Soundtrack hienvuodatukselle - treenibiisien parhaimmistoa.

Tämä bloggaus on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Vaikka en juuri koskaan musiikkia tietoisesti kuuntelekaan harjoittelun ohessa niin musiikki kyllä näyttelee todella isoa osaa elämässäni. Ennen tai jälkeen treenien on hienoa joko virittäytyä sopivaan mielentilaan tai palautella ja fiilistellä tehtyjä harjoitteita.

Syy siihen miksi tämän kirjoittaminen on siirtynyt aina kuukausi kuukaudelta eteenpäin johtuu siitä että aina on tuntunut etten voi kirjoittaa koska joku olennainen biisi jää valitsematta. Tai toisaalta ehkä joku tulee laitettua tähän liian heppoisasti. Jahkaamiselle ei meinannut tulla loppua mutta päädyin kuitenkin valitsemaan nipun erilaisia lauluja.

Ajatuksena oli etten ota suoraan mitään biisejä suosikkibändeiltäni, pääpaino on nimenomaan yksittäisissä lauluissa ja ennen kaikkea niiden temmossa ja rytmeissä, eteenpäin työntävissä lyriikoissa jne. Näiden tahtiin on helppo nähdä raudan liikkuvan ja hien virtaavan. En ole valinnut erityisesti uusia biisejä, varhaisimpia näistä taisin kuunnella ala-asteella.

Pidän kaikenlaisesta musiikista mutta rytmiikaltaan parasta rautojen heiluttelumusiikkia on erilaiset jumputukset ja rock. Lähdetään liikkeelle elektronisen tanssimusiikin puolelta:



Chemical Brothersilla on todella kattava katalogi erittäin tiukkoja biisejä joista on vaikea valita vain yhtä tai kahta. Don't think, just let it flow on aikalailla passeli mantra kun pitää mennä äärirajoille ja puskea eteenpäin. Todella mahtava poljento!



Toisella saman aikakauden brittiduolla eli Basement Jaxxilla on myös useampi hyvä biisi joista monen video on jäänyt mieleen. Take Me Back To Your House esimerkiksi on ihan huikea ja tuo mieleen muistoja niiltä ajoilta kun MusicTV:lta tuli vielä musiikkivideoitakin. Rytmiltään ja svengiltään Good Luck on ihan ylittämätön, todella kova draivi ja palo potkia vauhdilla eteenpäin. Hassu sattuma että tolla videollahan muuten penkataan!



Olikohan No Good (Start the Dance) ysärin paras megahitti? Ajatonta klassikkomatskua, Voodoo People pääsee lähelle mutta jää kuitenkin lopulta aika kauas tästä täydellisyyttä hipovasta helmestä.



Pakko valita vielä toinen Chemical Brothersilta.

If you think about it too much, you may stumble, trip up, fall on your face - Don't hold back!  
You think its time you get up, crunch time, like a sit up, come on keep pace - Don't hold back!
Put apprehension on the back burner, let it sit, dont even get it lit - Don't hold back!

Viittaakohan back burner kyykkäämiseen? Nää jätkät saa saletisti jotain provikkaa Britannian kuntosaliyrittäjien liitolta.




Mos Def vaikuttaa coolilta jätkältä niin muusikkona kuin näyttelijänäkin mutta pakko myöntää etten ole hirveästi kuunnellut sen levyjä. Tämä biisi on kuitenkin timanttia! I against I - Flesh of my flesh and mind of my mind.



The Roots on mielestäni maailman paras hiphop-kokoonpano. Todella tarkasti soitettuja, räpäytettyjä ja ennen kaikkea hienoa sisältöä omaavia lauluja. Olen nähnyt bändin pari kertaa livenäkin ja ne on olleet huikeita kokemuksia, energia on räjäyttänyt yleisön melkein katosta ja seinistä läpi. Kun keikka alkaa yhden bändin jätkistä kävellessä lavalle järjettömän kokoisen vaskipuhaltimen kanssa niin se on menoa. Tästä biisistä tuo energia välittyy ehkä parhaiten.

Sitten siirrytään pikkuhiljaa rokimpaan suuntaan:



No niin, nyt jyrätään. Foo Fightersilla on monta isoa hittiä enkä ihmettele yhtään, joku Everlongkin on niin hieno että voisi hyvin olla tässä mutta tämä sopii paremmin rytmiltään rautojen kolisteluun.



Pakko myöntää etten ole mikään QOTSAn suurin fani mutta tämä on kyllä tiukkaa menoa.



Myöskään Arctic Monkeys ei suuremmissa mittakaavoissa innosta mutta tämä on mainio tykitys. Do I Wanna Know? on toki myös todella hieno.



Hei kuka muistaa Shinedownin? No en minä ainakaan! Täysin nevöhööd-bändi joka teki yhden järkyttävän kovan rypistyksen jota edelleen onneksi soitetaan satunnaisesti radiokanavilla. Devour on hämmentävän toimiva.



Hetkinen, meneepä tämä nyt oudoksi. Paramorekaan ei muuten innosta eikä kiinnosta yhtään mutta Now on pirun kova. Hyvä tikitys ja kertsistä potkii kunnolla.



No nyt onkin jo erinomainen bändi lauteilla. Ruotsista tulee tolkuttoman hienoja bändejä ja artisteja The Cardigansista Veronica Maggioon eikä The Sounds ole poikkeus. Outlaw on hieno, Better Off Dead kenties vielä pari pykälää parempi.



Hieno klassikkobiisi parinkymmenen vuoden takaa legendaariselta bändiltä. Tämä sopii treenimusiikiksi kaikille jotka punttaavat meleeratussa harmaassa hupparissa, mielellään vielä huppu päässä ja narut niin tiukalla ettei muut treenaajat näe edes silmiä. Hardcore style!



Saman aikakauden bändejä ja biisejä kuin edellinenkin. You! Can't! Bring! Me! Down! On muuten nähty tämäkin biisi ja bändi livenä.



Jälleen hieno ruotsalaisbändi. Raised Fistiltä olisi voinut valita melkein minkä tahansa biisin. Kaikki toimii monessakin tilanteessa ja ihan ehdottomasti salilla aggrea nostattamassa. Ainakin 2-3 kertaa nämäkin nähty keikalla, toimii erinomaisesti, hardcoren energisyys pääsee ehdottomasti valloilleen paikan päällä.



Mistähän maasta tämä Nine tulee? :D Linköpingistähän nämä on. Killing Angels vuodelta 2004 on erinomainen levy, se kelpaa ehdottomasti laittaa salin cd-soittimeen soimaan alusta loppuun. Tein niin joskus vanhalla salillani jossa kävi vähän porukkaa ja oli mahdollista soittaa omia levyjä.



Oiskohan aika lopetella biisien valitseminen? Eihän tästä tule loppua millään. Kaikista tylyin (ruotsalais!)bändi lopuksi. Totalt Jävla Mörkerillä on hyvä lopettaa tämä livelesoilukin, olin mukana bändin viimeisillä keikoilla nelisen vuotta sitten. Tolkuttoman kovat kiksithän tällaisesta saa niin keikalla kuin vaikka treenin ohessa kuunneltunakin.


Aika paljon jäi hienoja biisejä ja artisteja pois, toisaalta mietin pitkään sopiiko osa näistä valitsemistani rytmiltään tähän tarkoitukseen. Biisin joka soi kovan treenin taustalla pitää edetä kuin höyryjuna ja työntää alta kaikki niin todelliset kuin kuvitellutkin esteet, juuri niin kuin hyvää jälkeä tekevä harjoittelijakin tekee. Fiiliksen ja mielialan nostattajia löytyy musiikista loputon määrä, tässä oli sellainen kattaus jonka parissa itse tekisin melkein mitä tahansa.