Iltalenkki + aamu-uinti + työmatka = lasten triathlon.

Kuulin tutulta että paikallinen maratonseura on tekemässä yhteislenkkiä torstai-iltana ja koska se olisi muutenkin ollut juoksupäivä niin päätin lähteä mukaan. Juokseminen on minulle ensisijaisesti yksinäistä puurtamista ja henkistä kamppailua joten vaihtelu olisi virkistävää.

Lenkin lähtöpaikkana toimi aavemainen maauimala

Ensin kevyt kilometri lämmittelyä ja sen päälle yhdeksän kilometrin peruskuntolenkki kuuden hengen porukalla. Mielestäni sekä juttuseura että musiikin kuunteleminen juostessa on henkistä dopingia ja tälläkin kertaa matka meni kevyesti jutun luistaessa keskeytyksettä. Tämän lenkin myötä tuli täyteen eka satanen tänä vuonna, mittarissa on nyt 104 kilometriä. 79 päivää siihen siis meni mikä on aivan liian hidas tahti tonnin vuositavoitetta ajatellen mutta nythän se treenaaminen vasta alkaa.

Aamupäivällä mentiin uimaan koko perheen voimin. Olen erittäin huono uimari, uintityylini on sekoitus koiraa, kissaa ja hukkumista. Tälläkin kertaa keskityttiin lähinnä pojan polskimiseen ja lihasten rentouttamiseen kovan viikon jäljiltä.

Uimisen jälkeen pyörällä töihin joten todellinen lasten minitriathlon oli kasassa. Viikonloppuna lepoa ja maanantaina taas painojen ja tankojen kimppuun.