Mutta mitä muuta? Aika nopeasti mun pää täyttyi erilaisista tavoitteista. Aluksi pelkät pidemmät juoksut oli iso asia. Ensin sata metriä, sitten kaksisataa metriä. Lopulta ensimmäisen kerran täysi kilometri. Kun tavallinen lenkki ei ollut enää tarpeeksi iso haaste, piti alkaa miettiä isompia juttuja. Kymppi, puolimaraton, maraton. Sitten kun ne kaikki oli koettu oli edelleen intoa kokeilla jotain muuta. Keksin Giro-juoksuhaasteen jonka myötä juoksin toukokuussa 345 kilometriä 24 päivässä.
Kaikki juoksijat miettii aina juoksevansa maratonin. Mutta mitä sitten kun se on juostu? Joillekin iskee jo maaliviivalla alakulo, maratonin jälkeinen masennus. Iso projekti on päättynyt ja se tuntuu pikemminkin surulliselta päätepisteeltä kuin joltain hienolta.
En ole oikeastaan koskaan osannut jäädä maaliviivalle nautiskelemaan siitä hetkestä, en ainakaan kovin pitkään. Mielessä pyörii aina jo seuraava etappi. Kun juoksin ekan puolimaratonini syksyllä 2011 ja tulin maaliviivan yli toinen puoli kropasta tunnottomaksi puutuneena, ekat sanani olivat että vuoden päästä juoksen täyden matkan. Ja niin juoksinkin.
Mun mielestä urheilussa on hienointa että samalla kun se vapauttaa adrenaliinia ja endorfiineja, hyvän olon hormoneja, se antaa siivet ajatuksille ja tunteen että kaikki on mahdollista. Koska usein se on just niin! Liian usein ollaan vallitsevan tilanteen vankeja henkisesti ja fyysisesti vaikka tämä hetki ei ole mikään pysyvä tila. Jatkuva muutos on todellisuutta ja ainoa asia mikä on varmaa.
Vaikka maraton tai vaikka yhden oikean leuan vetäminen on yleinen unelma ja tavoite niin miksei voisi kehittää jotain muuta? Ei sen tarvitse olla mitään vakavaa - ja vain mielikuvitus on rajana.
Törmäsin joskus salitreenaajien sadan tonnin viikkohaasteeseen. Tarkoituksena on nostella viikon aikana 100 000 kiloa rautaa. Jos teet vaikka 20 kyykkyä 50 kilolla niin se on yksi tonni, kymmenen leuanvetoa 80 kiloisena vastaa 800 kiloa jne.
Liikuntaa voi harrastaa tietysti ilman tavoitteellisuuttakin mutta eteenpäin meneminen ja paremmat tulokset vaativat jonkinlaisen ajatuksen taustalle.
Tavoitteen ja haasteen pitää olla suhteessa omaan tasoon. Mitä kovempi haaste, sitä sitoutuneempi siihen pitää olla, niin henkisesti kuin fyyisesti. Kaikki haluaa saavuttaa sen unelman mutta mun mielestä se miten paljon sitä lopputulosta haluaa ei kuitenkaan ratkaise. Se miten paljon haluaa kulkea tietä joka vie kohti sitä unelmaa ratkaisee.
Mulla on mielessä tällä hetkellä ehkä viidestä kymmeneen erilaista tavoitetta ja unelmaa. Uskon että jokaisen niistä tulen myös saavuttamaan. Voi olla että lopulta niin ei käy mutta tärkeämpää kuin onnistuminen on siihen uskominen.
Juhannuksena useimmilla on rutkasti vapaa-aikaa, ja sen voi käyttää yhtä hyvin niin liikuntaan, pelkkään relaamiseen tai mikä parasta niin molempiin. Itse olen useana vuonna käynyt juhannusaattona juoksulenkillä, tämän vuoden juhannusliikuntaani on punttisali. Juhannuksena voi antaa unelmille siivet ja miettiä mihin suuntaan haluaa mennä.
Haastakaa itsenne ja tavoitelkaa unelmianne. Hyvää juhannusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti