Uuteen nousuun.

Tiistai-illan cooperin odotettua heikompi tulos ei jäänyt pitkäksi aikaa masentamaan. Herätys todellisuuteen tuli hyvinkin nopeasti, pari tuntia testin jälkeen nimittäin poika alkoi valittaa kipeää korvaa. Jollain cooperin testituloksilla ei ole lopulta mitään merkitystä eikä niitä tule mietittyä kun yrittää auttaa lohduttomasti itkevää lasta joka ei pysty nukkumaan. Melkein seitsemän vuotta siinä kesti että eka korvatulehdus löysi meidän perheeseen.

Keskiviikkona onneksi kaikki oli jo hyvin. Sain mahtavia synttärilahjoja ja pojalta huikean kortin! Tankoon saa vaihdettua erilaisia levypainoja, ne kun on muistilapuista askarreltu! Oli mennyt väritkin kohdalleen, kympithän on tosiaan vihreät. Iskän voimatasotkin siis arvioitu ihan oikein ;)

Illalla painonnostokoulussa oli osittain mun ideoima treeni. Ehdotin aiemmin valmentajalle että keskityttäisiin poikkeuksellisesti koko tunnin ajan pelkästään tempaukseen koska se on niin haastava liike. Kun tunnin harjoitus jaetaan alkulämmittelyyn, tempausharjoitukseen, työntöharjoitukseen ja lopun voimaharjoitteeseen niin esimerkiksi juuri tempaukselle jää vain noin 20 minuuttia. Se on todella vähän kun miettii miten teknisestä suorituksesta on kyse.

Pilkottiin tempausta osiin, otettiin ensin korkeaa tempausvetoa, sitten raakatempauksia polven päältä. Lopuksi ihan älytön liike, valakyykky jossa kyykyssä istuessa tehtiin pystypunnerusta niskan takaa! Tolkuttoman hankalaa. Aluksi en saanut yhtään edes tangolla, käsien asento oli sellainen ettei tanko liikkunut kyykyssä niskasta mihinkään. Sain hyviä vinkkejä, käänsiä käsivarsia toiseen suuntaan ja toistoja alkoi tulla. Mielipuolinen liike :D Sama meininki jatkui kun muu porukka oli lähtenyt, salilla kehiteltiin kokonaan uusia painonnoston lajeja..

Torstaina aamupäivällä lähdin metsäpoluille juoksemaan, keli oli upea. Aurinko paistoi, linnut lauloi, tuuli humisi puissa. Jokaisella askeleella pääsin kauemmaksi edellisen juoksun tuottamasta harmista. Tiesin nyt jo hyvin miksi en pääse kolmeentonniin.

Vauhtikestävyyteni ei yksinkertaisesti riitä. Lyhyet maksimivedot, on ne sitten 100 metriä tai 1600 metriä, eivät tuo mulle kestävyyttä juosta 3000 metriä tasaisen kovaa. Pääharjoitusmuotoni eli pitkät hitaat lenkit auttavat siinä vielä vähemmän.

Pitää alkaa oikeasti tekemään harjoituksia siihen väliin jäävällä alueella. Kolmea, neljää, kuutta tai seitsemää kilometriä reippaasti mutta tasaisesti. Ilman liian kovaa starttia ja lopun hyytymistä. Hyytyminen alkaa olemaan mulle tavaramerkki on matkana sitten se cooper, puolimaraton tai maraton. Väsähtäminen kertoo huonosta vauhdinjaosta ja heikosta vauhtikestävyydestä.

Torstain juoksusää oli täydellinen. Aurinkoisena kevätpäivänä on jo lämmin, voi vaihtaa pipon lippikseen ja ehkä pitkät juoksutrikootkin shortseihin mutta ei ole kuuma. Metsän keskellä ei tunnu edes tuulta joka tähän aikaan vuodesta on usein vielä aika hyinen. Ilma on raikas, tossujen voisi antaa vain rullata kilometristä toiseen.

Askel olikin sen verran kevyt että taisin juosta nopeimman vähän pidemmän lenkkini pitkään aikaan. Hyvä merkki, olen ehkä kuitenkin piirun verran nopeampi juoksija kuin ennen ja kestävyyskuntokin alkaa heräilemään talviunestaan.

Perjantaina oli aika paljon töitä ja pidin lepopäivän treeneistä, menin salille poikkeuksellisesti lauantaina yhden maissa. Sain kasaan aika hyvän treenin ja itseluottamus nousi taas pari pykälää siitä tiistain murheen alhosta. Tein valakyykyssä vitosen sarjan samoilla painoilla joilla vielä tammikuussa meni huterasti ykkönen! Lopuksi otin vielä happohyökkäyksen soutulaitteen kanssa, 3 x 300 metriä kovia vetoja. Eka meni todella hyvää vauhtia, tokakin hiipui vain vähän mutta kolmannessa jouduin antamaan jo periksi. Silti ehdottomasti parempaa tekemistä kuin samaisessa treenissä helmikuussa.

Olen aina ollut sitä mieltä että jos joku testi tai tavoite ei tunnu sujuvan, kannattaa katsoa vähän muitakin asioita. Jos peilaa omaa tasoaan vain yhden mittarin kautta tulee helposti pettymyksiä. Sain viime viikolla lopulta useammankin merkin siitä että eteenpäin on taas menty.