Viime viikon vaivannut lievä limaisuus laajeni valtoimenaan virtaavaksi nuhaksi ja perjantai-iltana jopa kunnon kuumeiluksi mutta nyt tuntuisi olevan jo sen verran hyvin hanskassa että huomenna päästään salille testaamaan sitä penkkimaksimia ja tekemään perustreeni siihen päälle. Ei tässä kuitenkaan missään sohvalla ole makoiltu vaan reippaita kävelylenkkejä ja muuta hyötyliikuntaa on tehty päivittäin.
Kuntoilijan suhde sairasteluun on aina vaikea. Jos ei nouse korkeaa kuumetta tai ole todella flunssainen olo on vaikea jättää treeni väliin. Yleensä pieni nuha tai köhä ei mitään haittaakaan, tärkeintä on tarkkailla sykettä. Oikeasti kipeänä sydän alkaa takomaan yleensä hyvin nopeasti jo kevyestäkin rasituksesta. Jos on kahden vaiheilla eikä osaa päättää treenatako vai ei, suosittelen kääntämään ajatukset levon suuntaan. Päivän tai parin tauko ei vaikuta kenenkään kuntoon. Sairastuvalta kannattaa palata aina kevyesti takaisin, varsinkin jos toipuminen on ollut nopeaa. Mieluummin lyhyehkö lihaskuntoharjoite kuin edes kohtuullinen aerobinen treeni.
Kuten aiemmin olen kirjoittanut, tämä talvikausi on ollut minulle poikkeuksellisen hankala toistuvien sairastelujen vuoksi. Päätin nyt hankkia kaappiin purkkivitamiinit ja testata saadaanko sillä näitä turhia flunssia pois. Illuusio muka-monipuolisen ruokavalion riittävyydestä laitetaan nyt hetkeksi suurennuslasin alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti