Minä 30v, blogi 1v.

Synnyin 18. maaliskuuta 1983. Tämä blogi syntyi vuosi sitten maaliskuussa. Tänä viikonloppuna on juhlittu ennen kaikkea kolmenkympin täyttymistä mutta omassa mielessäni olen kyllä juhlistanut ja onnitellut myös tätä blogia.

Pari vuotta sitten kun aloitin kuntoilun mulla oli mielessä muutamia haaveita. Tuntui tosi mahtavalta jos joskus pystyisi juoksemaan vaikka puolimaratonin. Maratoniin tuskin koskaan pystyisin. Ja vaikka vetämään leukoja, tai tekemään muita klassisia voimaharjoitteita.

Ennen kolmenkympin rajapyykkiä puolimaratoneja kertyi lopulta kolme ja taistelin sen täyspitkän maratoninkin viime syksynä läpi. Ja ihan huomaamatta niitä puhtaita leukojakin pystyin vetämään joskus viime vuonna. Olen lopulta päässyt aika hyvin niihin tavoitteisiin mitä olen asettanut, joissain olen mennyt pidemmälle kuin toisissa mutta joka osa-alueella olen kehittynyt omasta mielestäni hyvin.

Kevyet kilometrit, raskaat raudat syntyi 11. maaliskuuta 2012 kun kirjoitin ensimmäisen bloggauksen, Aloitus. Enpä olisi silloin tajunnut miten tärkeäksi jutuksi tämä muodostuu. Mulla oli silloin jo mielessä että kirjoitan tätä blogia ennen kaikkea itselleni. Jos joku haluaa näitä lukea, se on hieno juttu mutta lähden aina siitä liikkeelle mikä mua kiinnostaa. Kertaakaan ei ole ollut vaikeaa miettiä mistä kirjoittaisin tai tullut taukoja, pahimmillaan tai parhaimmillaan mulla on ollut muistissa 10 aihetta joista pitäisi kirjoittaa mutta aina tuli mieleen joku muu ja ne jäivät sivuun. Usein olen kirjoittanut bloggauksen mielessäni melkein alusta loppuun juoksulenkillä. Siellä ne parhaat ideat muutenkin usein syntyvät, omien ajatusten parissa kun matka ei lopu kesken ja ainoa asia mikä on olemassa on oma hengitys ja askeleiden äänet soralla, purulla, hiekalla tai asfaltilla.

On ollut tosi hienoa ja yllättävää nähdä miten lukijoita on tullut koko ajan lisää vaikka en ole koskaan mainostanut tätä missään. Joskus laitoin facebookiin linkin josta tuli pari kaveria tämän tsekkaamaan mutta muuten Blogilista on ollut ainoa "mainospaikka". Pitkään Blogilista olikin se osoite josta tuli eniten kävijöitä. Nykyään kävijät tulee tänne 75 prosenttisesti Googlen, 20 prosenttisesti Blogilistan ja 5 prosenttisesti muiden blogien ym kautta.

Ensimmäisen vuoden suosituimmat hakusanat joilla tänne on päädytty ovat olleet:

10. kevyetkilometrit
9. tuomas vainio
8. kevyet kilometrit
7. 5x5 ohjelma
6. jutta ja puolen vuoden superdieetit
5. 5x5 penkkiohjelma
4. penkkiohjelma
3. vatsalihastreeni
2. vatsalihakset näkyviin
1.  penkkipunnerrus ohjelma

Ilmeisesti kovasta crossfittaajasta, Tuomas Vainiosta, ei ole hirveästi kirjoitettu nettimaailmassa koska minunkin vähäiset mainintani tuovat porukkaa tänne :D Penkki ja vatsat ilmeisesti kiinnostavat paljon koska ne tuovat tänne porukkaa päivästä ja viikosta toiseen vaikka siitäkään en ole montaa kertaa kirjoittanut. Viime viikkoinen Jutta-kirjoitukseni toi yhtäkkiä todella paljon kävijöitä, Google kuulemma antoi tämän blogin heti toisena hakutuloksena ohjelman kotisivujen jälkeen.

Ekan vuoden kymmenen suosituinta kirjoitusta:

10. Täydellisen elämän metsästys
9. Huomenna hurja spektaakkeli Crossfit Invitational USA vs Europe
8. Maailman paras isänpäivä.
7. Vatsalihastreenin lyhyt oppimäärä.
6. Proteiinin lähteet vertailussa, osa 1.
5. Jutta ja puolen vuoden superdieetit loppuivat, mitä jäi käteen?
4. Millainen on kovakuntoisen huippu-urheilijan painoindeksi?
3. Crossfit Winter War - Suomen kovakuntoisimmat koolla. 
2. Näkyvät vatsalihakset tehdään keittiössä, ei salilla.
1. Penkkitesti 16 viikon treenin jälkeen, ohjelma toimii!

Täydellisen elämän metsästys syntyi rankalla tavalla. Heräsin yöllä, sain idean tuosta bloggauksesta enkä pystynyt nukahtamaan uudestaan ennen kuin olin rakentanut sen melkein alusta loppuun mielessäni. Siitä tuli kuitenkin paljon hyvää palautetta ja sitä linkattiin eri paikkoihin joten ehkä se uneton yö kannatti.

Crossfitista on ilmeisesti kirjoitettu liian vähän muissa blogeissa koska olen saanut merkittävän osan hakuosumista. Tosin tuon Crossfit Winter War-raportin kanssa tapahtui jotain outoa, juttu oli linkattu Facebookiin ja sieltä tuli yhtäkkiä 400-500 lukijaa. En vieläkään tiedä kuka sen laittoi ja minne, ehkä joku iso Crossfit-yhteisösivu oli kyseessä? Tietääkö joku? Vatsalihas- ja penkkitestikirjoitukset ovat olleet viikosta toiseen suosituimpia juttuja siitä asti kun ne viime kesänä kirjoitin. Itse asiassa tuota penkkitestijuttua on luettu enemmän kuin melkein kaikkia muita yhteensä! Blogimaailman arvaamattomuutta,  kuten sekin että suosiostaan huolimatta kukaan ei ole sitä kommentoinut :D

Noiden yleisön suosikkien lisäksi haluaisin nostaa vielä erikseen esille pari kirjoitusta jotka ovat jääneet parhaiten omaan mieleeni.

Juoksin autiota hiekkarantaa. Eeppinen kertomus marraskuisesta juoksulenkistä hiekkarannalla, vihdoin ja viimein.

Hups, juoksin vahingossa puolimaratonin.  Joskus käy näin.

Ensimmäinen maraton takana, 42 kilometriä taistelua. Yksi elämäni kohokohdista hetki hetkeltä.

Ja onhan niitä ollut vaikka mitä muita, ehkä juoksuharrastaja vain peilaa omaa blogiaankin merkittävien kisojen ja lenkkien kautta :D

Tämä blogi varmaan jatkaa jatkossakin aikalailla samoilla raiteilla kuin tähänkin asti. Kirjoitan kaikesta mahdollisesta urheiluun ja treenaamiseen liittyvästä, aikalailla sillä tavalla kuin ajattelen ja tunnen. Sori vain mutta todennäköisesti en tule kysymään lukijoilta mitä haluaisitte lukea, aion jatkossakin mieluummin kirjoittaa siitä mistä itse haluan. En myöskään usko että tulen sen enempää avaamaan henkilöllisyyttäni, olen kyllä kertonut aika paljon itsestäni ja niiden palapelin palasten avulla varmaan jokainen stalkkeri tietää kuka oikeasti olen vaikka en olekaan laittanut omia kuviani sen enempää. En halua olla blogijulkkis vaan tavallinen treenaaja ja kuntoilija. Itseäni ainakin ahdistaa tunnistaa salilla tai kaupassa muita bloggaajia jotka tuskin osaavat aavistaa että heitä kukaan tuntee, en halua edes kuvitella miten vainoharhainen fiilis Siwassa tulisi kun joku katsoo vähän pidempään.

Kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille, kanssatreenaajille. Tästä blogista on muodostunut tärkeä osa minua, tärkeä yhteisö johon haluan kuulua. Usein, lähes aina, treenaaminen on yksinäistä puurtamista ja on hienoa että on ihmisiä jotka haluavat jakaa näitä juttuja. Muutamista teistä on muodostunut lähes kavereita, ainakin hyviä tuttuja.

Ei kai tässä voi muuta lopuksi todeta kuin kohti toista blogivuotta ja uusia treenejä! Toivottavasti joskus tulee bloggaus "Minä 35v, blogi 5v" jossa kerrataan ekan sadan kilometrin kisan raportin suosiota.