perjantai 1. maaliskuuta 2013

28 päivää myöhemmin.

Helmikuu oli aika hyvä treenikuukausi, en onneksi vieläkään saanut flunssaa vaikka omituiset oireet (paineentunne otsassa) ovatkin leikanneet kaikista rankimmat ja kuormittavimmat harjoitukset pois.


28 päivän aikana treenejä tuli 18 kappaletta, kymmenen kuntosali- ja kahdeksan juoksuharjoitusta. Tavoitteena oli tuplata vuosi sitten helmikuussa juoksemani matka (41 kilometriä) ja tuo 82 kilometriä meni eilen rikki, lopullinen saldo oli 86 kilometriä. Tammi-helmikuussa olen juossut yhteensä 124 kilometriä kun viime vuonna samassa ajassa köpöttelin sairastelujen ja vammojen rasittamana vain 51 km. Loppuvuosi menikin ihan suunnitelmien mukaan joten nyt ei ole varaa himmailla jos vain kroppa pysyy kunnossa. Tarkoituksena olisi juosta vuoden jokaisena kuukautena tästä eteenpäin vähintään 100 kilometriä niin 1100 kilometrin tavoite rikkoutuu ennen vuodenvaihdetta.

Voima- ja lihaskuntoharjoittelua tuli sitäkin kolme kertaa viikossa kuten tavoittelin, vielä olisi kuukausi tarkoitus mennä tällä 3/2/2-systeemillä (3 voimaharjoitusta, kaksi juoksuharjoitusta, kaksi lepopäivää) ja huhtikuun alusta vaihtaa kolmeen juoksulenkkiin ja kahteen salitreeniin viikossa. Treenit ovat sujuneet hyvin ja on ollut motivoivaa huomata miten monissa liikkeissä käytän jopa kaksi kertaa isompia sarjapainoja kuin vuosi sitten. Treenipäiväkirja on erinomainen juttu joka motivoi ja luo uskoa omaan tekemiseen, toivottavasti jokaisella on kynä ja paperia mukana kun painot kolisee.


Eilinen juoksulenkki oli todella liukas, selkeästi vuoden haastavin tähän mennessä. Yleensä hyvin hoidettu lenkkeilytie oli osittain sulanut, osittain jäässä ja osittain veden vallassa. 7 kilometrin lenkkiin kului 55 minuuttia! Melkein reipasta kävelyvauhtia siis, no, näilläkin lenkeillä pysyy juoksutuntuma yllä ja nyt kun kroppa ei tunnu olevan ihan parhaimmillaan niin tuollainen todella kevyt ja erittäin palauttava lenkki tekee hyvää. Jännä miten noin hitaasti etenevällä lenkillä aika kului äkkiä, kun keskittyy sataprosenttisesti tien pintaan ja pysymään pystyssä niin muu maailma katoaa ja aika kuluu nopeasti. Tavallisella lenkillä ainakin jossain vaiheessa tylsistyy jos reitti on tuttu kuten mulla usein on mutta nyt sellaiseen ei ollut varaa, pitää olla koko ajan skarppina ja keskittyä täysillä siihen mitä tekee.

Pidin tiistain ja keskiviikon lepopäivinä joten treenit vähän nyt kasautuvat loppuviikolle. Menen tänään vielä yhdeksestä kymmeneen salille, juoksen kevyen lenkin huomenna ja käyn sunnuntaina todennäköisesti taas tuolla lepakkovuorolla bodaamassa. Perheenkin kanssa tulee liikuttua, tänään oltiin jo aamupäivällä luistelemassa ja huomenna pojalla on hiihtokisat.


Lämpötila sahaa hurjasti, päivällä pari astetta lämmintä ja aamulla/yöllä parikymmentä pakkasta. Kevät keikkuen tulevi, sanotaan. Kohta taitaa talvi vaihtua kevääseen, ainakin eilen aurinko paistoi lenkillä kirkkaammin kuin koko talvena.

Tämän bloggauksen kuvissa on monta sanomaa. Jos olet tarkkana niin huomaat että ensimmäisessä kuvassa on talvi, toisessa kevät ja kolmannessa kesä. Rakkautta on kuluttaa kengän pohjia jokaisena vuodenaikana ja antaa askelten nostattaa polulta ilmaan lunta, vettä, pölyä ja - kovaa kuntoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti