226 - Fyysinen kantti.

Mulla on käynyt hyvä tuuri lukemiston kanssa, lähes aina kun olen napannut jonkun kirjan käpäliin se on paljastunut helmeksi. Niin kävi nytkin.

Lainasin keväällä kirjastosta Tero Hyppölän kirjan 226 - Fyysinen kantti. Hyppölän nimi ei välttämättä ole tuttu muille kuin kestävyysurheilun kovimmille seuraajille mutta miehellä totta vieköön riittää mielenkiintoista tarinaa kerrottavaksi kaikille joita henkisen ja fyysisen kestävyyden kohentaminen kiinnostaa.

Hyppölä mieltää urheilu-uransa alkaneen vuonna 1974 kun hän oli 7-vuotias. Siitä alkoi kymmenen vuotta kestänyt uintiharrastus jossa hän pitää itseään täysin lahjattomana. Uiminen loi kuitenkin pohjan joka 80-luvun lopulla antoi valmiudet lähteä mukaan Suomessa velloneeseen triathlon-huuman ensimmäiseen aaltoon. Tarinat pioneerikilpailuista on hauskaa luettavaa, Hyppölän debyytti oli Vantaan Kuusijärvellä kesäkuussa 1987. Tuo tismalleen sama kilpailu järjestetään muuten ensi viikonloppuna ja sinne on myös moni täältä blogeista tuttu lähdössä kisaamaan.

Lopulta Hyppölästä tuli yksi Suomen parhaista triathlonisteista ja hän sijoittui vuosina 1999 ja 2001 MM-triathlonilla seitsemänneksi. Hyppölä kuvaa tarkasti paitsi itse harjoittelua niin myös sitä miten vaikea ja kallis laji triathlon on. Sponsoreita oli lähes mahdoton saada ja täten esimerkiksi superkallis Havaijin Ironman jäi lopulta monista yrityksistä huolimatta kisaamatta vaikka osallistumisoikeus oli jo hankittuna. Pienissä lajeissa maailman huipullakin kilpaileva joutuu laittamaan kaikki säästönsä peliin ja jopa hankkimaan lainaa mutta siltikään pelimerkit eivät välttämättä riitä.

Tero Hyppölä on useampaankin kertaan lopettanut kilpaurheilun mutta palannut aina takaisin. Triathlonin huippuvuosien jälkeen tie vei vahvasti kohti ultraurheilua. Vuonna 2004 Hyppölä debytoi 100 kilometrin juoksussa ja takoi heti taululle hurjan ajan, 7 tuntia 52 minuuttia. Seuraavana talvena hän hiihti 48 tunnin Kaukopartiohiihdossa armeijan puusuksilla 350 kilometriä ja kesällä 2006 ui Sulkavan soutureitin eli 58 kilometriä virtaavassa viileässä vedessä reilussa 21 tunnissa. Näiden väliin mahtuu vielä 24 tunnin hiihdossa sivakoitu 340.5 kilometriä.. Hyppölä on varmasti ihan oikeassa pohtiessaan ettei maailmasta löydy montaakaan ihmistä joka kahden kalenterivuoden aikana olisi tehnyt vastaavia ultrasuorituksia niin uimalla, hiihtämällä kuin juoksemalla.

Kaikista näistä ultrasuorituksista ja niihin tähtäävästä harjoittelusta löytyy paljon mielenkiintoista kerrottavaa treenipäiväkirjojen jäljennöksiä myöten. Teron teksti on hauskaa ja erittäin sujuvaa luettavaa, hän ei ota sen enempää itseään kuin suorituksiaankaan ryppyotsaisesti. Samaistun hänen ajatusmaailmaansa monessa kohtaa, hän on oman tiensä kulkija joka on aina valmentanut itseään ja pyrkinyt löytämään oikeat, ratkaisevat asiat vaikka ne kuinka sotisivat vallitsevia totuuksia vastaan. Hän arvioi Suomen johtavia (triathlon)valmentajia, omia valmennettaviaan ja myös itseään valmentajana ja urheilijana. Tuo onkin mielenkiintoinen tapa joka ei ole aiemmin tullut mieleeni, voisin kirjoitella joku kerta omistakin vahvuuksista ja heikkouksistani niin valmentaja-Mikana kuin liikkuja-Mikana.

Tero kertoo paljon myös taustoista ja esimerkiksi siitä miten perhe, työ ja vaativa harjoittelu on mahdollista yhdistää. Perhe kulkee usein mukana matkoilla ja vaimo toimii kisoissa huoltajana, tämä onkin mielestäni oikea tapa. Jos perheen sulkee aikaa vievän harrastuksen ulkopuolelle saattaa käydä niin että ymmärrys joskus loppuu. Kirjan myötä pääsee osaksi erittäin aktiivista ja liikunnallista perhettä jonka pojat ovat muuten nykyään Suomen nuorten hiihtosuunnistuksen kärkinimiä.

 Samalla kun luin kirjaa seurasin Teron etenemistä 24 tunnin juoksun yhdistetyissä EM- ja MM-kisoissa huhtikuussa. Tero juoksi parhaana suomalaisena yli 244 kilometriä, tuloksena MM-kisan 17. ja EM-kisan 10. sija. Hänen raporttinsa kisasta voi lukea osoitteessa http://ultrajuoksu.fi/kilpailut/kilpailuraportit/24h_mm_2015_th/.

 226 - Fyysinen kantti on ehdotonta kesälukemista kaikille kestävyysurheilun seuraajille ja harrastajille jotka haluavat tietää enemmän harjoittelusta, ravitsemuksesta, kisan aikaisesta tankkaamisesta, vammoista ja niiden hoidosta sekä kaikesta muustakin pitkäkestoisiin suorituksiin ja kovaan harjoitteluun liittyvistä asioista. Ennen kaikkea kirjassa riittää hauskoja ja mukaansatempaavia tarinoita kisa- ja harjoitusmatkoilta sekä niiltä loputtomilta harjoitustunneilta ja kilometreiltä.

Ikävä kyllä kirjaa ei taida olla myynnissä missään, Tero on paitsi kirjoittanut niin myös kustantanut kirjan tyylilleen ominaisesti alusta loppuun itse ja kaikki aiemmat painokset ovat loppuunmyytyjä. Omani löysin kirjastosta joten itse suuntaisin hakumatkalle sinne.