Ikuisesti hetken aikaa.

Eilen illalla oli painonnostotreenit, naureskeltiin treenikaverin kanssa että nyt olisi ollut paikallaan ottaa kunnon sikakyykyt, jalat siihen kuntoon ettei niillä edes kävellä pariin päivään :D Eipä mulla kyykyt enää hirveästi jalkoja tukota ja uskallan hyvin kyykkäillä kolme päivää ennen maratonia, vuoropäivinä kun olen koko vuoden ajan ottanut syviä kyykkyjä ja juossut niin jalat ovat siihen täysin tottuneetkin. Lihakset tottuvat siihen mihin ne totuttaa, pätee tässäkin asiassa. Painojen kohotessa otin kyllä ykkösiä kakkosten sijaan, ihan varmuuden vuoksi.

Kirjoitin eilen listaa tavaroista jotka on pakko muistaa ottaa mukaan. Mitä jos juoksutossut vaikka unohtuisivat kotiin! :o

Aamupalalla pari lasia tuoremehua ja vettä, puuroa hillolla, jugurttia ja rahkaa, leipäjuustoa. Eipä nämä ateriat niin hirveästi tavallisesta eroa. Puntin jälkeen illalla söin pari pihviä ja keitin sen oheen ison setin pastaa, normaalisti olisin ehkä syönyt pelkät pihvit.

Perhe on tälläkin kertaa hienosti hengessä mukana kuten kahdella edelliselläkin maratonilla. He ovat tässä harrasteurheilijan elämäntavassa joka tapauksessa mukana 365 päivänä vuodessa joten on hienoa että haluavat olla osa myös niitä varsinaisia juhlapäiviä.

Mulla oli maanantaina nimipäivä ja sain lahjaksi paketin jossa oli kaikenlaisia herkkuja nautittavaksi ennen ja jälkeen maratonin, mm. tämä maailman hienoin suolapähkinäpussi :)

Viikonloppuna tapahtuu paljon muutakin jännää kuin se yksi maraton jossa satun olemaan mukana. Kolilla on jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen Vaarojen maraton jonne lähtee ekaa kertaa mm. Hanna ja ultra-matkalle Miia. Molemmat ovat kärsineet syysflunssasta mutta uskon ja toivon että nämä huikeat mimmit ovat täysissä voimissa lähtöviivalla. Vaarojen sankarit ovat varmasti mielessäni kun teen omaa taivaltani täysin toisenlaisissa maisemissa.

Futiskausikin on loppumassa, niillä hetkillä kun tulen toivottavasti maaliin pelataan mm. Ykkösen viimeinen kierros. Sarjan kärjessä on todella jännittävä tilanne kun useampi joukkue on vain muutaman pisteen sisällä ja tarjolla on himoittu liigapaikka. Rakkaan kotikaupungin joukkueeni tilanne sinetöityi onneksi jo viime viikonloppuna joten ei tarvitse harmitella suuremmin päällekkäisyyttä.

Lauantaina myös tv:n puolella koetaan hienoja hetkiä kun Yle Teemalla muistellaan Peter von Baghia. En ole varma olenko nähnyt Helsinki, ikuisesti-dokumenttia kokonaan mutta osittain olen. Jo alkukohtaus jossa jäänmurtaja saapuu Helsinkiin on huikean hieno. Se löytyy myös Youtubesta. Noin kahdenkymmenen sekunnin kohdalla oleva koikkaloiva poika saa suun aina hymyyn, samoin tuo ihmisten holtittomuus. 1920-luvulla ja 2010-luvulla ei ole eroa, lähelle on päästävä aina silloin kun jotain tapahtuu.

Tänään on vielä työpäivä, huomenna vapaata. Tankki täyteen innostusta ja matkaan. Seikkailu odottaa!