Murretaanko tammikuun myytti?

Tammikuussa kuntoilubuumi menee överiksi. Netti, tv ja lehdet ovat jatkuvalla syötöllä täynnä treenivinkkejä ja uutisia siitä miten salit ovat piukassa väkeä. Ok, asiassa voi olla perää mutta mitä jos kyseessä onkin vanha myytti jota pidetään elossa? On helppo toimia vanhan kaavan mukaan ja toimituksessa sopia että heti joulun jälkeen aletaan julkaisemaan näitä "viidellä vinkillä superkuntoon"-juttuja ja otetaan tuplapainokset laihdutus-extrasta.

Kävin eilen aamupäivällä salilla. Ihmettelin paikan työntekijälle treenin jälkeen sitä miten tammikuun alkupuolella voi olla näin hiljaista. Hän sanoi että itse asiassa jo aikaisin aamulla oli ruuhkaa mutta nyt oli vähän rauhallisempaa. Tokaisin että mun mielestäni yhtä paljon tai yhtä vähän väkeä käy ympäri vuoden ja hän oli samaa mieltä. Tammikuun ruuhkat on tietynlainen myytti josta jauhamalla vahvistetaan sen myyttistä mainetta.

Olen kyllä huomannut että salilla on käynyt paljon uusia ihmisiä joille on kerrottu missä on mitäkin ja moni on treenannut pt:n kanssa. Mutta kun näin monen tekevän noita asioita myös joulukuussa, marraskuussa ja lokakuussa. Hiljaisia ja ruuhkaisia päiviä on omien havaintojeni mukaan ihan samalla tavalla kesäkuussa kuin tammikuussakin.

Musta tuntuu että nykyään ihmiset harrastavat liikuntaa säännöllisemmin kuin joskus ennen. Pari viikkoa kestävien elämänmuutosten turhuus alkaa olla jo sisäistetty. Kalenterivuosi on kyllä hyvä raami ja ymmärrän että vuoden salijäsenyys otetaan tammikuun alusta joulukuun loppuun kestävänä. Mullakin on sellainen! Samalla tavalla monen urheilulajin harjoituskausi alkaa tammikuussa ja esimerkiksi meidän painonnostoseurassa kausimaksu tarkoittaa maksua kalenterivuodesta 2015.

Olen usein aloittanut uuden harjoitusjakson vuoden vaihtuessa, tämä kerta oli poikkeus kun tein muutoksen jo lokakuussa. Niin ja tietysti kerään kilometrejä isoon 1300 kilometrin vuositavoitteeseeni kalenterivuoden mukaan joten uusi jakso alkoi 1.1.2015. Silti en osaa ajatella mitään näistä tammikuun vuoksi tapahtuvina.

Sorruin kyllä vähän itsekin myytin luomiseen kun viime viikolla taivastelin miten paljon blogissa on käyty tammikuun ekoina päivinä. Sitten kun selailin noita bloggerin tilastoja niin huomasin että isoja kävijämääriä on ollut milloin helmikuussa, milloin huhtikuussa tai elokuussa. Tilastoharha syntyy kun tuijottaa yhtä kohtaa kokonaisuuden sijaan.

En ole koskaan luvannut vuoden vaihtuessa mitään mutta moni lupailee. Tosin mun mielestä sekin on vähentynyt ja kyseessä alkaa olla jo vähän vitsi. Jos ei halua juoda alkoholia tai mussuttaa sokeria niin kai sen voi lopettaa koska tahansa? Vertaistukea ja kirittäjiä toki löytyy nyt helpommin, yhteisestä lupauksesta voi saada yhteisöllistä voimaa ja tsemppiä tukemaan omaa päätöstään.

Kumpi on tärkempää, se että on mukana jossain haasteessa tai lupauksessa koska haluaa olla osallisena jossakin vai se mitä siitä hyötyy? On se syy tehdä hyvää itselleen tai muille mikä tahansa niin tärkeintä kai on se että tekee. Vielä tärkeämpää olisi miettiä miksi joku asia tekee hyvää ja olisiko parempi ottaa asia osaksi elämää pysyvästi eikä minään lyhytkestoisena projektina.

Ehkä sekin on muuttunut että erilaiset elämäntapojen muutokset nähdään realistisemmin. Liikunta ei laihduta eikä syömällä saa kovaa kuntoa. Hyvää terveyttä ne rakentaa omalta osaltaan mutta käytännössä vain jos ne ovat pysyviä, säännöllisesti toistuvia tekoja. Ei mitään tammikuun myyttiä tukevia pyrähdyksiä joissa vuoden liikuntakerroista 90% tapahtuu sen parin ekan viikon aikana.

Jos liikunta olisi vähän kuin nukkuminen, syöminen ja hampaiden pesu. Jos se olisi esillä muutenkin kuin tammikuussa huuhaa-vinkeissä joissa vatsapalat tulee esiin viidessä viikossa. Jos se olisi muutakin kuin buumeja, hypeä ja trendejä, muutakin kuin kilpajuoksua jossa on pakko olla osallisena jotta pysyy mukana kauniiden ja rohkeiden kilvoittelussa paikoista auringossa.

Jos se ois ihan tätä tavallista elämää jossa energiaa piisaa paremmin kun pysyy liikkeessä - tammikuun pakkasissa, huhtikuun loskassa, heinäkuun helteissä tai marraskuun pimeydessä. Ehkä sitten myytti murtuisi. Musta tuntuu että sen aika on nyt.