Kuin raivo härkä? Ei tänään.

Ysärillä telkkarissa pyöri mainos jossa intiaanivanhus kiipeää vuorelle. Ukko sanoo että tämä on hyvä päivä kuolla ja käy makaamaan vuoren huipulle, lopulta kuitenkin taskusta otettu Mars-patukka saa mielen muuttumaan. Olisin halunnut että salilla mulla on tänään sama fiilis. Ei siis se että tänään on hyvä päivä kuolla vaan että olisi hyvä päivä. Mulla oli myös Mars-patukka salilaukussa mutta se ei oikeastaan liity tähän sen enempää, kyseessä on puhdas sattuma.

Mutta Hiawatha ei kävellyt salin ovella vastaan eikä päivä ollut kovinkaan hyvä. Treeni oli pitkä ja olo oli väsynyt. Haukottelin moneen kertaan sarjojen välillä vaikka aamutreeni tarkoitti tällä kertaa kello kahtatoista.

Voimaa ja energiaa olisi tosiaan tarvittu sillä tarkoitus oli istahtaa soutulaitteelle treenin päätteeksi, edellisestä kerrasta oli kulunut jo pari kuukautta. Tavoitteena oli tehdä kova maksimiveto 1000 metrillä, mielellään 3:30 pintaan, kuitenkin vähintään alle 3 minuutin ja 40 sekunnin. Edellisen kerran olin ottanut maksimitonnin kymppisäädöllä keväällä, siis melkein puoli vuotta sitten!

Periaatteessa tuntuma ei ollut kadonnut, soutaminen tuntui ihan samalta kuin ennenkin. Mutta kroppa oli väsynyt, lihakset väsyneitä. Syke pysyi aika pitkään hallussa mutta lähti tottakai lopun lähestyessä laukkaamaan. Tänään olisi pitänyt olla kuin raivo härkä ja haastaa kroppa ihan todenteolla mutta paukkuja ei ollut. Maksimitonni on silti aina maksimitonni jos tekee hommansa täysillä. Lopputulos ajallisesti vain on erilainen kuin parhaina päivinä.

Kello pysähtyi aikaan 3:45:2. Hohhoijaa. Nousin vielä soutulaitteesta reippaasti ylös mutta pukuhuoneessa heikotti ja oksetti. Istuin penkillä paita kädessä enkä tajunnut miten se puetaan päälle. Katse oli tyhjä kuin Jake La Mottalla joka on saanut kehässä pari liian kovaa jabia leukaperiin.

Päässä eivät aivosoluneet siis liikkuneet mutta olo oli silti pettynyt. Olenko oikeasti noin heikossa iskussa?

En välttämättä. Viime syksynä, 2. syyskuuta, soudin saman vedon aikaan 3:48:8. Siis vielä pari sekuntia hitaammin kuin tänään. Yhdeksän päivää myöhemmin tein nykyisen voimassaolevan ennätykseni 3:33:1.

Ehkä ensi kerralla on hyvä päivä kuolla soutaa.