Palauttelua painonnoston ja blogien parissa.

Maratonin jälkeinen aika on sujunut leppoisasti ja rennosti, kroppa on tuntunut palautuneen hämmästyttävän nopeasti normaaliin tilaan. Alunperin ajattelin etten tekisi yhtään harjoitusta tällä viikolla mutta kun varpaassa ollut rakko/hiertymä lopetti jo tiistaina ilmoittelun olemassaolostaan niin olin valmis pyörtämään päätökseni. Halusin mennä keskiviikon painonnostotreeneihin, en ole jättänyt ainuttakaan kertaa tänä vuonna väliin toukokuun kovaa juoksuputkea lukuunottamatta.

Keskiviikkona päivällä tuntui kurkussa hieman karheutta ja vilukin oli, epäilin että poikaa pari viikkoa vaivannut syyslentsu iskisi minuunkin. Menin kuitenkin treeneihin ja tein sen puhtaasti palauttavana harjoitteena ja käytin pelkkää tankoa. Harjoitus oli erilainen kuin aiemmin: voimaosuus (takakyykky) otettiin ensin, sen jälkeen pelkästään tempausharjoitteita, tempausta ja tempausvetoa riipusta polven päältä. Mun suurin ongelma tempauksessa eli kesken jäävä vetovaihe sai erityishuomiota. Tempausvedossa olisi tarkoitus nostaa ensin hartiat korviin, nousta päkiöille ja vetää kyynärpäitä kohti kattoa. Kuulostaa hankalalta ja sitä se todella on. Mulla jää tuo hartioiden nostaminen käytännössä tekemättä, ja kun veto jää vajaaksi joudun korjaamaan liikkeen hyppäämällä lopussa eteenpäin. Hartioiden nostaminen korviin tuntuu mulla jostain syystä hankalalta ilman painoakin, johtuisikohan jostain jumista? Pitää tehdä sitä pelkästään vaikka kepillä ja yrittää saada olkapäitä aktivoitua.

Vaikka otin treenin todella kevyenä ja kroppaa huoltavana palautteluna niin hengästynyt olin siltikin, pumppu hakkasi omituisen kovaa noin iisiin harjoitteluun. Veikkaan että mahdollinen kropassa jylläävä flunssa ja maratonin jälkeinen kesken oleva palautuminen olivat siihen syynä.

 Nyt näyttää siltä että flunssa meni tälläkin kertaa helpolla ohi. Pari päivää vilua ja kurkkukipua ei ole paha rasti. Uskon että tälläkin kertaa asenne ratkaisi, ekoista oireista lähtien aloin tulittaa vihulaista kohti roimilla annoksilla C- ja D-vitamiinia ja nujersin nielemisestä kivuliaan tehneen kurkun imeskeltävällä sinkillä.

Tällä viikolla en tietenkään treenaa enää yhtään mitään. Ensi viikolla jos flunssa menee kunnolla ohi otan kolme treeniä: yksi lyhyt ja kevyt juoksulenkki, painonnostotreeni ja omatoiminen voimaharjoitus.

Maratonin jälkeen keskityin paitsi kirjoittamaan teille omaa näkemystäni kisastani niin luin myös suurella innolla muiden kokemuksia viime aikaisista tapahtumista. Niissä oli niin paljon inspiroivaa luettavaa että ajattelin jakaa linkit näihin raportteihin teille muillekin. Mielestäni niistä voi ammentaa valtavasti uskallusta ja rohkeutta kohdata uusia isoja haasteita.

Samaan aikaan Itämerimaratonin kanssa juostiin kovassa maineessa oleva Vaarojen maraton Kolilla. Sporttaillaan-blogin Hanna oli ensimmäistä kertaa mukana ja juoksi 43 kilometrin matkan. On ollut hienoa seurata Hannan valmistautumista kisaan pitkin vuotta aina ilmoittautumisesta itse H-hetkeen.

Unelmiia märissä lenkkareissa-Miia puolestaan debytoi viime vuonna Vaaroilla normaalilla matkalla, tuo raportti löytyy tästä. Tänä vuonna Miia oli sitkeästä flunssasta huolimatta tervehtynyt sen verran että päätti matkustaa Kolille, ilmoittautuminen 86 kilometrin ultramatkalle oli sisällä. Miten sitten kävi? Kannattaa lukea!

Pari viikkoa sitten kisattu legendaarinen 246 kilometrin ultrakilpailu Spartathlon on myös päätynyt hienojen tarinoiden kautta bittiavaruuteen. Kisassa kaikkien aikojen neljänneksi parhaan suomalaistuloksen tehnyt Jari Tomppo kirjoitti kisastaan useammankin raportin: osa 1 ja osa 2 sekä erittäin mielenkiintoinen huoltajan näkökulma.

Esa "corner" Nurkan matka Ateenasta Spartaan on kirjattu bloggaukseen Spartathlon 2014 - Paluu Spartaan. Marko Forsell oli mukana jo kolmatta perättäistä vuotta, raportti uusimmasta retkestä löytyy tästä.

Juoksun ulkopuolelta viime ajoilta tulee mieleen ennen kaikkea Hiluvitkun reissu Haanja100. Juoksun aiheuttamat polvikivut saivat vielä tällä kertaa unohtamaan haaveet Vaarojen maratonista mutta samalle viikonlopulle löytyi muuta touhua eli 100 kilometrin maastopyöräilytapahtuma Virossa!

Tämä bloggaus päättyy jo perinteeksi muodostuneeseen loppukaneettiin: viikonloppu sujuu urheilun parissa vaikka itse en nyt treenaakaan :D

Jalkapallon EM-karsinnat Ranskan kisoihin 2016 alkoivat tänä syksynä ja huomenna lauantaina ja tiistaina on vuorossa ensimmäiset kotiottelut. Olen ollut mukana melkein kaikissa kotimatseissa viimeisen kymmenen vuoden ajan yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Tällä kertaa on puhuttu kaikkien aikojen karsinnoista ja sille on kyllä katetta. Vaikka niin pelaajat kuin kannattajat tietysti aina uskovat siihen kisapaikkaan niin tällä kertaa mahdollisuus on erityisen hyvä: EM-kisoihin pääsee ensimmäistä kertaa 24 maata ja Suomelle arvottu karsintalohko on aika mukava: Kreikka, Romania, Unkari, Pohjois-Irlanti, Färsaaret. Ei mitään Espanjaa tai Saksaa vaikka toisaalta just ne on usein pistetty ahtaalle, Saksahan on kohdattu tosipeleissä peräti neljä kertaa 2000-luvulla ilman ainuttakaan tappiota. Pystyyköhän mikään muu maa koko maailmassa samaan saldoon? ;) Ehkä suomalaiselle mielenlaadulle sopii sitkeä puolustustaistelu ennakolta suurempaa jättiläistä vastaan sen sijaan että pärjättäisiin tasaväkisen kaverin kanssa.

Molemmat ottelut, Suomi - Kreikka lauantaina sekä Suomi - Romania tiistaina, alkaa muuten hämmentävään aikaan klo 21.45. Tarkoittaa käytännössä sitä että matkustan matseista takaisin läpi yön ja olen kotona joskus aamuyöllä.

(c) Petteri Lehtonen

Eiköhän se ole tälläkin kertaa kaiken vaivan arvoista.