Diagnoosi: tuntematon.

Aiemmin tapahtunutta:

- helmikuun alussa otsassa, vasemmalla puolella, alkoi tuntua omituista paineen tunnetta aina kun kumarruin, ponnistin tai menin esimerkiksi makaamaan.
- viikon oireiden jälkeen menin urheilulääkärille joka ohjasi korva/nenä/kurkku-spesialistille. Molemmat epäilivät lievää otsalohkon tulehdusta vaikka flunssan oireita ei ole ollut. Ehdottivat että oireet saattaisivat lieventyä käyttämällä nenäsuihketta joka avaa onteloita ja poistaa mahdollisesti otsalohkoon kerääntyneet eritteet. Kokeilin suihketta mutta ei auttanut.
- kolmen viikon oireilun jälkeen muistin että pari tuttua oli valitellut vastaavista oireista kovien leuanvetoharjoitusten jälkeen, niitähän minä olin tehnyt. He olivat saaneet apua hieronnasta. Varasin ajan hierontaan, hyväähän se teki mutta ei vaikuttanut oireisiin. Sama paineentunne jatkui joka päivä aamusta iltaan tietyissä asennoissa ja kropan jännittyessä.

 Eilen tuli kuukausi täyteen tätä omituista oiretta ja kävin neurologilla. Ajattelin että pistetään nyt loppu kaikille mahdollisille epäilyille joita alkoi jo hiipiä mieleen kun vaiva vain jatkui ja jatkui. Oireilu tuntui epämiellyttävältä ja häiritsevältä vaikka ei ollutkaan esimerkiksi jatkuvaa kipua, paineentunne tuntui vain muutamia kertoja päivässä tietyissä tilanteissa lyhyen aikaa. Mutta kai se kaikkia vähän ihmetyttää jos ei ole koskaan ollut mitään tuntemuksia päässä ja sitten on tällaista kuukauden ajan.

Neurologi teki joukon erilaisia testejä, mm. tasapainoon ja reflekseihin liittyviä, tutki silmänpohjat jne. Kaikki kunnossa. Hän ei keksinyt selitystä tai syytä oireisiini mutta epäili että esimerkiksi voimaharjoittelu on voinut luoda jännitystilan jonnekin päin ylävartaloa joka heijastuu otsassa tuntuvana paineena. Tärkein anti ainakin mulle oli tämä: kyseessä ei ole mikään vakava asia näiden tietojen perusteella eikä johdu mistään aivojen tai pään alueen asiasta. Hän sanoi että käytännössä koskaan esimerkiksi päänsäryt tai migreenit eivät johdu pään tai aivojen alueella tapahtuvista asioista vaan niska-hartia-seudun jännitteistä tai esimerkiksi silmien rasittumisesta. Huh, hyvä tietää. Voimakas yhtäkkiä alkava päänsärky voi tietysti olla merkki esimerkiksi vakavasta neurologisesta kohtauksesta mutta tämä mun oireeni ei liity mitenkään sellaiseen.

Yllättäen tänään painetta ei ole tuntunut vielä kertaakaan mikä on täysin poikkeuksellista. Kop kop. Toivotaan että tämä tästä.

Yleinen fiilis on että liikunnan aloitettuani pari vuotta sitten olen ollut aina terveenä ja täydessä kunnossa. Ihan oikeasti tuntuu kuin olisin eri ihminen, koko ajan täydessä iskussa. Mutta sitten kun muistelee tarkemmin niin onhan niitä ongelmia ollut!

- joulukuussa 2011 ranne kipeytyi
- joulukuussa 2011 alkoi myös kuukauden kestänyt kuumeilu, ilmeisesti mykoplasma
- helmikuussa 2012 toinen polvi turposi muodottomaksi, en vieläkään tiedä miksi. Kai se johonkin kolahti?
- maaliskuussa 2012 kun polven turvotus saatiin antibiooteilla pois palasin varovasti juoksulenkeille ja kohta aloin kärsiä juoksijanpolvesta
- syksyllä 2012 ranne kipeytyi jälleen ja lopetti monet tärkeimmät treeniliikkeeni kuten leuanvedon, penkkipunnerruksen ja hauiskäännön

Tämän perusteella voisi luulla että olen ollut koko ajan flesana. Mutta en ole ollut! Kai se niin on että urheilija ja liikkuja ei tervettä päivää näe mutta vaikka olisikin sairaana tai vammojen kourissa niin on kuitenkin terveempi ja vahvempi kuin jos olisi sohvaperunana kipeä. En ole tainnut olla treenaamisen aloittamisen jälkeen juuri päivääkään poissa töistä, esimerkiksi mykoplasman aikana mulla ei ollut kuumetta aamuisin eikä päivällä vaan vain illalla.

Mieluummin kipeytän itseni liikkumisella kuin liikkumattomuudella. Nyt tuntuu kuitenkin taas siltä että elämä voittaa eikä tykyttävä otsakaan pysty fiilistä laskemaan. Viime viikot olen ollut 75-80% kunnossa ja kohta olen taas 100%!  Ja vaikka en olisikaan niin sitähän tämän touhun pitääkin olla, jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Eihän tasainen kehitä vaan kallistukset, muistakaa se siellä juoksumatoilla ja lenkkipoluilla ;)

Kaikki varmaan haluaisi että kipu jota tunnemme on "hyvää kipua", kovan voimaharjoittelun tai rankkojen ja rasittavien juoksulenkkien aiheuttamaa mutta nämäkin kuuluvat asiaan. Moni menee flunssan jälkeen salille, huomaa että kaikki tuntuu taas yhtä vaikealta ja raskaalta kuin silloin joskus, ja luovuttaa. Mutta kukaan ei menetä lihaskuntoaan, voimatasojaan tai aerobista kestävyyttä parissa viikossa. Salilla tuntuu sairauden jälkeen vaikealta koska kroppa on edelleen heikoissa kantimissa ja vasta palautumassa normaaliin iskukykyyn. Kukaan ei luovuta kun tulee sairastumisia vaan motto olkoon: vahvempana takaisin - ainakin henkisesti!