Crossfit SM 2014 - Kolme hulkkia nimeltään Mikko ja Teräsnainen.

Joulukuun alussa alkoi pitkä odotus ja karsiminen kohti kolmansia crossfitin SM-kisoja, Tampereen Winter Waria. Perjantaina se odotus vihdoin päättyi kun kilpailijat ilmoittautuivat ja aloittivat kisaamisen, lauantaina aamulla myös yleisö pääsi sisään areenalle ja tunnelma nousi kattoon.

Itse pääsin paikalle vasta puolenpäivän jälkeen joten ehdin näkemään neljännen lajin miesten erät sekä kaikki sen jälkeiset kisatapahtumat. Perkaan perjantain soutujen lisäksi siis myös aamulla käydyn kolmannen lajin tuloslistojen sekä tv-koosteen perusteella, muuten mennään toki omien näköhavaintojen mukaan :)

Kisoissa oli tällä kertaa poikkeuksellisen useita ja kovia poisjääntejä. Aiemmat mestaruudet kahmineen Essi Koskisen päätös jättäytyä katsomon puolelle olikin jo etukäteen tiedossa mutta myös karsintojen kolmonen ja viime vuoden SM-5. Janika Jalonen oli poissa. Hän kilpaili samaan aikaan Winter Warien kanssa käydyissä sisäsoudun SM-kisoissa Helsingissä ja voitti siellä naisten kevyen luokan suomen mestaruuden suvereenisti, 2000 metriä taittui aikaan 7:42:9. Onnittelut Crossfit Varaston väreissä soutaneelle Janikalle!

Miesten sarjan ennakkosuosikeihin kuulunut ja myös Varastoa edustava Jonne Koski kärsii ilmeisesti jonkinlaisesta jalkavammasta ja oli sen vuoksi katsomon puolella. Crossfit-kilpailut ovat niin äärimmäisiä tapahtumia että on turha kisata mikäli ei ole 100% kunnossa, menestystä ei taatusti tule ja vammat todennäköisesti pahenevat. Toivottavasti Jonne on kunnossa painonnoston SM-kisoissa parin viikon päästä tai viimeistään Crossfit Open-karsintojen alkaessa.

Tärkeintä ei kuitenkaan ole se kuka on poissa vaan tietysti ne jotka ovat paikalla - vain ja ainoastaan he vaikuttavat siihen miten tuloslista muotoutuu. Joten ei muuta kuin kisalajien kimppuun:

Laji 1

7.5k soutu

Miesten parhaat:

1. Matti Knaapi 26:52
2. Mikko Salmela 26:52
3. Olli Aho 26:54

 Naisten parhaat:

1. Maaren Ali-Marttila 30:02
2. Anu Peltokangas 30:26
3.  Suvi Kokko 30:33

Tyly setti perjantain ratoksi, kovaa soutaminen on hapokasta hommaa ja mitä pidempi matka pitää vetää täysiä, sitä kovemmalta se tietysti tuntuu. Lajissa nähtiin selvästi erilaisia taktiikoita, jotkut säästelivät voimia toiseen soutuun mutta hyvät soutajat pystyivät olemaan molemmissa souduissa kärkipäässä.

Maaren Ali-Marttila oli täysin ylivoimainen pitkän matkan soutaja, miesten sarjassa neljä parasta soutajaa oli kolmen sekunnin sisällä toisistaan. Maaren souti matkan kovalla 202 watin teholla, miesten kärkinelikon watit olivat noin 281-283.

Laji 2

2k soutu

Miesten parhaat:

1. Olli Aho 6:50
2. Mikko Salmela 6:51
3. Nico Smedroos 6:58

Naisten parhaat:

1. Maria Nokso 7:55
2. Annika Vahomäki 8:00
3. Maaren Ali-Marttila 8:03

Kovia aikoja kun takana on loputtoman pitkältä tuntuva puolen tunnin kova soutu ja vaivainen kahden minuutin palautus. Miesten kärkinelikosta vain Knaapi joutui antamaan periksi ja Aronpään Mikko otti tällä kertaa neljännen sijan. Watit Ollilla 325, Marialla 209. Naisten tehonlisäys oli siis dramaattisesti heikompi kuin miehillä verrattuna pitkään soutuun.

Ei muuta kuin parhaat mimmit ja jätkät kesäksi yhteen Taka-Töölön soutustadikalle harjoittelemaan ja Riossa juhlitaan pariaironelosen olympiamitalia - tuplana!

Laji 3

4 kierrosta (12 minuutin aikaraja)
- 9 burpee box over
- 12 c2b
- 15 kbs (miehet 32kg, naiset 24kg)
- shuttlerun

Miesten parhaat:

1. Mikko Aronpää 7:05
2. Mikko Salmela 7:16
3. Aleksi Hakunti 7:31

Naisten parhaat:

1. Annika Vahomäki 7:56
2. Saara Laaksonen 8:25
3. Anu Peltokangas 8:59

Mukava ja rentouttava aloitus lauantaiaamulle: yhteensä 144 toistoa burpeita, leukoja ja kahvakuulaheilautuksia. Hyvin perinteinen ja "helppo" wod, liikkeet eivät ole teknisesti kovin haastavia ja ero haetaan haponsietokyvystä ja lihaskestävyydestä.

Hyvin jo souduissa aloittanut Annika Vahomäki oli täysin suvereeni ja nousikin tämän lajin jälkeen kärkeen. Saara Laaksonen oli kolmannen lajin jälkeen kolmantena, eroa kärkeen oli tosin vain neljä pistettä. Olli Aho johti miesten sarjaa soutujen jälkeen mutta myös erinomaisesti soutanut Mikko Salmela nousi kolmannen lajin jälkeen kärkeen ja otti pienen kaulan kaikkiin muihin muihin. Aronpää oli lajivoitosta huolimatta vasta viidentenä tasapisteissä Nico Smedroosin kanssa, Salmelan ero Aronpäähän oli tässä vaiheessa jo 24 pistettä.

(c) Yle Urheilu

Laji 4 A

2 x 2min amrap (max reps)
- Käsilläkävely
- Toes 2 bar

Miesten parhaat:

1. Aleksi Hakunti
2. Nico Smedroos
3. Patrik Nummela

Naisten parhaat:

1. Saara Leskinen
2. kuusi kilpailijaa
 
Laji 4 B

2 x 2min amrap (max reps)
- Squat clean 80kg/50kg
- MU

Miesten parhaat:

1. Mikko Aronpää
2. Ville Patola
3. Olli Aho

Naisten parhaat:

1. Tea Tähtinen
1. Mila Nurminen
3. Saara Laaksonen

Tämä oli tosiaan ensimmäinen laji jonka ehdin paikan päällä näkemään. Rinnallevetoja kyykyn kautta, muscle-upeja eli voimavetoja renkailla, varpaita tankoon ja käsillä kävelyä. Käsilläkävelystä tuli kuuma laji kun sitä Gameseissa kesällä hinkattiin ja nyt kotimaisetkin kisaajat joutuivat sen hallitsemaan. Aronpäällä oli ongelmia siinä Kaliforniassa, nyt meni jo mallikkaasti. Mikon muscle-upit näyttivät omituisen hankalilta, tuli jo mieleen onko kyseessä joku pieni vaiva tai ongelma kesken kisan mutta kyseessä oli lopulta Mikolle ominainen taktinen asia. Aronpää laski mielessään miten paljon voimia muscle-upit kuluttavat suhteessa niistä saatuihin pisteisiin ja päätti tehdä niitä ykkösinä rauhallisilla palautuksilla.

(c) Yle Urheilu

Lajin pisteytys oli hieman sekava, merkitsinköhän ne oikein? Luultavasti en, laittakaahan korjaus jos joku tietää oikean järjestyksen.

Annika Vahomäki johti edelleen naisten sarjaa neljännen lajin jälkeen ja se oli ainakin itselleni yllätys, crossfitissä on hienoa miten uudet kilpailijat nousevat kisoissa valokeilaan hiottuaan suorituskykyään ensin rauhassa huippuunsa.

Neljännen lajin jälkeen miesten sarja alkoi muotoutua: kärjessä oli kolme Mikkoa. Salmela jatkoi ykkösenä, Aronpää nousi toiseksi ja Ojala kolmanneksi.

Laji 5

Tempaus ladder

Miehet: 60, 70, 75, 80, 85, 90, 95, 100, 105, 110, 115, 120
Naiset: 35, 40, 45, 50, 52.5, 55, 57.5, 60, 62.5, 65, 67.5, 70

Miesten parhaat:

1. Mikko Ojala 120kg
2. Joosua Eskelinen 115kg
3. Mikko Aronpää 110kg

Naisten parhaat:

1.  Saara Laaksonen 70kg
2. Maaren Ali-Marttila 62.5kg + 3 rinnallevetoa
3. Saara Leskinen 62.5kg + 2 rinnallevetoa

Jes, tätä oli odotettukin! Laji julkistettiin jo hyvissä ajoin ja pisti pöhinän liikkeelle saleilla. Jokainen tempauksistaan epävarma halusi saada tiedon siitä miten varmasti rauta tottelee ja tottelihan se monella tosi komeasti. Ladderit ovat mielestäni crossfit-kisojen suola, gladiaattorit tulevat lavalle yksitellen käännetyssä järjestyksessä ja saavat oman ainutlaatuisen hetkensä olla huomion keskipisteenä. Kun kisan kuumin kärki on estradilla, raudat ovat yleensä jo tosi kovia ja niin tapahtui tälläkin kertaa.

(c) Yle Urheilu

Yhdeksän miestä pystyi erittäin kunnioitettavaan satkuun ja lopulta Mikko Ojala meni ainoana koko setin läpi. Maaren Ali-Marttila, Saara Leskinen ja Emilia Leppänen tempaisivat 62.5kg mutta Saara Laaksonen oli tällä kertaa painonnostotangolla ylivoimainen ykkönen. 70 kiloa tuli ihailtavan helposti ylös ja isommat tempausradat ovat ainakin ykkösinä tehtyinä varmasti kiikarissa.

(c) Yle Urheilu

Crossfit-kisat eivät ole painonnostokisat eivätkä tuomarit ole painonnostotuomareita mutta välillä linjasta meni läpi niin selviä punnerruksia että mielestäni jokainen pihtiputaan mummokin olisi ne hylännyt. Tämä näkyi erityisesti nostajilla joilla oli epävarma tekniikka ja otettiin väkisin raakana ylös rautoja jotka eivät olleet enää ihan omissa tempausmäärissä. Yleisön pauhusta ja juhlimisesta huolimatta tuomareiden olisi pitänyt tällaiset nostot hylätä.

Toinen asia joka jäi mieleen on turvallisuus. Painonnostoa on tarkoitus harrastaa erityisillä tarkoitusta varten rakennetuilla lavoilla mutta Areenalla tällainen ei ollut mahdollista ja väliaikaisia nostopaikkoja oli tehty korottamalla lattiaa paksuilla kumimatoilla. Ikävä kyllä nostoalue jäi lopulta aika pieneksi ja välillä nähtiin pari todella vaarallisen näköistä tilannetta kun urheilija otti askeleen tai kaksi ja kaatui alas kumimaton reunalta painojen kanssa. Tässä olisi voinut käydä todella vaarallisesti, tempaus on teknisesti erittäin haastava nosto jossa huipputasollakin vaaditaan usein muutama askel tangon liikkeen vakauttamiseksi. Moni kilpailija otti myös ihan itse aivan liian suuria riskejä yrittämällä väkisin temmata rautaa joka ei ollut lähelläkään nousta - vaikka kyse on kilpailusta ja yleisön edessä haluaisi laittaa parastaan niin päähän tai muualle kropan päälle tippuva painava tanko voi tehdä todella tylyä jälkeä. Ymmärrän kyllä että järki ei välttämättä raksuta kovin älykkäällä rattaalla kun endorfiini ja adrenaliini jylläävät.

Mikko Ojala nousi tempausten jälkeen kärkeen, Salmela oli toisena ja Aronpää kolmantena. Tilanne oli todella kutkuttava, he olivat vaivaisen viiden pisteen sisällä toisistaan. Naisten sarjassa Saara Laaksonen nousi ensimmäisen kerran kärkeen, ylivoimainen suoritus palkittiin ylivoimaisilla pisteillä ja eron kurominen muihin kilpailijoihin alkoi todenteolla.

Laji 6

5 minuutin AMRAP:

- 3 thruster 60kg/35kg
- 3 boksihyppy 75cm/60cm
- 6 thruster
- 6 boksihyppy
...
jne. joka kierroksella kolme toistoa lisää molempiin

Parhaat miehet:

1. Mikko Aronpää 77 toistoa
2. Eero Savolainen 75 toistoa
2. Mikko Ojala 75 toistoa

Parhaat naiset:

1. Saara Laaksonen 86 toistoa
2. Emilia Leppänen 79 toistoa
3. Outi Matikainen 76 toistoa

Päivän aloittaneen lajin kaltainen hyvin perinteinen wod jossa alku voi tuntua vielä iisiltä mutta kellon käydessä kolmatta tai neljättä minuuttia jalat ovat aivan loppu ja hengitys alkaa piiputtamaan. Boksit olivat aika korkeita ja myös thruster-painot olivat suht kovia ja kun alettiin ottaa 12 toiston sarjoja vain harva pystyi tekemään enää pitkiä putkia.

Tuomarilinja puhututti tässäkin lajissa, boksihyppyjen liikestandardissa on usein vaadittu sitä että molemmat kantapäät ovat boksin sisällä, nyt monella jäivät ne roikkumaan boksin ulkopuolelle. Oliko tämä siis sallittua?
Tehokkain boksitekniikka näytti olevan sellainen että palauttelutauot pidetään boksin päällä ja takaisin ylös hypätään ns. vastapompusta. Osa kilpailijoista otti myös käyttöön pari vauhtiaskelta joiden jälkeen otettiin tasajalkahyppy ylöspäin.

Viidennen lajin ja lajivoiton myötä Aronpää nousi vuorostaan kärkeen, Ojala oli toisena ja se kolmas Mikko tietysti kolmantena. Nico Smedroos vakiinnutti paikkaansa neljäntenä.

Annika Vahomäellä alkoi pitkä päivä ja uurastus jo painaa kuudennessa lajissa ja sijoitus vaihtui pykälää heikommaksi kun Emilia Leppänen nousi toiseksi. Karsinnoissa komeasti esiintynyt Lappeenrannan Anna Kuokkanen oli tässä vaiheessa viides, palkintopallille oli matkaa 19 pistettä.

Laji 7 FINAALI

A

500m max effort row

 Miesten parhaat:
1. Mikko Salmela 1:24
2. Matti Knaapi 1:26
3. Olli Aho 1:26

Naisten parhaat:
1. Anna Kuokkanen 1:45
2. Tiina Rinne 1:46
3. Saara Laaksonen 1:46

B

50 DU unbroken
25 wallball
3 rope climb
5 m rack lunge 60/35kg
10 STOH 60kg/35kg
5m rack lunge 60kg/35kg
25 wallball
2 rope climb
10m rack lunge 60kg/35kg
10 STOH 60kg/35kg
10m rack lunge 60kg/35kg
25 wallball
1 rope climb
15 m rack lunge 60kg/35kg
10 STOH 60kg/35kg
15m rack lunge 60kg/35kg
Sprint

Huh, hah ja hei vaan! Crossfitin SM-kisojen finaalilajit ovat olleet perinteisesti isoja ja rankkoja ylläreitä. 2012 Porin kisat päättänyt Karhureiret tuntui silloin melkoiselta savotalta mutta se on sittemmin alkanut tuntua aika helpolta palalta - kiitos hullujen tamperelaisten.

Viime vuonna finaalin alussa piti pystyä tekemään muscle-uppeja, se oli varsinkin naisille pitkän kisapäivän lopuksi liian kova pala ja vain kaikkein terävin kärki sai raavittua vaaditut voimavedot kasaan. Se oli hullu rääkki, Matti Knaapin verta vuotavat kädet tai Anni Nippalan huikea suoritus pitkän päivän päätteeksi kotiyleisön edessä eivät varmaan ole unohtuneet keneltäkään paikalla olleelta.

(c) Yle Urheilu

Myös tällä kertaa paikka finaalissa piti ensin ansaita sijoittumalla kahdeksan parhaan joukkoon. Mutta mutta - oikeus tehdä finaalilaji piti ansaita vielä uudelleen. Finaali starttasi 500 metrin soudulla josta oli jaossa pisteet erikseen ja välittömästi concept2:n syleilystä piti siirtyä hyppynaruihin kiinni. Jotta sai luvan siirtyä eteenpäin piti saada tehtyä 50 tuplanaruhyppyä - putkeen!

Takana oli raastavan pitkä päivä ja 10 kilometriä maksimisoutua edeltäneen vuorokauden aikana, tuplia hypitään jatkuvasti omalla salilla erilaisissa wodeissa tai vaikkapa lämmittelynä. Mutta areenassa tilanne oli täysin toinen, 2000 ihmistä tuijotti ja katsoi pystytkö siihen ja jos et pysty, pakopaikkaa tai menestymismahdollisuuksia ei ole. Jäätävän kova paikka, miten tuollaisen paineen voi edes kestää ilman että naru takertuu jalkoihin ennen kuin viiskymppiä on täynnä?

Emilia Leppänen sai tuplat ensin kasaan kun Saara Laaksonen viereisellä radalla oli vaikeuksissa. Emilia sai reippaan etumatkan Saaraan nähden mutta lopulta Saarakin sai hypyt kulkemaan ja pääsi takaa-ajoon.

Köysi oli selvästi matalammalla kuin viime vuoden finaalissa jonka vuoksi miehet kiipesivät ilman jalkoja, naiset saivat kiivetä valitsemallaan tavalla. Wallballia, askelkyykkykävelyä tangon ollessa rinnalla ns. eturäkissä, shoulder-to-over-headia eli rinnalta ylöstyöntöjä vapaavalintaisella tavalla.. ja kaikkea tätä uudestaan ja uudestaan uuvuttavan kauan.

(c) Yle Urheilu

Emilian voimat alkoivat loppua toisella kierroksella ja painot mm. tippuivat rinnalta ja Emilia joutui tekemään viisi burpeeta rangaistuksena. Ensin meni ohi Anna ja sitten Saara. Lopulta Saara Laaksonen oli tässäkin lajissa täysin ylivoimainen ja otti mestarin elkein myös finaalin haltuunsa. Todellinen supernainen - täyttä terästä!

Naisten parhaat finaalilajissa:

1. Saara Laaksonen 18:23
2. Anna Kuokkanen 19:29
3. Anu Peltokangas 19:43

Sitten olikin vuorossa miesten finaali, suuri Mikkojen taisto. Erinomainen soutaja Mikko Salmela oli jälleen  prologissa ykkönen ja pääsi tuulettamaan yleisölle siirtyessään narujen pariin. Ojala sai kuitenkin narut kesytettyä heti ekalla yrittämällä ja johtikin finaalia alusta loppuun. Aronpää tuli hyvin toisena mutta koko ajan hieman Ojalan perässä.

Suurin kysymysmerkki miesten finaalissa oli kuitenkin tapa jolla Mikko Ojala sai tehdä askelkyykkynsä. Liikestandardissa on aina vaadittu sitä että otetaan yksi askel kerrallaan jonka jälkeen jalat ovat vierekkäin. Aronpää ja muut kilpailijat tekivät näin, pitkäraajainen Ojala sen sijaan harppoi pitkiä askeleita ilman että jalat olisivat missään kohdassa pysähtyneet vierekkäin. Ojalan ja Aronpään suuri ero finaalissa johtui hyvin pitkälti tästä asiasta. Saiko näin tehdä askelkyykkyjä vai oliko kyseessä karkea tuomarivirhe? Ojala otti selvän lajivoiton ja Aronpää oli kakkonen. Entäs se kolmas Mikko? Mikko Salmela joka taisteli vielä ennen finaalia tiukasti mestaruudesta ei saanut koskaan hypittyä niitä tuplanaruhyppyjä. Välillä tuli pitkiäkin sarjoja, mutta sillä ei ollut väliä sotkeutuiko narut jalkoihin viiden vai 45 hypyn jälkeen.

Mikko Salmela osoitti kuitenkin sen miten kovaa luonteen lujuutta crossfit-urheilijat omaavat. Narut eivät lentäneet pitkin tannerta vaan kerta toisensa jälkeen mies tarttui niihin ja yritti täydet 20 minuuttia saada 50 hypyn sarjaa kasaan. Nostan hattua Salmelalle, tinkimättömän hieno urheilija! Juuri tästä crossfitissä on kyse, ikinä ei antauduta ja luovuteta on se este sitten tuplahypyt tai joku muu seinä joka nousee pystyyn.

Jos tuplia hypitään vuoden päästä, luulen että ne eivät ole enää Salmelan heikkous vaan vahvuus. Viime vuonna Mikko Aronpäällä teki tiukkaa saada Winter Wareissa hypittyä pitkiä tuplasarjoja ja kesän Gameseissa käsilläkävely oli hyvin hankalaa. Nyt molemmat sujuivat erinomaisesti koska hän teki kuten lajin parissa on tapana: heikkouksista tehdään vahvuuksia. Näin rakennetaan joka päivä vähän parempia urheilijoita ja lopulta mestareita.

Miesten parhaat finaalilajissa:

1. Mikko Ojala  16:26
2. Mikko Aronpää 17:10
3. Joosua Eskelinen 17:53

Tässä ne on, Suomen kovimmat jätkät ja mimmit! Vasemmalta Mikko Ojala, Mikko Aronpää, Mikko Salmela, Emilia Leppänen, Saara Laaksonen, Anna Kuokkanen.

Lopputulokset:

1. Mikko Aronpää (Crossfit Tampere) 583
2. Mikko Ojala (Cross Training Rauma) 579
3. Mikko Salmela (Crossfit 10K) 559
4. Nico Smedroos (Crossfit Varasto) 522
5. Joosua Eskelinen (Crossfit BOX100) 515

1. Saara Laaksonen (Crossfit Turku) 611
2. Emilia Leppänen (Crossfit Turku) 541
3. Anna Kuokkanen (Crossfit Lappeenranta) 537
4. Anu Peltokangas (Crossfit Kerava) 532
5. Annika Vahomäki (Crossfit Lauttasaari) 515


Mikko Aronpää otti kolmannen mestaruutensa ja jatkaa Suomen suvereenina ykköskilpailijana. Ero Ojalaan oli kuitenkin hyvin pieni ja olen ehdottomasti sitä mieltä että myös Mikko Ojala on Games-tason kilpailija. Toivottavasti hän on kohta starttaavissa Crossfit Openeissa mukana kärkkymässä paikkaa Euroopan karsintafinaaleihin. Eiköhän se kolmaskin Mikko voi olla tyytyväinen kisaurakkaan vaikka yksi pieni asia esti lopulta mestaruuden tavoittelemisen.

Saara Laaksosen ylivoima naisten sarjassa oli mykistävän hienoa seurattavaa, ennustin jo aiemmin että kisoista tulisi Turun jäsentenväliset mutta hyvin muut pysyivät mukana. Annika Vahomäki oli pitkään rakentamassa jättiyllätystä mutta ainakin vielä tällä kertaa vahvan kokemuksen pitkistä kisatapahtumista omaavat kilpailijat olivat lopulta parempia. Anna Kuokkanen nousi huikeasti kisan edetessä ja oli lopulta erittäin upean finaalin jälkeen palkintopallilla.

Oli hienoa nähdä paitsi huippukilpailijoiden taistelua mestaruudesta niin myös monien ensikertalaisten pystyvän ylittämään itseään suuren yleisön edessä. Steffi oli viime vuonna katsomossa ja päätti olla mukana seuraavalla kerralla ja niin hän myös oli, tuloksena hieno debyytti sijalla 26. Oli myös siistiä nähdä kilpailijoita jotka ovat olleet mukana kaikissa kolmessa SM-kisassa, esimerkiksi Crossfit Varaston J-P Kaukonen ja Crossfit Tampereen Noora Kilkka.  J-P oli viime vuonna 24., nyt 12., oisko ens vuonna ekan finaalin vuoro? Mikko Salon uutta salia Crossfit Varastoa nykyään edustava Nico Smedroos oli vuosi sitten 12. ja nyt jo neljäs, palkintopalli siintää varmasti mielessä ensi vuonna.

Vaikka tuomaritoiminnasta hieman purnasinkin niin suuret kiitokset silti kilpailijoiden ja tapahtuman järjestäjien lisäksi myös tuomareille ja muille vapaaehtoisille. Ammattituomaritkin tekevät virheitä aivan kaikissa lajeissa joten on selvää että niitä tapahtuu myös näin hektisessä tapahtumassa, se on täysin inhimillistä. Olen ihan varma että tälläkään kertaa mikään sijoitus ei lopulta ratkennut mihinkään virheeseen, ei kilpailijoiden eikä tuomareiden, vaan onnistumisiin.

Mun mielestä näissä kisoissa on ollut aina hieno tunnelma, jostain syystä areenalla välillä tuntui että ihan kaikki kilpailijat eivät saaneet kunnolla kannustusta. Oliko joiltain bokseilta vähemmän väkeä kuin aiemmin? Iso areena ja tapahtuma saivat varmasti paikalle paljon myös väkeä joka ei lajia itse harrasta tai tunne kilpailjoita ja tämä saattoi vaikuttaa asiaan. Crossfit Turun ja CF Keravan porukat sekä raumalaiset ainakin pitivät kunnolla tunnelmaa yllä, siisti juttu!

Yle lähetti kisoista koosteen sunnuntaina 2.2. ja sen voi katsoa Yle Areenassa helmikuun loppuun asti. On vaikea pala toteuttaa kooste näin mittavista kisoista, kun yksi laji kestää 10-20 minuuttia se muuttuu lyhyessä koosteessa helposti katkonaiseksi sillisalaatiksi mutta tämä oli kuitenkin merkittävä ensiaskel näyttää crossfittiä valtakunnallisilla kanavilla, aiemmin olemme nähneet kuvaa lähinnä kansainvälisistä kisoista Eurosportin välittämänä. Tapahtuman järjestäjiin kuulunut Lasse Rantala pelasti paljon asiantuntevilla kommenteillaan, toivottavasti selostuksen ja haastatteluiden taso nousee myös jatkossa samalle tasolle. Harmi että kovalla soinut musiikki peitti yleisön äänet ja esti saliäänen käytön lähetyksessä, hienoa kannustusta ja tunnelmaa ei tv-lähetyksessä juuri huomaa.

Malttaiskohan tätä maraton-postausta millään lopettaa.. kai se pakko on. Omatkin treenit odottaa ja ehkä vois hetken kelata jotain muita aiheita ennen kuin... niin, se Crossfit Open 2014 on ihan just kohta. Ja sitä ennen painonnoston SM-kisat. Molemmissa varmasti nähdään Areenalta ja Winter Wareista tuttua porukkaa, en malta odottaa! :)