Kestävyysurheilijan, ja liikkujan yleensäkin, pahimmaksi painajaiseksi on usein sanottu ylikuntoa. Epäilen että mulla taitaa olla se päällä. Oirelistahan ylikunnossa on hyvinkin pitkä ja sisältää kaikenlaista fyysisistä psyykkisiin oireisiin mutta onnekseni mulla ei taida olla muuta kuin tuo heikko palautuminen ja koko ajan laskeva teho treeneissä. Ehkä se paineen tunne otsassakin voisi liittyä ylikuntoon?
Lähdin aamupäivällä lenkille, kevyt 7 kilometriä piti olla edessä. Alusta asti oli tosi tukkoista, ihan sitä samaa mitä viime viikkoina muutenkin. Juoksin lopulta 4 kilometriä ja päätin että nyt täytyy levätä. Pidän loppuviikon treenitaukoa ja palaan salille maanantaina katsomaan miltä näyttää. Toivottavasti ei tarvitse viikko- tai kuukausikaupalla huilata.
Ehkä tällainen lepoviikko ois pitänyt tajuta pitää jo aiemmin mutta olen parin viime vuoden aikana kasvanut niin syvälle kestävyysjuoksijan mentaliteettiiin jossa ei lopeteta, luovuteta, pysähdytä tai keskeytetä vaikka mitä tapahtuisi. Kokonaiskuva pitäisi silti pystyä aina näkemään, mitä voi pahimmillaan tapahtua jos ei malta pysähtyä. Mitä järkeä olisi jatkaa lenkkien lyhentämistä ja hidastumista? On aivan varmasti parempi levätä kuin köpötellä jotain viiden kilometrin lenkkejä kahdeksan minuutin kilometrivauhdilla. Tai käyttää tunti salitreeniin johon aiemmin kului 30 minuuttia. Tätä on ollut vaikea silti kunnolla havahtua huomaamaan kun mieli on ollut koko ajan latautunut.
En edes muista koska olisin pitänyt neljän päivän treenitauon. Ehkä lokakuussa maratonin jälkeen? Siitä on puoli vuotta! Moneen viikkoon ei ole ollut edes kahta perättäistä lepopäivää vaan päivä silloin, toinen tällöin.
Monet pitää salilla keventelyviikkoja mutta en minä osaa sellaista, se ei sovi mun mentaliteettiin. Toivottavasti tämä neljän päivän harjoittelutauko riittää ja tajuan ottaa sellaisia mukaan treenikalenteriin jatkossakin. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Tuo ajatus on ollut mun tärkein polttoaine ja inspiraatio viime vuodet ja aion pitää siitä kiinni koko loppuelämäni. Tavalla tai toisella, koko ajan eteenpäin.
Jos et ole lokakuun jälkeen pitänyt treeneistä kunnon taukoa, niin ehkä on jo aikakin! Tietysti tauko harjoittelusta silloin, kun sitä ei ole etukäteen suunnitellut, harmittaa, mutta kyllä kroppa tarvitsee myös lepoa välillä. Tsemppiä!
VastaaPoistaEhkä tosiaan on jo ihan hyvä muutama päivä ottaa vähän rennommin.. Toivotaan että kroppa palautuu.
PoistaVälillä on hyvä levätä, vaikka se raskasta onkin. Itsekin havahduin sunnuntaina pitkiksellä vähän vastaaviin oireisiin, ja nyt olen työllä ja tuskalla saanut pidettyä itseni pois tien päältä jo kolme päivää. Tsemppiä tosiaan, ja kiitos mielenkiintoisesta blogista! :)
VastaaPoistaKiitti tsempistä ja kehuista!
PoistaOlisi kyllä viisasta tajuta pitää silloin tällöin taukoja muutenkin kuin sairastelujen takia. Flunssa tai kuume kun ei ole mikään palautumistauko vaan silloinkin elimistö joutuu tekemään hommia tullakseen taas terveeksi... mutta näin se liikkujan mieli ikävä kyllä vain toimii.