Menneestä, tulevasta ja siitä tärkeimmästä.

Elokuussa harjoituspäiviä kertyi tasan kaksikymmentä, vuoden tilastoja selaamalla näyttää siltä että joka toinen kuukausi ehdin ottaa 20+ harjoitusta ja joka toinen alle parikymmentä. Loppuvuoden voisin tähdätä siihen että vähintään tuo kaksikymmentä toteutuu joka kuukausi.

Mulla oli elokuulle tasan yksi tavoite ja se oli vähintään 150 juoksukilometriä. Heräsin maanantaina kuukauden viimeiseen päivään ja mittarissa oli 142 kilsaa. Ei hätää, tällainen on mun taktiikkani ja tapani hoitaa tavoitteita ;) Juoksin aamupäivän aikana kympin ja kuukauden lopullinen kilometrimäärä oli lopulta 152. Se oli eka 150+ kuukausi reilusti yli vuoteen!

Juoksemani kilsat vuoden 2012 alusta lähtien.  Kesäkuusta alkanut yli satasen kuukausien putki toivottavasti jatkuu mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen, aiemmin kun tuo sahaaminen on ollut melkoista.

Juoksulenkkejä kertyi myös kappalemääräisesti eniten sitten viime vuoden kevään, kahdestakymmenestä harjoituksesta nimittäin peräti 14 oli juoksua. Kuudesta voimaharjoitteesta tasan puolet oli meidän seuran painonnostotreenejä ja puolet omia voimatreenejä salilla. Esimerkiksi jotain penkkiä tein vain yhden kerran elokuussa kun vaikkapa alkuvuonna tein sitä kerran viikossa.

Harjoittelun kuormittavuus on hieman paremmalla tasolla kuin aiemmin, erittäin kevyitä viikkoja ei ole ollut kesäkuun puolenvälin jälkeen. Toisaalta kaikkein kovimpia viikkojakaan ei ole juuri näkynyt, elokuussa niitä ei ollut yhtään ja koko kesänäkin vain pari. Kevyet ja keskitason kuormittavuuden harjoitusviikot seuraavat toisiaan. Suurta muutosta ei ole tulossa kun keskityn läpi syksyn ensisijaisesti harjoittelun määrään. Vähäiset kilometrit monena kuukautena ovat riittämättömiä kestävyysjuoksuun ja peruskestävyyden pohjaa pitää entisestään rakentaa tukevammaksi.

Meidän painonnostoseuran kautta tulee mielenkiintoinen mahdollisuus tuoda vaihtelua harjoitteluun kun päivittäisten painonnostosalin harjoitusvuorojen lisäksi meille on varattuna kerran viikossa yleisurheilutila eli juoksurata sekä heitto- ja hyppypaikat. Tulen hyödyntämään tuota mahdollisuutta ainakin juoksuvedoissa ja miksei erilaisia räjähtäviä harjoitteitakin voisi tehdä. Olen aina aiemmin juossut vain 400 metrin radalla mutta tuon sisäradan pituus on vaivaiset 140 metriä, se tekee harjoitteista varmasti ihan erilaisia kun vetojen pituus tulee mitoitettua usein radan pituuden mukaan.

Lupailin jo että nyt alkaa kaikkien aikojen juoksusyksy jonka teemana olisi juosta syyskuun alusta marraskuun loppuun ulottuvalla jaksolla 500 kilometriä. Syyskuukausien aikana mulla on kolme isoa merkintää juoksukalenterissa: 35 kilometrin mittainen ja noin 6-7 tuntia kestävä polkujuoksu 19. syyskuuta, kova määräviikko 28. syyskuuta - 4. lokakuuta sekä maraton 25. lokakuuta. Jokainen näistä kolmesta haasteesta takoo mittariin reilusti kilsoja mutta toisaalta sekä ennen niitä että niiden jälkeen on varmasti keventely ja jopa juoksutauot paikallaan joten jää nähtäväksi miten kilometrejä lopulta kertyy. Marraskuu varmaankin sitten ratkaisee tuon 500 kilometrin kohtalon. Jos maratonilta jää jotain hampaankoloon niin tinttaan ison määrän kilsoja pienen raivon vallassa, jos taas menee hyvin niin itsetyytyväisyys voi hiipiä puseroon ja jalka nousee kaasulta.

Harjoitusmääriä, tavoitteita ja käppyröitä tärkeämpää on kuitenkin nauttia siitä liikkeestä mitä tekee ja elää täysillä. Kaikkia näitä elokuun harjoituksia hienompia juttuja on ollut fillarilenkit pojan kanssa, päivittäiset uimareissut elokuun viimeisten viikkojen aikana. Pommit laiturilta veteen, sukeltaminen. Potkulautailu, kärrynpyörät paljain jaloin nurmikolla ja voltit trampoliinilla. Viime viikonlopun souturetki, uiminen kuutamossa ja yöunet autiotuvassa.

Vaikka kuinka miettisi menneitä harjoituksia tai tulevia tavoitteita niin ainoa asia mikä on totta on tämä hetki just tässä. Kaikki muu on muistoja tai unelmaa.

Jokaisesta pitäis voida vaan irrottaa
Niin et se palata voi jos se haluaa
Helppo sanoo mut vaikeampi toteuttaa
Ketään ei milloinkaan pysty omistaa
Helppo vaan sanoo mut ei niin helppo toteuttaa
Ei todellakaan
Ei todellakaan

Kun sinä katsot mua se ei oo vaikeaa uskoa ettei oo ollenkaan tulevaa
Tai menneisyyttäkään koska se on unelmaa
Tai kasa muistoja vaan jotka voi romahtaa
Minä koitan oppia tajuumaan sen että niin tiukkaan kii susta pitää voi en
Etteikö tuuli vois temmata sua mukanaan
Ja musta kauaksi, kauaksi pois kuljettaa