Kesäkuun piti olla ehdottomasti mun kevyin treenikuukauteni ja nyt kun se alkaa olemaan ohi niin muistiinpanoista on helppo tsekata miten lopulta oikein kävikään.
Treenipäiviä kertyi 12, joista voimatreenejä seitsemän ja juoksulenkkejä viisi. Kilometrejä kertyi 37. Pitää muuten selata muistiinpanoja todella kauas ajassa taaksepäin että löytyy mitään vastaavaa :D Tammikuussa 2012 sairastelin todella paljon ja treenejä kertyi vähemmän kuin nyt. 2½ vuotta on siis menty putkeen aika hyvällä höyryllä. Juoksukilsoja on kertynyt usein talvella vähän, viime tammikuussa esimerkiksi 35, mutta kesällä tällaiset luvut on harvinaisia.
Keventelyt alkaa olemaan nyt ohi ja odotan heinäkuusta hyvää treenikuukautta, mulla kulkee kesällä yleensä hyvin enkä näe mitään syytä miksi nyt olisi toisin. Perheen kesälomareissut pistää miettimään vähän aikatauluja uusiksi ja rakentelemaan palapeliä tarkemmin mutta 20-23 treenipäivää pitäisi olla ihan hyvin haarukassa.
Juoksukilometrit tuskin kasvaa kovin suuriksi, 100 kilometriä olisi aika hyvä määrä heinäkuussa, mutta vauhtilenkkejä tulee rutkasti aiempaa enemmän. Olen vältellyt niitä niin pitkään että toukokuun hitaiden ja pitkien kilometrien jälkeen tuntuu tosi hyvältä juosta kovaa. Vauhtileikittelyjä, intervalleja, tasavauhtisia kovia, kiihtyviä jne. 1-2 kertaa viikossa ja saman verran hieman pidempiä 10-15km lenkkejä rauhallisesti lisäksi.
Voimaharjoittelun puolella mennään etukyykkykesän merkeissä kahden viikoittaisen salitreenin tahdilla eikä syksyllä reiteni mahdu enää mihinkään vanhoihin housuihin. Farkut vaihtuu meleerattuihin harmaisiin collareihin.
Juoksukilometrejä on kertynyt tänä vuonna 799. Pitäisköhän keskiviikkona juosta raivopäänä täysiä kilometrin mittainen mäkinen pururata 800 kilometrin kunniaksi? :D
maanantai 30. kesäkuuta 2014
torstai 26. kesäkuuta 2014
Stoppi ja lentoon.
Tänään aamupäivällä salilla tapahtui jotain mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Lopetin kesken.
Mulla on ollut pari päivää vähän heikko ja väsynyt olo ja sellainen olo oli myös ennen päivän treeniä. Ajattelin että se varmaan menee ohi mutta eipä mennyt. Oli vaikeuksia saada tarpeeksi happea ja tuntui turhan raskaalta vaikka ei edes treenannut. Hetken pyörittelin asiaa mielessä ja lähdin puolessavälissä päivän settiä pois. Ehkä alan pikku hiljaa oppimaan tekemään tällaisia päätöksiä.
Luulen että tähän fiilikseen on parikin syytä. Rankan toukokuun jälkeen otin kesäkuun alun hyvin rennosti ja viime viikon myötä aloin palailemaan säännöllisen ja kova harjoittelun pariin. Tällä viikolla maanantaina juoksin 4 kilometriä reippaalla temmolla, tiistaina tein kovan puntin, eilen keskiviikkona 6 kilometriä tasaista kovaa juoksua ja tänään sitten taas salitreeni. En ollut ihan vielä siinä kunnossa että neljä treeniä neljässä päivässä onnistuisi. Palautuminen ja lepo on ollut haastavaa. Futiksen parissa on mennyt nyt joka ilta tosi myöhään ja se on ollut yöunista pois..
Nyt on luvassa kolmen päivän lepojakso sillä lähdetään viikonlopuksi Tukholmaan! Lauantai-iltana olisi vuorossa meidän neljäs Pearl Jamin keikka. Eka kerta oli 2006 Berliinin huikeassa jättimäisen puiston keskellä olevassa amfiteatterissa Wuhlheidessä ja 2007 ja 2012 oltiin Kööpenhaminassa. Nyt ois vuorossa eka kerta Ruotsissa, paikkana on Solnan pari vuotta sitten valmistunut futisstadion Friends Arena jonne mahtuu noin 65 000 ihmistä eli reippaasti enemmän kuin vaikkapa olympiastadionille.
Pearl Jamin konsertit on aina huikeita elämyksiä, ne kestää yleensä kolmisen tuntia ja biisilista on aina erilainen. Laskin just että ollaan kolmen keikan aikana kuultu 59 eri biisiä :D Bruce Springsteen on käsittääkseni vastaava artisti joka antaa todellakin rahoille aina vastinetta mutta muuten tällainen lienee aika harvinaista, normaalisti bändit vetävät rutiininomaisesti samat setit kiertueen joka paikkakunnalla kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen.
Joku taiteilija tekee aina jokaiseen konserttiin uniikin julisteen, kahdella ekalla keikalla jonotettiin eturiviin mutta kaks vuotta sitten päätettiin tehdä poikkeus ja mentiin jonottamaan julistetta. Kaveri hukkasi oman tuubinsa Köpiksen yössä, me saatiin omamme turvallisesti kotiin ja se onkin nyt paraatipaikalla olohuoneen seinällä. Jonain päivänä kyllä hankin niiden kahden ekankin keikan julisteet ebaysta :)
Mulla on ollut pari päivää vähän heikko ja väsynyt olo ja sellainen olo oli myös ennen päivän treeniä. Ajattelin että se varmaan menee ohi mutta eipä mennyt. Oli vaikeuksia saada tarpeeksi happea ja tuntui turhan raskaalta vaikka ei edes treenannut. Hetken pyörittelin asiaa mielessä ja lähdin puolessavälissä päivän settiä pois. Ehkä alan pikku hiljaa oppimaan tekemään tällaisia päätöksiä.
Luulen että tähän fiilikseen on parikin syytä. Rankan toukokuun jälkeen otin kesäkuun alun hyvin rennosti ja viime viikon myötä aloin palailemaan säännöllisen ja kova harjoittelun pariin. Tällä viikolla maanantaina juoksin 4 kilometriä reippaalla temmolla, tiistaina tein kovan puntin, eilen keskiviikkona 6 kilometriä tasaista kovaa juoksua ja tänään sitten taas salitreeni. En ollut ihan vielä siinä kunnossa että neljä treeniä neljässä päivässä onnistuisi. Palautuminen ja lepo on ollut haastavaa. Futiksen parissa on mennyt nyt joka ilta tosi myöhään ja se on ollut yöunista pois..
Nyt on luvassa kolmen päivän lepojakso sillä lähdetään viikonlopuksi Tukholmaan! Lauantai-iltana olisi vuorossa meidän neljäs Pearl Jamin keikka. Eka kerta oli 2006 Berliinin huikeassa jättimäisen puiston keskellä olevassa amfiteatterissa Wuhlheidessä ja 2007 ja 2012 oltiin Kööpenhaminassa. Nyt ois vuorossa eka kerta Ruotsissa, paikkana on Solnan pari vuotta sitten valmistunut futisstadion Friends Arena jonne mahtuu noin 65 000 ihmistä eli reippaasti enemmän kuin vaikkapa olympiastadionille.
Pearl Jamin konsertit on aina huikeita elämyksiä, ne kestää yleensä kolmisen tuntia ja biisilista on aina erilainen. Laskin just että ollaan kolmen keikan aikana kuultu 59 eri biisiä :D Bruce Springsteen on käsittääkseni vastaava artisti joka antaa todellakin rahoille aina vastinetta mutta muuten tällainen lienee aika harvinaista, normaalisti bändit vetävät rutiininomaisesti samat setit kiertueen joka paikkakunnalla kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen.
Joku taiteilija tekee aina jokaiseen konserttiin uniikin julisteen, kahdella ekalla keikalla jonotettiin eturiviin mutta kaks vuotta sitten päätettiin tehdä poikkeus ja mentiin jonottamaan julistetta. Kaveri hukkasi oman tuubinsa Köpiksen yössä, me saatiin omamme turvallisesti kotiin ja se onkin nyt paraatipaikalla olohuoneen seinällä. Jonain päivänä kyllä hankin niiden kahden ekankin keikan julisteet ebaysta :)
Kylmiä väreitä ja huikeita fiiliksiä luvassa lauantai-iltana.. Jes!
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Salitreeniin uutta buustia: puolitussarjat.
Mulla on ollut tapana tehdä joka toinen viikko salilla hyvin pitkiä ja uuvuttavia sarjoja, 2x15 tai 3x15. Uskon että niistä on ollut apua sellaisen lihaksiston rakentamisessa joka ei ihan pienestä hätkähdä ja esimerkiksi isot juoksumäärät ovat mahdollisia ilman ongelmia. Olen ajatellut että tämän tyyppinen lihasvoimaharjoittelu rakentaisi jollain tapaa sitkeät ja sisukkaat lihakset. Tämä voi olla puhdasta mutua mutta se että pystyin juoksemaan toukokuussa niin isoja määriä ilman minkäänlaisia ongelmia tukee tätä ajatustani.
Pitkät sarjat maksimisarjapainoilla ovat parillakin eri tavalla ongelmallisia. Ensinnäkin huonona päivänä tai treenitauon jälkeen nämä sarjat ovat todella raskaita vääntää. Samalla kun ne ovat hyvin raskaita niin niiden tekeminen puhtaasti ja täydellä liikeradalla on haastavaa tai mahdotonta. Kun mitään keventelyviikkoja ei ole niin sarjapainot ovat koko ajan tavallaan tapissa mutta kehitys ja isompien sarjapainojen nostaminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan.
Kirjoitin reilu vuosi sitten sarjojen rikkomisesta. Se auttaa tiettyyn pisteen saakka mutta jossain vaiheessa kroppa ei pysty ottamaan enää pitkissä raskaissa sarjoissa edes niitä ykkösiä. Tässä kohtaa peliin astuu uusi oivallukseni: puolitussarjat.
Sarjapainojen puolittaminen on sukua paljon käytetylle harjoitustekniikalle eli pudotussarjoille. Pudotussarjoja voi tehdä monella tavalla mutta usein tehdään tietty määrä liikettä isolla painolla jonka jälkeen vaihdetaan pykälän verran keyempään painoon ja tehdään niin monta toistoa kuin tulee. Itse teen aina ennalta määrätyn määrän toistoja - joko 5 tai 15 - sarjassa joten tämän tyyppisiä treenejä en ole tehnyt oikeastaan koskaan. Mutta mikä ihme on puolitussarja?
Otetaan esimerkiksi pystypunnerrus käsipainoilla, 16 kiloa molemmissa käsissä. Ensimmäinen sarja menee suunnitelmien mukaan. Toisessa sarjassa tulee vaikkapa viisi toistoa jonka jälkeen liike hajoaa. Painot vaihdetaan puolta pienempiin, tässä tapauksessa siis 8 kiloisiin, ja sarjaa jatketaan siitä mihin se jäi.
Olen testannut tätä pari kertaa ja ensifiilikset ovat erittäin hyvät. Pitkän sarjan pystyy aloittamaan aika raskaalla painolla ja käyttämään lihaksen loppuun. Kun stoppi tulee, painojen määrä puolittuu mutta lihas on jo niin väsynyt että sekin määrä tuntuu lähes kidutukselta. Puolittamisesta johtuen toistot pystyy kuitenkin tekemään puhtaasti ja täydellä liikeradalla eikä synny tilannetta jossa sarja tulisi tehtyä väkisin repimällä tekniikan kärsiessä. Tekniikka on tärkeä asia eikä voimaharjoittelua ole koskaan syytä tehdä niin että se kärsii. Isoja sarjapainoja ei tee mieli kehuskella kun lihas repeää tai välilevy pullahtaa.
Kun kokeilin puolittamista ekaa kertaa tuntui kyllä hoopolta vaihtaa vaikkapa 14 kilon moukut seitsemän kiloisiin. Mutta sitten kun kokeilin, tajusin että se onkin erittäin pätevää rääkkiä lihaksille.
Ajatuksena on että jos sarjat eivät keskeydy eikä painoja tarvitse puolittaa niin seuraavassa treenissä painoja nostetaan. Itse olen nostanut koko treenihistoriani ajan joka viikko 1-3 liikkeen sarjapainoa isommaksi, käytännössä aina yhdessä liikkeessä per treenikerta.
Olen testannut tätä vasta noilla pitkillä 15 toiston sarjoilla mutta jatkossa tsekkaan miten tämä toimii vitosilla. Uskon että hyvin, joskin noin pitkät vs lyhyet sarjat ovat aika eri tyyppisiä.
Unohdetaan ne niiaukset ja puolittaiset toistot ja tehdään kunnolla - vaikka sitten puolittamalla!
Kuukauden salitauon jälkeen etukyykyt kahdesti viikossa ja nämä puolitussarjat muista treeneistä puhumattakaan ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen psyykeeseeni. Miten tämän nyt sanoisi..
Pitkät sarjat maksimisarjapainoilla ovat parillakin eri tavalla ongelmallisia. Ensinnäkin huonona päivänä tai treenitauon jälkeen nämä sarjat ovat todella raskaita vääntää. Samalla kun ne ovat hyvin raskaita niin niiden tekeminen puhtaasti ja täydellä liikeradalla on haastavaa tai mahdotonta. Kun mitään keventelyviikkoja ei ole niin sarjapainot ovat koko ajan tavallaan tapissa mutta kehitys ja isompien sarjapainojen nostaminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan.
Kirjoitin reilu vuosi sitten sarjojen rikkomisesta. Se auttaa tiettyyn pisteen saakka mutta jossain vaiheessa kroppa ei pysty ottamaan enää pitkissä raskaissa sarjoissa edes niitä ykkösiä. Tässä kohtaa peliin astuu uusi oivallukseni: puolitussarjat.
Sarjapainojen puolittaminen on sukua paljon käytetylle harjoitustekniikalle eli pudotussarjoille. Pudotussarjoja voi tehdä monella tavalla mutta usein tehdään tietty määrä liikettä isolla painolla jonka jälkeen vaihdetaan pykälän verran keyempään painoon ja tehdään niin monta toistoa kuin tulee. Itse teen aina ennalta määrätyn määrän toistoja - joko 5 tai 15 - sarjassa joten tämän tyyppisiä treenejä en ole tehnyt oikeastaan koskaan. Mutta mikä ihme on puolitussarja?
Otetaan esimerkiksi pystypunnerrus käsipainoilla, 16 kiloa molemmissa käsissä. Ensimmäinen sarja menee suunnitelmien mukaan. Toisessa sarjassa tulee vaikkapa viisi toistoa jonka jälkeen liike hajoaa. Painot vaihdetaan puolta pienempiin, tässä tapauksessa siis 8 kiloisiin, ja sarjaa jatketaan siitä mihin se jäi.
Olen testannut tätä pari kertaa ja ensifiilikset ovat erittäin hyvät. Pitkän sarjan pystyy aloittamaan aika raskaalla painolla ja käyttämään lihaksen loppuun. Kun stoppi tulee, painojen määrä puolittuu mutta lihas on jo niin väsynyt että sekin määrä tuntuu lähes kidutukselta. Puolittamisesta johtuen toistot pystyy kuitenkin tekemään puhtaasti ja täydellä liikeradalla eikä synny tilannetta jossa sarja tulisi tehtyä väkisin repimällä tekniikan kärsiessä. Tekniikka on tärkeä asia eikä voimaharjoittelua ole koskaan syytä tehdä niin että se kärsii. Isoja sarjapainoja ei tee mieli kehuskella kun lihas repeää tai välilevy pullahtaa.
Kun kokeilin puolittamista ekaa kertaa tuntui kyllä hoopolta vaihtaa vaikkapa 14 kilon moukut seitsemän kiloisiin. Mutta sitten kun kokeilin, tajusin että se onkin erittäin pätevää rääkkiä lihaksille.
Ajatuksena on että jos sarjat eivät keskeydy eikä painoja tarvitse puolittaa niin seuraavassa treenissä painoja nostetaan. Itse olen nostanut koko treenihistoriani ajan joka viikko 1-3 liikkeen sarjapainoa isommaksi, käytännössä aina yhdessä liikkeessä per treenikerta.
Olen testannut tätä vasta noilla pitkillä 15 toiston sarjoilla mutta jatkossa tsekkaan miten tämä toimii vitosilla. Uskon että hyvin, joskin noin pitkät vs lyhyet sarjat ovat aika eri tyyppisiä.
Unohdetaan ne niiaukset ja puolittaiset toistot ja tehdään kunnolla - vaikka sitten puolittamalla!
Kuukauden salitauon jälkeen etukyykyt kahdesti viikossa ja nämä puolitussarjat muista treeneistä puhumattakaan ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen psyykeeseeni. Miten tämän nyt sanoisi..
On tää vaan niin siistiä vaikka lihakset on koko ajan jumissa! :D
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Juhannustreeni ja kylmäävä kesä.
Suomessa on nyt kylmempää kuin Alaskassa. Todennäköisesti myös kylmempää kuin Siperiassa tai napajäätikön sisällä.
Juhannus on keskikesän juhla mikä kuulostaa kyllä täydeltä vitsiltä, usein tässä vaiheessa vuotta kesä ei ole edes alkanut - saati että kyseessä olisi jonkinlainen kesän puoliväli.
Onneksi toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa oli se lämmin jakso, tällä hetkellä tuntuu jotenkin absurdilta ajatukselta että makuuhuoneessa on ollut tänä kesänä yöllä +28C. Meillä oli eilen olohuoneessa 18 astetta ja jouduin nöyrtymään ja hakemaan kellarista puita ja laittamaan puuhellaan tulen.
Kaverit laittoivat juhannuksena kuvia joissa päällä oli pipo ja hanskat...
Juhannus on keskikesän juhla mikä kuulostaa kyllä täydeltä vitsiltä, usein tässä vaiheessa vuotta kesä ei ole edes alkanut - saati että kyseessä olisi jonkinlainen kesän puoliväli.
Onneksi toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa oli se lämmin jakso, tällä hetkellä tuntuu jotenkin absurdilta ajatukselta että makuuhuoneessa on ollut tänä kesänä yöllä +28C. Meillä oli eilen olohuoneessa 18 astetta ja jouduin nöyrtymään ja hakemaan kellarista puita ja laittamaan puuhellaan tulen.
Kaverit laittoivat juhannuksena kuvia joissa päällä oli pipo ja hanskat...
Me käytiin juhannusaattona erään järven rannalla laavulla paistamassa nuotiomakkaraa ja vaahtokarkkeja, sekin touhu päättyi lopulta aika kovaan vesikuuroon :D
Juhannuspäivän aloitin salitreenillä. Meidän kuntosalin suosiosta kertoo jotain se että juhannuspäivänä klo 12 maissa siellä oli 10-15 ihmistä treenaamassa, veikkaan että monella muulla salilla olisi saanut olla silloin ihan rauhassa yksin.
Treenin jälkeen lähdettiin kavereiden luokse grillailemaan joten energian- ja proteiininsaanti oli juhannuksena taattu. Olen grilliruuan mussuttajien kingi, tälläkin kertaa pääsin vasta vauhtiin kun muut olivat jo lopettaneet. Kun nuori mies (yeah right) mussuttaa makkaraa, pihviä, kanaa, salaattia, sieniä, kalaa, maissia ja uusia perunoita niin sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin!
Sunnuntaina satoi rankasti koko päivän, samoin eilen maanantaina. Shortsikelit juoksulenkillä siis, +10C ja kaatosade :D
Joku meteorologi lohdutteli että ilmamassat kiertävät myötäpäivään(?) ja viileän ilmamassan korvaa kyllä aina lopulta lämmin. Ihan miten vain mutta olisihan se hauskaa jos valoisuuden lisäksi erottaisi myös jollain muulla tavalla maaliskuun kesäkuusta!
torstai 19. kesäkuuta 2014
Tavoite, haaste, unelma.
Mun lyhyt liikuntahistoriani on yhtä kuin unelmoimisen historiaa. Ekoilla muutaman sadan metrin hölkkäpätkillä kaikki keskittyminen meni puuskuttamiseen mutta heti kun alkuvaikeudet oli ylitetty aloin tajuta että tämähän menee eteenpäin. Jokainen askel vie paitsi eteenpäin siinä lenkkipolulla niin myös kohti jotain muuta.
Mutta mitä muuta? Aika nopeasti mun pää täyttyi erilaisista tavoitteista. Aluksi pelkät pidemmät juoksut oli iso asia. Ensin sata metriä, sitten kaksisataa metriä. Lopulta ensimmäisen kerran täysi kilometri. Kun tavallinen lenkki ei ollut enää tarpeeksi iso haaste, piti alkaa miettiä isompia juttuja. Kymppi, puolimaraton, maraton. Sitten kun ne kaikki oli koettu oli edelleen intoa kokeilla jotain muuta. Keksin Giro-juoksuhaasteen jonka myötä juoksin toukokuussa 345 kilometriä 24 päivässä.
Kaikki juoksijat miettii aina juoksevansa maratonin. Mutta mitä sitten kun se on juostu? Joillekin iskee jo maaliviivalla alakulo, maratonin jälkeinen masennus. Iso projekti on päättynyt ja se tuntuu pikemminkin surulliselta päätepisteeltä kuin joltain hienolta.
En ole oikeastaan koskaan osannut jäädä maaliviivalle nautiskelemaan siitä hetkestä, en ainakaan kovin pitkään. Mielessä pyörii aina jo seuraava etappi. Kun juoksin ekan puolimaratonini syksyllä 2011 ja tulin maaliviivan yli toinen puoli kropasta tunnottomaksi puutuneena, ekat sanani olivat että vuoden päästä juoksen täyden matkan. Ja niin juoksinkin.
Mun mielestä urheilussa on hienointa että samalla kun se vapauttaa adrenaliinia ja endorfiineja, hyvän olon hormoneja, se antaa siivet ajatuksille ja tunteen että kaikki on mahdollista. Koska usein se on just niin! Liian usein ollaan vallitsevan tilanteen vankeja henkisesti ja fyysisesti vaikka tämä hetki ei ole mikään pysyvä tila. Jatkuva muutos on todellisuutta ja ainoa asia mikä on varmaa.
Vaikka maraton tai vaikka yhden oikean leuan vetäminen on yleinen unelma ja tavoite niin miksei voisi kehittää jotain muuta? Ei sen tarvitse olla mitään vakavaa - ja vain mielikuvitus on rajana.
Törmäsin joskus salitreenaajien sadan tonnin viikkohaasteeseen. Tarkoituksena on nostella viikon aikana 100 000 kiloa rautaa. Jos teet vaikka 20 kyykkyä 50 kilolla niin se on yksi tonni, kymmenen leuanvetoa 80 kiloisena vastaa 800 kiloa jne.
Liikuntaa voi harrastaa tietysti ilman tavoitteellisuuttakin mutta eteenpäin meneminen ja paremmat tulokset vaativat jonkinlaisen ajatuksen taustalle.
Tavoitteen ja haasteen pitää olla suhteessa omaan tasoon. Mitä kovempi haaste, sitä sitoutuneempi siihen pitää olla, niin henkisesti kuin fyyisesti. Kaikki haluaa saavuttaa sen unelman mutta mun mielestä se miten paljon sitä lopputulosta haluaa ei kuitenkaan ratkaise. Se miten paljon haluaa kulkea tietä joka vie kohti sitä unelmaa ratkaisee.
Mulla on mielessä tällä hetkellä ehkä viidestä kymmeneen erilaista tavoitetta ja unelmaa. Uskon että jokaisen niistä tulen myös saavuttamaan. Voi olla että lopulta niin ei käy mutta tärkeämpää kuin onnistuminen on siihen uskominen.
Juhannuksena useimmilla on rutkasti vapaa-aikaa, ja sen voi käyttää yhtä hyvin niin liikuntaan, pelkkään relaamiseen tai mikä parasta niin molempiin. Itse olen useana vuonna käynyt juhannusaattona juoksulenkillä, tämän vuoden juhannusliikuntaani on punttisali. Juhannuksena voi antaa unelmille siivet ja miettiä mihin suuntaan haluaa mennä.
Mutta mitä muuta? Aika nopeasti mun pää täyttyi erilaisista tavoitteista. Aluksi pelkät pidemmät juoksut oli iso asia. Ensin sata metriä, sitten kaksisataa metriä. Lopulta ensimmäisen kerran täysi kilometri. Kun tavallinen lenkki ei ollut enää tarpeeksi iso haaste, piti alkaa miettiä isompia juttuja. Kymppi, puolimaraton, maraton. Sitten kun ne kaikki oli koettu oli edelleen intoa kokeilla jotain muuta. Keksin Giro-juoksuhaasteen jonka myötä juoksin toukokuussa 345 kilometriä 24 päivässä.
Kaikki juoksijat miettii aina juoksevansa maratonin. Mutta mitä sitten kun se on juostu? Joillekin iskee jo maaliviivalla alakulo, maratonin jälkeinen masennus. Iso projekti on päättynyt ja se tuntuu pikemminkin surulliselta päätepisteeltä kuin joltain hienolta.
En ole oikeastaan koskaan osannut jäädä maaliviivalle nautiskelemaan siitä hetkestä, en ainakaan kovin pitkään. Mielessä pyörii aina jo seuraava etappi. Kun juoksin ekan puolimaratonini syksyllä 2011 ja tulin maaliviivan yli toinen puoli kropasta tunnottomaksi puutuneena, ekat sanani olivat että vuoden päästä juoksen täyden matkan. Ja niin juoksinkin.
Mun mielestä urheilussa on hienointa että samalla kun se vapauttaa adrenaliinia ja endorfiineja, hyvän olon hormoneja, se antaa siivet ajatuksille ja tunteen että kaikki on mahdollista. Koska usein se on just niin! Liian usein ollaan vallitsevan tilanteen vankeja henkisesti ja fyysisesti vaikka tämä hetki ei ole mikään pysyvä tila. Jatkuva muutos on todellisuutta ja ainoa asia mikä on varmaa.
Vaikka maraton tai vaikka yhden oikean leuan vetäminen on yleinen unelma ja tavoite niin miksei voisi kehittää jotain muuta? Ei sen tarvitse olla mitään vakavaa - ja vain mielikuvitus on rajana.
Törmäsin joskus salitreenaajien sadan tonnin viikkohaasteeseen. Tarkoituksena on nostella viikon aikana 100 000 kiloa rautaa. Jos teet vaikka 20 kyykkyä 50 kilolla niin se on yksi tonni, kymmenen leuanvetoa 80 kiloisena vastaa 800 kiloa jne.
Liikuntaa voi harrastaa tietysti ilman tavoitteellisuuttakin mutta eteenpäin meneminen ja paremmat tulokset vaativat jonkinlaisen ajatuksen taustalle.
Tavoitteen ja haasteen pitää olla suhteessa omaan tasoon. Mitä kovempi haaste, sitä sitoutuneempi siihen pitää olla, niin henkisesti kuin fyyisesti. Kaikki haluaa saavuttaa sen unelman mutta mun mielestä se miten paljon sitä lopputulosta haluaa ei kuitenkaan ratkaise. Se miten paljon haluaa kulkea tietä joka vie kohti sitä unelmaa ratkaisee.
Mulla on mielessä tällä hetkellä ehkä viidestä kymmeneen erilaista tavoitetta ja unelmaa. Uskon että jokaisen niistä tulen myös saavuttamaan. Voi olla että lopulta niin ei käy mutta tärkeämpää kuin onnistuminen on siihen uskominen.
Juhannuksena useimmilla on rutkasti vapaa-aikaa, ja sen voi käyttää yhtä hyvin niin liikuntaan, pelkkään relaamiseen tai mikä parasta niin molempiin. Itse olen useana vuonna käynyt juhannusaattona juoksulenkillä, tämän vuoden juhannusliikuntaani on punttisali. Juhannuksena voi antaa unelmille siivet ja miettiä mihin suuntaan haluaa mennä.
Haastakaa itsenne ja tavoitelkaa unelmianne. Hyvää juhannusta kaikille!
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Juoksutuntumaa.
Kaksi viikkoa siinä meni, juoksutauossa nimittäin. Sunnuntaina 1. kesäkuuta juoksin 24 päivän Giro-juoksuhaasteen viimeisen etapin ja laitoin juoksutossut kaappiin. Eilen otin ne esille ja kävin jolkottelemassa kolmisen kilometriä.
Tuntui yllättävän oudolta. Koko juoksuasento vaikutti ihmeelliseltä. Juoksinko eri tavalla kuin ennen? Vai olinko jo unohtanut miten juostaan? Tuntuu älyttömältä ajatukselta kun muutama viikko aiemmin juoksin joka päivä tuntikausia.
Toisaalta kolme kilometriä juoksua on niin lyhyt matka että koko ajan oli sellainen tunne ettei pääse edes alkuun kun matka onkin jo ohi. Ajatus ei siis ollut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla mukana vaan lenkki tuli tavallaan läpijuostua.
Koko juoksuhaasteen odotin jotain yllätyksellistä keliä, vaikka kovaa sadekuuroa, mutta sitä ei tullut. Eilen tuon parinkymmenen minuutin lenkuran aikana puhalsi myrskytuuli ja taivaalle ilmestyi pikimustia pilviä. Muutama pisara ehti pudota niskaani mutta vasta kun lenkki oli ohi, taivas repesi. Vettä ja rakeita satoi hurjalla voimalla. Olisipa ollut jännää kokea se juoksun aikana :)
Tänään on ollut hirveän kylmä päivä. Kova tuuli ja 8-9 lämpöastetta saa ilman tuntumaan ihan keväältä, eikä edes niiltä kevään lämpimiltä päiviltä vaan talvisemmilta. Mitään hellejuhannusta lienee turha odottaa. Itse ajattelinkin aloitella juhannusaaton punttisalilta ;)
Tuntui yllättävän oudolta. Koko juoksuasento vaikutti ihmeelliseltä. Juoksinko eri tavalla kuin ennen? Vai olinko jo unohtanut miten juostaan? Tuntuu älyttömältä ajatukselta kun muutama viikko aiemmin juoksin joka päivä tuntikausia.
Toisaalta kolme kilometriä juoksua on niin lyhyt matka että koko ajan oli sellainen tunne ettei pääse edes alkuun kun matka onkin jo ohi. Ajatus ei siis ollut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla mukana vaan lenkki tuli tavallaan läpijuostua.
Koko juoksuhaasteen odotin jotain yllätyksellistä keliä, vaikka kovaa sadekuuroa, mutta sitä ei tullut. Eilen tuon parinkymmenen minuutin lenkuran aikana puhalsi myrskytuuli ja taivaalle ilmestyi pikimustia pilviä. Muutama pisara ehti pudota niskaani mutta vasta kun lenkki oli ohi, taivas repesi. Vettä ja rakeita satoi hurjalla voimalla. Olisipa ollut jännää kokea se juoksun aikana :)
Tänään on ollut hirveän kylmä päivä. Kova tuuli ja 8-9 lämpöastetta saa ilman tuntumaan ihan keväältä, eikä edes niiltä kevään lämpimiltä päiviltä vaan talvisemmilta. Mitään hellejuhannusta lienee turha odottaa. Itse ajattelinkin aloitella juhannusaaton punttisalilta ;)
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Hikinen jälleennäkeminen.
Juoksuhaasteen myötä mulle tuli pitkä, noin kuukauden tauko kaikesta voima- ja lihaskuntoharjoittelusta. Painonnostotreeneihin palasin jo viime viikolla mutta omalle kuntosalille vasta eilen. Taukoa tuli noin viisi viikkoa! Aiemmin viisi päivää on ollut jo pitkä aika erossa joten tuntui todella omituiselta palata sinne. Tuttuja oli kuitenkin paikalla ja muutenkin oli kotoisa olo. Se oli vähän kuin kotiinpaluujuhla.
Vaikka tämä oli eka omatoiminen voimaharjoitus niin löysäilyä tai keventelyä ei ollut näkyvissä. Pari painonnostotreeniä oli avannut (lue: jumittanut) paikkoja jo sen verran että luvassa oli tunti kunnon duunia.
Alkulämmittely: viisi minuuttia crosstraineria, kepin ja kahvakuulan pyörittelyä
5 x 5 rinnalleveto + etukyykky
5 x 5 pystypunnerrus tangolla
Päätin tehdä jotain mitä en tee ikinä. Normaalisti olisin tehnyt ensin kaikki etukyykkysarjat ja pienen tauon jälkeen pystärit. Nyt tein molempien liikkeiden sarjoja vuorotellen. Ensin rive syvän kyykyn kautta + etukyykyt, tanko räkkiin. Parikymmentä sekuntia lepoa. Tanko räkistä ja pystypunnerrukset. Kaksi sarjaa tein niskasta, kolme rinnalta. Hiki virtasi ja kroppa huusi hoosiannaa jo tässä vaiheessa! Etukyykyt tuntui lopussa jo raskailta vaikka tämä oli etukyykkykesän eka ja helpoin harjoitus :D Kyllä se siitä lähtee kun treeniä ja toistoja saadaan alle ja hommaan tulee rutiinia.
3 leuanvetosarjaa
Neljä leukaa myötäotteella, viisi leukaa vasaraotteella, viisi vastaotteella. Tässäkin hyvin tutussa liikkeessä lihastuntuma oli tauon aikana vähän kadonnut, toisaalta juoksuhaasteen aikana tippuneet pari kiloa rasvaa helpottivat. Eli plusmiinusnolla-tilanne :)
Penkkipunnerrus 5 + 4 + 3 + 2 + 1 + 2 + 3 + 4 + 5
Kolmas treeni huhtikuussa kehittelemästäni lähtölaukauspyramidista. Vaikuttaa todella hyvältä harjoitukselta! Ekat sarjat toimivat lämmittelynä, sitten piikataan kahta toistoa ja ykköstä, ja lopulta palataan niihin alun painoihin jotka tuntuivat helpolta lämmittelyltä alussa mutta ovatkin treenin lopussa jo nautinnollisen hapottavia. Levyjen vaihtamisia tulee toki paljon mutta kun penkin viereen lastaa sopivan määrän kiekkoja niin nopea ne on vaihtaa kun samoihin painoihin tullaan uudestaan takaisin.
3000 metriä soutua
Treenin loppuun otin 3000 metrin kymppitason soudun. Normaalisti olisin vetänyt sen maksiminopeudella mutta nyt ei ollut yhtään mehuja jäljellä enkä pitänyt järkevänä vetää kroppaa punaiselle parin viikon lököttelyn jälkeen. Reipasta tasaista soutua noin 13 minuuttiin.
Tunti oli täynnä ja pukkariin vaihtamaan kamoja.
Hiki virtasi koko treenin ajan ihan uskomattoman paljon, varsinkin soudun aikana tuntui kuin joku olisi kaatanut päähän vesisangon, niin paljon sitä valui pitkin naamaa ja koko kroppaa.
Treenin vaikutus näkyi jo illalla ja vielä selvemmin tänään. Rintafileet ja koipireisipalat on takuumureita olkavarsista puhumattakaan.
Futiksen MM-kisat pääsivät vauhtiin ja eilen nähtiin eka yllätys. Mulle se ei ollut varsinainen yllätys, olin Hollannin puolella ja olin jo aiemmin uumoillut että Espanja jäisi jopa alkulohkoon. Kaikki kuplat ja putket katkeaa joskus. Kukaan ei ole mestari ikuisesti. Ehkä nämä on ne kisat kun Espanja palaa vanhalle arvokisatasolleen ikuiseksi alisuorittajaksi.
Tänään olisi luvassa melkoinen herkkupala, Englanti - Italia, mutta se alkaa vasta yhdeltä yöllä.. Kääk, pakko jättää katsomatta. Neljältä alkava Norsunluurannikko - Japanikin olisi erittäin mielenkiintoinen...
Olen jotenkin välttynyt kuulemasta virallista kisabiisiä, olen vain kuullut kaikilta miten huono se on. Päätin nyt tsekata sen youtubesta, ei tosiaan mitenkään erikoisen hyvä mutta eipä nyt mikään pahin mahdollinenkaan. Ei ole Waka Wakan voittanutta ;)
Shakira teki iskevästä La La La (Dare)-hitistään MM-kisa-version ja se vie Pitbullin biisiä vielä tylymmin lukemin kuin Hollanti Espanjaa.
Vaikka tämä oli eka omatoiminen voimaharjoitus niin löysäilyä tai keventelyä ei ollut näkyvissä. Pari painonnostotreeniä oli avannut (lue: jumittanut) paikkoja jo sen verran että luvassa oli tunti kunnon duunia.
Alkulämmittely: viisi minuuttia crosstraineria, kepin ja kahvakuulan pyörittelyä
5 x 5 rinnalleveto + etukyykky
5 x 5 pystypunnerrus tangolla
Päätin tehdä jotain mitä en tee ikinä. Normaalisti olisin tehnyt ensin kaikki etukyykkysarjat ja pienen tauon jälkeen pystärit. Nyt tein molempien liikkeiden sarjoja vuorotellen. Ensin rive syvän kyykyn kautta + etukyykyt, tanko räkkiin. Parikymmentä sekuntia lepoa. Tanko räkistä ja pystypunnerrukset. Kaksi sarjaa tein niskasta, kolme rinnalta. Hiki virtasi ja kroppa huusi hoosiannaa jo tässä vaiheessa! Etukyykyt tuntui lopussa jo raskailta vaikka tämä oli etukyykkykesän eka ja helpoin harjoitus :D Kyllä se siitä lähtee kun treeniä ja toistoja saadaan alle ja hommaan tulee rutiinia.
3 leuanvetosarjaa
Neljä leukaa myötäotteella, viisi leukaa vasaraotteella, viisi vastaotteella. Tässäkin hyvin tutussa liikkeessä lihastuntuma oli tauon aikana vähän kadonnut, toisaalta juoksuhaasteen aikana tippuneet pari kiloa rasvaa helpottivat. Eli plusmiinusnolla-tilanne :)
Penkkipunnerrus 5 + 4 + 3 + 2 + 1 + 2 + 3 + 4 + 5
Kolmas treeni huhtikuussa kehittelemästäni lähtölaukauspyramidista. Vaikuttaa todella hyvältä harjoitukselta! Ekat sarjat toimivat lämmittelynä, sitten piikataan kahta toistoa ja ykköstä, ja lopulta palataan niihin alun painoihin jotka tuntuivat helpolta lämmittelyltä alussa mutta ovatkin treenin lopussa jo nautinnollisen hapottavia. Levyjen vaihtamisia tulee toki paljon mutta kun penkin viereen lastaa sopivan määrän kiekkoja niin nopea ne on vaihtaa kun samoihin painoihin tullaan uudestaan takaisin.
3000 metriä soutua
Treenin loppuun otin 3000 metrin kymppitason soudun. Normaalisti olisin vetänyt sen maksiminopeudella mutta nyt ei ollut yhtään mehuja jäljellä enkä pitänyt järkevänä vetää kroppaa punaiselle parin viikon lököttelyn jälkeen. Reipasta tasaista soutua noin 13 minuuttiin.
Tunti oli täynnä ja pukkariin vaihtamaan kamoja.
Hiki virtasi koko treenin ajan ihan uskomattoman paljon, varsinkin soudun aikana tuntui kuin joku olisi kaatanut päähän vesisangon, niin paljon sitä valui pitkin naamaa ja koko kroppaa.
Treenin vaikutus näkyi jo illalla ja vielä selvemmin tänään. Rintafileet ja koipireisipalat on takuumureita olkavarsista puhumattakaan.
Futiksen MM-kisat pääsivät vauhtiin ja eilen nähtiin eka yllätys. Mulle se ei ollut varsinainen yllätys, olin Hollannin puolella ja olin jo aiemmin uumoillut että Espanja jäisi jopa alkulohkoon. Kaikki kuplat ja putket katkeaa joskus. Kukaan ei ole mestari ikuisesti. Ehkä nämä on ne kisat kun Espanja palaa vanhalle arvokisatasolleen ikuiseksi alisuorittajaksi.
Tänään olisi luvassa melkoinen herkkupala, Englanti - Italia, mutta se alkaa vasta yhdeltä yöllä.. Kääk, pakko jättää katsomatta. Neljältä alkava Norsunluurannikko - Japanikin olisi erittäin mielenkiintoinen...
Olen jotenkin välttynyt kuulemasta virallista kisabiisiä, olen vain kuullut kaikilta miten huono se on. Päätin nyt tsekata sen youtubesta, ei tosiaan mitenkään erikoisen hyvä mutta eipä nyt mikään pahin mahdollinenkaan. Ei ole Waka Wakan voittanutta ;)
Shakira teki iskevästä La La La (Dare)-hitistään MM-kisa-version ja se vie Pitbullin biisiä vielä tylymmin lukemin kuin Hollanti Espanjaa.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Kyykkykesä!
Mulla on ollut yksi selkeä puute saliharjoittelussani ja se on kyykkääminen. Pitkään ajattelin että ainakin raskaat peruskyykyt on syytä jättää vähemmälle kun juoksua tulee monena päivänä viikossa, jalkojen kokonaisrasitus kasvaisi liian isoksi. Niinpä iso osa salilla tehdystä alavartalotreenistä oli erilaista kehoa huoltavaa ja liikkuvuutta parantavaa harjoittelua kuten askelkyykkyjä.
Painonnoston myötä olen huomannut että alakroppa on aika heikossa hapessa. Liikkuvuus on kohtuullinen mutta se vähäinen räjähtävyys mitä teoriassa voisi olla on pitkien kestävyyssuoritusten myötä kaikonnut. Tutkimustulostenkin perusteella (kestävyys)juoksu kadottaa kimmoisuutta, käytännössä juuri räjähtäviä ominaisuuksia kuten pomppua.
Toinen ongelma on ollut siinä että tekniikka ja kehonhallinta on ollut mulla niin heikkoa. Raskaissa perusliikkeissä (maastaveto, kyykyt) on ollut hankalaa saada asentoa optimaaliseksi ja joko selkä, jalat tai molemmat ovat toimineet väärällä tavalla. Varsinkin raskaat painot ja väärät liikeradat ovat tuhoisa yhdistelmä.
Erinomaisen painonnostovalmennuksen myötä olen saanut pikku hiljaa suoritustekniikoita kuntoon. Lihakset tottelee ainakin jossain määrin aivojen lähettämiä signaaleja eikä touhu ole enää toivottavasti ihan yhtä naurettavaa hapuilua kuin alussa.
Vuodesta alusta asti kyykkyjä on tullut mulle käytännössä vain painonnostoharjoituksissa ja olen todennut että viime vuosien hannailun jälkeen se on liian vähän. Kroppa tarvitsee tehokuurin kyykkäämistä. Niinpä kesä 2014 olkoon paitsi rakkauden kesä niin myös kyykkykesä!
Etukyykky on mulle jostain syystä luontaisempi tapa kyykätä kuin takakyykky joten tulen tekemään sitä. Ilman valmentajien tarkkaa silmää treenatessa on parempi tehdä varmemmin kun omia virheitä ja selänasentoa on hankala seurata.
Etukyykkyjä on ohjelmassa kahdesti viikossa koko kesän ajan, 5x5 sarjoina. Painot nousee progressiivisesti. Tanko lähtee maasta, eka etukyykky tulee rinnallevedolla syvästä kyykystä ja siihen päälle neljä syvää etukyykkyä.
Vanha tuttu http://www.joeskopec.com/five.html selaimeen auki ja ekaan ruutuun kirjoitetaan yhden PUHTAAN kyykyn maksimi. Ei siis mitään hampaat irvessä tehtyä niiaustulosta :D Ja tokaan tietysti pienimpien korotusten määrä. Painonnostosalilla meillä taitaa olla 0.5 kilonkin kiekkoja jotta painonnostossa tehtävät kilon nousut ovat mahdollisia mutta omalla kuntosalilla pienimmät levyt on 1.25kg joten laitan tohon ruutuun 2.5.
Eka treeni: 1. sarja 5x55%1RPM, 2. sarja 5x60%1RPM, 3. sarja 5x65%1RPM, 4. sarja 5x70%1RPM, 5. sarja 5x75%1RPM
Toka treeni: 1. sarja 5x60%1RPM, 2. sarja 5x65%1RPM, 3. sarja 5x70%1RPM, 4. sarja 5x75%1RPM, 5. sarja 5x80%1RPM
Kolmas treeni: 1. sarja 5x55%1RPM, 2. sarja 5x60%1RPM, 3. sarja 5x65%1RPM, 4. sarja 5x70%1RPM, 5. sarja 5x75%1RPM
jne. Luvut siis prosentteja siitä omasta ykkösmaksimista, kokeilkaa tota laskuria niin ymmärrätte kyllä :)
Otan nämä kyykkysarjat heti alkulämmittelyn jälkeen, isot pääliikkeet olisi muutenkin syytä tehdä aina treenin alussa. Koko kroppaa kuormittavat moninivelliikkeet aktivoivat valtavan määrän lihassoluja ja nostavat veren testosteroni- ja kasvuhormonipitoisuudet ylös joten kun niiden jälkeen tehdään myös muuta treeniä niin ne tehoavat paremmin kuin ilman tätä luontaista buustia.
Jos on kovat piipuissa kyykyissä niin pari kertaa viikossa voi olla liikaa. Mulla on niin paljon kirittävää että voin hyvin tuutata näitä kahdesti viikossa - lihasjumikin kun on lopulta vain tottumattomuutta.
Painonnoston myötä olen huomannut että alakroppa on aika heikossa hapessa. Liikkuvuus on kohtuullinen mutta se vähäinen räjähtävyys mitä teoriassa voisi olla on pitkien kestävyyssuoritusten myötä kaikonnut. Tutkimustulostenkin perusteella (kestävyys)juoksu kadottaa kimmoisuutta, käytännössä juuri räjähtäviä ominaisuuksia kuten pomppua.
Toinen ongelma on ollut siinä että tekniikka ja kehonhallinta on ollut mulla niin heikkoa. Raskaissa perusliikkeissä (maastaveto, kyykyt) on ollut hankalaa saada asentoa optimaaliseksi ja joko selkä, jalat tai molemmat ovat toimineet väärällä tavalla. Varsinkin raskaat painot ja väärät liikeradat ovat tuhoisa yhdistelmä.
Erinomaisen painonnostovalmennuksen myötä olen saanut pikku hiljaa suoritustekniikoita kuntoon. Lihakset tottelee ainakin jossain määrin aivojen lähettämiä signaaleja eikä touhu ole enää toivottavasti ihan yhtä naurettavaa hapuilua kuin alussa.
Vuodesta alusta asti kyykkyjä on tullut mulle käytännössä vain painonnostoharjoituksissa ja olen todennut että viime vuosien hannailun jälkeen se on liian vähän. Kroppa tarvitsee tehokuurin kyykkäämistä. Niinpä kesä 2014 olkoon paitsi rakkauden kesä niin myös kyykkykesä!
Etukyykky on mulle jostain syystä luontaisempi tapa kyykätä kuin takakyykky joten tulen tekemään sitä. Ilman valmentajien tarkkaa silmää treenatessa on parempi tehdä varmemmin kun omia virheitä ja selänasentoa on hankala seurata.
Etukyykkyjä on ohjelmassa kahdesti viikossa koko kesän ajan, 5x5 sarjoina. Painot nousee progressiivisesti. Tanko lähtee maasta, eka etukyykky tulee rinnallevedolla syvästä kyykystä ja siihen päälle neljä syvää etukyykkyä.
Vanha tuttu http://www.joeskopec.com/five.html selaimeen auki ja ekaan ruutuun kirjoitetaan yhden PUHTAAN kyykyn maksimi. Ei siis mitään hampaat irvessä tehtyä niiaustulosta :D Ja tokaan tietysti pienimpien korotusten määrä. Painonnostosalilla meillä taitaa olla 0.5 kilonkin kiekkoja jotta painonnostossa tehtävät kilon nousut ovat mahdollisia mutta omalla kuntosalilla pienimmät levyt on 1.25kg joten laitan tohon ruutuun 2.5.
Eka treeni: 1. sarja 5x55%1RPM, 2. sarja 5x60%1RPM, 3. sarja 5x65%1RPM, 4. sarja 5x70%1RPM, 5. sarja 5x75%1RPM
Toka treeni: 1. sarja 5x60%1RPM, 2. sarja 5x65%1RPM, 3. sarja 5x70%1RPM, 4. sarja 5x75%1RPM, 5. sarja 5x80%1RPM
Kolmas treeni: 1. sarja 5x55%1RPM, 2. sarja 5x60%1RPM, 3. sarja 5x65%1RPM, 4. sarja 5x70%1RPM, 5. sarja 5x75%1RPM
jne. Luvut siis prosentteja siitä omasta ykkösmaksimista, kokeilkaa tota laskuria niin ymmärrätte kyllä :)
Otan nämä kyykkysarjat heti alkulämmittelyn jälkeen, isot pääliikkeet olisi muutenkin syytä tehdä aina treenin alussa. Koko kroppaa kuormittavat moninivelliikkeet aktivoivat valtavan määrän lihassoluja ja nostavat veren testosteroni- ja kasvuhormonipitoisuudet ylös joten kun niiden jälkeen tehdään myös muuta treeniä niin ne tehoavat paremmin kuin ilman tätä luontaista buustia.
Jos on kovat piipuissa kyykyissä niin pari kertaa viikossa voi olla liikaa. Mulla on niin paljon kirittävää että voin hyvin tuutata näitä kahdesti viikossa - lihasjumikin kun on lopulta vain tottumattomuutta.
Ready - set - squat!
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Juntos num só ritmo - Futiksen MM-kisat alkavat torstaina!
Kolme vuotta sitten, kesäkuun 15. päivänä 2011 Trinidad & Tobagon piskuiselle saarelle pikajuoksija Ato Boldonin mukaan nimetyn stadionin lehtereille kerääntyi sata katsojaa. Kyseessä ei ollut mikään paikallinen puulaakimatsi vaan lähtölaukaus vuoden 2014 jalkapallon MM-kilpailuille. Kentällä pelasivat Montserratin ja Belizen maajoukkueet jotka aloittivat 820 ottelua sisältäneet karsinnat. Maailman suurin urheilutapahtuma - tai oikeastaan maailman suurin mikä tahansa tapahtuma - oli alkanut.
Kierros kierrokselta ja maanosista toiseen edeten karsinnat pudottivat maita yksi kerrallaan pelistä pois. Karsinnoissa oli mukana 203 maata joista lopulta 31 selviytyivät isäntämaan seuraksi torstaina alkaviin Brasilian MM-kisoihin. Mukana on 13 joukkuetta Euroopasta, 6 Etelä-Amerikasta, 4 Aasiasta, 4 Pohjois- ja Väli-Amerikasta ja 5 Afrikasta.
MM-kisat palaavat uudelle mantereelle 20 vuoden tauon jälkeen, vuoden 1994 MM-kisat järjesttiin Yhdysvalloissa. Etelä-Amerikassa pelattiin viimeksi legendaarisiksi muodustuneissa vuoden 1978 Argentiinan kisoissa.
Neljä vuotta sitten pelattin ensimmäistä kertaa Afrikan mantereella, Etelä-Afrikka kuuluu samaan aikavyöhykkeeseen kuin Suomi ja matsit tulivat meikäläisten kannalta ihanteelliseen aikaan. Brasilian ja Suomen aika-ero on kuusi tuntia joten iltakymmeneltä paikallista aikaa alkavat ottelut pärähtävät meidän eettereihimme neljältä aamuyöllä. Alkulohkovaiheessa pelataan 3-4 ottelua päivässä joista kaksi on aikalaillla täydellisessä primetimessa eli alkavat seitsemältä ja kymmeneltä illalla. Tarkat otteluiden lähetystiedot löytyy Ylen mainioilta kisasivuilta: http://yle.fi/urheilu/jalkapallo/FIFAn_jalkapallon_MM_2014/
Monissa kisoissa olen katsonut kaikki matsit, 64 ottelua. Perheellisenä, työssäkäyvänä ja nykyään vielä paljon urheilua harrastavanakin yhtälö on hankala. Yöllä pelattavien otteluiden vuoksi se on ainakin mulle mahdoton. Onneksi näiden asioiden kanssa ei ole enää niin ehdoton kuin joskus. Jotkut asiat menee vaan futiksen MM-kisojenkin edelle. Todennäköisesti pyrin katsomaan alkulohkovaiheessa noin puolet otteluista, jatkopeleistä sitten kaikki mikä vain on mahdollista. Esimerkiksi heinäkuussa perheen lomareissut on ripoteltu kisakalenterissa oleviin välipäiviin :)
Yllättävän moni Suomessakin pyrkii valitsemaan lomapäivänsä niin että saa katsoa MM-kisoja mielin määrin kellon ympäri. Eräskin sukulaismies varaa mökin tai häipyy muuten maisemista ja sammuttaa puhelimensa aina kun kisat alkavat. Kotona kisoja ei voi katsoa koska joku tietämätön sukulainen tai tuttava voi tulla vaikka kylään ja häiritä kisojen katselemista! :D
Mulla ei ole mitään suuria suosikeita. Innostuin futiksesta todella paljon vuoden 1998-kisoissa kun Ranska jyräsi kotikisoissaan mestariksi ja se kultainen sukupolvi Zidanen johdolla oli läheinen. Italia on tottakai lähellä sydäntä niin kuin Giro-juoksuhaasteestakin voi jo päätellä. Eniten olen kuitenkin pienten altavastaajien puolella. Sellaisten jotka erinomaisella taktiikalla ja yhtenäisellä pelaamisella pystyvät parhaimmillaan haastamaan ja yllättämään isot suosikit. Jos vaikkapa Iran, Bosnia-Herzegovina tai Australia menee pitkälle niin olen todella iloinen. Afrikan jalkapalloa olen seurannut paljon ja olisi hienoa että sieltä vihdoin joku menisi pitkälle, sitä läpimurtoa on aina odotettu mutta kerta toisensa jälkeen se on jäänyt näkemättä.
Joku on joskus sanonut että jalkapallo ei ole osa elämää vaan elämä on osa jalkapalloa. En lähde asiaa sen enempää analysoimaan mutta se on ainakin varmaa että seuraavan kuukauden ajan niin buddhalaisissa munkkiluostareissa, sademetsien pienissä heimokylissä, Siperian arktisella tundralla kuin kaikissa maailman isoimmissa ja pienimmissäkin kaupungeissa seurataan samoja otteluita. Tämän tapahtuman aikana miljardit jännittävät ja hengittävät samaan aikaan - juntos num só ritmo.
Kierros kierrokselta ja maanosista toiseen edeten karsinnat pudottivat maita yksi kerrallaan pelistä pois. Karsinnoissa oli mukana 203 maata joista lopulta 31 selviytyivät isäntämaan seuraksi torstaina alkaviin Brasilian MM-kisoihin. Mukana on 13 joukkuetta Euroopasta, 6 Etelä-Amerikasta, 4 Aasiasta, 4 Pohjois- ja Väli-Amerikasta ja 5 Afrikasta.
MM-kisat palaavat uudelle mantereelle 20 vuoden tauon jälkeen, vuoden 1994 MM-kisat järjesttiin Yhdysvalloissa. Etelä-Amerikassa pelattiin viimeksi legendaarisiksi muodustuneissa vuoden 1978 Argentiinan kisoissa.
Neljä vuotta sitten pelattin ensimmäistä kertaa Afrikan mantereella, Etelä-Afrikka kuuluu samaan aikavyöhykkeeseen kuin Suomi ja matsit tulivat meikäläisten kannalta ihanteelliseen aikaan. Brasilian ja Suomen aika-ero on kuusi tuntia joten iltakymmeneltä paikallista aikaa alkavat ottelut pärähtävät meidän eettereihimme neljältä aamuyöllä. Alkulohkovaiheessa pelataan 3-4 ottelua päivässä joista kaksi on aikalaillla täydellisessä primetimessa eli alkavat seitsemältä ja kymmeneltä illalla. Tarkat otteluiden lähetystiedot löytyy Ylen mainioilta kisasivuilta: http://yle.fi/urheilu/jalkapallo/FIFAn_jalkapallon_MM_2014/
Monissa kisoissa olen katsonut kaikki matsit, 64 ottelua. Perheellisenä, työssäkäyvänä ja nykyään vielä paljon urheilua harrastavanakin yhtälö on hankala. Yöllä pelattavien otteluiden vuoksi se on ainakin mulle mahdoton. Onneksi näiden asioiden kanssa ei ole enää niin ehdoton kuin joskus. Jotkut asiat menee vaan futiksen MM-kisojenkin edelle. Todennäköisesti pyrin katsomaan alkulohkovaiheessa noin puolet otteluista, jatkopeleistä sitten kaikki mikä vain on mahdollista. Esimerkiksi heinäkuussa perheen lomareissut on ripoteltu kisakalenterissa oleviin välipäiviin :)
Yllättävän moni Suomessakin pyrkii valitsemaan lomapäivänsä niin että saa katsoa MM-kisoja mielin määrin kellon ympäri. Eräskin sukulaismies varaa mökin tai häipyy muuten maisemista ja sammuttaa puhelimensa aina kun kisat alkavat. Kotona kisoja ei voi katsoa koska joku tietämätön sukulainen tai tuttava voi tulla vaikka kylään ja häiritä kisojen katselemista! :D
Mulla ei ole mitään suuria suosikeita. Innostuin futiksesta todella paljon vuoden 1998-kisoissa kun Ranska jyräsi kotikisoissaan mestariksi ja se kultainen sukupolvi Zidanen johdolla oli läheinen. Italia on tottakai lähellä sydäntä niin kuin Giro-juoksuhaasteestakin voi jo päätellä. Eniten olen kuitenkin pienten altavastaajien puolella. Sellaisten jotka erinomaisella taktiikalla ja yhtenäisellä pelaamisella pystyvät parhaimmillaan haastamaan ja yllättämään isot suosikit. Jos vaikkapa Iran, Bosnia-Herzegovina tai Australia menee pitkälle niin olen todella iloinen. Afrikan jalkapalloa olen seurannut paljon ja olisi hienoa että sieltä vihdoin joku menisi pitkälle, sitä läpimurtoa on aina odotettu mutta kerta toisensa jälkeen se on jäänyt näkemättä.
Joku on joskus sanonut että jalkapallo ei ole osa elämää vaan elämä on osa jalkapalloa. En lähde asiaa sen enempää analysoimaan mutta se on ainakin varmaa että seuraavan kuukauden ajan niin buddhalaisissa munkkiluostareissa, sademetsien pienissä heimokylissä, Siperian arktisella tundralla kuin kaikissa maailman isoimmissa ja pienimmissäkin kaupungeissa seurataan samoja otteluita. Tämän tapahtuman aikana miljardit jännittävät ja hengittävät samaan aikaan - juntos num só ritmo.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Paluu painonnoston pariin.
Mulla oli mielessä juoksuhaasteen aikana tarkka suunnitelma miten liikkuisin kesäkuussa. Tarkoitus oli ottaa todella kevyesti, paljon lepoa ja ihan muuta touhuamista kuin urheilua. Sunnuntain viimeisen etapin jälkeen oli kuitenkin vain kaksi totaalista lepopäivää sillä keskiviikkona oli meidän seuran painonnostotreenit. Halusin ehdottomasti mennä sinne koska juhannuksena treenit siirtyy parin kuukauden kesätauolle.
Paikat oli periaatteessa hyvässä kunnossa, juoksut eivät jättäneet kroppaan mitään vaivoja tai ongelmia. Ensimmäinen ylläri oli kun mentiin painonnostosaliin sisälle, valmentajat olivat päättäneet että pidetään punttikoululaisten kesken omat painonnostokilpailut. Vaaka oli punnitusta varten esillä ja kaikilta kyseltiin alkupainoja. Voi morjens. Ei mulla ollut mitään saumaa osallistua, en ollut koskenut tankoihin kuukauteen! Nostaminen tuntui todella vieraalta ja kaukaiselta asialta.
Tyydyin katselemaan muiden nostoja ja komeita rautoja siellä kaikilta nousikin. Se pisti silmään että moni otti todella varovaisia painoja, sellaisia joilla treeneissä tehdään yleensä pidempiä sarjojakin. Ymmärrän kyllä ettei ole helppo paikka nostaa kun kolme tuomaria ja treenikaverit katsoo just sua. Erinomainen meininki ja tsemppaava ilmapiiri oli kyllä kilpailun aikana, niin kuin aina meidän harjoituksissa.
Nostoja katsellessa otin keppijumppaa ja tein painonnostoliikkeitä kevyillä painoilla, lähinnä pelkällä tangolla. Tuntui todella hankalalta, kaikki tuntuma painonnostoon oli kadonnut. Turhauttava fiilis, vähän kuin kuukausien harjoittelu olisi poispyyhitty. No eihän se oikeasti niin ole, kyllä se sieltä taas nopeasti varmasti löytyy.
Hiki virtasi ja nauratti. Juoksin helteisinäkin päivinä 2-3 tuntia nonstoppina ja sitten kun vähän pyörittelee keppiä ja tankoa niin hikeä on joka paikassa :D
Taukoa kaikesta lihaskunto- ja voimaharjoittelusta tuli kuukausi. Enemmän kuin koskaan tämän urheilullisen elämäni aikana.
Miten se kevyt keppi- ja tankojumppa sitten vaikutti? Eilen sattui reidet, perse, vatsalihakset, olkapäät, käsivarret, rintalihakset. Kovimpia jumeja mitä olen koskaan kokenut! Kaikki paikat tuntuu siltä kuin olisi ollut nyrkkeilykehässä Robert Heleniuksen kanssa. Tänään treenistä on kulunut melkein kaksi vuorokautta ja tuolista ylösnouseminen ja käveleminen on edelleen erittäin koomista. Hah.
Lepäily jatkuu. Seuraava treeni on ensi keskiviikon punttikoulu, lepoa tulee siis viikko. Sen jälkeen todennäköisesti pidän vain yhden päivän tauon ja käyn ottamassa jo uuden voimaharjoituksen. Reilun viikon päästä voisi hölkötellä jonkun parin kilometrin lenkuran niin pysyy juoksutuntumakin yllä.
Ajattelin että tämä kesä on KYYKKYKESÄ. Kaks kertaa viikossa kunnon rinnalleveto- ja etukyykkyrähinää. Keskiviikon jälkeen tuntuu yhtä nerokkaalta idealta kuin juosta 345 kilometriä kolmessa viikossa. Joten ei muuta kuin toteutukseen! :D
Paikat oli periaatteessa hyvässä kunnossa, juoksut eivät jättäneet kroppaan mitään vaivoja tai ongelmia. Ensimmäinen ylläri oli kun mentiin painonnostosaliin sisälle, valmentajat olivat päättäneet että pidetään punttikoululaisten kesken omat painonnostokilpailut. Vaaka oli punnitusta varten esillä ja kaikilta kyseltiin alkupainoja. Voi morjens. Ei mulla ollut mitään saumaa osallistua, en ollut koskenut tankoihin kuukauteen! Nostaminen tuntui todella vieraalta ja kaukaiselta asialta.
Tyydyin katselemaan muiden nostoja ja komeita rautoja siellä kaikilta nousikin. Se pisti silmään että moni otti todella varovaisia painoja, sellaisia joilla treeneissä tehdään yleensä pidempiä sarjojakin. Ymmärrän kyllä ettei ole helppo paikka nostaa kun kolme tuomaria ja treenikaverit katsoo just sua. Erinomainen meininki ja tsemppaava ilmapiiri oli kyllä kilpailun aikana, niin kuin aina meidän harjoituksissa.
Nostoja katsellessa otin keppijumppaa ja tein painonnostoliikkeitä kevyillä painoilla, lähinnä pelkällä tangolla. Tuntui todella hankalalta, kaikki tuntuma painonnostoon oli kadonnut. Turhauttava fiilis, vähän kuin kuukausien harjoittelu olisi poispyyhitty. No eihän se oikeasti niin ole, kyllä se sieltä taas nopeasti varmasti löytyy.
Hiki virtasi ja nauratti. Juoksin helteisinäkin päivinä 2-3 tuntia nonstoppina ja sitten kun vähän pyörittelee keppiä ja tankoa niin hikeä on joka paikassa :D
Taukoa kaikesta lihaskunto- ja voimaharjoittelusta tuli kuukausi. Enemmän kuin koskaan tämän urheilullisen elämäni aikana.
Miten se kevyt keppi- ja tankojumppa sitten vaikutti? Eilen sattui reidet, perse, vatsalihakset, olkapäät, käsivarret, rintalihakset. Kovimpia jumeja mitä olen koskaan kokenut! Kaikki paikat tuntuu siltä kuin olisi ollut nyrkkeilykehässä Robert Heleniuksen kanssa. Tänään treenistä on kulunut melkein kaksi vuorokautta ja tuolista ylösnouseminen ja käveleminen on edelleen erittäin koomista. Hah.
Lepäily jatkuu. Seuraava treeni on ensi keskiviikon punttikoulu, lepoa tulee siis viikko. Sen jälkeen todennäköisesti pidän vain yhden päivän tauon ja käyn ottamassa jo uuden voimaharjoituksen. Reilun viikon päästä voisi hölkötellä jonkun parin kilometrin lenkuran niin pysyy juoksutuntumakin yllä.
Ajattelin että tämä kesä on KYYKKYKESÄ. Kaks kertaa viikossa kunnon rinnalleveto- ja etukyykkyrähinää. Keskiviikon jälkeen tuntuu yhtä nerokkaalta idealta kuin juosta 345 kilometriä kolmessa viikossa. Joten ei muuta kuin toteutukseen! :D
torstai 5. kesäkuuta 2014
Kehonkoostumusmittaus juoksujen jälkeen.
Joku saattaa vielä muistaa että kävin kuukausi sitten kehonkoostumusmittauksessa ennen juoksuhaasteeni alkua. Nyt on kilometrit juostu ja tottakai kävin mittauksessa uudelleen.
Mun mielestä olisi ollut haaskausta jättää tilaisuus käyttämättä, tämä oli niin herkullinen mahdollisuus tehdä käytännön liikuntatutkimusta. Miten iso määrä juoksua ja aerobista liikuntaa päivästä toiseen vaikuttaa rasvakudokseen? Entä lihaksiin?
No tässä on kolmen viikon rehkimisen vaikutus kroppaani:
Mulle olisi ollut ihan sama miten tässä käy mutta pakko sanoa että olen hämmentyneen yllättynyt. Samoin oli testin tekijä, pitkään liikunnan ja huippu-urheilijoiden kanssa toiminut kaveri. Kolmessa viikossa rasvaa oli kadonnut lähes kaksi kiloa, lihasta ei grammaakaan!
Pitää huomioida että tämä tulos tuli siis kolmessa viikossa suurella määrällä matalatehoista juoksua ja ruokavalioon kuului päivittäin niin voita, karkkia, sipsiä, pullaa kuin muutakin mättöä. Ei mitään älyttömiä määriä mutta kuitenkin niin että energiaa oli koko ajan reilusti. En siis todellakaan ollut millään rasvanpolttoon tähtäävällä ruokavaliolla!
Yhden ihmisen perusteella ei kannata ikinä tehdä mitään suuria johtopäätöksiä ja erilaiset isoilla ryhmillä tehdyt tutkimuksetkin antavat usein ristiriitaisia tuloksia. Tämän perusteella uskallan kuitenkin jatkaa samalla linjalla kuin blogini alusta asti ja murtaa myyttejä. Juoksuharjoittelu, erityisesti pitkäkestoinen kestävyysjuoksu, ei tuhoa lihaksia. Hitaat pitkät lenkit eivät vaikuta lihaksiin kuluttavasti kunhan energiaa on kropassa riittävästi ja rasvaa on mahdollista käyttää polttoaineena. Söin jokaisella lenkillä myös proteiinipatukoita mikä varmasti paitsi edesauttoi palautumista ja ehkäisi vammoja niin myös esti lihaskadon.
Toisaalta usein sanotaan että ruokavalio laihduttaa, ei liikunta. Toki niin, mutta jos liikkuu PALJON, tässä tapauksessa juoksua tuli 12-14 tuntia viikossa, niin voi syödä melkein mitä tahansa ja pysyä hyvässä kondiksessa.
Testin muiden lukemien perusteella se pari kiloa rasvaa on lähtenyt lähinnä lantiolta ja vyötäröltä ja voin helposti uskoa sen. Se rasva mitä kropastani löytyy on hyvin tarkasti keskittynyt just tohon klassiseen kohtaan, yläkropassa tai jaloissa ei montaa grammaa laardia varmasti ole.
Olen ollut aika spektinen näiden kehonkoostumismittausten luotettavuuteen mutta koska arvot vaikuttivat todella tarkoilta, rasvaa lukuunottamatta lähes identtisiltä kuukauden takaiseen niin eihän ne mitenkään sattumalla arvottuja lukuja voi olla.
Eilen palasin punttien pariin. Kokemus oli todella karu. Katsotaan koska ehdin kirjoittamaan tuosta tarkemmin!
Mun mielestä olisi ollut haaskausta jättää tilaisuus käyttämättä, tämä oli niin herkullinen mahdollisuus tehdä käytännön liikuntatutkimusta. Miten iso määrä juoksua ja aerobista liikuntaa päivästä toiseen vaikuttaa rasvakudokseen? Entä lihaksiin?
No tässä on kolmen viikon rehkimisen vaikutus kroppaani:
 |
| Vasemmalla mittaustulokset ennen juoksuhaastetta, oikealla sen jälkeen |
Mulle olisi ollut ihan sama miten tässä käy mutta pakko sanoa että olen hämmentyneen yllättynyt. Samoin oli testin tekijä, pitkään liikunnan ja huippu-urheilijoiden kanssa toiminut kaveri. Kolmessa viikossa rasvaa oli kadonnut lähes kaksi kiloa, lihasta ei grammaakaan!
Pitää huomioida että tämä tulos tuli siis kolmessa viikossa suurella määrällä matalatehoista juoksua ja ruokavalioon kuului päivittäin niin voita, karkkia, sipsiä, pullaa kuin muutakin mättöä. Ei mitään älyttömiä määriä mutta kuitenkin niin että energiaa oli koko ajan reilusti. En siis todellakaan ollut millään rasvanpolttoon tähtäävällä ruokavaliolla!
Yhden ihmisen perusteella ei kannata ikinä tehdä mitään suuria johtopäätöksiä ja erilaiset isoilla ryhmillä tehdyt tutkimuksetkin antavat usein ristiriitaisia tuloksia. Tämän perusteella uskallan kuitenkin jatkaa samalla linjalla kuin blogini alusta asti ja murtaa myyttejä. Juoksuharjoittelu, erityisesti pitkäkestoinen kestävyysjuoksu, ei tuhoa lihaksia. Hitaat pitkät lenkit eivät vaikuta lihaksiin kuluttavasti kunhan energiaa on kropassa riittävästi ja rasvaa on mahdollista käyttää polttoaineena. Söin jokaisella lenkillä myös proteiinipatukoita mikä varmasti paitsi edesauttoi palautumista ja ehkäisi vammoja niin myös esti lihaskadon.
Toisaalta usein sanotaan että ruokavalio laihduttaa, ei liikunta. Toki niin, mutta jos liikkuu PALJON, tässä tapauksessa juoksua tuli 12-14 tuntia viikossa, niin voi syödä melkein mitä tahansa ja pysyä hyvässä kondiksessa.
Testin muiden lukemien perusteella se pari kiloa rasvaa on lähtenyt lähinnä lantiolta ja vyötäröltä ja voin helposti uskoa sen. Se rasva mitä kropastani löytyy on hyvin tarkasti keskittynyt just tohon klassiseen kohtaan, yläkropassa tai jaloissa ei montaa grammaa laardia varmasti ole.
Olen ollut aika spektinen näiden kehonkoostumismittausten luotettavuuteen mutta koska arvot vaikuttivat todella tarkoilta, rasvaa lukuunottamatta lähes identtisiltä kuukauden takaiseen niin eihän ne mitenkään sattumalla arvottuja lukuja voi olla.
Eilen palasin punttien pariin. Kokemus oli todella karu. Katsotaan koska ehdin kirjoittamaan tuosta tarkemmin!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Giro-juoksuhaaste: 21. etappi - Maalissa! 345 kilometriä 24 päivässä!
Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.
pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä
Yhteensä 345 / 345 kilometriä.
Kolme viikkoa ja kaksi päivää sitten olin lähdössä ensimmäiselle etapille. Poika ja avovaimo tulivat saattelemaan matkaan kun juoksin ensimmäisen, hyvin lyhyen etapin. Mietin miten mulla olisi ehkä 50% mahdollisuus onnistua tässä haasteessa. Jokainen päivä jonka pääsisin eteenpäin olisi hieno juttu koska jalat eivät ehkä kestäisi loppuun asti. Minusta tuntuu että muut uskoivat enemmän siihen että onnistun kuin minä itse.
Oma usko kasvoi jokaisen etapin myötä. Kun selviydyin lopulta aika helposti ensimmäisestä kovasta urakasta, 120 kilometristä kuudessa päivässä, tiesin että tulen onnistumaan.
Ja tänään, samassa paikassa jossa perhe saatteli minut taipaleelle 23 päivää sitten, tulin maaliin jonka he olivat yllätyksekseni askarrelleet.
Juostiin pojan kanssa yhdessä viimeiset parisataa metriä. Tuntui hyvältä tehdä tämä yhdessä. 345 kilometrin taipaleeseen kului aikaa yli 42 tuntia mutta sain tähän touhuun täyden tuen eikä joka päiväisiä 2-3 tunnin juoksuja kyseenalaistettu kotona.
Kiitos myös teille kaikille jotka tsemppasitte ennen haasteen alkua ja sen aikana. Varsinkin alussa kun olin epävarma ja toisaalta muutamina heikompina hetkinä ja vaikeina päivinä sain viesteistä paljon lisää voimaa. Oli ihan selvää etten jättäisi hommaa mistään hinnasta kesken kun niin moni oli tätä reissua myötäelämässä.
Tottakai kaikkein tärkeintä maaliin pääseminen oli mulle itselleni. En pettänyt omaa luottamustani vaan tein just sen minkä lupasin.
Viimeiset päivät oli jo aika väsynyttä menoa mutta lopulta selvisin tästä paremmin kuin uskalsin edes ajatella. Ei tullut mitään vammoja enkä tuupertunut polun varteen energioiden loputtua. Ennakkosuunnitelma piti sataprosenttisesti. En kävellyt yhtään metriä tai pitänyt taukoja, jokainen etappi oli nonstop-juoksua alusta loppuun satunnaisia pusikon puolella käymisiä lukuunottamatta. Päätin opetella sen kuuluisan taidon jossa hoidetaan tarpeet vauhdissa joskus toisella kertaa :D
Vaikka 345 kilometrin joukkoon mahtuu pari ikävämpääkin olotilaa ja mielialaa niin en mä tästä kokonaisuutena vaihtaisi mitään pois. Pitkän matkan juoksuun niin kuin elämään muutenkin kuuluu ylä- ja alamäet. Mitä järkeä tällaisessa haasteessa olisi jos se ei tuntuisi aidosti haasteelta ja jonka saavuttamiseksi pitää vähän taistellakin?
Kaikesta huolimatta en saanut yliannostusta juoksusta, pidän varmaan parin viikon tauon ja keskityn vähän aikaa muihin asioihin elämässä. Pikkuhiljaa palaillaan liikunnan pariin ottamalla 1-2 kertaa punttia viikossa ja sitten pikkuhiljaa lenkkejä, ensin hitaita ja lyhyitä, sitten vähän kovempitehoisia. Uudet haasteet odottaa taas siellä jossain tulevaisuudessa.
Matkojen tulee olla hitaita ja pitkiä. Minä pidän jalan kulkemisesta.
- Nuuskamuikkunen
Tämä matka kannatti tehdä.
pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6: 25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12: 4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14: 16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä
Yhteensä 345 / 345 kilometriä.
Kolme viikkoa ja kaksi päivää sitten olin lähdössä ensimmäiselle etapille. Poika ja avovaimo tulivat saattelemaan matkaan kun juoksin ensimmäisen, hyvin lyhyen etapin. Mietin miten mulla olisi ehkä 50% mahdollisuus onnistua tässä haasteessa. Jokainen päivä jonka pääsisin eteenpäin olisi hieno juttu koska jalat eivät ehkä kestäisi loppuun asti. Minusta tuntuu että muut uskoivat enemmän siihen että onnistun kuin minä itse.
Oma usko kasvoi jokaisen etapin myötä. Kun selviydyin lopulta aika helposti ensimmäisestä kovasta urakasta, 120 kilometristä kuudessa päivässä, tiesin että tulen onnistumaan.
Ja tänään, samassa paikassa jossa perhe saatteli minut taipaleelle 23 päivää sitten, tulin maaliin jonka he olivat yllätyksekseni askarrelleet.
Juostiin pojan kanssa yhdessä viimeiset parisataa metriä. Tuntui hyvältä tehdä tämä yhdessä. 345 kilometrin taipaleeseen kului aikaa yli 42 tuntia mutta sain tähän touhuun täyden tuen eikä joka päiväisiä 2-3 tunnin juoksuja kyseenalaistettu kotona.
Kiitos myös teille kaikille jotka tsemppasitte ennen haasteen alkua ja sen aikana. Varsinkin alussa kun olin epävarma ja toisaalta muutamina heikompina hetkinä ja vaikeina päivinä sain viesteistä paljon lisää voimaa. Oli ihan selvää etten jättäisi hommaa mistään hinnasta kesken kun niin moni oli tätä reissua myötäelämässä.
Tottakai kaikkein tärkeintä maaliin pääseminen oli mulle itselleni. En pettänyt omaa luottamustani vaan tein just sen minkä lupasin.
Viimeiset päivät oli jo aika väsynyttä menoa mutta lopulta selvisin tästä paremmin kuin uskalsin edes ajatella. Ei tullut mitään vammoja enkä tuupertunut polun varteen energioiden loputtua. Ennakkosuunnitelma piti sataprosenttisesti. En kävellyt yhtään metriä tai pitänyt taukoja, jokainen etappi oli nonstop-juoksua alusta loppuun satunnaisia pusikon puolella käymisiä lukuunottamatta. Päätin opetella sen kuuluisan taidon jossa hoidetaan tarpeet vauhdissa joskus toisella kertaa :D
Vaikka 345 kilometrin joukkoon mahtuu pari ikävämpääkin olotilaa ja mielialaa niin en mä tästä kokonaisuutena vaihtaisi mitään pois. Pitkän matkan juoksuun niin kuin elämään muutenkin kuuluu ylä- ja alamäet. Mitä järkeä tällaisessa haasteessa olisi jos se ei tuntuisi aidosti haasteelta ja jonka saavuttamiseksi pitää vähän taistellakin?
Kaikesta huolimatta en saanut yliannostusta juoksusta, pidän varmaan parin viikon tauon ja keskityn vähän aikaa muihin asioihin elämässä. Pikkuhiljaa palaillaan liikunnan pariin ottamalla 1-2 kertaa punttia viikossa ja sitten pikkuhiljaa lenkkejä, ensin hitaita ja lyhyitä, sitten vähän kovempitehoisia. Uudet haasteet odottaa taas siellä jossain tulevaisuudessa.
Matkojen tulee olla hitaita ja pitkiä. Minä pidän jalan kulkemisesta.
- Nuuskamuikkunen
Tämä matka kannatti tehdä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)