Lokakuun aikana liikuntaa on kertynyt tasan kolme kertaa. Keskiviikkona 1.10. painonnostotreenit, lauantaina 4.10. maraton ja keskiviikkona 8.10. toiset painonnostoharjoitukset. Jos pääsen aloittamaan paluun ensi maanantaina kevyellä hölköttelyllä niin lepopäiviä on kertynyt peräkkäin 12. Se kuulostaa todella pitkältä ajalta. Kaivoin esiin esihistoriallisen heja hejani eli ison nipun papereita joista löytyy parin vuoden ajalta kaikki treenini.
Koskakohan olen viimeksi pitänyt noin pitkän tauon?
Kesäkuun alusta löytyy tasan viikon tauko giro-haasteen jälkeen, suunnittelin aikalailla just sellaista tähän maratonin jälkeenkin. Tuo onkin sitten ainoa tämän vuoden harjoitustauko!
Vuonna 2013 pidin jouluna taukoa kuuden päivän ajan. Samoin marraskuun alussa maratonin jälkeen. Maaliskuun puolivälissä taukoa oli viikko kun joku lentsu jylläsi perheessä.
2012 joulutauko kesti kahdeksan päivää. Huhtikuussa kuuden päivän tauko, en muista miksi? Olisiko ollut pääsiäinen tai jotain?
Näin pitkä tauko kuin nyt löytyykin sieltä harjoituspapereiden vanhimmasta osasta. Joulukuussa 2011 - tammikuussa 2012 kärsin mykoplasmasta. Samoihin aikoihin myös kuntosali jolla kävin lopetti toimintansa ja päädyin testailemaan erääseen toiseen paikkaan yhtä sun toista laitetta ja härpäkettä. Ranne kipeytyi pahasti. Sen jälkeen olen jättänyt laitteet muille ja keskittynyt vapaisiin painoihin :) Ne on universaaleja salista riippumatta.
Viimeisen yli kahden ja puolen vuoden aikana näin pitkiä taukoja ei ole ollut siis ainuttakaan. Se on tosi pitkä aika. Sitä ennen olin harrastanut liikuntaa noin vuoden verran mutta vasta juuri tuo mykoplasma ja tauko liikunnasta mullisti monia asioita. Ymmärsin miten tärkeää on ottaa kaikki irti niistä päivistä jolloin on terve eikä ole asioita jotka estävät liikkumasta ja elämästä. Silloin kuukauden kestäneen kuumeilun aikana luin Dean Karnazesin Ultramaratoonarin. Sekin muutti paljon elämääni ja sai uskomaan että melkein kaikki on mahdollista. Myöhemmin olen kuullut monilta muilta peruslenkkeilijöiltä kuin ultrajuoksijoiltakin siitä miten paljon tuo kirja on vaikuttanut heidän elämäänsä. Ja onhan se todella hauskaa ja innostavaa luettavaa kaikille muillekin, täynnä elämän iloa ja uskallusta.
Eipä tässä ole syytä painaa päätä pensaaseen. Parinkaan viikon tauko ei lopulta muuta juuri mitään. Tuntuma on varmasti salilla vähän kadoksissa ja syke laukkaa ekoilla lenkeillä normaalia villimmin. Mutta juuri siksi onkin tärkeää palata vähän rauhallisemmin ja jo muutaman päivän päästä voikin palata jo takaisin normaaleihin tehoihin.
Viettäkäähän hieno viikonloppu, on se sitten liikunnan tai jonkun ihan muun merkeissä! Itse ajattelin viikonlopun kunniaksi testata miten mudcake ja vaniljajäätelö sopivat yhteen - ja olla murehtimatta sitä mitä on ehkä jäänyt tekemättä. Miten paljon onkaan tullut tehtyä ja mitä kaikkea jännää onkaan edessä! Se on se juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti