Viikonloppu ja kisat yhteen: painonnostoa, ultrajuoksua ja olympialaisia.

Olipahan viikonloppu. Tuli nähtyä ja seurattua todella mielenkiintoisia urheilutapahtumia, oman treeniputkeen jälkeen oli mukava ottaa vähän rennommin ja seurailla muiden tekemistä. Kävin kyllä lauantaina uimassa (siis uin 50 metriä ja muuten laskin vesiliukumäestä) ja sunnuntaina venyttelin ja rullailin.

Mulla lähtee aina vähän lapasesta erilaiset kisaraportit, niiden kirjoittamiseen menee puoli päivää ja suurin osa lukijoista ehtii kuolla joko tylsyyteen tai vanhuuteen niitä kahlatessa joten yritän ottaa vähän erilaisen lähestysmistavan. Otan käsittelyyn jokaisesta kolmesta tapahtumasta viisi asiaa jotka haluan syystä tai toisesta nostaa esiin.

ENDURANCE 24h VII

- Tulospalvelu.

Peukut uudesta tulospalvelusta, viime vuonna kilpailun etenemistä pystyi seuraamaan tunnin välein ilmestyneiden tuloslistojen kautta, nyt kilpailijoiden taivallus päivittyi nettiin koko ajan.

- Suuret mestarit.

Sumie Inagaki voitti naisten sarjan jo viidennenn kerran peräkkäin. Matkaa mittariin kertyi tällä kertaa 210 kilometriä joka on Sumielle vaatimaton tulos, onhan hän juossut Espoossa kaksi kertaa yli 240 kilometriä, toissa vuonna lähes 230 kilometriä ja viime vuonnakin vielä yli 220km. Sumien tason tippuessa muille aukeaa mahdollisuus ja yön aikana Anu Ossberg oli iskuetäisyydellä, vain muutama kilometri perässä. Rankat viimeiset tunnit ja aamu veivät kuitenkin terän suomalaisista, sekä Ossberg että nuori Noora Honkala joutuivat antautumaan ja hopeakin meni ulkomaille, 192 kilometriä juosseelle Ruotsin  Torill Fonnille. Anu sai pronssia, lopputulos 187km.

Joensuun Katajan Jari Soikkelista tuli ensimmäinen mies joka voittaa Endurance 24h:n kaksi kertaa. Jari oli koko ajan hyvissä asemissa ja siirtyi kärkeen noin 19 tunnin kohdalla, kokenut kettu pystyi pitämään erinomaisen tahtinsa muiden hiipuessa lopun häämöttäessä. Lopputulos 241 kilometriä - siis reilu kymppi jokaisen tunnin ajan vuorokauden ympäri! Kukaan muu suomalainen mies ei ole rikkonut 240 kilometrin rajatolppaa kahteen kertaan. Hopea meni miestenkin sarjassa Ruotsiin, Anders Tyskin saldo 236km. Viime vuoden voittaja, Pohjois-Karjalan terminaattori Pasi Penttinen oli kolmas, 231km.

- Tulostaso.

Tulostaso naisten kärjen osalta on tippunut muutenkin kuin Sumien kohdalla. Viime vuonna kolme naista juoksi yli 200km ja viisi yli 190km, nyt vain Sumie rikkoi legendaarisen 200 kilometriä ja hänen lisäkseen vain Fonn 190km.

Miehissä tilanne oli toinen, voittotulos oli pienen tauon jälkeen taas yli 240km ja peräti kolmetoista miestä juoksi yli 200 kilometriä. Viime vuonna kahteensataan pääsi kahdeksan miesjuoksijaa.

- Ennätyksiä.

Pertti Kalliola juoksi M65-sarjassa 24 tunnin ratajuoksun uuden maailmanennätyksen heti ekalla yrittämällä, 215km!

Tuula Latvalan 144km oli N60-sarjan suomenennätys ja Noora Honkala kaunisteli viime vuonna juoksemaansa alle 23-vuotiaiden naisten ennätystä nyt siis lukemiin 184km.

- Näkyvyys.

Olympialaisista huolimatta E24 sai tänäkin vuonna valtakunnallista medianäkyvyyttä kun Ylen ruotsinkielinen toimitus teki kisasta parin minuutin uutisjutun. Se löytyy Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/tv/2140443 , E24-juttu alkaa kohdasta 4:45.

Eri nettimedioissa kisasta on ollut vaihtelevasti mainintoja, nostetaan nyt kuitenkin esiin Juoksuvarvas-blogin hienot kuvat.


PAINONNOSTON SM-KILPAILUT 2014

- Paljon nostajia.

Parkanossa oli reilusti enemmän nostajia kuin viime vuoden kisoissa mikä on kilpailun kannalta hyvä asia. Toisaalta päivät venyivät tosi pitkiksi ja Painonnostoliitto reagoikin asiaan kiristämällä tulosrajoja joilla kisoihin selviytyy. Uudet tulosrajat löytyy täältä.

Ns. keskisarjoissa oli tosiaan paljon nostajia ja mun mielestä on ihan hyvä että taso nousee ja nostajien määrä ehkä vähenee. Sopiva määrä nostajia per painoluokka voisi olla 6-8. Toisaalta niin miesten kuin naisten kevyimmissä ja raskaimmissa sarjoissa on usein aika vähän nostajia eikä minusta ole mitään mieltä asettaa sellaisia tulosrajoja että sarjassa on vain muutama osallistuja ja mitali on käytännössä varma kunhan vain saa tulosrajan tehtyä ja saapuu paikalle.

- Mestarit pitivät pintansa.

Uusia suomenmestareita ei taidettu nähdä ainuttakaan ja moni uusi tittelinsä selvällä erolla muihin. Monessa sarjassa on selvästi yksi nostaja ylitse muiden joka ottaa avauspainonsa vasta kun kaikki muut ovat jo lopettaneet. Ilmiö on aikalailla globaali, samaa nähdään usein myös EM- ja MM-kisoissa.

- Hermopeliä.

Painonnosto on pienestä kiinni, usein erityisesti tempaus on sellainen suoritus joka hajoaa helposti kisatilanteessa vaikka omalla salilla kulkisi miten hyvin.

Anni Vuohijoki joutui tosissaan taistelemaan tempauksessa ja sai vasta kolmannellaan tuloksen, 78 kiloa. Juuri tällaisia kisahermoja tarvitaan jos aikoo pärjätä isommissakin ympyröissä, oma suoritus vain pitää saada kasaan vaikka takaraivossa jyskyttää ajatus siitä miten lähellä on jääminen kokonaan ilman tulosta. Anni ottikin lopulta ylivoimaisen mestaruuden sarjassa 69-kiloa.

Miesten 85-kiloisissa Ville Levomäki jäi tempauksessa kolmen epäonnistuneen nostoyrityksen jälkeen kokonaan ilman tulosta  mutta kokosi itsensä ja otti varmasti työnnön pronssia tuloksella 143 kiloa. Hienoja suorituksia!

- Crossfittaajia.

Crossfitin kautta painonnoston pariin löytäneet urheilijat rynnivät kunnolla esiin tämän vuoden SM-kisoissa. Kaksinkertainen crossfitin suomenmestari Essi Koskinen jätti tämän vuoden Winter Warin väliin ja päätti keskittyä ainakin tämän kevään ajan painonnostoon. Parkanossa debyytti tuli komealla tavalla, pronssia 58-kilon sarjassa tuloksella 146kg! Toinen crossfitistä tuttu, tämän vuoden Winter Warin 14., jyväskyläläinen Saara Leskinen oli saman sarjan neljäs häviten Essille yhteistuloksessa vaivaisen kilon. Saaralla tempaus kulki paremmin, siitä pronssia tuloksella 64 kg. Essi sai puolestaan 84 kilon työnnöstään hopeaa.

Crossfit Porilla oli myös nuoria naisnostajia mukana keräämässä arvokasta kokemusta ja yksi salin urheilijoista, Heidi Horelli, nousi komeasti palkintokorokkeelle asti. Heidi teki sarjassa +75kg  yhteistuloksen 145kg (tempaus 60kg, työntö 85kg). Lentopallosta vankan urheilutaustan omaava Heidihän teki viime vuonna erittäin hyvää jälkeä Crossfit Openissa, hän oli Essi Koskisen ja Saara Laaksosen jälkeen karsintojen paras suomalaisnainen.

Jonne Koski oli alustavasti ilmoittautunut miesten sarjaan mutta hän ilmeisesti potee samaa jalkavammaa kuin Winter Warissa eikä ollut mukana. Miten käy Jonnen Crossfit Openin? Onkohan Heidi mukana? Kohta se nähdään.

Milko Tokola ja voittotyöntö, 175 kiloa. Miten komealta kolme punaista kiekkoa tangon molemmissa päissä näyttääkään! :)

Kisojen tuloslista löytyy Painonnostoliiton sivuilta: http://www.painonnosto.fi/portal/fi/kilpailu/tulokset/?bid=1823&area=2

OLYMPIALAISET

- Musti.

 "Ihmisten silmässä mie olen muuttunut olympiavoittajaksi, ihmisenä mie ei ole muuttunu miksikään." Pari minuuttia olympiavoiton jälkeen.

"Se elämänkokemus, mitä olen saanut urheilu-urani aikana, on vielä suurempi palkinto kuin tämä olympiakulta." Mitalienjaon jälkeen.

Urheilijat harvoin pystyvät sanomaan mitään kovin tyhjentävää tehtyään äärimmäisen kovan suorituksen. Sami Jauhojärvi sanoi niin viisaita sanoja että ne jäivät yhtä tarkasti mieleen kuin se itse hiihto ja selostus (kohdasta 2:37:7).

- Älä koskaan luovuta.

Valkovenäläinen Alla Tsuper oli kilpailemassa viidensissä olympialaisissaan, hän ei ollut koskaan saavuttanut yhtään mitalia vaan oli aina sijoittunut sijoille 5. - 10. Tsuper voitti freestyle-hyppyjen olympiakultaa.

Saman maan ja saman lajin Anton Kushnir oli puolestaan kolmansissa olympialaisissaan eikä hänkään ollut koskaan saanut mitaleita. Myös Anton voitti olympiakultaa.

Koko kisojen komeimmat tuuletukset ja tunteen purkauksen nähtiin varmasti freestyle-hypyissä kun valtavan hyppyrin vieressä eri maiden valmentajat dramaattisesti riehuivat ja juhlivat omien suojattiensa alastuloja seuratessaan.

 - Ylivoimaa.

Hollanti voitti pikaluistelussa 23 mitalia: 8 kultaa, 7 hopeaa ja 8 pronssia. Se ei ole mitään sattumaa, Hollanti on pikaluistelun erikoismaa jossa on kymmenkunta ammattilaistallia ja niissä yli 70 ammattilaispikaluistelijaa. Kanaalit eivät ole tainneet olla tänä talvena jäässä?

Saksa puolestaan voitti ohjaskelkkailussa kaikki jaossa olleet kultamitalit: naisten, miesten, kaksikon ja joukkuekisan. 26-vuotias Natalie Geisenberger oli niin ylivoimainen että hän saattaa hyvinkin nousta tulevien olympiadien aikana lajin suurien legendojen joukkoon. Yksi niistä suurimmista legendoista on Armin Zöggeler joka oli nyt mukana kuudensissa peräkkäisissä kisoissaan ja otti samalla kuudennen olympiamitalin.


- Historiaa.

Lauryn Williams oli aiemmin menestyksekäs pikajuoksija joka voitti mm. Helsingissä 2005 100 metrin maailmanmestaruuden sekä kaksi olympiamitalia, Ateenassa 2004 satasen hopeaa ja Lontoossa 2012 pikaviestissä kultaa. Williams kilpaili Sotshissa rattikelkkailussa ja oli parinsa kanssa kolmen laskun ajan kiinni olympiavoitossa. Viimeinen lasku ei kuitenkaan aivan onnistunut ja tuloksena oli hopeaa. Sekin riitti historialliseen saavutukseen: kukaan ei ole aiemmin voittanut mitalia kaksissa kesäkisoissa ja talviolympialaisissa.

Tällaiset suoritukset kertoo urheilijan äärimmäisen kovasta motivaatiosta ja halusta olla paras, on laji sitten mikä tahansa. Se kertoo täydellisestä omistautumisesta ja palosta pyrkiä aina vähän nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin.

- Tenacia. Forza. Determinazione. Amicizia.

Sitä urheilu mulle tarkoittaa ja siinä olympialaiset parhaimmillaan myös onnistuu. Ehkä hienoimmillaan olympiahenki näkyi taitoluistelun loppunäytöksessä, siinä missä ei jaeta mitaleja vaan kaikki pyrkivät näyttämään osaamistaan. Yhdessä.