maanantai 21. syyskuuta 2015

Polulta harhaan - koko päivä lenkillä!



Järjestin toisen yhteislenkin polkujuoksun parissa viime lauantaina. Neljä juoksijaa ja useampi kymmenen kilometriä haastavia metsäpolkuja. Täydellinen resepti hienolle päivälle.

Meistä kaksi oli ollut mukana heinäkuun yhteislenkillä, yksi oli käynyt alueella aiemminkin kiertelemässä ja yksi oli ekaa kertaa näissä metsissä. Valitsemaani reittiä meistä ei ollut kuitenkaan kiertänyt kukaan aiemmin.


Joutsijärven ympäri kiertävä perusreitti on noin 29 kilometriä pitkä, heinäkuussa pummattiin kerran ja juostavaa tuli varmaan kolmenkympin edestä. Alustavasti olin kartasta silmäillyt että kun kierrämme perusreitin lisäksi sekä järven etelä- että pohjoispuolella olevat ylimääräiset lenkit niin päästäisiin ehkä 35 kilometriin. Heinäkuun lenkkiin kului 5.5 tuntia joten nyt aikaa voisi mennä 6-7 tuntia.


Koko edellisen päivän oli satanut rankasti ja maaston liukkaus hieman pelotti. Toisaalta pitkospuut olivat jo kuivan kesän keskellä todella liukkaita joten ero ei ollut niin iso kuin olin odottanut. Kuten ekasta kuvastakin voitte päätellä niin kolmella oli maastotossut ja yhdellä tavalliset - minulla. Pahasti vettyneillä, puista pudonneiden lehtien peittämillä pitkoksilla myös polkujuoksukengät lipsuivat niin pahasti että parasta oli luistella eteenpäin.


Joutsijärven alue on erittäin kivikkoista. Liukkaat pitkospuut ja kivikot vuorottelevat jatkuvasti. Juostavia pätkiä on vain siellä täällä, parhaimmillaan joitain satoja metrejä kerralla. Jokainen oli heti alussa yhtä mieltä siitä että kiiruhtamalla näissä maisemissa hankkii itselleen vain ongelmia. Meillä ei olisi kiire yhtään mihinkään, tosin naureskeltiin samaan hengenvetoon että otsalamppuja ei ollut mukana. Lähdimme liikkeelle kymmeneltä aamupäivällä, ei kai pimeä vielä tässä vaiheessa syksyä ehtisi tuomaan omia haasteitaan?

Juoksin porukan ekana koko päivän ja suunnistin reittiä. Välillä se sujui paremmin, välillä heikommin. Eka pummi tuli noin viiden kilometrin kohdalla. Lähdettiin laavulta ja hetkeä myöhemmin oltiin samalla laavulla! Deja vu puski pintaan, meillehän kävi heinäkuun lenkillä täsmälleen samalla tavalla, laavu vain oli eri. Tutkin karttaa, mietin missä meni vikaan. Yhtä tietä ei vain tuntunut olevan koko kartassa, olen edelleen varma että se puuttuu siitä. Olin kulkenut tuon harhailun kohteen pari kertaa aiemminkin ja se oli silloinkin yhtä haastava. En muistanut miten sen ratkaisin aiemmin mutta lopulta melkoisen pähkäilyn jälkeen oikea kohta löytyi ja matka jatkui.

Reitin varrella oli paitsi useita laavuja niin myös neljä erilaista autiotupaa. Haastavassa maastossa oli vaikea syödä ja juoda liikkeellä ollessa joten pidimme aina taukopaikoilla paussin jossa sai rauhassa otettua nestettä ja energiaa, katseltua maisemia ja otettua valokuvia. Reittiä kulkiessa ei voi juuri katsoa niitä hienoja maisemia, on pakko vain katsoa jalkoihin ja pyrkiä pysymään pystyssä. Koska olin keulassa mun oli pakko myös katsella oikeaa reittiä osoittavia punaisia täpliä. Useita kertoja pysähdyin paikoilleni enkä nähnyt täpliä missään. Välillä jossain kauempana näkyi punaista, välillä niitä ei ollut missään. Pummattiin joitakin kertoja, kaksi kertaa pahemmin. Niistä kertyi ylimääräistä taivalta yhteensä ehkä vajaan kilometrin verran, näissä maastoissa se tarkoittaa noin puolta tuntia kun kartan tutkimiset ja oikean reitin etsimiset lasketaan mukaan.

Ketään ei haitannut pienet eksymiset, niistä vain kehittyi uusia vitsejä. Mitä jos pummattaisiin oikein kunnolla että kertyisi maratonin verran mittariin? Sinne Siltainsuon laavulle jonne saavuttiin kahdesti eri suunnista oltiin ajatuksen tasolla eksymässä aika monta kertaa uudestaankin, ei sitä onneksi koskaan enää tullut minkään mutkan takaa oikeasti esiin :)


Erään autiotuvan rannassa autettiin kivikkoon juuttunut kirkkovene matkaan ja siinäkin meni varmaan parikymmentä minuuttia. Vesistön ylitykset losseilla oli jälleen kohokohtia jotka nostaa omalla ainutlaatuisella tavallaan nämä lenkit ihan erilaisiin sfääreihin.

Ilma oli todella hieno, aurinko paistoi välillä kauniisti puuston välistä mutta välillä pimeys laskeutui kun metsä oli tiheää ja pilvet peittivät taivaan.


Kun synkän havumetsän jälkeen astui keskelle koivikkoa tuntui kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Siinä me ollaan, minä ja satumetsä.

Järven pohjoispuolella oleva lisälenkki oli maastoltaan hyvin haastavaa, 3-4 kilometriä lisää juostavaa ei kuulosta yhtään miltään mutta täällä se voi tarkoittaa tuntia tai vaikka kahta. Isoja ja pieniä kivenmurikoita ja kun niitä on tarpeeksi päällekkäin ja vierekkäin niin matka vie ylemmäs, mäen päälle ja taas alas. Nousumetrejähän Joutsijärvellä ei ole paljon, ehkä noin 400 koko matkan aikana. Muutamia yksittäisiä nousuja ja pientä huomaamatonta maaston korkeuden vaihtelua.

Kun sykemittarit piippasivat ja tajuttiin että johonkin muutaman kilometrin siirtymään oli mennyt melkein tunti niin tuli naureskeltua miten joku vetäisi tässäkin neljän minuutin kilometrejä! :D Olisi siistiä nähdä miten pahimmissa paikoissa jotkut oikeasti pystyisivät etenemään kovaa. Itse kun ottaa askeleen, pysähtyy, pälyilee ympärilleen etsien punaista täplää, ottaa kaksi loikkaa, kolme juoksuaskelta ja viisi kävelyaskelta ja taas pysähtyy katsomaan mihin voisi astua. Hirvikärpäsiä kuhisee korvissa, hiuksissa ja silmäluomissa.


Siinä on polku, anna mennä!


Matka jatkui ja jatkui. Arvioni 6-7 tunnin lenkistä paljastui alimitoitetuksi. Kun seitsemän tuntia oli takana matkaa oli vielä kilometrejä jäljellä. Hienointa oli tajuta että vaikka matkaa ja tunteja oli takana niin askel oli edelleen kevyt eikä väsyttänyt yhtään. Kroppa toimi, eväät toimivat, kaikki oli hyvin. Kun loppumatkasta tuli juostavampia osuuksia mentiin useampi noin 7 minuutin kilometri. Ja takana oli yli seitsemän tuntia rymyämistä! Heinäkuussa lyhyemmällä matkalla 5.5 tunnin aikana mulla kramppasi jatkuvasti ja energiat loppuivat neljän tunnin jälkeen, nyt mitään väsymistä tai ongelmia ei tullut ollenkaan. Oltaisiin voitu jatkaa ja jatkaa.. Tuntui voittamattomalta!

Vaikka tämä on mitä hienoin laji ja puitteet olivat upeat niin kaikkein parasta oli silti seura. Tapasin kaksi hienoa ihmistä ekaa kertaa ja kun kahdeksan tuntia edetään yhdessä läpi soiden, rämeiden ja kivikoiden yhteenkuuluvuus nousee askel askeleelta. Me ollaan tehty yhdessä jotain merkittävää, elämämme pisin lenkki ja harjoitus ajallisesti.

Kanssakulkijan mittari näytti päätepisteessä 8 tuntia ja 8 sekunttia. Olimme kulkeneet noin 33-34 kilometriä. Keskisyke oli yhdellä 147, toisella 129. Voiko enää parempaa pk-harjoitusta olla kuin edetä kahdeksan tuntia näillä sykkeillä?

33.5 kilometriä 8 tunnissa tarkoittaa sitä että yhteen kilometriin kuluu keskimäärin 14 minuuttia ja 20 sekuntia, keskinopeus 4.19km/h. Pitkällä matkalla taukojen määrä on kuitenkin merkittävä ja me otettiin retkeilyfiiliksestä kaikki irti, ei ollut kiire mihinkään. Garminin tilastojen mukaan liikkeessä oltiin 6 tuntia 36 minuuttia eli taukojen ja kartanlukemisen osuus olisi kokonaisajasta puolisentoista tuntia. Sitten vauhti onkin jo 11.49 min/km ja reilu 5 km/h. Mainiota etenemistä siellä missä juoksu on käsitteenä usein vain pelkkä haalea aavistus.

Täysi työpäivä tuli siis temmellettyä eikä kukaan edes kaatunut pahemmin, pieniä kolhuja ja verinaarmuja lukuunottamatta ongelmilta vältyttiin kokonaan. Olen selvinnyt tuolla haastavilla poluilla ja teknisessä maastossa nyt jo yli 60 kilometrin verran ilman kaatumisia joten taidan jatkaa näillä perustossuilla vielä jatkossakin.

Kahdeksan tunnin yhdistetty tasapaino-, loikka-, peruskestävyys-, koordinaatio- ja eksymisharjoitus - suosittelen lämpimästi! :) Vaikka vähän epäiltiinkin niin punaiset täplät eivät tulleet uniin enkä seonnut ja alkanut liimailla punaisia merkkejä kotiseiniin jotta löytäisin olohuoneesta keittiöön ja vessaan. Olo oli tosi hyvä heti lenkin jälkeen ja saunomisen jälkeen vieläkin parempi. Pientä jäykkyyttä ja arkuutta tuntuu jaloissa ja selässä mutta pari päivää ja olen taas punttisalilla ja lenkillä. Uudet seikkailut kun odottavat jo oven takana, kohta mennään taas!

8 kommenttia:

  1. Teillä oli mahtava lauantaiohjelma - onneksi olkoon! Miten muuten kasasitte porukkanne? Olivatko sulle aiemmin tuntemattomat kaverin kavereita?

    Tutkailin kuvia näytöltä vähän isompina. Vaikka olenkin henkeen ja vereen kaupunkilainen, tuollaiset maisemat pysähdyttävät. Voi kun pääsisi mukaan :)

    Laita vaan spostia siitä yhdestäjutskasta osoitteeseen pikkuliten@gmail.com.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kerännyt näille lenkeille osallistujia blogin kautta ja mm. facebookissa. Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 on hyvä kanava saada sanaa levitettyä ja ihmiset kertovat näistä lenkeistä eteenpäin tutuilleen ja kavereilleen. Tällekin lenkille oli paljon enemmänkin kiinnostuneita mutta aina käy niin että sopivaa päivää ei löydy ja osa joutuu jäämään pois mm. sairastumisten takia.

      Tervetuloa mukaan vaan tuleville lenkeille, varmasti näitä tulee jatkossakin. Toivottavasti viesti tuli perille!

      Poista
  2. Hulluutta! Ja mahtavuutta, kuulostaa huisilta päivältä. Eikö tuo ole kauhean rankkaa, jos koko ajan joutuu varomaan askelta liukkauden takia, vai tottuuko siihen? Kuulostaa kyllä tosi haastavalta päivältä, vaikkakin varmasti antoisalta myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen tottuu kyllä nopeasti ja vaikka eteneminen kuulostaakin rankalta niin enemmänkin se on vain hidasta, mieli ja kroppa ei joudu ollenkaan niin koville kuin tavallisilla juoksualustoilla. Kenenkään mielestä ei tuntunut siltä että oltaisiin oltu liikkeellä kahdeksan tuntia :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Oli hyvä lenkki, vähän normaalia pitempi pk! :)

      Poista
  4. Huipun kuuloinen lenkki teillä ollut :)! Joskus vielä mukaan... joo! Näyttää kivalta polultakin sielläpäin.. Mutta suosittelen kyllä hyvin pitäviä maastokenkiä. Ne kuitenkin tuovat sitä mukavuutta ja pitoa poluille - usko tai älä ;) Ja kestävät kulutustakin paremmin! ..hih, mäkin haluaisin nähdä miten huiput vetää vaikeita osuuksia... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukaan vaan tulevilla kerroilla!

      Se on ihan selvää että kunnon polkutossuista on hyötyä, juoksen vain niin kovin harvoin näin haastavissa maastoissa etten ole vielä halunnut sijoittaa niihin. Pakko myöntää että katselin kyllä viime viikolla kaupassa New Balancen maastotossuja... ;)

      Poista