Ensin muutti meidän perhe ja myöhemmin työpaikka. Kodilla oli muuttomatkaa vajaa kilometri, firmalla reilu sata metriä. Etäisyydet pysyi siis edelleen aika kohtuullisina :)
Alfred J. Kwak lensi, polski ja ui mutta tähän matkaan käytän itse mieluummin autoa, fillaria tai omia jalkoja. Auton käyttö kuulostaa varmaan monesta hölmöltä kun matka on noin lyhyt mutta lapsiperheessä harva matka on paikasta A paikkaan B. Normaalina päivänä vien pojan esikouluun, käyn kaupassa, kuntosalilla tai lenkillä, josta menen töihin ja josta menen joko kotiin tai vielä jonnekin ihan muualle. Usein päivän aikana tulee vielä lisäkäyntejä. Ei onnistu järkevästi, nopeasti tai helposti pyörällä tai kävellen. Jos liikkuu pyörällä niin selkään voi laittaa isonkin repun mutta mihin sen jättää siksi aikaa kun menee metsään juoksemaan?
Talvella en halua pyöräillä mutta jos käy niin harvinaisesti että menen töistä kotiin ja palaan takaisin - tätä ei kyllä kovin usein tapahdu - menen kävellen. Auto on erityisesti talvella käytössä, kesällä kilometrejä kertyy perusarkiajossa vähemmän mutta sitten tuleekin ajeltua monta kertaa viikossa vaikkapa meren tai järven rannalle tai johonkin kesälomaseikkailuun.
Mielikuva on että autolla on nopea kulkea. Mutta miten vertailu käytännössä menee? Olen kellottanut työmatkani niin pyörällä, autolla kuin kävellen. Tässä vertailun tulos:
Pyörällä matkaa kertyy 1.1 kilometriä kun tykkään ajaa pyörätietä ajoradan sijaan. Aikaa kuluu keskimäärin 4 minuuttia 30 sekuntia, jos joutuu jäämään liikennevaloihin niin sitten snadisti enemmän. Tällä vauhdilla ajaa matkan turvallisesti, en halua seisoen vatkata putkelta keskustan vilkkaita pyöräteitä joissa hölmöt kävelee kolmea rinnakkain.
Autolla mahdollisia reittivalintoja on useita, nopeimman pituus on 1.35 kilometriä. Autolla kulkiessa on muuten hämmentävän iso haitari matka-ajassa, nopeimmillaan olen ollut määränpäässä 4 minuutissa 30 sekunnissa mutta jos jämähtää liikennevaloihin eikä parkkipaikkaa löydy niin kymmenen minuuttiakin menee ihan iisisti. Jos auto on talvella lumessa ja jäässä niin aikaa kuluu vielä enemmän.
Kävellen voi kulkea suorinta reittiä, matkaa 950 metriä. Kävelyyn kuluu lähes aina tasan 10 minuuttia, korkeintaan parikymmentä sekuntia yli tai alle.
Fillari on tällä matkalla siis ylivoimaisesti luotettavin, auto häviää jopa kävelylle jos on huono tuuri.
Monelle varmaan tekisi hyvää vertailla ihan konkreettisesti kellon kanssa eri vaihtoehtoja työ- ja muille arkimatkoille. Suomessa on vallalla kulttuuri jossa esimerkiksi lapsia kuskataan joka paikkaan autolla. Pari vuotta sitten Kööpenhaminassa meidän hotellihuoneen ikkunasta näki tien toisella puolella olevan päiväkodin pihaan jonne melkein jokainen vanhempi toi lapset - yhden, kaksi tai vaikka kolme - pyörällä. Erilaiset kuljetussysteemit ja kärryt oli ihan huikeita. Pakko tosin todeta että myös ainakin meidän pojan eskariin suurin osa lapsista tuodaan kävellen tai pyörällä niin kesällä kuin talvellakin. Ymmärrettävästi Suomi on iso maa jossa monella seudulla välimatkat on pitkiä.
Mulla on hyvä tilanne. Kodin ympärille voi piirtää karttaan harpilla kilometrin halkaisijaltaan olevan säteen jonka sisälle mahtuu työpaikka, esikoulu, painonnostosali, kuntosali ja monta muuta tärkeää paikkaa. Itse asiassa kuntosali näkyy meidän kodin ikkunasta. Kellotin kävelymatkan sinnekin, ovelta ovelle kolme ja puoli minuuttia :D
Jos on pitkät etäisyydet niin työmatkan voi ottaa haasteena jota kokeilee edes kerran. Aikoinaan ennen kuin harrastin liikuntaa pyöräilin vanhalle toimistolle kymmenen kilometrin matkan. Olin niin väsynyt että jouduin tulemaan autolla kotiin. Viime syksynä ajoin yksivaihteisella pappapyörälläni 42 kilometrin lenkin kahteen tuntiin ennen töihin menoa. Ei tuntunut juuri miltään. Säännöllinen liikunta tekee ihmeitä!
Tää on ehkä vähän typerä "ennen oli kaikki paremmin" -lässytys (ei todellakaan ole ollut, kaikki :D), mutta musta toi lasten kuskaaminen on tullut vasta nyt. Kun ite oli pieni, ei kuvitellutkaan saavansa kyytiä just yhtään minnekkään eikä kyllä saaneet kaveritkaan. Tiedän ihmisiä, jotka kuskaa lapsiaa kouluun muutaman kilsan matkan ja musta se on jotenkin ihan älytöntä. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä! Luulen, että lapset imee sen mitä aikuinen tekee. Miksipä vaivautua, jos ei aikuinenkaan vaivaudu. Eskarilainen on tietty niin pieni vielä.. Ja veikkaan, että teidän perheessä ei todellakaan ole puutetta aktiivisen elämän mallista! :)
VastaaPoistaEnnenhän oli kaikki paremmin! Koulumatkat oli kymmenien kilometrien hiihtomatkoja ja aina joku lapsi puuttui luokasta kun karhu tai susi oli syönyt metsätaipaleella.
PoistaOikeastihan aika moni asia on muuttunut, tottakai moni asia hyväänkin suuntaan mutta jotenkin tuntuu hölmöltä että niin monessa pyritään pääsemään mahdollisimman helpolla ja sitten pitää tehdä äärimmäisiä treenejä ja harrastaa extremeä että saadaan sisältöä elämään. Joku sanoi joskus hyvin että kuulostaa vähän hoopolta ajaa autolla kuntosalille jossa sitten polkee kuntopyörää tai juoksee matolla.
Mut mut, eihän tää paletti tosiaan aina ihan helppo ole :)
Mulla on työmatka 8,7 km johon pyörällä kuluu n. 22-30 min (riippuen vuodenajasta ja kelistä, talvella pahimpina keleinä mennyt jopa 40 min) ja autolla 9 min. Ei mitenkään paha ero ainakaan silloin kun kelit on kohdillaan ja muutenkin mielelläni pyörällä kuljen ympäri vuoden.
VastaaPoistaMä olen paljon miettinyt autoilua, ennenkaikkea sen kalleutta ja toisena myös eettisyyttä, saastuttamista jne. Tämän vuosien prosessin tuloksena luovuin omasta autostani enkä ole katunut. Maksuja siitä vielä joudun maksamaan kun auto on nyt tytölläni, mutta on hienoa todeta että ilman omaa autoakin pystyy selviämään. Näin kauempana palveluista asuvana. Siihen on vielä pitkä matka että meidän perheellä ei olisi autoa ollenkaan, ja sen en uskokaan olevan realistista. Mutta yhdellä autolla pärjää vallan hyvin.
Luulen että tuo lasten kuskaaminen on niin yleistä siksi, että se on kuitenkin nopein ja helpoin tapa siirtyä paikasta toiseen varsinkin silloin jos lapsia on useampi. Ja tarkoitan nyt ihan pikkulapsia, joita ei yksin voi vielä liikenteeseen päästää. Isompien kyllä luulisi kulkevan kohtuullisen matkan ihan omin neuvoin. Meillä lapset kulkivat pikkulapsi-iän ihan autolla mutta heti kun kynnelle kykenivät saivat kulkea huikean 200 m koulumatkan ihan itse! :)
No teidän lasten koulumatka kyllä lyö laudalta meidänkin lyhyet etäisyydet! :) Vähän muuten käy sääliksi vanhempia jotka muuttavat jonkun pienen koulun viereen ja se sitten saman tien lopetetaan ja lähin on jossain kymmenen kilometrin päässä. Näistäkin kuulee aika usein nykyään kun palveluja - kuten just kouluja - lopetetaan kiihtyvällä tahdilla.
PoistaVarmaan hyvä ratkaisu luopua toisesta autosta, kun ei ole koko ajan autoa käytössä niin tulee helpommin lähdettyä fillarilla tai kävellen ja sitten kun autolla kulkee niin osaa arvostaa sitä helppoutta. Se - niin kuin moni muukin arkea helpottava asia - on just sellainen juttu jota pitää itsestään selvänä eikä autottoman asemaan oikein osaa välttämättä asettua.
Liikenne muuten sujuisi varmaan ihan eri tavalla jos jokainen autoilija pakotettaisiin vaikka kerran vuodessa jalankulkijaksi tai pyöräilijäksi, joustavuus ja muiden tienkäyttäjien kunnioittaminen saattaisi nousta ihan uudelle tasolle.