Ei kulje joten otetaanpa vähän innoitusta.

Ylämäkiä seuraa yleensä alamäki. Viime viikkojen hyvät ja nousujohteiset treenit johtivat siihen että eilen ja tänään ei sitten enää kulkenutkaan.

Mun piti eilen juosta reilu 7 kilometriä mutta sisäreidet oli tukossa ja tuntui ikävää jumia joka askeleella. Reidet eivät olleet selvästikään palautuneet niistä maanantaista perjantaihin tekemästäni neljästä harjoituksesta jotka antoivat osumaa aika kovalla kädellä kinttuihin. Juoksin neljä kilometriä ja menin kotiin, siellä perhe myllytti kunnolla lihaksia auki kokovartalohieronnan voimin :)

Tänään aamupäivällä salilla tukkoisuus jatkoi. Etukyykyissä tekniikka oli vähän kehno, en ollut tyytyväinen selän asentoon. Pystäreissä ei ollut vahvin päivä. Penkki meni vähän niin ja näin. Kämmenet oli rakoilla ja kovettumilla leuanvedoissa ja toes-to-bareissa. Valivali.

Aina ei voi olla maksimipäivä. Vaikka viikonloppu oli lähinnä lepoa, nukuin erinomaisesti viime yön ja söin reilun aamupalan niin siitä huolimatta kaikki taivaan kappaleet ei olleet oikeassa asennossa. Mutta tosiaan ei ne nyt ihan aina voikaan olla. Välillä pitää mennä vähän sinnepäin ja ottaa takapakkiakin.

Tällaisilla hetkillä on hyvä vähän kerätä motivaatiota. Töissä kuuntelin Areenasta puolen tunnin jutun jossa Peltsi juttelee kovien maratoonareiden kanssa. Tage Lemström ja Ritva Vallivaara-Pasto juoksivat viime vuonna yli 100 maratonia ja tuossa lähetyksessä he kertovat tarkemmin siitä miltä se tuntuu ja miten se on mahdollista: http://areena.yle.fi/radio/2590997 Areenan varsinainen lähetys katkeaa mulla oudosti joten latasin tuon mp3-version joka pelittää mainiosti, podcastkin varmaan toimii. Mainiota kuunneltavaa vaikka just juoksulenkillä.

Toinen juoksuun liittyvä huikea juttu on se että Anne-Mari Hyryläinen rikkoi yleisurheilun MM-kisojen tulosrajan Dubain maratonilla viime perjantaina. 2:35:17 on paras suomalaisnaisen juoksema maratonaika viiteentoista vuoteen - jonka muuten juoksi silloin eräs toinen hyvin tunnettu Annemari. Anne-Mari Hyryläinen on erittäin mielenkiintoinen tyyppi, hän oli toukokuussa 2010 toinen suomalainen nainen joka valloittaa Mount Everestin, Carina Räihä oli ehtinyt huipulle kuusi päivää aikaisemmin. Räihä kirjoitti reissusta kirjan Huipulta huipulle – Elämänmuutos ja Everest jota on meidän taloudessa luettu ahkerasti, en tosin minä. Pitäisi varmaan lukea, mielenkiintoinen tarina sekin :)

 Jännä nähdä miten kulkee huomenna.