Tarkoitus oli ottaa aluksi rinnalleveto kyykyn kautta + neljä etukyykkyä. Viisi sarjaa, jokainen edellistä raskaampi. Viimeinen sarja olikin jo sellainen etten ollut koskaan vetänyt sellaista painoa rinnalle maasta. Olin myös kyykännyt sillä ykkösiä, en vitosia..
Ekat neljä sarjaa tuli kohtuullisesti ja väänsin ihan uudet raudat tankoon. Ei se kauniisti tullut mutta tanko lensi kroppaa hipoen eturäkkiin ja pääsin kyykystä ylös. Ja alas-ylös vielä neljä kertaa päälle. Kyllä se siis onnistui!
Rive-etukyykky-combon jälkeen olin ottamassa 5x5 sarjaa pystypunnerrusta, sarjat vuorotellen niskan takaa ja rinnalta. Ikävä kyllä jo viime viikolla hieman ikävältä tuntunut olkapään ja ojentajan välinen kohta vihlaisi hieman ja otin vain kolme ekaa sarjaa. Tuskin se mitään vakavaa on mutta ihan turha ärsyttää kun ei siihen ole mitään syytä. Tulehdus kun iskee lopulta aika helpolla jos jättää selvät signaalit huomioimatta.
Penkissä tein 15 + 10 + 5 sarjat myös kasvavilla painoilla. Vähän mietin jos toi lihas tuntuisi siinäkin pahalta mutta ei ottanut osumaa. Hyvä niin.
Voimaosuuden jälkeen oli tarkoitus tehdä vähän rääkkiä eli pomppia 100 boxihyppyä. Olo oli ollut koko aamun vähän kehno ja kun hamusin kovasti uutta ennätystä perättäisissä hypyissä niin päätin skipata sen. Viime keväänä hyppäsin satasen kolmella sarjalla, 50 + 25 + 25. Nyt olisin tavoitellut alkuun 60 tauotonta hyppyä ja sen perään sitten mahdollisimman pitkää toista sarjaa, mielellään toki loput 40. Tossa olotilassa se ei olisi onnistunut.
Onneksi oli olemassa vaihtoehto B. Otin rääkiksi sen mitä olin suunnitellut ensi viikolle, eli vaihdoin käytännössä päittäin kahden eri viikon kovat sykeharjoitteet.
Tämä harjoite tehdään kuntopyörällä, spinning-pyörällä tai ihan sama millä tahansa missä pedaalit pyörii. Harjoituksen sisältö on yleensä hyvin samanlainen mutta nimi vaihtelee. Tällä kertaa kirjasin harjoituspapereihin sen nimeksi Passo dello Stelvio.
Stelvio on Alppien korkeimpia kohtia jonne kiemurtelee tie, päällystetty serptentiini joka on kuin asfaltoitu jättiläismäinen käärme. Se on usein Italian ympäriajon ohjelmassa mutta usein se on myös jouduttu peruuttamaan kun vielä toukokuun lopulla tie on ollut täynnä lunta. Järkyttävän jyrkkä mäki jonka jälkeisessä huimaavassa laskussa pitää selviytyä pilkkopimeistä tunneleista. Onnekas on se jolta toinen silmä jäätyy auki ja toinen kiinni - on sitten jotain mikä on tottunut hämärään kun pimeänäköä tarvitaan tunnelissa.
Vaikka ulkona oli pakkasta kymmenen astetta niin kuntosalin pyörän päällä en päässyt ihan Stelvion tasolle kuin ehkä mielikuvissani. Nostin kuntopyörän vastusta pykälällä kymmenen sekunnin välein. Maksimi on 25 joten olin noin viiden minuutin kohdalla jyrkimmässä kohdassa. Ideana on pitää takapuoli penkissä ja unohtaa putkelta polkeminen, jalkojen tulee pystyä liikkumaan edes hitaasti vaikka tuntuisi kuin ne olisivat juuttuneet sementtiin pedaalien sijasta.
Ekat pari minuuttia on iisiä rullailua mutta 14, 15, 16.. alkaa jo tuntua joltain. Lopulta jalat liikkuvat milli kerrallaan mutta hikeä virtaa sitäkin vuolaammin. Tuska kestää kolmen minuutin kohdalta aina noin kahdeksaan minuuttiin. 300 wattia vilahtaa mittarissa kunnes lukemat romahtavat sata pykälää alaspäin. Kun se korkein ja jyrkin kohta - eli taso 25 - on saavutettu ei ala mikään hurja pyöritys alamäkeen vaan alas tullaan ykköseen asti jälleen kymmenen sekunnin välein. Harjoitus kestää vajaa 10 minuuttia.
Salitreeni oli siis lopulta rankka ja raastava vaikka boxihypyt olisivatkin olleet vielä tylympiä. No, ens kerralla sitten. Jälleen kerran huomasin miten hyvin nykyään palaudun näistä kovimmista anaerobisista harjoitteista. Jos joku asia on viime vuosien aikana kehittynyt niin se. Enää ei mene puolta tuntia oksennusta maistellen ja pumppukin rauhoittuu nopeammin kuin ennen.
Maanantaina menin vielä illalla kaverin kanssa maauimalan talviuintiin, pitkästä aikaa pääsin veteen kunnon talvikeleissä. Niin viime kuin tänä talvenakin on ollut uimareissuilla lähes pelkästään plus-asteita mutta nyt pakkasta oli -12C. Ilma ei tuntunut silti pelkissä uikkareissa ja uimatossuissakaan kylmältä ja vesi oli tutun virkistävää. Hieno ja hämmentävä harrastus. Muiden uimareiden kanssa juteltiin että vesi tuntuu aina ihan yhtä kylmältä, on ilman lämpötila sitten +10C tai -10C. Kai se talvella on aika lähellä nollaa astetta ilmasta huolimatta?
Eilen tiistaina oli myös luvassa jotain spesiaalia. Mun on pakko myöntää että lokakuun alun maratonin jälkeen pisimmät juoksemani lenkit ovat olleet noin 7 kilometrin mittaisia. En ole siis juossut ainuttakaan pitkistä kolmeen kuukauteen.
Kun laitoin juoksutossuja jalkaan, tiesin että nyt olisi syytä aloittaa uusi vuosi kunnon pitkiksellä. Juoksin ensin seitsemän kilometrin lenkin. Sitten saman lenkin toiseen kertaan ja lähdin vielä lopuksi kolmen kilometrin lenkuralle. Kilsoja kertyi reilut 17.
Olin toisen kierroksen eli noin 14 kilometrin jälkeen varma että kestävyyskuntoni ei ole pitkisten puutteesta huolimatta kadonnut mihinkään. Sitten tapahtui jotain omituista.
Kolmen kilometrin kierroksen aikana kroppani hyytyi askel askeleelta, kangistui kangistumistaan. Ei tuntunut väsyneeltä mutta jalat eivät suostuneet enää liikkumaan. Kun lenkki oli ohi, en meinannut saada sormia liikkumaan. Ekaa kertaa pakkanen voitti minut.
Siedän hyvin kylmää ja kehitän juostessa paljon lämpöä. Pakkasta oli eilen noin kymmenen astetta mutta vaatetta oli aika ohuelti päällä. Mulla oli lämmin ja hyvä juosta. Kun takana oli noin puolitoista tuntia juoksemista - ilman evästä tai juotavaa - jotain tapahtui. Kroppa ei pystynytkään enää tuottamaan lämpöä. Alkoi alati etenevä, vääjäämätön kylmettyminen. Se oli aika pelottavaa. Juostessa ei tuntunut kylmältä mutta iho ja lihakset olivat jäässä. Kun juoksu oli ohi, se iski toden teolla.
Kahden 7 kilometrin lenkin jälkeen olisin sanonut että puolimaraton menee helposti näin "kylmiltään". Ehheh. Ei olisi mennyt, sitten kun lämmöntuotto laski niin peli oli pelattu. Selvisin just ja just autolle takas.
Onni onnettomuudessa, taisin selvitä ilman paleltumia. Onneksi se viimeinen kierros ei ollut pidempi.
Toisaalta, eka pitkis kolmeen kuukauteen on nyt juostuna. Ei muistella pahalla. Rankka viikko on avattu ja se jatkuu kohta vuoden ekoilla painonnostotreeneillä.
Let's be careful out there!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti