Supersukat ja superviikonloppu.

Phew, hehkutan aina jotain kuuden päivän pituista treeniputkea mutta nyt taisin polkaista käyntiin jotain vielä massiivisempaa, lepopäiviä ei ole ihan heti luvassa ja viikonloppunakin tuli hilpaistua aktiviteetista toiseen. Mutta ei hätää, supersukilla siitä selviää!

Olen jo pitkään kärsinyt erityisesti oikean jalan sisäsyrjän hiertymisestä lenkeillä. Juoksukenkien vaihtaminen ei ole auttanut mutta monet tätä blogiakin lukevat ovat ehdottaneet sukkien vaihtamista. Päätin keskittyä tähän asiaan ihan kunnolla ja tilasin englantisesta Ultramarathon Running Storesta todelliset supersukat!

Drymax Maximum Protection

Amerikassa valmistetuille erikoisjuoksusukille tuli hintaa postikuluineen aika huimat 30 euroa mutta mitäpä sitä ei ihminen jalkojensa ja rakkaan harrastuksensa vuoksi tekisi.

Hirveän montaa sanaa en noista tuotekuvauksista tajunnut, sen verran kuitenkin että materiaalit ovat lähempänä NASA:n avaruusteknologiaa kuin puuvillaa. 

"Drymax Maximum Protection Running socks were designed to prevent blisters during triathlons, marathons and ultra-long distance runs.  In addition, they will help people who are just prone to getting blisters." Tämä kohta on se joka ratkaisi miksi hankin juuri nämä. Sukat on valmistettu olemaan mahdollisimman hiertämättömät oli matkana sitten 10 tai 100 kilometriä. 

Tilasin sukat muistaakseni maanantaina ja juuri passelisti perjantaina ne odottivat postilaatikossa ja olivat valmiina viikonlopun seikkailuihin.

Perjantai alkoi talven viimeisillä luisteluhetkillä, oli kiva fiilistellä ja heittää hyvästit talviliikunnalle. Ilman tekojäärataa olisi luistelut jääneet tänä talvena kovin vähiin. Viime viikolla kävin avannossa viimeistä kertaa, tajusin samalla että vaikka kävin viitenä eri talvikuukautena (marras, joulu, tammi, helmi, maalis) avannossa niin kertaakaan ei ollut pakkasta! Oli tämä vaan omituinen talvi.

Luistelusta siirryin töihin, kävin välillä kotona ja palasin toimistolle vielä illaksi. Sain viikon duunit pakettiin vähän yli yhdeksän ja siirryin kuntosalille jossa olin klo 21.30. Maastavetoa, pystypunnerruksia, leuanvetoa, penkkiä.. ja loppuun 100 boksihypyn sarja. Olin haaveillut tekeväni uuden enkan ja pomppivani hypyt kahdessa sarjassa mutta pitkä päivä oli vaatinut veronsa. Kymmenen jälkeen illalla ei vaan ole enää täydessä iskussa vaikka haluaisi.

Ennen joulua hypin satasen sarjoilla 40 + 30 + 30, nyt onnistuin pidentämään ekaa sarjaa ja tulokseksi tuli 50 + 25 + 25. Pitäis saada venytettyä eka sarja vähintään 60 hyppyyn, mielellään jopa 70 että loppu onnistuisi ilman huilia.

Lauantaina puin uudet sukat jalkoihin ja lähdin maastoon. Upean lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä eikä kova tuulikaan päässyt puremaan metsän keskellä. Juoksin 14 kilometriä ja sukat tuntui aika hyviltä, vaatii kuitenkin vielä aika monta lenkkiä ennen kuin uskallan sanoa että ne toimii täydellisesti.

Lenkin jälkeen kotiin vaihtamaan vaatteet ja katsomaan futista. Futismatsin jälkeen hakemaan poika kotoa ja lähdettiin vielä vähän ulkoilemaan. Taisin olla ulkona 5-6 tuntia melkein yhteen menoon, kotona olikin kiva vaan köllötellä.

Eilen sunnuntaina piti juosta toinen samanlainen 14 kilsan maastolenkki mutta jalat tuntuivat vähän kipeiltä edellisestä päivästä johtuen ja päätin juosta vain 7 kilometriä. Vaikka pyrinkin nyt nostamaan reilusti harjoitusmääriä ja kuormitusta niin pitää kuitenkin olla tarkkana ja viheltää peli aina heti poikki ettei synny pahempaa tulehdustilaa mihinkään kohtaan kroppaa. Määränlisäys ei onnistu telakalla, siihen vaaditaan terveitä päiviä ja 100% kuntoa.

Lenkin jälkeen taas kotiin vaihtamaan vaatteet jonka jälkeen vietiin poika hoitoon ja lähdettiin patikoimaan eräälle luontopolulle. Seutu oli ennestään hyvinkin tuttua mutta just toi tietty 4.5 kilometrin polku oli jäänyt aiemmin kulkematta. Ilma oli edelleen upea, lämpöä tais olla lähemmäs 10 astetta ja metsäluontoa oli upea fiilistellä auringon paistaessa ja lintujen laulaessa.

Kantoja, juurakoita, kivikkoa. Tosi hienoa ja vaihtelevaa maastoa. Oli mukava saada rauhallista ja vaihtelevaa askellusta jaloille.

Harvinaislaatuinen ihme, käärmekuusi. En olisi oikeasti itse tunnistanut tai tiennyt, opastaulu kertoi :D

Kuoppalan äijän kämppää ei siis näkynyt, tällaisia vanhoja navetan raunioita on tullut ennenkin bongattua. Oldschool lifestyle!

Talvesta ei ollut polulla tietoakaan - paitsi kun oltiin jo melkein loppusuoralla. Polku meni niin lähellä järven rantaa että vesi oli noussut polulle ja jäätynyt. Retkiluistelua kumisaappailla, ei onneksi kaaduttu :)

4.5 kilometrin reittiin meni aikaa noin kaksi tuntia, eipä luontoon kannata lähteä kellon kanssa kiireellä köpöttelemään vaan mieluummin katselee maisemia ihan rauhassa.

Tänään oli paluu arkeen eli aamupäivällä salille. Silloin on nostettava kun rautaa on taottu tangoiksi vai miten  se sanonta menikään ;)