torstai 15. tammikuuta 2015

Kolme viikkoa henkisesti Päiväntasaajan Guineassa - AFCON 2015.

Viime vuosi oli iso urheiluvuosi kun samalle vuodelle sattui niin talviolympialaiset kuin futiksen MM-kisatkin. Jalkapallossa meikäläisittäin isoimpia hetkiä ovat parilliset vuodet, silloin kun pelataan aina joko MM- tai EM-kisat. Muissa maanosissa sen sijaan tapahtuu parittominakin vuosina ja sehän on myös todella jänskää.

Aasian mestaruuskisat eli AFC Asian Cup alkoi viikko sitten ja lauantaina starttaa vuorostaan Afrikan mestaruuskilpailut. Africa Cup of Nationsista on muodostunut itselleni 2000-luvun kuluessa todella iso tapahtuma jonka parissa on koettu monia ikimuistoisia penkkiurheiluhetkiä.

Afrikassa moni asia on toisin. Kun meillä Euroopassa tai vaikkapa juuri tuolla Aasiassa pelataan mestaruuksista neljän vuoden välein, Afrikassa pelataan joka toinen vuosi. Kesällä kisojen pelaaminen ei onnistuisi paahtavasta ilmasta johtuen joten nämä kisat ovat aina alkuvuoden tapahtuma eurooppalaisten seurajoukkueiden kauhuksi. Monelle joukkueelle on ymmärrettävästi epämieluisa asia päästää pelureita jopa kuukaudeksi pois sarjapeleistä mutta ainakin tähän asti suurimmat staratkin ovat olleet aina messissä.


Tällä kertaa pelataan Päiväntasaajan Guineassa jota ei kannata sekoittaa Guineaan tai Guinea Bissauhun :D Jalkapalloa seuraamalla maantiede ja kulttuurit tulee tutuiksi, näissä karkeloissa on pitänyt usein olla tarkkana esimerkiksi siinä ettei sekoita myöskään Kongon tasavaltaa tai Kongon demokraattista tasavaltaa - molemmilla mailla kun on joukkueet myös tällä kertaa kisoissa mukana. Mikä maa mikä valuutta on edelleen usein mielessä vaikka kaikkien edellä mainittujen maajoukkueiden otteluita olen aiemminkin seurannut.

Ehkä se on just niitä juttuja mikä afrofutiksessa kiehtoo. Stereotypiat on typeriä mutta afrikkalainen jalkapallo on edelleen vähän arvaamatonta, vähän villiä, vähän mystistä ja eksoottista. Katsomossa jorataan täydet 90 minuuttia pelitapahtumista riippumatta ja kentällä nähdään usein suorituksia jotka ylittää kaikki mielikuvituksen rajat - siitäkin huolimatta että laji on eurooppalaistunut eli pelitapa on kurinalaisempaa ja järjestäytyneempää mutta samalla myös vähemmän luovaa. Useita afrikkalaisia maajoukkueita valmentaa eurooppalainen ja valtaosa pelaajista palloilee työkseen maanosamme sarjoissa.

Afrikkalaisuus antaa kisoille myös toisen, surullisemman sävyn. Viisi vuotta sitten Togon maajoukkue joutui keskelle sissien tulitusta ajaessaan bussilla Angolan halki kohti kisoja. Kolme joukkueen taustahenkilöä kuoli ja useita pelaajia loukkaantui vakavasti.

Tällä kertaa kisat piti järjestää Marokossa mutta syksyllä täydellä voimalla jyllännyt ebola sai maan ymmärrettävästi vetäytymään kisaisännyydestä. Tuntui varmasti aikamoiselta ajatukselta että paitsi pelaajia niin ennen kaikkea tuhansia katsojia saapuisi puskatakseilla ympäri Afrikkaa katsomaan matseja. Jo karsinnoissa ebola oli läsnä, esimerkiksi Seychellit joutui heittämään pyyheen kehään kun maan viranomaiset eivät päästäneet Sierra Leonen maajoukkuetta maahan pelaamaan karsintaottelua. Erään Espanjassa ammatikseen pelaavan futaajan seurakaverit puolestaan toivoivat ettei hän lähtisi karsintoihin mukaan jotta tuliaisena ei olisi tappavaa tautia.

Päiväntasaajan Guinea sai kisat järjestettäväkseen monen mielestä vilpillisesti lahjuksilla ja kulissien takaisella kähminnällä. Se nimittäin suljettiin koko karsinnasta peluutettuaan edustuskelvotonta pelaajaa eikä koko joukkueella pitänyt olla mitään asiaa näihin karkeloihin mutta nyt se onkin siis mukana kisaisäntänä! Afrikkalainen futis on ikävä kyllä usein likaista valtapeliä jossa jokainen paikallispoliitikko haluaa olla mukana hämmentämässä vaikka FIFA on kieltänyt poliitikkojen sekaantumisen paikallisten jalkapalloliittojen toimintaan. Tästä johtuen afrikkalaisia maajoukkueita on ajoittain myös suljettu kansainvälisistä peleistä.

Dramaattisten karsintojen jälkeen mukana on suurten futismaiden kuten Algerian, Tunisian, Norsunluurannikon, Senegalin tai vaikkapa Ghanan ohella mielenkiintoisia ja hieman tuntemattomampia joukkueita kuten Kap Verde. Dramatiikasta kertoo sekin että kaksi vuotta sitten mestaruuden voittanut Nigeria ei selviytynyt karsinnoista  eikä siis ole puolustamassa titteliään.

Tilanne on kaikin puolin herkullinen ja estradi on valmis uusille supertähdille kun vanhat mestarit, Didier Drogba ja Samuel Eto'o etunenässä, ovat lopettaneet maajoukkueuransa.

Kapkaupungista Tunisiin ja Dakarista Brazzavilleen antennit on viritetty kohti oikeita taivaankappaleita ja kisastudiot alkavat olemaan valmiina, meillä Suomessakin Eurosport näyttää kanavillaan kaikki ottelut suorina lähetyksinä suomeksi selostettuina.



Ihan huikea kooste edellisistä skaboista, (maa)pallo on todellakin pyöreä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti