Ladulla!

Minun ja suksien välinen suhde on hyvin lyhyt ja kaukainen, olematon hiihtohistoriani ajoittuu myöhäiselle jurakaudelle eli 80-90-lukujen vaihteeseen. Muistaakseni emme koskaan hiihtäneet koulussa mutta jollain vanhoilla suksilla ja sauvoilla hiihtelin omassa pihassa muutamia kertoja. Kymmenen ikävuoden kieppeillä harrastin pari vuotta laskettelua. Taidot ja into eivät menneet yksiin, välillä varovainen auraaminen vaihtui syöksylaskuun ja lähes hengenvaarallisiin ilmahyökkäyksiin erilaisiin hyppyreihin. Onneksi en loukkaantunut pahemmin, pelästyin kai kuitenkin sen verran että sekin touhu jäi. Niin ja toki minareilla, legendaarisilla minisuksilla, temppuiltiin lähiseudun lumikasoissa ja muissa lähiöiden vuorenhuipuilla kavereiden kanssa.

Kunnes.

Sain synttärilahjaksi sukset kauniimmalta puoliskolta!

Heti sunnuntaina ladulle koko perheen voimin. Taisin todellakin olla 30-vuotiaana ekaa kertaa ihan oikealla ladulla. Tasatyöntö vaikutti hauskalta ja kai se perussivakointikin ja laahaaminen ihan hyvin meni. Kaaduin kaksi kertaa, kerran yhden mäen alapäässä kun en tajunnut että just silloin kun vauhti on kovimmillaan pitää kääntyä tai törmää lumikasaan - törmäsin siihen kasaan - ja kerran suksi vain jotenkin luisti pois alta ja putosin pyrstölleni.

Hauskaa puuhaa ja tota tulee varmaan vielä paljonkin harrastettua joskaan en tiedä tuleeko hiihdosta koskaan mulle mikään varsinainen harjoitusmuoto. Mukavaa ajanvietettä perheen kanssa, kuten luistelukin. Mähän sain isänpäivälahjaksi luistimet, ekaa kertaa nekin oli jalassa tänä talvena sitten ala-asteen.

 

Aika huikea ja pitkään kestänyt talvi kun vielä maaliskuun lopulla voi hiihtää ja luistella koko maassa, ei vain pohjoisessa. Ehkä ehdin vielä kerran tai pari suksimaan kuuseen, viikonloppuna kevät alkaa sääennusteiden mukaan puskea jo päälle, sukset viedään kellariin ja pyörille tehdäään keväthuolto.

Sain muutenkin älyttömän määrän lahjoja, kaikki erinomaisia ja vieläpä liikuntaan ja urheiluun liittyviä. Pitäis varmaan täyttää 30 useammin ;)