Etenevän liikkeen laki.

Tänne blogiin on viime aikoina löydetty usein sellaisilla hakusanoilla kuin "ensimmäinen maraton" tai "ensimmäinen puolimaraton". Olen jonkin verran vinkkejä ja omia kokemuksia jakanutkin ja niitä varmasti jatkossakin tulee kirjoiteltua. Tänään ajattelin kertoa tärkeimmän ohjenuorani joka on ohjannut omaa tekemistäni ja erityisesti juoksemista alusta asti. Se on:

Älä pysähdy.

Jokin aika sitten törmäsin ultrajuoksija Marko Forsellin mainiossa blogissa Matkalla Spartaan vinkkeihin ja neuvoihin joita Marko on itse saanut muilta ja jotka hän voi allekirjoittaa. Vaikka en ole ultrajuoksija niin voin yhtyä niihin, kaikki pätevät täysin myös lyhyempiin matkoihin. Aloittelevalle liikkujalle ja juoksijalle kympin kisa tai puolimaraton on yhtä pelottava ja jännittävä tapahtuma kuin ultrajuoksijalle satanen tai kaksnelonen.

Juoksemisen ideana on hyppiä eteenpäin vuorotellen molemmilla jaloilla. Juoksutapahtumissa ideana on pomppia eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Kun aloitin juoksu-uraani, päätin etten koskaan kävele juoksutapahtumissa. Rankan maraton-debyytin nöyrryttämänä olen joutunut muuttamaan ohjeen muotoon "älä koskaan pysähdy juoksutapahtumassa".

Yleisimmät paikat pysähtyä kisoissa on huoltopisteet. Porukka jää hengailemaan sinne kuin lakisääteiselle kahvitauolle. Ei, ei, ei! Pöydältä napataan tarvittava mukaan ja se nautitaan samalla kun juoksee eteenpäin. Jos se ei onnistu, voi hidastaa vauhtia ja kävellä. Kisoissa parasta mielen kohennusta on kun kokee olevansa tosi väsynyt mutta silti pystyy ohittamaan jonkun. Varsinkin isoissa massatapahtumissa tämä on helppo kokea juuri huoltopisteiden läheisyydessä, voit ohittaa kymmeniä ihmisiä pelkästään sillä että pysähtymisen sijaan kävelet reippaasti huoltopisteen ohi tai mikä parasta, juokset sen ohi ja nappaat ravintoa ja nestettä takeaway-tyylillä mukaan.

Tärkeintä on edetä koko ajan. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta niin sinne reitille osuvan sillan alle ei kannata mennä nukkumaan tai istahtaa puistonpenkille koska siitä ei oikeasti ole mitään hyötyä. Jos olet niin väsynyt ettet pysty edes kävelemään - tai ryömimään - niin leikki kannattaa jättää kesken. Tärkeintä ei ole vauhti vaan se että etenee koko ajan.

Usein matkan aikana tuntuu jotain kipuja tai pahoja tuntemuksia, silloin parasta on vain purra hampaita yhteen ja jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Mitä enemmän miettii jotain vatsakipua tai hiertymää jalassa niin sitä enemmän se alkaa vaivaamaan.

Erilaiset mantrat ja motot auttavat jaksamaan ja pitämään kropan liikkeessä kun voimat alkaa olla loppu.  "Don't hold back", "mähän kerroin et mä en stoppaa". Voi kuulostaa hölmöltä mutta näillä on menty monen pahan kohdan yli niin treenilenkeillä kuin kisoissa. Asicsin sykähdyttävän mainosvideon olen elänyt varmaan satoja kertoja mielessäni.

Joskus on ollut lähellä päästä itku, ja ehkä joskus on päässytkin. Mutta koskaan en ole pysähtynyt, ja aina olen päässyt maaliin.