Juoksujalkaa!

Polte alkoi käydä viime päivinä jo tosi kovaksi. Eka viikko, se suunniteltu maratonin jälkeinen huiliviikko, oli vielä nautinnollinen mutta viime viikko jonka huilailin pienen flunssan vuoksi kasvatti tuskaa jatkuvasti. Koskakoskakoskakoska? Maltoin onneksi pitää kiinni suunnitelmista ja laitoin juoksukengät jalkaan vasta tänään.

Ai että tuntui hyvältä! Ilma oli kirpeämpi kuin aiemmin, tämän parin viikon tauon aikana ilma on muuttunut kertaheitolla alkusyksyn leppoisuudesta alkutalven viileyteen. Maratonilla oli lähes 15 astetta lämmintä ja aurinko paistoi, nyt lenkkiseurana oli hädin tuskin viisi lämpöastetta. Pari viikkoa voi tehdä valtavan muutoksen.

Yksi iso muutos tapahtuu samalla myös pukeutumisessa. Rikoin ainoat pitkät juoksutrikooni kompuroimalla toukokuussa maastopoluilla ja olen siitä asti juossut lyhyillä shortseilla. Pärjäsin niillä hyvin tänäänkin mutta pakkasia on kohta luvassa myös päivällä. Voi olla että testaan miten nolla-asteisessa ilmassa onnistuu juoksu lyhyillä shortseilla mutta kunnon pakkasille hankin tottakai pitkät trikoot.

Päässä oli jo pipo mutta käteen ilmestyy hanskat varmaankin myös vasta pakkaskeleillä. Ohut takki on ollut käytössä elokuun lopusta, tykkään tosi paljon lyhyiden shortsien ja juoksutakin yhdistelmästä. Jalat tuottaa selvästi enemmän lämpöä juostessa kuin yläkroppa joten näin sen pitääkin olla.

Totuttelin juoksuun lyhyellä kolmen kilometrin lenkuralla. Piti aloittaa hiljaa mutta innostuin kuin varsa kevätlaitumella ja talla oli pohjassa, eikä syke juuri edes noussut!  Maratonin ja reilun lepojakson aiheuttama superkompensaatio? En tiedä mutta juoksu tuntui hyvältä.

Eniten kuitenkin odotan punttisalia. Tämän vuoden juoksukilometrit on isossa mittakaavassa jo juostu, nyt alkaa olla aika keskittyä painoihin. Tärkeintä on kuitenkin se että pääsee liikkumaan, ihan sama millä tavalla. Se on se etenevän liikkeen laki!