100 harjoituspäivää täynnä.

Kirjasin äsken viime päivien juoksulenkkien kilometrejä ylös treenipäiväkirjaan ja samalla päätin katsoa montako harjoituspäivää tänä vuonna on tullut tehtyä. Luku oli tismalleen sata, eilinen juoksulenkki oli tämän vuoden 100. harjoitus!

Juoksukausi on vasta aluillaan joten punttitreenit on enemmistössä, punttia 54 kertaa ja juoksua 46 kertaa. Tämä tilanne kääntynee toisin päin kesän aikana. Sata harjoitusta 23 viikossa tarkoittaa 4.35 harjoitusta viikossa. Pienistä ongelmista huolimatta tavoite, 4-5 harjoitusta joka viikko on pysynyt tahtina tosi hyvin ja tasaisesti. Tällä tahdilla koko vuoden saldoksi tulisi 226 harjoituspäivää. Viime vuonna lukema 235, toissa vuonna 218. Sitä ennen en tainnut tehdä mitään yhteenvetoa mutta harjoituksia oli varmaan vähemmän. 2011 ja 2012 oli aika tunnustelevia vuosia vielä mun liikkujan urallani.

Eilinen sadas harjoitus - siis silloin vielä täysin tietämättäni - oli vähän erilainen juoksulenkki. Olin hakemassa avovaimoa retkeilyreissulta ja menin tarkoituksella etuajassa jotta pääsisin hyödyntämään mainion juoksumaaston. Välillä on kiva juosta vähän eri maisemissa, olen minäkin tuolla retkeillyt ja joskus vähän juossutkin mutta on siinä iso ero onko juossut jossain paikassa kerran vai 500 kertaa :D Nimimerkillä aina samoja polkuja.

 

Otin maastogepsin käteen ja päätin juosta niin pitkälle että se näyttää kolmea kilometriä ja sitten palata takaisin sovittuun kohtaamispaikkaan jossa auto oli parkissa. Ensin ylämäkeä, sitten soratietä ja sitten metsään. Metsäpolkuosuus oli aika lyhyt, vain parisataa metriä mutta erittäin tekninen ja hidas. Maa oli niin täynnä juurakkoa ja kiviä että oli todella vaikea löytää jaloille sopivaa laskeutumisalustaa ja juoksuaskeleet hidastui välillä kävelyksi. Reippaammassa vauhdissa ei yksinkertaisesti olisi löytänyt turvallista alustaa ettei nilkka väänny tai muljahda.

Kuvat ovat edelliseltä lenkiltäni tuolla viime kesänä. Tällä kertaa kännykkä ei ollut mukana, juoksupuserossa ei ollut taskuja ja shortsien tasku on niin pieni että sinne mahtui pelkkä autonavain. Ei välttämättä turvallisin ratkaisu..

Metsäosuuden jälkeen gepsi näytti keskinopeudeksi 9.9 km/h ja maksiminopeudeksi 15 km/h. Maksimia en usko, keskinopeuden ehkäpä. Lähdin juoksemaan reittiä joka on karttoihin ja opasteisiin merkitty liikuntaesteisille ja vaikkapa lastenvaunuille soveltuvaksi. Reitin pohjana oli paksu kerros erittäin upottavaa purua ja profiili jatkuvaa erittäin tylyä ylä- ja alamäkeä! :D Onnittelut sille joka jaksaa työnnellä pyörätuolia tai mukuloiden vankkureita tuolla!

Käännyin takas kun kolme kilsaa tuli täyteen "Kävely ja ratsastus latupohjalla kielletty"-liikennemerkin kohdalla. Auringon paisteisella purtsilla vähän ehkä hymyilytti tämä kielto. Päätin että kun olen takas autolla mittarin pitää näyttää kympin keskaria.

Metsäpätkä oli taas todella hidas ja samat ylä- ja alamäet siinä upottavassa purussa alkoi jo vähän tuntumaan. Jäljellä oli enää kilsa autolle soratietä pitkin, pari mäkeäkin vielä luvassa. Keskari oli gepsin mukaan 9.8 km/h. No ei voi mitään, hanaa ja menoksi. Autolla keskari oli 10 tai 10.1 km/h. Mission Accomplished.

Ens viikko on poikkeuksellisen lyhyt harjoitusviikko joten määrää olisi tarkoitus lisätä ihan kunnolla. Löylyä siis lissää, ei tunnu missää!