Kaksi viikkoa siinä meni, juoksutauossa nimittäin. Sunnuntaina 1. kesäkuuta juoksin 24 päivän Giro-juoksuhaasteen viimeisen etapin ja laitoin juoksutossut kaappiin. Eilen otin ne esille ja kävin jolkottelemassa kolmisen kilometriä.
Tuntui yllättävän oudolta. Koko juoksuasento vaikutti ihmeelliseltä. Juoksinko eri tavalla kuin ennen? Vai olinko jo unohtanut miten juostaan? Tuntuu älyttömältä ajatukselta kun muutama viikko aiemmin juoksin joka päivä tuntikausia.
Toisaalta kolme kilometriä juoksua on niin lyhyt matka että koko ajan oli sellainen tunne ettei pääse edes alkuun kun matka onkin jo ohi. Ajatus ei siis ollut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla mukana vaan lenkki tuli tavallaan läpijuostua.
Koko juoksuhaasteen odotin jotain yllätyksellistä keliä, vaikka kovaa sadekuuroa, mutta sitä ei tullut. Eilen tuon parinkymmenen minuutin lenkuran aikana puhalsi myrskytuuli ja taivaalle ilmestyi pikimustia pilviä. Muutama pisara ehti pudota niskaani mutta vasta kun lenkki oli ohi, taivas repesi. Vettä ja rakeita satoi hurjalla voimalla. Olisipa ollut jännää kokea se juoksun aikana :)
Tänään on ollut hirveän kylmä päivä. Kova tuuli ja 8-9 lämpöastetta saa ilman tuntumaan ihan keväältä, eikä edes niiltä kevään lämpimiltä päiviltä vaan talvisemmilta. Mitään hellejuhannusta lienee turha odottaa. Itse ajattelinkin aloitella juhannusaaton punttisalilta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti