Loppukeväästä hylkäsin rakkaat metsäpolut. Kun polvi alkoi oikuttelemaan, päätin ottaa varman päälle ja juosta tasaisempia reittejä, lähinnä hiekkateitä puistomaisemissa. Reitit suunnittelin vielä niin että kiersin kaikki mäet jos se vain oli mahdollista jotta nousumetrejä kertyisi mahdollisimman vähän.
Eilen aika oli kypsä paluulle, polvi on tuntunut viime viikolla alkaneen lääkekuurin jälkeen paremmalta ja neste lienee kokonaan poistunut. Juoksin kolmetoista kilometriä niin hiekkateillä kuin metsäpoluilla. Pienempää ja isompaa ylä- ja alamäkeä, juurakoita, kivikkoa. Hetkiä ja tunnelmia joita ei voi kokea missään muissa juoksumaastoissa.
Puolivälissä polku ristesi metsäautotietä ja jäin odottamaan, askelten kopina voimistui. Ravuri oli ottamassa omaa aamupäivän pintakaasutteluaan. Loppumatkasta kuulin puheensorinaa ja kauempana puiden takana näin ratsastajan juttelemassa hevoselleen. Täällä ei tarvitse varoa autoja, yhteentörmäys hevosen tai vaikkapa oravan kanssa on todennäköisempi. Välillä jos kurre innostuu kirittämään pitää varoa askeliaan ettei pienempi jää jalkoihin.
Kolmetoista kilometriä ei ole vielä kovin paljoa eikä ilmakaan ollut kuuma joten kuljin ilman eväitä tai juotavaa. 15, 20 kilometriä, sen jälkeen taipaleet alkaakin muistuttaa enemmän eväsretkeä.
Hetken väsähdyksen jälkeen kuluu hetki ja on taas täynnä energiaa vaikka ainoa asia mitä on sisäänsä saanut on tuulen henkäys. Kun palaset loksahtaa kohdalleen, liikunnasta tulee taianomaista. Kaikki ympäriltä katoaa ja jäljelle jää vain liike.
Kauneimmat asiat ovat usein niitä yksinkertaisimpia. Maailman kauneimmaksi ja samalla myös rankimmaksi kilpailuksi sanottu Giro d'Italia päättyi sunnuntaina ja päädyin äsken upeaan kuvareportaasiin lauantain etapilta, Colle delle Finestrelta, Italian Alpeilta. 1700-luvulla rakennettu, yli 2000 metriä korkealle vuorelle kohoava tie on vain osin päällystetty, viimeiset kilometrit ovat karua hiekkatietä. Ääretön sisäinen tuska ymmärryksen ylittävien maisemien keskellä, jokaisen kammenkierron myötä lähempänä taivasta.
Metsäpoluilla tai vuorenrinteillä, maailma on hetken aika kaunis.
Nyt osui ja upposi, allekirjoitan kauniit ajatuksesi.
VastaaPoistaMinkähänlaisia tuntemuksia heräisi jos itse vaikkapa juoksisi tuollaisia vuoristoteitä ja -polkuja? Toivottavasti joskus pääsee sellaisenkin kokemaan!
Poista