Puolimaratonhaaste: Seitsemän puolimaratonia seitsemässä päivässä.

Päivä 1: 21 km
----------------
yhteensä 21 km


Keväälle suunnittelemani puolimaratonhaaste ei toteutunut toukokuussa kuten olisin halunnut. Polvessa oli nestettä ja myönnyin siirtämään juoksuhaasteen tulevaisuuteen. Mielessäni päätin että sopiva ajankohta löytyisi syksystä ja loppukesästä aloinkin katselemaan kalenteria sillä silmällä. Lokakuun lopun maratonia ajatellen voisi olla hyvä jos näin kova määräviikko olisi suunnilleen kuukausi ennen maraa. Se viikko on nyt. Juoksen tällä viikolla puolimaratonin joka ainoa päivä.

Juoksin puolitoista vuotta sitten 345 kilometriä kolmessa viikossa, se on ylivoimaisesti kovin juttu mitä olen tehnyt juoksun saralla. Silloin juoksin kuutena päivänä viikossa ja lepäsin yhtenä päivänä, keskimääräinen etappi oli reilu 16 kilsaa. Vaihtelu oli suurta, jonain päivänä juoksin kolme kilsaa ja seuraavana 25. Pidempien ja lyhyempien etappien vaihtelu teki hyvää niin mielelle kuin kropallekin. Nyt ei ole mitään vaihtelua, on vain ne 21 kilometriä joka päivä. Tai oikeastaan 22, juoksen joka päivä jonkun verran extraa. Ei ainakaan kukaan pääse sanomaan että olisin oikaissut tai ilmoittanut määrän yläkanttiin.

Itse juokseminen on helppoa: tossut jalkaan ja menoksi. Jos tuntuu väsyneeltä tai pahalta, se vain pitää sivuuttaa ja jatkaa. Askelia toisensa perään niin kauan että taival on kuljettu loppuun. Ja seuraavana päivänä taas sama jatkuu.

Jotta pystyisi jatkamaan seuraavana päivänä niin ravinnon ja levon määrä nousee ratkaisevaksi. Kroppani peruskulutus on arviolta 2200 kaloria päivässä, puolimaraton kevyillä sykkeillä kuluttaa mulla noin 1800 kaloria ja edellisen päivän juoksusta palautuminen puolet tästä eli noin 900 kaloria. Se tarkoittaa 4900 kalorin kulutusta joka päivä viikon ajan. Kaikki blogiani pidempään seuranneet tietävät että mulla on vaikeuksia jo muutenkin saada mussutettua riittävä määrä energiaa. Tällä viikolla pitää syödä ihan tolkuttomasti tai askel pysähtyy.

Sitten on se käytännön puoli, miten työ- ja perhe-elämään saa mahtumaan noin 17-18 tuntia juoksua viikossa. Onneksi läheiset ymmärtää hyvin että kyseessä on yksi ainoa viikko.

En ole valmistautunut tähän haasteeseen mitenkään erityisesti. Jokainen juoksulenkki tai muu treeni kehittää aina itseä vähän paremmaksi ja valmiimmaksi kovempiin juttuihin ja toivottavasti esimerkiksi viime kuukausien kaksi pitkää polkulenkkiä ovat tehneet tehtävänsä.

Käytiin eilen katsomassa leffateatterissa Everest, siinä tuli nähtyä ihan konkreettista taistelua sietokyvyn äärirajoilla ja sitä mikä on ihmiskropalle mahdollista jos on hyvässä kunnossa. Kävin myös ostamassa tätä viikkoa varten vähän polttoainetta.

Polkupitkiksellä hyväksi havaittu kuivattu mango on mun ainoa syötävä eväs näillä lenkeillä. Pakkasin 35 grammaa jokaista puolimaratonia varten. Juomana lenkeillä on hunajamaltovesi. Luomuparapähkinöitä ostin kovasta tarjouksesta (15e/kg!) ja lajittelin ne 70 gramman pusseihin. Yhdessä pussissa on noin 470 kaloria ja mukavasti hyviä rasvoja ja proteiinia. Juuri sellaista kamaa joka auttaa palautumaan uutta juoksupäivää varten. Pakko oli myös ostaa kilo puolalaisia toffeita kun hinta oli vitosen :D Joku skarpimpi voi huomata että pähkinäpusseja on vain kuusi, jos pääsen sunnuntaina maaliin asti niin niiden sijaan mussutan kyllä mieluummin vaikka kokonaisen kakun.

Riittävää kalorimäärää ei saa mitenkään täyteen hyvällä ja järkevällä safkalla tai sitten vatsa on niin täynnä ettei juoksemisesta tule sen takia mitään. Esimerkiksi eilen iltapalaksi söin banaanin (jonka voitelin hunajalla) ja omenan (jonka voitelin maapähkinävoilla)... niin ja pari toffeeta.

Tänään se sitten alkoi. Eka puolimaraton. Ja se oli ihan pas.. seli. Henkistä ja fyysistä kompastelua, ihan kirjaimellisestikin. Noin yhdeksän kilsan kohdalla kompastuin johonkin juurakkoon ja kaaduin, tismalleen samassa kohdassa kuin kaksi viikkoa sitten.

Mutta olisi väärin sanoa että koko lenkki oli tänään skeidaa, oli siinä tottakai hyviäkin hetkiä. Se on juoksemisen hienoimpia puolia, silloinkin kun ei ole paras päivä voi löytää aina hyviä juttuja. Meillä päin ei ole tapana tervehtiä muita lenkkeilijöitä, sellainen harvinaisuus sattuu kohdalle ehkä kerran vuodessa. Heti kun olin lähtenyt liikkeelle joku toivotti hyvät huomenet. Just ennen kuin kompastuin ja kaaduin näin haikaran joka lähti lentoon ihan mun vierestä. Aurinkokin paistoi ja oli tosi lämmin.

Juoksen joka päivä kolme seitsemän kilometrin mittaista kierrosta, viikon aikana kierrän siis saman reitin 21 kertaa. Tänään eka rundi oli tosi vaikea ja mietin vain miten näin tahmealla askeleella voi juosta 150 kilometriä viikossa. Toka kierros oli tavallaan vähän parempi, kolmas alkoi hyvin mutta lopussa alkoi jo tuntumaan. Lantionseutu alkoi jäykistyä ja se vähäinenkin lennokkuus katosi. Ei tiennyt itkisikö tai nauraisi, onko seuraavat kuusi päivää yhtä hankalia?

Uskon että tää eka päivä saattoi olla jopa kovin ja hankalin. Puolimaraton on pieni shokki kropalle kun juoksu jatkuu pidempään kuin normaalisti, huomenna se on vähän vähemmän shokki ja ylihuomenna jo ihan normaali jokapäiväinen juttu. Herää, pue vaatteet, syö aamupala, juokse puolimaraton. Normisettiä. Jos näin ei käykään vaan joka päivä on jähmeämpää menoa niin tervetuloa seuraamaan sunnuntain lenkkiä :D Voi olla melkoista Kummelia.

Tärkeintä on että peli on nyt avattu. Nyt pitää vain mättää safkaa ja juoda reilusti ja illalla rullailla lihaksia pitkään ja hartaasti. Huomenna on aikatauluiltaan haastavin päivä koko viikosta mutta siitä lisää sitten huomenna. Jos vain mitenkään ehdin niin pyrin kirjoittamaan fiiliksiä joka päivältä!