Joitain asioita ei tule ajateltua liikuntana tai urheiluna vaikka ne vaativat aivan yhtä hurjan määrän harjoitustunteja ja hikeä kuin perinteiset lajit. Mietitäänpä vaikka balettia, äärimmäisen kurinalaista kehon ja vartalon rääkkiä täydellistä liikkeen sulavuutta tavoitellen. Huippukilpaurheilun lainalaisuudet pätevät hyvin pitkälle ja paikasta kuuluisimmissa kouluissa kirjaimellisesti kilpaillaan.
Baletin rankkaa, hyvin nuorena aloitettavaa urapolkua käsitellään muutamissa mielenkiintoisissa dokumenteissa ja aiheesta on tarkoitus vinkata sitten kun niitä on taas nähtävillä tv-esityksinä. Nyt on kuitenkin aika vihjata teille toisesta hyvin saman tyyppisestä, erittäin esteettisestä liikkeen muodosta. Sirkuksesta.
Nykysirkuksesta puhuttaessa nousee aina esille Cirque du Soleil. Pakko myöntää etten oikein innostu siitä. Olen katsellut produktioiden tv-tallennuksia enkä ole juurikaan saanut niistä mitään. Taitavat taiteilijat ovat hukkuneet massiivisten taustojen ja äänimattojen alle överipömpööseissä produktioissa joiden fantasiamiljööt ei vaan nappaa mua yhtään. Näistä esityksistä viimeksi Quidam kiersi myös Suomessa ja mietin hetken pitäisikö käydä tsekkaamassa ihan paikan päälläkin mutta totesin että ei. Jos asuisin esityskaupungeissa niin ehkä uteliaisuus ois vienyt voiton.
Sen sijaan kanadalaisen Cirque Eloizen näytösten tv-tallennukset ovat suorastaan mykistäneet. Audiovisuaalinen kokemus loksauttaa leuat auki kun kekseliäisyyden rajoja hipova koreografia, tarkasti näytöksen henkeä ja tunnelmaa tukevat lavasteet ja täydelliseen ajoitukseen keskittyvät liikkeen mestarit pistävät parastaan. Ensimmäinen Cirque Eloizen esitys jonka näin oli pari vuotta sitten Rain ja olin heti täysin myyty. Sen jälkeen olen katsonut sen aina kun se on telkkarista tullut ja nyt se tulee taas. Yle Teema esittää Rainin lauantaina 27. kesäkuuta klo 18.30 ja sen jälkeen se on nähtävissä Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/1-1620369 . Jos jossain kehonhallinta ja huikeaan vireeseen harjoitetut lihaksistot kohtaavat taiteen mitä upeimmalla tavalla niin tässä.
Olen nähnyt samalta ryhmältä myös Cirkopoliksen joka on myös upea mutta tunnelmaltaan hyvin erilainen, jos Rain on nostalginen matka johonkin menneeseen, niin Cirkopolis on hulvaton sukellus futuristisen byrokraattiseen työyhteisöön jossa konttorituolit ja valtavat kasat aanelosia päästävät hillittömän hulluuden valloilleen.
Yksi asia on jäänyt kaihertamaan. Sen jälkeen kun olin Cirque Eloizen huikeuden löytänyt kuulin että Cirkopoliksen maailmanensi-ilta oli ollut hieman aiemmin Helsingissä, se oli nimittäin juhlaviikkojen huipennus pari vuotta sitten. Aikakoneelle olisi käyttöä.
Sirkus ei tosiaan ole vain mukahassuttelevia pellejä ja eläimiä tai massiivinen, yli 5000 ihmistä työllistävä ja kymmeniä produktioita ympäri maailmaa saman aikaisesti esittävä Cirque du Soleil, vaan sieltä välistä löytyy paljon kaikkea erittäin mielenkiintoista. Hyvän käsityksen siitä saa katsomalla huomenna Rain! Minäkin katson, jälleen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti