7.5 tuntia liikuntaa viikossa pitää tiellä.

Hyvä treeniviikko tuli tänään päätökseen. Maanantaina nostelin omatoimisesti painoja, tiistaina juoksin 18 kilometriä, keskiviikkona illalla oli painonnostreenit, eilen fillaroin 38 kilometriä ja tänään juoksin 13 kilsaa.

Meno tuntui tänään aamupäivän juoksulenkillä jo aika tukkoiselta, ehkä en ollut palautunut edellisten päivien treeneistä. Keskiviikkoillan painonnostorääkki ja seuraavana aamupäivänä tapahtunut kropalleni täysin outo pyörälenkki olivat paitsi ajallisesti lähekkäin toisiaan niin myös aika haastavia jaloille, erityisesti etureisille.

Painonnostotreeneissä otettiin mm. 3+3 yhdistelmänä työntöä, ensin siis kolme rinnallevetoa syvän kyykyn kautta ja kolme työntöä saksauksella. Sitten tempausta 3+3+3 yhdistelmänä, alkuun kolme tempausta syvän kyykyn kautta, sitten kolme valakyykkyä ja lopussa painot vielä niskan taakse ja kolme vauhtipunnerrusta. Tunnin lopussa oli voimaosuutena oli etukyykkynelosia.. Eh heh. Painonnostoharjoittelu on rakkaudentunnustusta jalkalihaksille.

En tiedä avasiko vai tukottiko parin tunnin polkimien tikkaus eilen lihaksia. Illalla etureidet tuntuivat aika loppuun tuutatuilta, lihasharjoittelu tuo mulle domseja eli viivästynytttä lihassärkyä yleensä just tasan 24 tunnin kuluttua treenin päättymisestä mutta saattoihan se pyöräilykin vaikuttaa.

Ei ollut siis erityistä herkkua tämänkään päivän juoksulenkki mutta loppuun tuli sekin tassuteltua. Viime viikkojen sateet olivat kastelleet maaston tosi märäksi, en muista koska maastopolut olisivat olleet noin vettyneitä. Ehkä viime syksynä? Kevätkin oli todella kuiva, samoin kesä. Tasainen maapohja oli muuttunut liukkaaksi mudaksi mutta onneksi en kaatunut. Eniten tykkäsin niistä osuuksista joissa polku oli kasvanut melkein umpeen ruohoa ja heinää, sellaisessa on nautinnollista juosta jos alustaan voi luottaa. Jos umpeenkasvaneella polulla on kivikkoa, juuria ja kantoja niin se on ihan hirveää etenemistä kun ei yhtään tiedä mihin astuu ja miten nilkat muljahtelevat. Todellinen hyppy tuntemattomaan. Tämän päivän tyyppisessä, aika luotettavassa maastossa fiilis on positiivisempi, vähän sellainen tunne kuin uudisraivaajana loisi omaa polkuaan.

Harjoittelua kertyi viiden päivän aikana 7.5 tuntia, tosi mukava määrä. Kyllähän tällä kunnossa pysyy, ehkä vähän kehittyykin.

Viikonlopun aion käyttää lepäilyyn ja palautteluun, ehkä vihdoin mennään pojan kanssa metsään poimimaan marjoja. Katsoin tänään juoksulenkin aikana parhaat spotit joissa oli reilusti sekä puolukkaa että mustikkaa.
Lihaksia pitää tietysti rullailla jotta ne olisivat iskussa taas uuden harjoitusviikon alkaessa maanantaina.

Ehkä jotain urheiluakin pitää vähän seurata... ;) TV2 esittää lauantaina klo 17.50 koosteen Endurance Questista, Suomen rankimmasta seikkailu-urheilukilpailusta. Eurosportilla puolestaan alkaa pyöriä Espanjan ympäriajo Vuelta a Espana. Niin ja alle 20-vuotiaiden naisten jalkapallon MM-kisat saadaan päätökseen Saksa-Nigeria-finaaliottelun myötä. Hienot kisat ovat olleet nekin. Berliinin uinnin EM-kisoja ja Swansean vammais-yleisurheilun EM-skaboja sen sijaan en ole juuri yksittäisiä suorituksia tarkemmin ehtinyt tarkkailemaan.

Usein urheilua ja urheilijoiden tarinoita seuratessa tulee mietittyä sitä mitä erilaisista koettelemuksista voi ammentaa. Rion 2016 paralympialaisiin tähtäävä paratriathlonisti Jussi Lotvonen esimerkiksi kirjoitti eilen oman tarinansa blogissaan, http://www.lotvonen.com/blogi/tieni-vammaisesta-vammaisurheilijaksi/ Pysäyttävää mutta samalla henkeä nostattavaa luettavaa.

Mielestäni esimerkiksi ultraurheilijoiden kertomukset eivät ole mitään itsensä muiden yläpuolelle nostamista vaan päinvastoin. Niitä tarinoita ei kerrota siksi että osoittaisi muille olevansa ylivertainen pystyessään juoksemaan satoja kilometrejä vaan siksi että se kasvutarina antaa uskoa myös muille. Harva on alussa pitänyt mahdollisena sitä mihin tie on lopulta vienyt. Jokainen haluaisi istuttaa sen saman uskalluksen ja uskon oman tahtotilan kantamiseen muihin, jotta myös nämä voisivat päästä kokemaan samoja huikeita elämyksiä ja onnistumisen tunteita.

Hyvää viikonloppua kaikille!