaan loppuvuoden juoksusuunnitelmia. Tsemppiä!
VastaaPoistaSullakin etenee tosi hyvin! Mieluummin tosiaan jättäisi joulukuulle vähän vähemmän kirittävää niin ei tarvi jouluaattona juosta mitään pitkistä :D Tai uudenvuodenaattona 100 kilometrin ultraa..
PoistaTavoitteiden paloittelu sopii moniin juttuihin. Myöskin itse juoksutapahtumiin. Mua ainakin auttoi paljon kun pilkoin sen 30 km osiin, ei tuntunut lähdössäkään ollenkaan niin epätoivoiselta ;)
VastaaPoistaJa nimenomaan positiivinen kierre rules, ihan kaikessa! Sopii myös esim. sairasteluihin ja vammoihin. Ei pitäisi jäädä niihin "kieriskelemään" ja pahimmassa tapauksessa jopa leimaannuttaa itsensä että "mulla nyt on tämmönen", vaan keskittyä siihen mihin pystyy ja iloita siitä. Ja tavallaan se vamma (tai tuntemus) voi jopa hävitä, kun siihen ei liikaa keskity ja ajattele.
Kyllähän tuo tuntuu noin lukuina ihan mahdolliselta jos ei miteen ongelmia tule ja juoksu into pysyy kasassa. :)
PoistaOdottelen täällä tuunelmia tältä viikonlopulta, koska kaikkihan meni niin kuin pitikin ja kuten ennakoitiin.. ;)
Heidi: Juuri noin! Pitkät matkat pitää prosessoida just henkisesti ja vaikka jakamalla matka niin että eka puolikas on alkulämmittelyä ja sen jälkeen jokainen askel on askel kohti maalia ja kotia :-)
PoistaMog: Mietin jo että kirjoitanko siitä lainkaan tänne mutta pakko kai se on kun on kolmatta päivää hymy päällä ;)