Soutu - superkondiksen salaisuus?

Olen tähän asti kiertänyt soutulaitteet kaukaa. Meillä on salilla noita pari-kolme ja olen niitä usein katsellut, kerran tai pari muutaman vedon ottanutkin mutta jättänyt ne kuitenkin aina rauhaan. Viime viikolla rupesin kuitenkin miettimään jos soutamisesta saisi erinomaisen lisän treenaamiseen. Laitteilla on helppo ottaa urakaksi jokin tietty matka ja sitten voisi kirjata aina ylös ajan ja katsoa miten kehittyy.

Usein monet näyttävät soutavan alkulämmittelyksi. Se tuskin toimii mulla, heti kun istun siihen penkkiin rupean riuhtomaan täysillä. Crosstrainerilla on mukava ottaa alkulämpöä, se palauttaa keinuvalla askelluksellaan erinomaisesti edellisen päivän juoksulenkeistä. Jos crossarit on varattuja, pyörittelen yleensä rauhallisesti pedaalia kuntopyörän satulassa aloittaen noin sadasta watista ja nostaen lopulta tehon noin 200 wattiin.

Ennen kuin olin kertaakaan varsinaisesti soutanut olin jo miettinyt millaisia harjoituksia teen. Aina salitreenin päätteeksi joko 1000, 2000 tai 3000 metriä. Tuskin se kovin hankalaa on. Mistään vastuksista mulla ei ollut hajuakaan, päätin kelailla niillä vastuksilla mihin edellinen treenaaja oli laitteen jättänyt.

No, tiistaina ekaa kertaa Conceptin ääreen. Olin tehnyt penkkipunnerrusta ja valakyykkyjä noin 40 minuutin ajan. Kroppa tuntui kuitenkin olevan vielä ihan hyvässä iskussa, takana oli useita väli- ja lepopäiviä kovasta harjoittelusta. 1000 metriä tuntui aika lyhyeltä matkalta ja aloin kiskomaan alusta asti täysiä. 600 metriä jäljellä ja hengitys muuttui puuskuttamiseksi, viimeiset 300 metriä meni hämärän rajamailla. Aika: 3.56.6. Ei hajuakaan onko se hyvä vai ei mutta pohja omille soututilastoille ja uudelle treeniuralla oli luotu. En huomannut missään vaiheessa katsoa mikä vastus siinä laitteessa oli. Fiilis oli kuitenkin sama kuin aina tehdessäni intervallitreeniä pitkän tauon jälkeen: teki mieli ryömiä levypainojen taakse piiloon ja vetää jumppamatto peitoksi.

Lauantaina tein aika raskaan, pitkän voimaharjoituksen. Pitkiä ja uuvuttavia, 2x15 ja 3x15 sarjoja yläkropalle taljassa ja käsipainoilla. Kunto oli kuitenkin ihan hyvä joten ajattelin että varmaan debyytin aika menee murskaksi. No, eipä mennyt! Aika: 3.57.7. Sekunnin jäin ekasta yrityksestä. Vastus oli isoin eli 10.

Tänään taas penkkiä ja valakyykkyjä, jalkojen nostoja ilmassa roikkuen. Lauantain veto kummitteli mielessä, se oli tuntunut äärimmäisen pahalta, vielä vartti soudun jälkeen kroppa tärisi ja meinasin laatata monta kertaa. Taisinkin nyt kunnioittaa matkaa aivan liikaa. Aika oli aivan surkea, 4.10 tasan. Huomasin soudun aikana että vastus oli 7. Voisiko sekin vaikuttaa? Eteneekö matka jokaisella vedolla enemmän jos vastustakin on enemmän vai miten nuo vempeleet toimii? Aika piipussa olin nytkin mutta jaksoin kuitenkin tasaisella tahdilla loppuun kun kahdella ekalla kerralla olin aloittanut aivan täysiä ja olin aivan ulapalla jo puolessa matkassa.

Netistä löytyi eri sisäsoutumatkojen suomen ennätyksiä, 1000 metrillä naisten enkka on Laila Finska-Bezerran 3.21.3. Lailahan on tuttu nimi urheilun seuraajille, hän oli mukana Atlantan olympialaisissa 1996 ja on voittanut soudussa myös maailmanmestaruuden. Miesten ennätys näyttäisi olevan Klaus Geigerin 2.44.3. Aivan järjetön suoritus.. Ehkä tuollainen 3.30 aika voisi joskus olla mahdollinen mutta aika raivopäänä vetelin kyllä nuo kaksi ekaa yritystä ja mentiin vain vähän alle neljän minuutin.

Seuraavaksi sitten 2000 metrin kimppuun.. Pakko aloittaa oikeasti rauhassa että pysyn tajuissani maaliviivalle asti :D Pitää vain kuvitella olevansa jossain Lontoon olympialaissa ja kiskoa kuin airoyksiköt Eton Dorneyssä.

Miksi sitten päätin ottaa soudun mukaan treeniohjelmaani? Uskon että tällaiset kovat harjoitukset ovat erinomaista anaerobisella sykealueella tapahtuvaa harjoittelua. Olen todella huono juoksemaan intervalleja, olen rauhallisten pk-lenkkien puurtaja. Olen juossut kahden vuoden juoksuharrastukseni aikana ehkä 15 intervallitreeniä! Niiden avulla olen pystynyt hilaamaan esimerkiksi cooperin tulokseni lähelle 3000 metriä. Ehkä tällaisella soututreenillä voisin päästä sen maagisen kolmen tonnin yli? Tietysti tällaiset raa'at maksimiharjoitukset opettavat kropan myös kestämään maitohappoa ja harjaannuttavat hapenottokykyä.

Jos ja kun soutu jää harjoitusohjelmaani niin ajattelin tehdä kolmen peräkkäisen salitreenin päätteeksi tuon 1000 metriä, seuraavan kolmen kerran päätteekseni aina 2000 metriä ja lopulta kolmen treenin päätteeksi 3000 metriä. Sitten aloitan taas alusta tonnin kanssa ja katson pystynkö laittamaan ennätyksen päreiksi.

Ihan hieno lause mutta hei mimmi siinä soutulaitteella, missä hiki ja naamasta valuva kuola ja räkä? Ei taida tulla nyt ihan huippuaikaa..

Soutu tuskin yksin on mikään superkunnon salaisuus mutta siihen kun yhdistää vaikkapa juuri juoksemisen ja voimaharjoittelun niin sinnikkäällä harjoittelulla päästään aivan varmasti erinomaisiin tuloksiin.  Kun aloittelee erittäin kovia harjoituksia, on ne sitten crossfitin AMRAPpeja, kovia juoksuvetoja tai tällaista soutua niin alussa kannattaa ehdottomasti edetä rauhassa ja tehdä vain yhden treenin viikossa. Kun kokemusta tulee lisää niin treenejä voi tehdä 2-3 viikossa. Intervallit ja muut korkeatehoiset harjoitukset tuovat tulosta erittäin nopeasti joten jo tuo yksi kerta viikossa riittää, kunhan kestää sen hetkellisen pahan olon harjoituksen aikana ja sen jälkeen.