Giro-juoksuhaaste: 21. etappi - Maalissa! 345 kilometriä 24 päivässä!

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6:  25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12:  4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14:  16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 345 / 345 kilometriä.


Kolme viikkoa ja kaksi päivää sitten olin lähdössä ensimmäiselle etapille. Poika ja avovaimo tulivat saattelemaan matkaan kun juoksin ensimmäisen, hyvin lyhyen etapin. Mietin miten mulla olisi ehkä 50% mahdollisuus onnistua tässä haasteessa. Jokainen päivä jonka pääsisin eteenpäin olisi hieno juttu koska jalat eivät ehkä kestäisi loppuun asti. Minusta tuntuu että muut uskoivat enemmän siihen että onnistun kuin minä itse.

Oma usko kasvoi jokaisen etapin myötä. Kun selviydyin lopulta aika helposti ensimmäisestä kovasta urakasta, 120 kilometristä kuudessa päivässä, tiesin että tulen onnistumaan.

Ja tänään, samassa paikassa jossa perhe saatteli minut taipaleelle 23 päivää sitten, tulin maaliin jonka he olivat yllätyksekseni askarrelleet.

Juostiin pojan kanssa yhdessä viimeiset parisataa metriä. Tuntui hyvältä tehdä tämä yhdessä. 345 kilometrin taipaleeseen kului aikaa yli 42 tuntia mutta sain tähän touhuun täyden tuen eikä joka päiväisiä 2-3 tunnin juoksuja kyseenalaistettu kotona.

Kiitos myös teille kaikille jotka tsemppasitte ennen haasteen alkua ja sen aikana. Varsinkin alussa kun olin epävarma ja toisaalta muutamina heikompina hetkinä ja vaikeina päivinä sain viesteistä paljon lisää voimaa. Oli ihan selvää etten jättäisi hommaa mistään hinnasta kesken kun niin moni oli tätä reissua myötäelämässä.

Tottakai kaikkein tärkeintä maaliin pääseminen oli mulle itselleni. En pettänyt omaa luottamustani vaan tein just sen minkä lupasin.

Viimeiset päivät oli jo aika väsynyttä menoa mutta lopulta selvisin tästä paremmin kuin uskalsin edes ajatella. Ei tullut mitään vammoja enkä tuupertunut polun varteen energioiden loputtua. Ennakkosuunnitelma piti sataprosenttisesti. En kävellyt yhtään metriä tai pitänyt taukoja, jokainen etappi oli nonstop-juoksua alusta loppuun satunnaisia pusikon puolella käymisiä lukuunottamatta. Päätin opetella sen kuuluisan taidon jossa hoidetaan tarpeet vauhdissa joskus toisella kertaa :D

Vaikka 345 kilometrin joukkoon mahtuu pari ikävämpääkin olotilaa ja mielialaa niin en mä tästä kokonaisuutena vaihtaisi mitään pois. Pitkän matkan juoksuun niin kuin elämään muutenkin kuuluu ylä- ja alamäet. Mitä järkeä tällaisessa haasteessa olisi jos se ei tuntuisi aidosti haasteelta ja jonka saavuttamiseksi pitää vähän taistellakin?

Kaikesta huolimatta en saanut yliannostusta juoksusta, pidän varmaan parin viikon tauon ja keskityn vähän aikaa muihin asioihin elämässä. Pikkuhiljaa palaillaan liikunnan pariin ottamalla 1-2 kertaa punttia viikossa ja sitten pikkuhiljaa lenkkejä, ensin hitaita ja lyhyitä, sitten vähän kovempitehoisia. Uudet haasteet odottaa taas siellä jossain tulevaisuudessa.

Matkojen tulee olla hitaita ja pitkiä. Minä pidän jalan kulkemisesta.
- Nuuskamuikkunen 

 Tämä matka kannatti tehdä.