Synttärihulinaa - 2 vuotta bloggaamista ja 31 vuotta elämää takana.

Aika hassua että tätä blogia on tullut kirjoitettua jo kahden vuoden ajan. Se on pitkä aika se - paitsi että siinä ajassa ehtii tehdä monta sataa treeniä niin siinä ajassa on myös perustettu tuhansia blogeja. Iso osa niistä on myös ennemmin tai myöhemmin jäänyt unholaan.

Bloggerin tilastosivu kertoo että tämä on 421. bloggaus. Ihan älytön määrä. Jos joku olisi sanonut että kirjoitan tänne yli 400 juttua niin olisi kuulostanut utopistiselta ajatukselta. Mutta lopulta tätä on kuitenkin ollut tosi kiva kirjoittaa enkä enää epäile etteikö juttuja voisi tulla vielä toisetkin neljäsataa - tai vaikka neljätuhatta. Mielessä on nytkin varmaan 5-6 seuraavaa bloggausta odottamassa aikaa jolloin ehdin ne tänne naputella.

Synttärien kunniaksi ajattelin tehdä vähän jotain erikoista, kirjoitella asioista joista en ole muistaakseni koskaan kirjoittanut. Osa lukijoista on ollut mukana melkein alusta asti eli vuodesta 2012 ja tietävät varmaan aika paljon millainen tyyppi olen mutta silti olen tarkoituksella jättänyt myös paljon kertomatta.

Olen aina tykännyt kirjoittaa, heti kun lapsena opin lukemaan ja kirjoittamaan aloin tekemään omia lehtiä ja raapustelemaan kaikenlaista. En ole kuitenkaan koskaan esimerkiksi opiskellut kirjoittamista enkä tehnyt sitä ammatikseni, kirjoittamiani musiikki- ja elokuvajuttuja on kuitenkin muinoin julkaistu eri kulttuurilehdissä.

Välillä tätä blogia kirjoittaessa on tullut mieleen että pitäisikö mun olla urheilutoimittaja. Itse asiassa pari päivää sitten näin unta jossa tein pitkän haastattelun uransa päättäneen Tanja Poutiaisen kanssa! :D Haastatteluja voi olla ehkä tulossa, mulla on ollut pari mielenkiintoista suunnitelmaa tänne blogiin mutta tuskin musta koskaan varsinaista urheilutoimittajaa tulee. Haluan päättää mistä kirjoitan ja vaikka seuraankin paljon urheilua niin on myös paljon lajeja joista mua ei huvita kirjoittaa. Toisaalta vaikka itse laji ei olisikaan kiinnostava niin urheilija siellä varsinaisen suorituksen takana on, mun mielestä esimerkiksi harjoittelu ja suhtautuminen urheiluun on erittäin mielenkiintoinen asia huolimatta siitä mikä se laji on.

Oikeassa leipätyössäni järjestelen rahtikuljetuksia ja vastaan mm. niihin tarvittavista asiakirjoista. Omalta osaltani olen vastuussa siis siitä että suomalaisissa tehtaissa riittää raaka-aineita ja varastoissa tavaraa toimitettavaksi kauppoihin. Homma on ihan mielenkiintoista mutta lopulta teen työtä siksi että olisi mahdollista harrastaa, se mahdollistaa vapaa-ajan ja muun elämän.

Vaikka olen usein kirjoittanut että mulla ei ole viime vuosia lukuunottamatta minkäänlaista urheilupohjaa niin se ei ihan täysin pidä paikkaansa. Olen nimittäin skeitannut 5-6 vuotta joskus 10-16 vuotiaana! :D Se oli tosin enemmän hengailua kuin kovin vakavaa harrastamista joten method airit jäi tekemättä.

Ympyrä sulkeutui vuonna 2005 kun yhdistin kaksi harrastustani, kirjoittamisen ja skeittauksen, ja kirjoitin artikkelin rullalautailuelokuvista: Lautatarhan roskajengi.

Olen kirjoittanut tässä blogista lukemattomista erilaisista urheiluun ja liikuntaan liittyvistä aiheista, välillä täydellisistä ääripäistä. Tosi erilaiset asiat ovat kiinnostaneet mua aina, olen ollut ihan yhtälailla innostunut amerikkalaisista teinikomedioista kuin puolalaisesta taide-elokuvastakin ja sama koskee vaikka musiikkiakin. Ihmisillä on jostain syystä vahva tarve leimautua yhden asian kannattajaksi mutta mulla ei ole ollut ongelmaa käydä hardcore-punk-keikoilla ja sen jälkeen fiilistellä autossa Black Eyed Peasia.

Mulla on mielessä kirjoittaa blogiin jossain vaiheessa voimamies-kilpailuista sekä baletista. Löytyyköhän maailmasta toista treeniblogia joka pystyy samaan? :D

Viimeiset reilu kolme vuotta aktiivista treenaamista ja nämä kaksi vuotta kirjoittamista siitä ovat olleet elämäni siisteintä aikaa. Oon käyttänyt välillä melkoisia superlatiiveja mutta siltä musta oikeasti on tuntunut.

Sairastuin krooniseen tulehdukseen teininä ja olen mussuttanut sen jälkeen kymmeniätuhansia pillereitä. En ole kirjoittanut asiasta aiemmin enkä tule siitä varmaan koskaan jatkossakaan mainitsemaan, asiasta ei tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Asialla on monta puolta mutta mulle on ollut tärkeää ettei kukaan voi määrittää mua minkään sairauden kautta koska en itsekään tee niin. Olen varma että sillä on vaikutusta esimerkiksi harjoitusvasteeseen ja saavutettuihin tuloksiin mutta olen pyrkinyt olemaan miettimättä sitä. Siihen kun ei voi mitenkään vaikuttaa, tila on pysyvä. Toisaalta ymmärrän että moni kirjoittaa sairauksistaan blogeissa, vertaistuki on tärkeä juttu. Mutta se ei ole mun juttu. Sen verran voin kuitenkin kertoa että sen jälkeen kun olen aloittanut treenaamisen olen voinut paremmin kuin koskaan. Mikään lääke ei ole pystynyt moiseen vaikutukseen. En ikinä uskoisi liikunnan kaiken mullistavaa tehoa ellen olisi sitä itse kokenut.

Synttäreiden kunniaksi tai siitä huolimatta tänään on vuorossa vielä ihan älytön rääkki. Toivottavasti pystyn mahdollisimman kovaan suoritukseen, mietin vaikka kotona odottavaa kakkua niin ennätykset paukkuu rikki :D

Vaikka päivä on vasta alussa niin olen saanut jo ihan huikeita lahjoja. Poika oli kertonut äidilleen että hän haluaisi ostaa iskälle lahjaksi painonnostotrikoot! Kyllä poika isänsä tuntee :,) Sanoin kuitenkin jo aiemmin että haluan lahjaksi sata halia ja sen todella sain. Aamulla kun heräsin poika toi mulle hyvin paketoimansa rasian jossa oli kansi päällä. Kannessa luki sata halia. Hän oli halannut purkkia sata kertaa ja nyt aina kun on tarvetta voin avata vähän kantta ja ottaa muutaman :-)

Tästä tulee vielä ihan huikea vuosi, tulossa on niin kovia tavoitteita ja treenejä etten malttaisi millään odottaa että pääsen niihin käsiksi ja lopulta myös kirjoittamaan niistä teille. Täyttä höyryä eteenpäin! :)