Paluu kolminumeroisiin kuukausiin!

Vihdoin! Nyt on tapahtunut sen minkä piti tapahtua jo huhtikuussa. Olen vihdoin päässyt kunnolla juoksemisen pariin ja kilometrejäkin alkaa kertyä. Kävin tänään juoksemassa reilut 17 kilometriä ja kesäkuun saldo näyttää jo nyt 100 kilometriä ja vielä on kahdeksan päivää tätä kuuta jäljellä. Ellei mitään yllättävää tapahdu niin kesäkuun määräksi tullee noin 130-140 kilsaa ja se on mulle harvinaisen pitkän punttikauden ja parin haparoivan ja haastavan kevätkuukauden jälkeen erinomainen määrä.

Sen jälkeen kun jouduin heittämään haaveet siitä että olisin heti huhtikuussa nopeasti palannut kuntoon olen ottanut aika iisisti ja rakentanut uutta nousua maltillisesti. Uskoisin että olen heinäkuun puolessa välissä siinä kunnossa missä olin esimerkiksi viime syksynä. Kun se taso on saavutettu voin alkaa kunnolla pyrkimään kohti korkeampaa tasoa ja syksyn isoa tavoitetta maratonilla. Olen päässäni pyöritellyt jo selvät sävelet paitsi tälle vuodelle niin myös ensi vuodelle! :D Se helpottaa tekemistä ja on myös lohdullista, tiedän mitä teen jos pääsen tavoitteisiini maralla ja tiedän myös mitä teen jos en pääse. Kävi niin tai näin niin joko syksyllä tai viimeistään ensi vuonna 42 kilometrin juoksemisesta tulee arkipäiväinen ja tietyllä tavalla helppo asia.

On jopa vähän yllättävää että satanen on kasassa jo tässä vaiheessa kesäkuuta, useampikin lenkki on jäänyt selvästi lyhyemmäksi kuin olin suunnitellut. Viime viikolla mun piti juosta 35 kilometriä mutta juoksinkin vain 28 kilsaa. Tällä viikolla otan vahingon takaisin ja juoksen tuon 35 km + ne seitsemän jotka jäivät viime viikolla juoksematta, siitähän tulee yhteensä ihan sattumalta 42 kilometriä!

Ens viikolla olisi suunnitelmissa 45 kilometriä ja heinäkuun tokalla viikolla 50 kilsaa. Niiden olisi tarkoitus olla jo erittäin kuormittavia viikkoja, juoksun välipäivinä punttia ja kovia soutuvetoja. Jos kelitkin on helteisiä niin silloin otetaan jo kunnolla miehestä mittaa miten kantti kestää.

Viime viikolla juoksin tiistaina 7 kilometriä, keskiviikkona oli painonnostotreenit, torstaina 17 kilometriä juoksua, perjantaina eli juhannusaattona kävin salilla ja sunnuntaina juoksin 4 kilsaa. Tuo oli vielä aika kevyt viikko, liikuntaa kertyi yhteensä noin 5 tuntia. Kun juoksua on se 45-50 kilometriä ja pari kovaa salitreeniä päälle niin harjoitustunnit on jossain seitsemän tai jopa kahdeksan tuntumassa.

Juhannusaattona salilla oli muitakin, tottakai, ainahan siellä on. Pitää varmaan mennä jouluaattoiltana niin saisi nähdä voiko sali olla joskus oikeasti tyhjä.. no, ehkä sen sentään jätän väliin. Juhannuksena grillailtiin, käytiin pyörälenkillä. Luonnonvedet ja maauimala on näin viileän alkukesän jälkeen aika koleita paikkoja niin mentiinpä kylpyläänkin. Poika testasi uusia uimaräpylöitään ja meni kyllä älytöntä vauhtia! Niin kuin ois skidille heitetty moottori perään. Sukeltaminenkin oli kuulemma paljon helpompaa kuin ennen. Poika keksi hienon totuuden: ennen kuin oppi uimaan oli vaikea pysyä pinnalla, nyt kun haluaisi sukeltaa niin pohjaan pääsy on vaikeaa!

Kotimaisten marjojen satokausi on vähän myöhässä niin päädyttiin ostamaan juhannusherkuksi ulkomaisia pensasmustikoita ja karhunvatukoita. Eipä voi paljon parempaa iltapalaa tai välipalaa olla, vähän leipäjuustoa kylkeen ja mums mums.

Aamupalalla olen alkanut usein syömään settiä jossa on joko lautasellinen puuroa tai purkillinen rahkaa jonka sekaan pyöritellään ruokalusikallinen hunajaa ja päälle viipaloidaan banaani. Mainiota energiaa, sillä mentiin tänäänkin pari tuntia metsäpoluilla!