tiistai 29. syyskuuta: 21 km
keskiviikko 30. syyskuu: 21 km
----------------
yhteensä 63 km
Kahden päivän takeltelun jälkeen en oikein tiennyt mitä odottaa haasteen jatkolta. Kaksi ekaa puolikasta olivat suoraan sanottuna huonoja lenkkejä, eilen vauhdit putosivat jo jonnekin 7:20 min/km tasolle. Vaikka vauhdilla ei olekaan tässä haasteessa merkitystä niin se kertoo kyllä siitä miten heikoksi taaperrukseksi askellus eilen taantui väsymyksen myötä.
Fyysisen kilvoittelun lisäksi täytyy pitää huolta myös hengenravinnosta ja illalla palauttelinkin katselemalla Hottikset ja Paratiisihotellin. Ehkä tämä tästä lähtisi vielä nousuun.
Aamulla kun heräsin mikään paikka ei kolottanut tai ollut edes jumissa, se puoli on kyllä mennyt paljon paremmin kuin odotin. Pahimmassa skenaariossa heräilisin keskellä yötä tuskaiseen kipuun ja saisin nukuttua särkylääkkeiden voimalla mutta mitään vaivaa ei ole vielä ollut.
Aamulla oli kyllä aivan järjetön nälkä ja söin vähän reilumman aamupalan. Murojen, leivän ja puuron kanssa meni hunajaa ja pariakin eri hilloa.
On tuntunut vähän siltä kuin joka lenkillä asiat menisivät mönkään ja niin vain tämä aamiainenkin oli virhe. Yleensä pystyn syömään melkein mitä tahansa juuri ennen juoksemaan lähtemistä mutta tänään heti aamupalan jälkeen tuli kuvottava olo. Puolimaratonin ekan viiden kilsan aikana oli etova tunne ja irtosi imeliä röyhtäisyjä. Taisi olla vähän liian makea aamupala tähän kohtaan. Pidin vain peukkuja että fiilis paranisi eikä oksennus lentäisi.
Tein sellaisen ratkaisun etten syö tai juo mitään lenkillä ellei ole pakko, lenkkieväät kun olivat myös melkoisen makeita. Ja sehän toimi!
Ekan seiskan jälkeen olo kohentui ja juoksu alkoi rullaamaan. Ekaa kertaa koko haasteen aikana juoksu kulki normaalisti ja tuntui tosi hyvältä. 50 kilometriä se näköjään vaati että kroppa heräsi ja tottui tähän touhuun. Juoksin varmaan kuuden ja puolen minuutin kilometrejä yksi toisensa perään ja ne viimeiset 14 kilometriä olivat oikeastaan alusta loppuun helppoja. Tätä juoksemisen pitääkin olla, tästä siinä on kyse!
Haasteesta on nyt jo reilu kolmannes takana ja huomenna ohitan puolivälin. Just nyt tuntuu erittäin helpolta jatkaa mutta tässä touhussa ei silti yhtään tiedä mitä kulman takana odottaa.
Pari viikkoa sitten ostin Helsingistä soundtrackin joka on tehty ultrajuoksija Pekka Aallosta ja New Yorkin kuuden päivän juoksusta kertovaan lyhytelokuvaan. Ironista että ehdin kuuntelemaan levyn vain muutaman kerran ennen kuin parikymmentä vuotta moitteetta toiminut levysoitin hajosi. Onneksi voi ihailla kansitaidetta siihen asti kun jaksan hakea varastosta varasoittimen.
Katsoin ennen tämän päivän lenkkiä Six Day Runin jälleen kerran, tällaisilla pienillä henkisillä jutuilla voi saada vähän lisämotivaatiota ja asiat saa laitettua paremmin oikeisiin mittasuhteisiin. Enhän mä tässä sentään yötä päivää juokse.
Morning running is purity's beauty. Evening running is simplicity's luminosity.
Syyskuu päättyi, juoksin sen aikana 174 kilometriä. Se on kolmanneksi kovin juoksukuukauteni koskaan, elokuu oli neljänneksi kovin. Samalla mittariin tärähti tänään 900 juoksukilsaa tänä vuonna. Lokakuu saa alkaa!
Mullakin syyskuu oli kolmanneksi kovin juoksukuukausi koskaan, mutta olen silti hiukka pettynyt 144 kilsan saldoon. Mutta jopas jotakin, olen sua edellä vuoden juoksukilometreissä, mulla on kasassa jo 990 kilsaa. No, tuolla menolla saat kiinni ja menet ohi jo lokakuussa, ja hyvä niin!
VastaaPoistaHottikset ja Paratiisihotelli? Ei ihmekkään, jos vielä seuraavan päivän lenkillä etoo... :D
Sinänsä on kyllä hienoa, että vaikka ekat kaks puolikasta ei ole kulkenutkaan ihan optimaalisesti, niin silti olet paukutellut kilometrit kasaan. On se aika siistiä, että vaikka sanot niitä huonoiksi lenkeiksi, niin silti vaan juokset puolikkaat joka päivä. Tsemppiä jatkoon, huomisen lenkin jälkeen on jo puoliväli takana!
En usko että menen ohi, tämän viikon jälkeen on pakko kevennellä ja sitten meillä onkin maratonit samaan aikaan jne. Sun johdolla mennään!
PoistaEn ymmärrä asenenttasi, Hottikset ja Paratiisihotellit tekevät tiistaista viikon parhaan päivän.
Oot ihan oikeassa, huonommistakin päivistä kun selviää niin itseluottamus kasvaa kummasti ja tajuaa että kyllä tämä tästä.